Väitän, että englanninkielisten termien “gay” ja “queer” käyttö on suomenkielisissä teksteissä niin yleistä siksi, että kirjoittaja karsastaa suomenkielistä hlbt+ sanastoa, etenkin sanoja homo ja lesbo. Tämä taas johtuu siitä, että kasvettuaan ympäristössä, jossa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta kuvaava sanasto on lähes poikkeuksetta käytetty negatiivisessa yhteydessä (esim. “vitun homo”, “ootko joku lesbo”, puhumattakaan kaikista “virallisista” termeistä johdetuista haukkumasanoista joita en aio tässä toistaa) on äärimmäisen vaikeaa olla kuulematta niissä negatiivista kaikua, vaikka kuinka suvaitsisi itsensä ja muut. Koska emme ole samalla tavalla altistuneet englanninkielisille haukkumasanoille kuin niitten suomalaisille vastineille, tuntuu helpommalta puhua kokemuksistaan (tai jos olet se hetero toimittaja joka on vannounut gay-liikkeen puolestapuhuja, ilmiöistä) ns. finglishiä käyttäen. Tässä esseessä minä
