#kasvatus

Okei iltalehti mut ootteko kokeillut tätä:

"ANNA LAPSEN LEIKKIÄ ULKONA"

Voi olla vaikee uskoa, mutta ulkona oleva mikrobisto sisältää runsaasti ulkoympäristölle kuten maaperälle tyypillisiä bakteereja.

Jos voit lapsen tehdä, voit kyllä hetken varmaan istua sen kanssa myös sitten hiekkalaatikolla.

Tai laita naapurin penskojen kanssa telmimään.

Fanart for Good for Something, @onnenlintu ‘s first of their Stand Still Stay Silent fics, collectively the Kasvatus series.

AND THE KASVATUS SERIES IS AMAZEBALLS

So. I can highly recommend this whole series by @onnenlintu to everyone. But this particular chapter gave me a chuckle, and some inspiration. So. Yes. *clears throat*

Anyway, have an Ensi, doing her vitunvoima thing.

“Missi?” kysyy kaksivuotias Aapo. “Koska meidän pitää lähteä,” ei tällöin yleensä ole riittävä peruste leikkien lopettamiselle. Jos viisi miksi-kysymystä vie ongelmien ytimeen, niin lapsen kanssa keskustelussa poraudutaan jo syvälle elämän peruskysymyksiin, ehkä joskus jopa Kiinaan saakka.

Lapsi on luonnostaan utelias, eikä tyydy virkamiesvastauksiin edes vanhemmiltaan. Tämä on yksi lasten nopean oppimisen kulmakiviä. Valitettavasti tapa on aikuisen korvaan niin ärsyttävä, että se tapetaan usein heti alkuunsa. “Koska isi sanoo niin”, “koska niin nyt vain on”, ja muut keskusteluntappajat ovat helpoin tie ulos loppumattomasta kysymyspingiksestä.

Turhan kyseenalaistamisen poiskitkeminen, jonka me vanhempina laitamme alulle, jatkuu koulussa. Eihän siitä mitään tulisi, jos lapset kyseenalaistaisivat heille kerrotun – kaaoshan siitä seuraisi. Yksi kertoo, miten asiat ovat, pistäkää mieleenne, olkaa niin hyvät. Kun lapsi – tai silloin jo aikuinen – putkahtaa opintoputkesta ulos, on elämän malli tullut hänelle selväksi: tee mitä käsketään, niin kaikki on kunnossa.

Valitettavasti nykyajan työelämä ei enää vastaa tätä maailmankuvaa. Käskyjä toteuttava joukko on aina seuraavana irtisanomisuhan alla, oli sillä takanaan vahva ammattiliitto tai ei. Tämän hetken kuumin ammatti koodaaja on seuraavan sukupolven vossikkakuski.

Vaikka unohtaisimme yrityksen perustamisen tai johtamisen, suurimmalta osalta suomalaisia tarvitaan jo nyt, ja tulevaisuudessa yhä enemmän, yrittäjyyttä. Mitä tähän sitten sisältyy:

Empatian taito, kyky asettua toisen ihmisen saappaisiin. Sinä et ole se, joka merkitsee, vaan “asiakkaasi”.

Ymmärrys siitä, että aika ei ole rahaa. Tuotettu lisäarvo on.

Taito priorisoida.

Taito myydä ja markkinoida.

Kyky huolehtia omasta ajankäytöstään niin, että saa asiat tehdyksi ilman ulkopuolista valvontaa.

Kyky ylläpitää ja kehittää kaikkia yllämainittuja niin, että pystyy tuottamaan lisäarvoa markkinoille niin vuoden kuin kymmenenkin päästä.

Taito, jota listalta ei löydy, on käskyjen toteuttaminen mukisematta ja väitteiden nieleminen purematta.

Mutta kysymys “miksi?” on toisessakin mielessä olennainen. Jos et tiedä, miksi teet mitä teet, miten voit tehdä sen mahdollisimman hyvin? Jos yrityksesi ei tiedä, miksi sen asiakkaat ostavat sen tuotteita, ja miksi sen työntekijät ovat sillä töissä eivätkä vaikka kadunkulman Mäkkärissä, miten ihmeessä se voi pitää niistä kiinni?

Kuten Simon Sinek kirjassa Start with Why kertoo, ihmiset eivät osta sitä mitä teet, vaan sitä, miksi teet sen. “Miksi” on kuin kompassi, jota seuraamalla pystyt tekemään päätöksiä niin työ- kuin muussakin elämässäsi ja saamaan muut uskomaan niihin.

Oma kompassini – vastaus kysymykseen miksi – on sana “better”. Sitä on vähän vaikea kääntää suomeksi yhtä yleiskäyttöiseksi, mutta käyttäkäämme sanaa “paremmin”. Nousen joka aamu ylös, kävelen työhuoneeseen, ja alan hakkaamaan Das Keyboardiani, koska haluan auttaa piirejäni tekemään asioita paremmin. Ei paremmin kuin muut, vaan paremmin kuin edellisenä päivänä. Jos muinoin luitte artikkelini Lahjoista suurin, huomaatte, että periaatteella on varsin vahva yhteys Carol Dweckin kirjaan Mindset, ja sen kasvumaailmankuvaan.

Kun oma kompassini on selvillä, se juontuu luontevasti myös yrityksemme arvoiksi:

Better developers

Better apps

Better users

Paitsi että uskomme ihmisten kehittymiseen – niin omaamme kuin koulutusasiakkaidemme – uskomme vahvasti siihen, että parhaat sovellukset ovat niitä, jotka kehittävät käyttäjiään. Sovellusten tarkoitus ei ole vain auttaa näitä tekemään työnsä, vaan opettaa heitä tekemään työnsä entistä paremmin. Final Cut Pron tehtävä on tehdä käyttäjistään parempia elokuvan leikkaajia. Navigeistin tehtävä on tehdä käyttäjistään parempia urheilijoita ja valmentajia. Pelillistäminen voi olla nyt in, mutta se on viime kädessä käyttäjien manipulointia. Jos manipuloit käyttäjiäsi niin, että he sen seurauksena kehittyvät, loistavaa. Jos taas manipuloit heitä vain luopumaan rahoistaan sinun hyväksesi, olet heikoilla jäillä.

Tämäkään ei ole mikään originelli ajatus, vaan pohjautuu Kathy Sierran tuotantoon. Odotankin vesi kielellä tämän uutuuskirjan Badass kolahtamista postiluukusta.

Oman miksi-kysymykseni vastauksen nimissä aloitin uuden podcastin Antti Mattilan kanssa. Tyyppimuunnoksen ensimmäinen varsinainen jakso tuli ulos viime viikonloppuna ja sarja jatkuu viikoittain vaihtuvilla teemoilla. Uusimmassa jaksossa pohdimmekin - ihan sattumalta – kysymystä “miksi?”