Tolkien Native Language Appreciation Fest

My (late) entry for the @jrrt-native-languages-fest , a Celegorm & Huan comic in Esperanto! (Translation under the cut)

Some Info:

Esperanto is a conlang, a "constructed language", created with the goal of becoming the one International Language. Although not inherent to any specific country, it is used all over the world, with estimates ranging between 100 thousand and 1 million people who speak it.

Although I don't speak Esperanto fluently, it is the language my mother spoke to me in (for the most part) for the first 3 years of my life, so in some ways I suppose it can be counted as my native language - at least if you go by the definition of it being the first language you're exposed to upon birth.

I'm currently trying to relearn it, and I cannot recommend it enough. It was created to be extremely quick and easy to learn, with very simple grammatical rules, words that are purposfully chosen and taken from many different european languages, and pre- and suffixes that allow the creation of new words, saving a lot of vocabulary.

As a linguist, Tolkien was of course also aware of this language, and even learned it at one point! He has written about his opinion on it in "A Philologist on Esperanto" which you can find here (warning for bright colored background).

Translation:

Ehtoohymni Pimeyden herralle

Palvelijoittesi keskuudessa loistan minä kirkkaimmin. Minun kypäräni on korkein, säiläni terä säihkyvä kuin hopeakalan kiiltävä kylki. Riemuiten se syöksyy kohti niitä, jotka sinua halveksuvat; iloiten lävistää heidän haarniskansa. Sen veriura ei kuivaa päivää näe!

Iäti, Melkor, palaa minun silmissäni sinun voimasi väkevä tuli. Sydämeni on sinun niin kauan kuin se rintaani hakkaa; vielä viimelyönneilläänkin se sinun suuruuttasi ylistää! Koskaan en hylkää sinua, eikä koskaan lakkaa se laulu, jolla sinun korkeaa kunniaasi julistan!

Makeimpia, Melkor, ovat huulilleni ne sanat, jotka puhuvat sinun voitostasi. Lakkaamatta langetkoot ne suustani! Kuin tuoksuva viini tai hunaja ovat ne ihania. Vain vihamiestesi veri voi niille vetää vertoja, tai heidän huutonsa, kun heidän miekkansa murtuvat ja he lankeavat eteeni valittaen anoen armahdusta, jota en heille suo. Turmio on heidän osansa!

Mutta minä annan heidän nuoltensa lentää tyköni kuin mustat linnut lentävät; vihoissaan, vasten syystaivaan harmaata. Eivät ne minua kaada, sillä sinun nimesi on minun kilpeni. Kuin rakkauteni sinuun on se kaunis ja kestävä: alati salli sen suojata minua!

Ja vaikka olet poissa, sinun lakisi sitoo sydäntäni niin että joka yö käännän kasvoni pimeyteen, kohti Yön ovea, ja tiedän

Sinä olet sen takana ja odotat.

(Children's song, to be sung at the time of the Dagor Bragollach)

@jrrt-native-languages-fest

Maikäfer, flieg! Der Vater ist im Krieg, Die Mutter ist in Beleriand; Beleriand ist abgebrannt. Maikäfer, flieg!

Maikäfer, flieg! Dein Häuschen brennt. Dein Mütterchen flennt. Maikäfer, flieg!

This is an adaptation of a traditional and very well-known German children's song that already has versions in which place names get substituted for each other. I have only substituted "Beleriand" in the first stanza here to adapt it for Middle-earth.

You could also make a version of it for a war in Gondor, if you allow for it to be sung in Rohan and substitute the name "Stoningland", which was current in Rohan.

Chapter 31: Onward is up on AO3 🌿

Legolas climbed a half-burned tree in Minas Tirith to ask Eru for something no one is meant to ask for: the Gift of Men.

Emma falls in a cave in Mordor. The Palantír shows her broken, far away, smiling. No one knows if she's breathing.

And in a tent, before the march to the Black Gate, someone finally says out loud why Emma crossed.

"I don't want an eternity she can't dwell in."

A prayer that doesn't demand. A father who doesn't sleep. A white flower that appears where there was nothing.

If you've made it this far in love with this triangle, this is THE chapter. 🤍

For @jrrt-native-languages-fest I decided to translate my (originally English) fic into German. But I quickly noticed that ...

I don't particularly enjoy writing the same thing twice

German really needs longer sentences

I'm very rusty (seriously though, the last time I did any creative writing in German was in 2020)

That's why this turned into a short rewritten exerpt. If you care for the full story, the English version can be found here.

