Olen niin suomalainen, että sattuu

Food: Estonian hakkliha-värskekapsahautis (Cabbage stew with minced meat)

Ja kipu kiihottaa

full image, speedpaint and reference under the cut :))

Tuija Vänttinen muistaa hyvin hetken, jolloin hänestä tuli kansalaisaktivisti. – Kuulin huhun, että Savonlinnasta loppuu yöpäivystys. Ajattelin, että nyt riittää. Alkoi vimmattu työ. Vänttinen ja muut sairaalan puolustajat laativat kansalaisaloitteen, keräsivät adressiin 16 000 nimeä ja järjestivät mielenosoituksia. Se ei auttanut. Joulukuussa 2024 eduskunta päätti lakkauttaa yöpäivystyksen lähes kymmenessä sairaalassa ja hyväksyi lakimuutoksen, jonka myötä Savonlinnan sairaalan palvelut ovat vähentyneet. – Meille jäi kokemus, että työtämme ei nähty eikä perusteluitamme kuultu. Ei hyvinvointialueella eikä eduskunnassa.

---

Valtio-opin dosentti ja yliopistonlehtori Johanna Vuorelma johtaa Tampereen yliopistossa tutkimusta, jossa selvitetään, miten lähipalveluiden lakkauttaminen vaikuttaa suomalaisten käsityksiin demokratian toteutumisesta ja hyvinvointivaltiosta. Tänä keväänä tutkijat haastattelivat asukkaita ja päättäjiä neljällä paikkakunnalla: Salossa, Savonlinnassa, Pyhäjärvellä ja Kemijärvellä. Lisäksi he perehtyvät pöytäkirjoihin ja lehtijuttuihin 1990-luvulta lähtien. Vuorelman mukaan tutkimuksessa on selvinnyt, että paikkakuntia yhdistää ennen kaikkea yksi asia. – Paikalliset asukkaat kokevat, että demokraattiseen päätöksentekoon on mahdotonta vaikuttaa.

---

Otto Makkosen lammastila sijaitsee Savonrannalla, lähellä Pohjois-Karjalan rajaa. Savonlinnan keskustaan on matkaa 60 kilometriä. Kylällä on jäljellä alakoulu, päivähoito, kirjasto ja kuntosali. – Suurimman turvan antaa oma vapaapalokunta, ensivaste saadaan nopeasti paikalle. Ambulanssin tulo kestää kauan. Kolme vuotta sitten vanhempainyhdistys taisteli yläkoulun puolesta. Adressin kerääminen ja keskustelut lukuisten päättäjien kanssa eivät auttaneet. Koulu siirtyi Kerimäelle 40 kilometrin päähän. – Se tuntui maailmanlopulta. Siinä tilanteessa näki vain syöksykierteen alkamisen. Toisin kävi. Makkonen kertoo, että kylälle on syntynyt sen jälkeen uusia yrityksiä ja lisää lapsia. Nyt hän ajattelee, ettei kova työ mennyt hukkaan. Päättäjillä on nyt tietoa tulevia kouluratkaisuja varten.

---

Otto Makkonen koki tulleensa kuulluksi. Se on harvinaista, kertovat Johanna Vuorelman tekemät tutkimushaastattelut: Kuntalaisten mielestä päättäjät eivät halua kuulla heidän näkemyksiään. He katsovat, että lakisääteisiä kuulemisia järjestetään vain muodon vuoksi. Yllättävää kyllä, samaa mieltä olivat myös päättäjät. – He kokivat kansalaisten osallistumisen häiritsevänä ja hankalana. Heidän mielestään se tuo päätöksentekoprosessiin kitkaa, jota siihen ei toivota, Vuorelma sanoo. Tutkijan mukaan päättäjät ajattelivat, että hiljainen enemmistö on leikkausten kannalla.

---

Aiempi kansainvälinen tutkimus kertoo, että huonot vaikutusmahdollisuudet liittyvät tyypillisesti syrjäiseen asuinpaikkaan ja heikkoon yhteiskunnalliseen asemaan. Nyt selvisi, että vaikutusmahdollisuuksia ei ole hyväosaisillakaan. Tuoreen tutkimuksen osallistujat olivat koulutettuja, hyvässä taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä. – Demokratia on kriisissä. Äänestäminen ei nykyään enää riitä. Sille pitäisi tehdä jotain, että meitä kuultaisiin, sanoo savonlinnalainen Tuija Vänttinen. Tutkija Johanna Vuorelman mukaan vaikutusmahdollisuuksien menettäminen voi vaikuttaa kahdella eri tavalla: ihmiset luovuttavat tai tarttuvat laittomiin keinoihin.

---

Sosiaali- ja terveyspalveluiden katoaminen herättää huolta ja pelkoa ympäri Suomen, tutkimus kertoo. Kansalaiset kokevat, että hyvinvointivaltio on katoamassa. Tuija Vänttinen on huolissaan tulevan hallituskauden säästötavoitteista. Lapsiperheköyhyys on jo lisääntynyt. Otto Makkonenkin ajattelee, etteivät kaikki nykyiset palvelut voi säilyä. Hän toivoo, että erikoissairaanhoidossa tehtäisiin yhteistyötä yli maakuntarajojen. Joensuun keskussairaalaan on Savonrannalta vain 80 kilometrin matka.

