Mobiilisti somessa ja muualla
Teineinä taistelimme veljeni kanssa siitä, kumman vuoro on käyttää tietokonetta. Vietimme vuorotellen tuntikaupalla aikaa ”dataillen”. Viestittelin MSN messengerissä kavereideni kanssa ja tein testejä suomi24:n sivuilla. Pelailin piirrä ja arvaa- peliä ja selailin Facebookin seinää.
Nyt käytän tietokonetta kouluhommiin ja väsyneiden blogien kirjoitteluun. Jos haluan tarkistaa somekanavani, teen sen puhelimellani. Jos haluan löytää nopeasti tietoa netistä, teen sen puhelimellani. Ja kirjoitusta tauottaakseni pelaan palikkapeliä puhelimellani.
Kaikki sujuu helpommin ja nopeammin mobiilissa. En edes muista, koska viimeksi olisin kirjautunut verkkopankkiin. Enkä oikeastaan tiedä miksi kirjautuisin. Voin tehdä kaiken mobiilipankissa. Verkkopankki tuntuu hankalalta ja vie aikaa pistää kone päälle erikseen sitä varten. Puhelin on koko ajan lähellä. Näpäytän mobiilipankin kuvaketta ja kirjaudun sormenjäljellä sisälle pankkiin sekunneissa. Kätevää!
Ihan ehdoton lempparisovellukseni on Google Pay. Tämä mobiilisovellus on ollut super hyödyllinen ja pelastanut minut nololta tilanteelta. Kun puhelimella maksaminen tuli mahdolliseksi, latasin sovelluksen heti. Asiaa kauppaan ei kuitenkaan sinä päivänä tullut, joten ajattelin kokeilla sovellusta myöhemmin.
Muutaman päivän päästä olimme lenkillä mieheni kanssa ja lenkin päätteeksi kävimme kaupassa. Isohkot ostokset läväytettiin liukuhihnalle ja kassalla katsoimme toisiamme ja tajusimme, ettei kummallakaan ole lompakkoa mukana. Mutta puhelimet oli! Ja ostokset saatiin maksettua.
Eniten käytetyimmät sovellukseni ovat varmasti Facebook ja Instagram. Olen vastikään opetellut Instan storyen käytön ja yritän muutoinkin olla aktiivisempi somessa. En juurikaan kommentoi mitään mihinkään, selaan nopeasti feediin tulleet uusimmat julkaisut ja laitan tykkäyksiä läheisteni kuville. Silti saan upotettua hurjat määrät aikaa sosiaaliseen mediaan. Lähinnä aika kuluu erilaisissa Facebookin ryhmissä täysin tuntemattomien ihmisten kommenttitaisteluita ja draamoja lukiessa (kuka muu myöntää tekevänsä tätä???)
Sosiaalisen median kanssa voin seurata kauempana asuvien kavereiden ja sukulaisteni arkea, joiden kanssa en juuri muuten olisi tekemisissä. Voin tutustua muihin näkemällä jaettuja hetkiä toisten elämästä. Voin antaa muiden tutustua minuun jakamalla hetkiä omasta elämästäni.
Mutta kuinka todenmukaisen kuvan ihmiset oikeasti antavan sosiaalisessa mediassa? Yleensähän jaetut hetket ovat iloisia, ihania, kivoja ja kauniita. Ja kuvissa ei todellakaan näy kaksoisleuat tai vatsamakkarat. Toisaalta eihän sitä hyvänpäivän tutuille oikeassa elämässäkään kerrota ikäviä asioita kuulumisia vaihtaessa. Ja kun kaupassa kulahtaneena pieruverkkareissa huomaa tuttuja, tulee luikittua hyllyjen väliin, ettei kukaan näe miten järkyltä näyttää.
Elätkö sinä samaa elämää sekä somessa kuin oikeassa elämässä?











