Mielenkiintoinen havainto minkÀ olen tehnyt viimeaikoina on se, ettÀ samaistun paljon enemmÀn tuntemiini pojiksi syntymÀssÀ mÀÀriteltyihin muunsukupuolisiin ja transfemmeihin (haluan tÀssÀ kohtaa tehdÀ pesÀeron tranfemmejen ja transnaisten vÀlille: en samaistu transnaisiin, koska naiseus on mulle sisÀisenÀ tunteena vieras), kuin transmaskuliineihin tai transmiehiin jotka tunnen.
Vaikka mulle on lÀtkÀisty syntymÀssÀ papereihin F, en koe ettÀ mua olisi sosialisoitu tytöksi. Leikin pentuna poikien kanssa ns. poikien leikkejÀ. Pojat ymmÀrsi mua, niiden kanssa sai olla kulmikas ja vÀhÀn vittumainen ilman ettÀ se pilasi vÀlejÀ. Tyttöys ei koskaan varsinaisesti resonoinut mulla, eikÀ multa ole sen performointia odotettu ennen varhaisaikuisuutta. En osannut oikein olla tyttöjen kaveri ennen teini-ikÀÀ, enkÀ silloinkaan ymmÀrtÀnyt heidÀn maailman sÀÀntöjÀ. Nyt ymmÀrrÀn, mutten osaa enkÀ halua pelata niiden sÀÀntöjen mukaan. Se on tehnyt mun ystÀvyyksistÀ naisten kanssa parempia ja terveempiÀ.
Transmaskuliinisuus konseptina tuntuu mulle vieraalta, koska en koe transitioituneeni maskuliinisuuteen, vaikka transmies olenkin. Maskuliinisuus ei ole ollut mulle koskaan mieheyden mittari, pikemminkin pÀinvastoin: kaikki ihailemani miehet ovat olleet hyvin androgyynejÀ ja rikkoneet normeja. Se rohkeus on ollut minulle osoitus miehisyydestÀ. Transfemmeys terminÀ tuntuu jollain tapaa lÀheiseltÀ; kaikki naiseuden suorittaminen on aina tuntunut roolin vetÀmiseltÀ, nyt vaan osaan nauttia siitÀ kun en ole enÀÀ sosiaalisesti tai paperilla nainen. Se on leikkiÀ. Maskuliinisuuden suorittaminen ei tunnu yhtÀÀn sen luontevammalta. Se ettÀ olen mies, on mulle sisÀinen tunne, tieto siitÀ mitÀ olen - ei asia joka mÀÀrittÀÀ mun ilmaisua, kehoa saati kÀyttÀytymistÀ. Olen aina ollut sellainen kuin olen, ei se muutu sillÀ ettÀ mun papereissa lukee nyt F:n sijaan M. EikÀ mun ei-binÀÀrisyyskÀÀn, fluidius, androgyynisyys tai miksi sitÀ haluaakaan kutsua, siitÀ muuksi muutu.
En tiedÀ selittÀÀkö mikÀÀn tÀstÀ kovin aukottomasti sitÀ, miksi tunnen niin vaivatonta yhteyttÀ elÀmÀni amab (blaah mikÀ termi, mutten keksi tÀhÀn vÀliin parempaa) muusuihin. EhkÀ tÀÀ on sellainen juttu, jonka vain ymmÀrtÀjÀt ymmÀrtÀÀ. Olen siitÀ silti kiitollinen, kuin myös siitÀ, ettÀ nÀitÀ tyyppejÀ on ilmaantunut mun elÀmÀÀn useampi melko lyhyen ajan sisÀÀn. Rakastan heitÀ (teitÀ). HyvÀÀ pridea just teille!

