(toi oli kyl tosin vaatekauppa)

Soomaa rahvuspark / Soomaa National Park, Estonia

---

Ukrainalaisten oikeus tilapäiseen suojeluun nimittäin päättyy maaliskuussa 2027, eikä jatkosta tiedetä mitään.

Suomen sisäministeriön viime vuonna tekemän kyselyn mukaan 66% tilapäisessä suojelussa olevista ukrainalaisista ei aio palata kotiin.

Tilapäinen suojelu on luonteeltaan väliaikainen, eikä tarjoa pysyvää ratkaisua oleskeluun jäämiseksi EU:ssa, sanoo Tuuli Tuunanen, sisäministeriön maahanmuutto-osaston johtava asiantuntija.

– Jos haluaa jäädä Suomeen pysyväisluontoisemmin, niin on välttämätöntä hankkia työ- tai opiskelupaikka.

Työttömyysaste Suomessa on kuitenkin korkein Euroopassa, ja melkein kaikkialla vaadittava suomen kielen taito heikentää maahanmuuttajien asemaa.

Lisäksi opiskelu Suomessa tulee maksulliseksi EU:n ja ETA:n ulkopuolisten maiden opiskelijoille ensi elokuussa. Toistaiseksi maksu ei koske ukrainalaisia, mutta varmuutta ensi vuoden tilanteesta ei ole.

---

Prochukhan istuu läppärin ääressä ja selaa lääkärien harjoittelupaikkoja. Hän on valmis lääkäri, jonka tutkinto on vahvistettu Suomessa, mutta nyt hänen pitäisi päästä harjoitteluun ja pian. Muuten edessä voi olla alanvaihto tai lähtöpassit Suomesta.

---

Prochukhan on juuri sitä, mitä Suomeen puheissa toivotaan: nuori, korkeakoulutettu ihminen, joka haluaa tehdä työtä. Heidän haalimisensa puolesta kuullaan jatkuvasti kannanottoja, aivan viime viikkoinakin Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta ja maan ylimmältä virkamiesjohdolta. Silti Prochukhan voi joutua lähtemään, ja sitä hän ei missään tapauksessa halua. Kun hän toisena sotakesänä vuonna 2023 pakeni Suomeen ja tuttujen perässä Mäntyharjuun, hän ajatteli vielä palaavansa. Nyt hän on ehtinyt juurtua Etelä-Savoon.

---

Monet ukrainalaiset sotapakolaiset etsivät nyt Prochukhanin tavoin vimmaisesti töitä. Syynä on se, että EU:n tilapäisen suojelun takaraja lähenee. Suojelua on tarjolla nykytilanteessa vain ensi maaliskuuhun asti, ja sen jälkeen Suomeen voi jäädä vain jos on täällä riittävän hyväpalkkaisia töitä, opiskelupaikka tai perheenjäsen.

---

Suomen kurjassa työllisyystilanteessa työpaikan löytäminen on kaikkea muuta kuin helppoa, etenkin jos ei ole kielitaitoa. Prochukhanin mahdollisuuksia parantaa se, että hän osaa suomea. Ulkona satelee. Vaikka tekisi mieli kunnanraitille, jatkamme sisällä. Kunnan kotoutumiskoordinaattori Katja Pulkkinen tulee mukaan keskusteluun. Hän tiivistää, mikä olisi Prochukhanin kaltaisen lääkärimuuttajan merkitys kunnalle, kunhan tämä saa harjoittelun ja sen jälkeiset kliiniset tentit suoritettua. – Kultakimpale, Pulkkinen sanoo. – Lääkäri, joka osaa suomea, ukrainaa, venäjää ja englantia. Täällä on lääkäripulaa, ja terveydenhuollossa käytetään tulkkauspalveluja, hän jatkaa.

---

Prochukhan on lähettänyt useita hakemuksia, mutta vielä ei ole tärpännyt. Esimerkiksi Etelä-Savon oma hyvinvointialue Eloisa on ilmoittanut, että sillä on paikkoja aikaisintaan syksyllä.

---

Ukrainasta on paennut EU:hun tilapäisen suojelun nojalla 4,3 miljoonaa ihmistä. Suomeen heitä on tullut 89 000. Jäljellä on arviolta 48 000–50 000 eli noin puolet, loput ovat palanneet Ukrainaan tai jatkaneet muualle. Kokonaiskuva on osin hämärä. Kuinka moni on töissä tai opiskelemassa, sitä ei tiedetä, eikä sitäkään kuinka moni tarkalleen on poistunut maasta ja minne. – Heitä on ohjeistettu ilmoittamaan viranomaiselle, kun lähtevät pysyvästi pois maasta. Mutta kaikki eivät ilmoita mitään, sanoo prosessinomistaja Minna Serradj Maahanmuuttoviraston kansainvälisen suojelun osastolta. Tulijoiden määrä on vuosien 2022–2023 isomman määrän jälkeen pysynyt melko tasaisena, noin 10 000:ssa vuosittain.