Curufinwë war schlaflos. Es war ein Zustand, der schon zu lange anhielt und seinen ruhelosen Köper nach draussen getrieben hatte, um eine ziellose Wanderung im abnehmenden Lichte Telperions zu tun. Sie versprach keine Heilung, aber seine Gedanken hallten lauter begleitet von der nächtlichen Symphonie. Seufzend liess er seine Fingerspitzen über die raue Rinde einer Erle gleiten. Es gab keine Lösung. Nicht für das, was ihn plagte. Sein Blick wanderte hoch zum Himmelszelt.

Ilaw ng tahanan: Nerdanel for @jrrt-native-languages-fest

[tekst po polsku: pod kreską]

I did not find brain space to translate any of my fics for Tolkien Nativelang :( (because I was focusing on writing my main WIP)

So there is an improvement of a thing that I've made some time ago but didn't post: an attempt (another attempt --- in addition to ones that have been made by other people) to make a Tengwar mode for Polish.

Goals:

all Polish sounds included

compatibility with other modes as much as feasible

logical and consistent as much as feasible

not adding too many new vowel symbols (but come on, we need the ą and ę)

No separation of ó/u, ż/rz and h/ch. This is Tengwar, let's make it more phonetic.

The vowel mark is placed over the preceding consonant (like in Quenya; unlike in Sindarin and English), because IIRC other Polish modes do it, and I feel like Polish has a lot of open syllables. (Alas! I am not a linguist.)

Some notes under the image:

T, P and many others are like in most other modes.

Calma for K, because it is the K sound. QU for C, because I have to place it somewhere. (Note to non-Polish-speaking people: our "C" is the "TS", not a K or Q)

Double arc letters are the voiced letters because all normal modes do it (not you, Quenya).

Vilya letter is Ć because I had no better place for Ć.

Anna letter is J because this is how it sounds + I when it sounds like J. Like "radio".

Not included in examples, but in words where "U" sounds like "Ł" (auto, dinozaur) it's written as Ł.

The RD and LD combos are quite rare in Polish, but let's include them, why not, I have nothing to do with these letters anyway.

For non-sylable-making I that dos not sound like J, (example: "Mickiewicz") let's just stack the I and the other vowel together.

For Ą and Ę let's just use the nasalization mark (~) with the vowel mark. It makes sense.

Ś and Ź get the top-heavy letters because they don't happen before a vowel.

~Here's my very humble contribution to @jrrt-native-languages-fest~ (❁´◡`❁)

Language: *Serbian/Serbo-Croatian

*Just to be very clear here, some of the clips here like from the movies Maratonci and Varljivo leto were made in Jugoslavija, which considered the language serbo-croatian and some of them like from Vratice se rode and Ivkova slava were made in Serbia, which considers the language serbian. In order not to complicate things I just choose to say serbian for the serbian stuff and serbo-croatian for the Jugo stuff (。_。)-

-Translations of on screen text (besides names, you can figure that out) go like this: Javana koja traži Silmarile - Yavanna asking for the Silmarils Finrod i Beren dok se pretvaraju da su Orci - Finrod and Beren pretending to be Orcs Fingolfin na Helkarakseu - Fingolfin on Helcaraxe Feanor kad vidi Maidrosa sa Fingonom - Feanor when he sees Meadhros with Fingon Elving odleće sa Silmarilom - Elwing flies away with the Silmaril Fingolfin ispred Angbanda - Fingolfin in front of Angband

