#transmies

Vaikka mulle on lätkäisty syntymässä papereihin F, en koe että mua olisi sosialisoitu tytöksi. Leikin pentuna poikien kanssa ns. poikien leikkejä. Pojat ymmärsi mua, niiden kanssa sai olla kulmikas ja vähän vittumainen ilman että se pilasi välejä. Tyttöys ei koskaan varsinaisesti resonoinut mulla, eikä multa ole sen performointia odotettu ennen varhaisaikuisuutta. En osannut oikein olla tyttöjen kaveri ennen teini-ikää, enkä silloinkaan ymmärtänyt heidän maailman sääntöjä. Nyt ymmärrän, mutten osaa enkä halua pelata niiden sääntöjen mukaan. Se on tehnyt mun ystävyyksistä naisten kanssa parempia ja terveempiä.

Transmaskuliinisuus konseptina tuntuu mulle vieraalta, koska en koe transitioituneeni maskuliinisuuteen, vaikka transmies olenkin. Maskuliinisuus ei ole ollut mulle koskaan mieheyden mittari, pikemminkin päinvastoin: kaikki ihailemani miehet ovat olleet hyvin androgyynejä ja rikkoneet normeja. Se rohkeus on ollut minulle osoitus miehisyydestä. Transfemmeys terminä tuntuu jollain tapaa läheiseltä; kaikki naiseuden suorittaminen on aina tuntunut roolin vetämiseltä, nyt vaan osaan nauttia siitä kun en ole enää sosiaalisesti tai paperilla nainen. Se on leikkiä. Maskuliinisuuden suorittaminen ei tunnu yhtään sen luontevammalta. Se että olen mies, on mulle sisäinen tunne, tieto siitä mitä olen - ei asia joka määrittää mun ilmaisua, kehoa saati käyttäytymistä. Olen aina ollut sellainen kuin olen, ei se muutu sillä että mun papereissa lukee nyt F:n sijaan M. Eikä mun ei-binäärisyyskään, fluidius, androgyynisyys tai miksi sitä haluaakaan kutsua, siitä muuksi muutu.

Transmaskuliini koodattuja suomalaisia säkeitä moodboard

Noin vuosi sitten hain transpolille, ja ainoa edistys on tämä kirje liittyen persoonallisuuteeni.

Ensimmäinen ajatukseni oli: "miten mun persoonallisuus liittyy mun sukupuoli identiteettiin?"

Sitten löytyikin että usea kysymys viittaa enemmän mielenterveys ongelmiin ja ylipäätään asioihin mitkä ei liity henkilön sukupuoleen lainkaan.

Miksi on tärkeä tietää flirttailenko paljon?

Mitä tekemistä työkyvylläni on identiteetin kanssa?

Miksi masennus, ahdistuneisuus ja psykoosi/skitsofreniaan liittyvät kysymykset ovat persoonallisuus kyselyssä, mainitsemattakaan sukupuoli identiteettiin liittyvässä kyselyssä?

Tätä tehdessä tuli helposti se tunne, että samat kysymykset kysytään useaan kertaan, mitään järkevää ei kysytä ja jokainen vastaus minkä annoin, vahingoittaisi mahdollisuuksiani saada hoitoa.

Useat kysymykset liittyvät mielenterveys oireisiin ja jopa autismin oireisiin (Esim. "Oletko onneton" ja "pelkäätkö kokeilla uusia asioita") sai minut miettimään että jos vastaan rehellisesti, he kääntävät sen niin että "no henkilö on onneton niin ei sitten anneta meidän apua", ottamatta huomioon että onnettomuuden tunne tulee dysforiasta ja SIT polin piittaamattomasta käytöksestä.

Mitä varten persoonallisuus pitää kysyä ja tietää että ihminen saa apua elääkseen elämäänsä niinkuin cis-sukupuoliset? Tai elää lainkaan, koska monelle tämä on elämä tai kuolema tapaus. Eikö meillä ole oikeutta elämään, ja kehoon missä olemme mukavia, persoonallisuudesta huolimatta?

- Skunkki 🦨 (he/him)

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni eri ihminen

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni naurava ihminen

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni rohkea tanssilattialla

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni seikkailunjanoinen

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni epävarma avoimella tavalla

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni huolettoman vapaa

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni karismaattinen

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni ylpeä kehostani

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni hyvin seksuaalinen ihminen

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni tasapainoinen

Ihmiset eivät tiedä että olen sisimmissäni lämmin

Olen kaikkea tätä salaa yksin,