---

Se tiedetään, että Suomessa olevista ukrainalaisista iso osa haluaa jäädä pysyvästi Suomeen. Viime vuonna näin ajatteli 66 prosenttia eli kaksi kolmasosaa maahan tulleista ukrainalaisista, kertoo sisäministeriön tilaama kysely.

---

Tämän viikon torstaina huomio kiinnittyy Luxemburgiin. Siellä EU-jäsenmaiden ministerit käyvät lounaskeskustelun siitä, jatketaanko ukrainalaisten tilapäistä suojelua ensi maaliskuun jälkeen ja jos, niin miten. Todennäköistä on, että suojelu jatkuu. Sodan nopeaa päättymistä ei ole näköpiirissä, ja EU on aiemminkin pidentänyt suojelua. Järjestelmän katkaisu nykytilanteessa olisi EU:lta vahva linjanmuutos. Mutta varmuutta ei ole. Yle kysyi sisäministeri Mari Rantaselta (ps.) Suomen kantaa asiaan, ja vastaus tuli perjantai-iltana. Rantasen mukaan Suomi kannattaa tilapäisen suojelun jatkoa. Suomi on kuitenkin valmis rajauksiin, jotka kokevat uusia suojelun hakijoita. Suomi voisi tukea esimerkiksi sellaista rajausta, joka eväisi suojelun uusilta asevelvollisuusikäisiltä mieshakijoilta. Avun olisi kuitenkin Rantasen mukaan vastattava Ukrainan tarpeita, eikä Suomi kannata rajauksia henkilöille, jotka ovat jo tilapäisen suojelun piirissä EU-alueella. Torstain keskustelussa haetaan vasta yhteistä näkemystä, ja virallinen päätös syntyy myöhemmin. Jos jäsenmaat ovat suopeita jatkolle, asia saatetaan ehtiä nuijia läpi kesä–heinäkuussa ennen EU-päättäjien elokuun lomia – tai sitten ei.

---

Mäntyharjussa pöytään istuu toinen ukrainalainen, Nadiia. Hän ei halua esiintyä koko nimellään, koska tilanteen epävarmuus ahdistaa. Hän muutti kuntaan miehensä ja teini-ikäisen poikansa kanssa syyskuussa, ja on tuttu kotoutumiskoordinaattori Katja Pulkkiselle.

---

– Olen etsinyt töitä koko tämän ajan, mutta se ei ole helppoa. Tilanne on kauhistuttava ja stressaava erityisesti pojan tulevaisuuden kannalta, kun emme tiedä voimmeko jäädä, Nadiia sanoo. Nyt Nadiia on saanut kesätöitä siivoojana, mutta se ei takaa mitään syksyksi. Työnsaantia hankaloittaa, että kieli ei vielä taivu. Myös Nadiian täytyy ensin olla vuosi vastaanottokeskuksen kirjoilla. Vasta sitten hän pääsee jonoon kotoutumiskoulutukseen eli vuoden pituiselle kielikurssille. Poika on sen sijaan oppinut koulussa suomea ja suunnittelee menevänsä lukioon.

---

Nadiia kertoo nukkuvansa huonosti ja syövänsä masennuslääkkeitä. Pulkkinen sanoo tietävänsä useita, jotka tekevät näin. Suomen Pakolaisavun asiantuntijan Iryna Shcherbakovan mukaan epävarmuus lisää ukrainalaisten riskiä joutua työperäisen hyväksikäytön kohteeksi. Ihmisistä tulee haavoittuvampia, kun työtä halutaan löytää jopa epätoivoisesti. – Tällaisessa tilanteessa moni saattaa suostua työehtoihin, joita ei muuten hyväksyisi, Shcherbakova sanoo. Viimevuotisessa sisäministeriön kyselyssä 30 prosenttia ukrainalaisista ilmoitti olevansa töissä. Peräti 68 prosenttia kertoi etsivänsä töitä, mutta EU:n työttömyyden kärkimaassa se ei ole helppoa. Shcherbakovan mukaan ukrainalaisia ei voi niputtaa yhdeksi ryhmäksi, vaan tilanteet ovat erilaisia. Moni on töissä aloilla, joilla työsuhteet ovat määräaikaisia, osa-aikaisia tai kausiluonteisia. Ne eivät välttämättä täytä työperäisen oleskeluluvan kriteerejä. Pulkkisen, Shcherbakovan ja Mäntyharjun kunnanjohtajan Juho Järvenpään mukaan olisi resurssien tuhlausta, jos tänne jo kotoutuneet joutuisivat lähtemään. – Toivon, ettei yhtäkään Suomeen kotiutunutta ja sitoutunutta ukrainalaista ohjattaisi takaisin kotimaahan, Järvenpää sanoo.