For @jrrt-native-languages-fest I submit this humble drabble of Glorfindel giving a terrible time to some Rangers. TW mild gore, translation into English under the cut. The language of the drabble is Polish.

~~~

Niedobrze. Zdążył pomyśleć Glorfindel zanim szabla żółto-zębnego orka przed nim nie prześliznęła się pod jego gardą i nie wbiła się w szparę pomiędzy jego napierśnikiem a naramiennikiem.

Potem jedyne co był w stanie pomyśleć to było auć.

Była to może nieco zbyt delikatna reakcja, ale ani nie przystawało mu krzyknąć głośno jakiś raczej niecenzuralny termin z bólu, ani też nie zasługiwała ta rana na większą reakcję, jeśliby go spytać. Wykończył orka jednym sprawnym cięciem, zmarszczył nos i wyciągnął ostrze z siebie. Wyślizgnęło się z niego z mokrym mlaśnięciem, złota krew brocząca na zewnątrz jak cherlawy strumień fontanny.

-Auć.- Glorfindel skwitował ponownie, wykasłując kawałek własnego płuca. -No cóż. Będę dziś musiał spać na plecach.-

Zza niego ktoś wykrzyczał desperacko jego imię. Ah. Prawda. Nie wspomniał o tym jego teraźniejszym kompanom.

-Spokojnie, ai, cicho, już, nic mi nie będzie, to tylko poboli trochę.- odwrócił się do trzech Strażników Północy z którymi był w podróży, uśmiechając się zakrwawionymi zębami na widok ich zupełnie bladych twarzy. – Zresztą, nie da się umrzeć dwa razy.-

Disse: “Eu vi mãos pequenas Que sabiam construir, Faziam da pedra e madeira Muitos novos sons surgir. Cada coisa tinha voz, Bastava saber ouvir.”

Pegou madeira da mata, Com cuidado trabalhou, Fez nascer uma flauta Que o vento acompanhou. E o som daquela peça Pela floresta ficou.

Perguntaram seu segredo, De onde vinha tal canção. Ele falou de um menino Cheio de imaginação: “Ele mostrou que a beleza Mora na criação.”

Falou de terras distantes, Que seu coração guardava, De árvores de ouro e prata, Onde a luz sempre brilhava. De rios claros da terra Que em sonho ainda buscava.

Depois voltou para o mar, Sem promessa de voltar. Deixou apenas a música, E o jeito de tocar. E até hoje a mata sente A saudade do seu cantar.

Small notes: 1. I wrote this piece inspired by Brazilian cordel, a traditional form of poetry composed in sextilhas (six-line stanzas) and loosely following the redondilha maior, the seven-syllable meter. 2. The poem tells the tale of Maglor reaching the northern coast of Brazil in a distant age. There he is remembered as a mysterious stranger who came from the sea and fashioned a wooden flute, recalling lessons once learned from a child Celebrimbor. Over generations, the story passes from elders to children until it becomes a legend and a folktale, long after its true origins are forgotten. 3. Maglor eventually gives rise to the legend of the Uirapuru, an enchanted bird of Brazilian folklore associated with a magical and flute-like song. The real Uirapuru is a small Amazonian bird that is sometimes heard but very rarely seen. This is my last contribution for @jrrt-native-languages-fest Translation to English under the cut

Koska se miellytti meitä

Hänen vihollisensa kutsuvat minua Mustaksi ruhtinaaksi. Se minä saatan hyvin olla, mutta todellinen ruhtinas on aina Hän. Ja jos minä olenkin musta, on Hän sen mustuuden korkein kuningas.

Kaiken mitä pimeydestä tiedän, tiedän Hänen tähtensä, sillä Hän on oppi-isäni, ja minä rakastan Häntä. Kun Hän suuteli minua ensimmäisen kerran, tiesin siitedes kuuluvani Hänelle. Hänkin on minun, mutta eri tavalla, sillä minä kuulun Hänelle kuten uskollinen palvelija kuuluu isännälleen ja on tämän tämän käskyvallan alainen rakastaen tätä muuta voimatta. Hänkin kyllä rakastaa minua, mutta siten kuin isäntä ylintä palvelijaansa rakastaa.

Hänen rakkautensa on taipumaton ja vailla hellyyttä. Välistä kylmä ja kova kuin Raurosin putoukset, jotka voimallisina syöksyvät kohti Litiluhtia kaapaten kylmään kitaansa ne, joiden askel harhautuu sen töyräiltä nälkäisiin tyrskyihin. Välistä taasen polttava kuin Angbandin masuunoiden liekit, jotka leiskuen lyövät taivaaseen valkean aukon ja peittävät auringon purevat säteet paksun savun taakse. Vieläkin se virtaa suonissani kuin se sula kivi, jonka Hän maan povesta osasi houkuttaa, ikään kuin en olisi Erun lihaksi laulama lainkaan, vaan jonkin Hänen mahtinsa luoma olento. Sen saman, jolla Hän mylläsi maat mieleisikseen ja nostatti vuoret minne tahtoi. Sen kiihkoa ei heikompi henki olisi koskaan kyennyt kestämään; minä yksin olen sen arvoinen ja saatoin sen kärsiä.

