#vaihtari

University life in Korea

Nyt mä vaanhaluanpelata pesäpalloa

Koulujenväliset urheilukisat viikonloppuna, kävin katsomassa vaan baseballin (ja hävittiin kaikki muutkin lajit) mutta afterparty kampuksen lähistöllä oli tosi kiva! Last weekend we had 고연전 (goyonjeon) aka the Korea-Yonsei Rival Games, I went to watch only baseball and Korea University lost everything but atleast our afterparty was so much fun! 😊

I went to eat 삼겹살 (pork belly) four nights in a row this week, what is life Kävin syömässä grillipossua neljänä peräkkäisenä päivänä tällä viikolla😂 so good

*** Orientaatio alkuviikosta oli kiva, koulu on hieno ja sain paljon uusia kavereita. Kuvien ottaminen jäänyt vähän vähäiseen, pitää tsempata… Käytiin maanantaina kaverin kanssa Luis Vuitton - näyttelyssä ennen muuttoa tänne soluun. Tykkään tästä asunnosta, tää seutu on kiva ja kämppikset mukavia. Eksyin pari kertaa kotimatkalla ennen kun sain internetin puhelimeen, mut nyt kaikki ok. Ja tykkään korealaisesta “koulu"ruuasta, ihan parast ja koulun ruokala on tosi halpa myös!

Täällä sataa ja on kuuman kosteaa. Ilmastointi on pelastus. Huomenna muutto sinne solukämppään!

Bye for now, next time I’ll write from Korea!

Ennen vaihtoblogini täydellistä jäädyttämistä halusin kirjoittaa jotain järkevähköä, josta voisi olla hyötyä seuraaville Stuttgartiin saapuville suomalaisille arkkarivaihtareille. Ajattelin ennen vaihtooni lähtöä, että mähän en aijo koulusta stressata seuraavan vuoden aikana yhtään. Hankkisin tarvittavan noppamäärän kasaan sieltä, mistä aita on matalin. No ei sitä arkkareille asennetulla kunnianhimolla sitten kehdannut aivan läskiksi heittää, ja heiluttaa Erasmus-korttia aina, kun ei jaksa. Ennen muuta henkilökohtaista fiilistelyä asian tiimoilta selitän hieman tarkemmin yliopiston systeemistä: Hakiessani Universität Stuttgartiin en tiennyt, että kyseessä on yksi Saksan, ellei jopa Euroopan parhaimmista arkkitehtuurikouluista. Professorit ja assarit ovat asiantuntevia ja johdonmukaisia, ja työskentely on painoitettu pienoismallirakentamiseen. Laitokselta löytyy työpajat, joissa on kaikki pelit ja vehkeet kuumalankaleikkureista valtaviin metallileikkureihin. Opetus on jaettu "Seminar" ja "Entwurf" kursseihin, joka tarkoittaa sitä, että luennot ja harkkatyöt ovat omilla erillisillä kursseillaan, toisin kuin Suomessa, jossa kurssit koostuvat pääosin molemmista. Seminareista saa noppia vaihdellen 2-6, Entwurfit ovat 15 nopan arvoisia. Lähes kaikkiin harjoitustyökursseihin kuuluu pakollinen ekskursio tehtävänantoon liittyen, yleensä ulkomaille. Stuttgartin arkkitehtuurinlaitoksen opetus on paria hassua marginaalikurssia lukuunottamatta kokonaan saksaksi. En osannut saksaa käytännössä ollenkaan kun koulu alkoi. Saksankielentaitoni pohjautui täysin viiden viikon mittaiseen intensiivikurssiin, jonka kävin Stuttgartissa ennen varsinaisen lukukauden alkua. Suosittelen intesiivikurssille osallistumista lämpimästi, en vain saksan tehokkaan oppimisen takia, vaan siksi, että ensimmäiset vaihtokaverit löytää helposti omasta kurssiryhmästään. Monessa Seminarissa kirjoitetaan esseitä ja keskustellaan kurssin aiheista (saksaksi, natürlich) muiden opiskelijoiden ja professorin kanssa. Kävin näyttäytymässä yhdellä luennolla, professori oli superkannustava ja sanoi minun olevan tervetullut kurssille, mutta rankkaa se tulee olemaan silloisella A1-saksan tasollani. Entwurf -kursseilla kielitaidottomuus ei kuitenkaan ole ongelma, sillä välinäytöt ja välikritiikit (Studio / Rundgang) saa pyytäessään englanniksi. Koska harjoitustyökurssista saa 15 noppaa, päätin, että otan niitä kaksi, molemmalle semesterille yhden. Näin sain arkkitehtuuriopinnoista vaadittavat 30 opintopistettä käymieni kielikurssien lisäksi. Entwurf -kursseille täytyy erikseen hakea listaamalla viisi mieluisinta kurssia arvojärjestyksessä. Tavallisesti opiskelija pääsee jollekkin kurssille viidestä mieluisimmasta, joskus ei pääse yhdellekkään, ja joskus käy uskomaton munkki, että pääsee sekä syys- että kevätsemesterillä mieluisimmalle kurssille mukaan. Sain syksylle yhdyskuntasuunnittelun harjoitustyön Urban Hybrid / Städtebau Institut / Prof. Baum ja keväälle rakennussuunnittelun harjoitustyön Sagües / Institut für öffentliche Bauten und Entwerfen (IÖB) / Prof. Ragaller & Prof. Riedle. Urban Hybrid: Yhdyskuntasuunnittelu ei varsinaisesti oo mun juttu ja jossain mielenhäiriössä päätin ottaa sen mun syyssemesterille. Kurssi osoittautui kuitenkin todella kiinnostavaksi, mutta raskaaksi pääosin siksi, että henkilökemiat eivät ihan mätsänneet saksalaisen työparini kanssa. Kurssin yhteydessä tehtiin excu Wieniin, mutta teekkariexcuihin tottuneelle varoittavana sanana, ettei se mikään hupimatka ollut. Käytännössä vietin viisi päivää Wienin yliopistolla workshopissa. Itse kurssi eteni johdonmukaisesti selkein vaihein, pienoismalleja rakennettiin paljon ja eri mittakaavoissa. Työskentely pysyi konseptitasolla, vaikkakin suunnitelman tuli konkretisoitua loppua kohden. Tehtävänä oli visioida ja kaavoittaa ennakkoluulottomasti Wienin ulkolaitamilla sijaitseva lähiö uudeksi, tehokkaaksi asumisen, palveluiden ja teollisuuden hybridiksi. Suunnittelualueen analysointiin ja "mappingiin" käytettiin paljon aikaa. Professori Baum on kärkäs ja suora suustaan, mutta tietää mistä puhuu. Hän tosin suvaitsi saapua paikalle vain välikritiikkeihin, toisin sanoen vain mukavat assarit Markus ja Thorsten olivat perillä työn kehityskaaresta. TTY:n yhdyskuntasuunnittelun opetus on teoriapohjaista ja loogista verrattuna Stuttgartin Städtebau Institutin kokeilevaan, kantapään kautta opitun tiedon soveltamiseen perustuvaan opetukseen. Mahdollisimman objektiivisesti ajateltuna, antaisin kurssille yleisarvosanaksi 3/5. Sagües: IÖB:n designkurssilla tehtävänämme oli suunnittella taidemuseo Pohjois-Espanjassa sijaitsevaan San Sebastianiin. Kurssin alkuun kuului aivan mieletön ekskursio ja kävimme San Sebastianin lisäksi Bilbaossa, jossa luonnollisesti menimme Guggenheimiin vierailulle. Professorit Ragaller ja Riedle ovat molemmat huumorintajuisia ja suorasukaisia tyyppejä. He osaavat heittää hyviä kysymyksiä, jotka sysäävät inspisjumissa olevat aivorattaat taas liikkeelle. Suunnittelutyö oli kunkin henkilökohtainen, ja vaikka aluksi oman duunin esittely yksin englanniksi tuntui kuumottavalta, ilmapiiri pysyi leppoisana kiitos etenkin professori Ragallerin, joka heittää saksalla ja huonohkolla englannillakin läppää opiskelijoille kritiikkitilaisuudessa. Kaikesta huolimatta Ragaller on ihan vakavasti otettava professori. En muista ikinä askarrelleeni niin paljon yhden kurssin aikana, saatika käyttäneeni niin paljon materiaalia (lue: rahaa) kaikkiin vaadittaviin pienoismalleihin ja printteihin. En ole käynyt vielä vastaavaa kurssia TTY:llä, mutta IÖB:n kurssilla jäin kaipaamaan luentopohjaista opastusta suunnittelutyön eri vaiheisiin. Tämäkin kurssi pyöri konseptityöskentelyn ympärillä ja se tuntui hieman vieraalta siihen mihin Suomessa on tottunut. Loppukritiikissä vieraileva tuomari sanoi, että mun täytyy harjoittaa abstraktia ajattelua (wut?) ja kysyi, millä vuoskurssilla olen. Kerroin tämän olevan neljäs vuoteni, johon hän vastasi: "Aijaa, luulin että oot opiskellut kauemmin. Suunnittelit sellasen rakennuksen, jonka vois oikeesti toteuttaa." Eli rohkeasti vaan fysiikan lait narikkaan ja mielikuvitus valloilleen Stuttgartin suunnittelukursseilla, siellä saa kokeilla. Yleisarvosana kurssista 4,5/5. Priorisoin Erasmus-vuoteni aikana matkusteluun ja kokemiseen enemmän kuin opiskeluun. Toisaalta kukapa ei. Vaikka välillä siltä tuntui, en pystynyt täysin haistattamaan Scheißegalit koululle, etenkään tällä kevään IÖB:n kurssilla. Projekti imaisi mukaansa, mitä lähemmäs loppua se eteni. Viimeistä Stuttgartissa viettämääni viikkoa lukuunottamatta olin kuukauden ennen loppukritiikkiä projektissani kiinni päivittäin. Yhtään all-nighteria ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, mitä pidän omat työskentelytapani tuntien jokseenkin uskomattomana. Opin vuoden aikana puolivahingossa paljon uutta niin suunnitteluprosessista kuin työtavoista, mutta pidän TTY:n opetustavasta paljon enemmän. Saattaa olla, että kasvoin siihen kandivaiheen aikana, tai sitten koen sen omammaksi muista syistä, joita en osaa eritellä. Siinä oli virallisin ja viimeinen postaus, jonka tähän blogiin kirjoitan. En tiedä päätyykö tämä teksti jonkun tuoreen arkkarivaihtarin luettavaksi koskaan, mutta mikäli päätyy, toivottavasti tästä oli apua. T. Kaisa, arkkarivaihtari Stuttgartin yliopistossa 2014-15.