Eikä kaikessa vimmassaankaan se ikinä hionut minusta pois rosoja. Ei siloittanut tunnistamattomaksi, niin kuin joen pyörteet silottavat tuhansien ihmisten vuosien aikana rannoilleen eksyneet kivet siten, että niistä tulee miellyttäviä koskea. Kenties siihen lankesinkin, silloin aikojen alussa, kun Hänen henkensä palo oli vielä Hänessä, eikä kiinnitettynä tähän maailmaan.

Kun ensi kerran näin Hänen muotonsa maan päällä, näin että Hän oli kaunis. Se oli ankaraa, armotonta kauneutta, mutta lumovoimaltaan siksi suurta, että jäin aivan riivatuksi, eikä katseeni saattanut siitä lainkaan kirvota.

Kaikkina aikoina olivat silmäni silloin kääntyneet Häneen. Jos milloin jouduin Hänen viereltään pois, sillä minulla oli tehtäväni, kuten yhä on, eikä Hän viimeisinä vuosinaan enää poistunut linnoituksistamme, kävi henkeni yön yli Hänen tykönsä ja Hän kertoi minulle odottavansa paluutani kuten minä odotin; kuumeisesti ja kyltymättä.

Sillä niin me muinoin kuljimme, aina yhdessä. Noina päivinä minä paloin halusta aina tehdä kuten Hän tahtoi, ja aina Hänkin teki minun mielikseni, kun vain saattoi, vaikka Hän olisi ollut voipunut, eikä kykenevä näkemään tarkoitusperiäni kuten minä ne näin.

Ja me kuljimme lihan puvuissa emmekä henkinä, koska se miellytti meitä - niin monet ovat ne riemut, jotka liha voi kantajalleen suoda! Ja Hänen rakkautensa antoi minulle kaikki maailman ilot, jos kohta antoi tuskiakin, ja auliisti ja innolla minä otin kaiken vastaan. Kuten nyt otan osakseni odotuksen, vaikka se onkin vaikeaa.

Näinä päivinä juon viinini yksin. Eikä ole väliä, miten paljon sitä juon: ei se muutu Hänen verekseen suussani, eikä tuo ruumiilleni lohtua, jota se halajaa. Mutta vaikka Hän on poissa, me olemme erottamattomat, meidän liittomme rikkumaton. Vankkumatta toteutan hänen tahtonsa aina päivieni loppuun saakka.

Eitt haust kom hann að veislu mikilli. Menn spurðu hann að nafni, en hann kvaðst það síðar mundu segja. Um kvöldið var honum boðið að syngja, og tók hann þá hörpu sína. Varð þá hljótt í skálanum.

Þá kvað hann um Celebrimbor, son Curufins, sonar Fëanors, og sagði að enginn smiður hefði verið meiri. Mönnum þótti undarlegt hversu glöggt hann kunni frá þeim tíðindum að segja, er gerst höfðu löngu fyrir daga allra lifandi manna.

Ungan sá ek bróðurson minn, er við eldinn lék hann; mjúkar hendur mótuðu málm af föðurarfi.

Síðar smíðaði hann hringi þrjá af visku; eldur, vatn og vindur vörðu verk hans lengi.

Bjartur smiður smíðaði bauga með miklum mætti; ljós álfa dvínaði eigi meðan lifði hans list.

Að því loknu lagði maðurinn frá sér hörpuna. Sumir sögðu að tár hefðu sést í augum hans. En er menn leituðu hans næsta morgun, var hann farinn. Menn vissu eigi hver hann var né hvaðan hann kom. Sumir sögðu að hann mundi eigi vera maður af mannlegri ætt, heldur einn þeirra sem fara óséðir um heiminn og birtast mönnum um stund. Aðrir sögðu aðeins að hann hefði borið mikla sorg í brjósti og gamla söngva í minni sínu.

Small notes: 1. I wrote this piece inspired by Icelandic sagas, as if it had preserved a memory of Maglor wandering among Men long after the events of LOTR. The people who hear him sing don't know who he is, only that he is a strange harp-player. 2. The poem is inspired by dróttkvætt. I know true dróttkvætt has very strict rules of rhythm, syllables, and internal rhyme, so this isn't meant to be a reconstruction of a real skaldic stanza, just my attempt to capture the feeling of it: a praise-song carrying memory, honor, etc, although the poem is not really a warrior's praise of Celebrimbor, but an uncle remembering the child he saw grow into the greatest smith of the Elves in Middle-earth. 3. The Days of the Sturlungs were a period of Icelandic history, roughly 1220–1264, when Iceland was dominated mainly by the Sturlung family. During this time Iceland was not ruled by a king; instead, powerful chieftains (goðar) competed for influence.

My contribution to @jrrt-native-languages-fest Translation to English under the cut

Day 2, June 17th

Art form: AU Comic

FIL (Tagalog) '𝐊𝐚𝐩𝐢𝐡𝐚𝐧'

(English translation under the cut!)

”Why independence, if the slaves of today will be the tyrants of tomorrow?”

For @jrrt-native-languages-fest 2026: A quote from Philippine national literature, transplanted into the context of the rebellion of the Noldor and the Kinslayings. More info under the cut, along with attributions.

Team Faramir. Team Legolas. This chapter is going to hurt both of you. 🗡️

That's where chapter 29 leaves them. A question that can't be unasked, between two men who love the same woman — and not one of them comes out clean.

I'm not okay. You won't be either. 🖤