#vaihtoblogi

First real meal in Seoul (bibimguksu 비빔국수, sorry ugly pic but I was hungry af) & some snapchat quality selfies. The subway journey from airport to my hostel was not very pleasant but I survived✌️I found another finnish exchange student from the airport so luckily I didn’t have to go alone all the way to Seoul~

Oh btw, it’s really rainy and humid here… bless the aircon👐 And tomorrow I’m moving to the sharehouse!

***

Eka ateria ja kuva elonmerkeiksi heh. Tapasin lentokentällä toisen suomalaisen vaihtarin ja oltiin menossa samaan suuntaan, joten ei ollut ihan niin raskasta tulla kentältä Seouliin. Vaikka oli se ihan kauheeta silti, enskerralla bussi! Lihakset on ihan jumissa ja huomenna pitäs taas lähteä raahaamaan kamoja… onneksi kaveri tulee tällä kertaa apuun.

(roll down for English ver)

Hei vaan perhe ja ystävät sekä tutut ja tuntemattomat, jotka tänne blogiini eksyvät. Epätietoisille vielä: olen tosiaan taas menossa Etelä-Koreaan vaihtoon. Opiskelen Korea Universityssä heinäkuuhun 2018 asti. Paluulipun päivää ei ole vielä päätetty, mutta vakuutus loppuu 19.7, joten oletettavasti hieman ennen sitä raahaan itseni taas takaisin Suomeen. Pyyntöjä tuli niin monta, että tuntui sitten ihan velvollisuudelta perustaa blogi taas kerran. Plus näin vältyn myös miljoonilta “mitä kuuluu?” -viesteiltä. Ei sillä etteikö olisi kiva, että kaverit kyselee, mutta Koreassa on kuitenkin eri kaveripiirit ja yhteydenpitovälineet, enkä viitsisi kaikkea aikaani kuluttaa Suomeen päin viestimällä. Sori. Viimeviikolla loppui työt ja tänään sitten lähdetään taas. Jännittää, mutta ei kauhistuta niin kuin ekalla kerralla vaihtoon lähtiessä 2013. Nyt tuntuu, että tunnen Seoulia ihan hyvin ja puhunkin koreaa reippaasti enemmän kuin ekalla kerralla, joten tää on tällaista kivaa innostusta ja jännitystä. Haluan vaan äkkiä takaisin, tapaamaan koreantuttuja ja syömään korealaista ruokaa ja tietysti puhumaan koreaa. Matkalaukutkin pakkasin lähes valmiiksi jo kuukausi sitten.

Tällä kerralla asun kansainvälisessä solukämpässä, jossa tulee ilmeisesti olemaan jopa 8(!) muuta minun lisäkseni. Oma huoneeni on 4hlö huone (ja yksi vessa!), joten siinäkin tulee varmaan olemaan totuttelemista. Onneksi ainakin yksi huonekaveri on korealainen, joten pääsee sitten puhumaan koreaa myös kotona. Eniten tällä hetkellä ehkä jänskättää opiskelut Koreassa, koska kyseessä on paikallinen yksityinen huippuyliopisto, eli n. 5% parhain arvosanoin lukiosta valmistuneista hakijoista pääsee sisään… ja sitten siellä olen minä, suomalainen muumi. Kuulemani mukaan taso ei kuitenkaan ole mikään päätä huimaava, eikä minun tarvitse edes saada arvosanoja kursseista, joten ei paineita! Kunhan pääsisi kaiken edes kunnialla läpi… Kurssivalinnat sain tehtyä jo elokuun alussa, ensimmäisellä lukukaudella on luvassa mm. etiikkaa, Korean historiaa ja kulttuuria sekä kiinalaista filosofiaa ja politiikkajuttuja. Lisäksi aion ottaa korean kielen kurssin kunhan pääsen paikan päälle ja tasotesteihin.

Nyt täytyisi vaan selvitä lennosta ja sitten pääsenkin jo raahaamaan matkalaukkuja Seoulin metrossa. En malta odottaa.

And same briefly in English:

Hello, I’m Oona and I am going to be an exchange student in Korea University for one year. I’m moving to Korea today, yay! I made this blog mainly for my friends and family in Finland, but since I’m planning to post a lot of pics and small entries I thought I would write this also in English for my int’l readers!

I have been an exchange student in Korea when I was in high school (in 2013) so it’s not a new country to me. I can speak korean quite fluently (I did TOPIK in spring 2016 and got level 3) and I’m really really happy and excited to go back there again! And I love korean food.

This time I’m going to live in a share house in Seoul with 8 other people, mostly international students. But I’ve also got some korean roommates (and that means I can practise my korean at home too!)

In Finland I study Environmental Science, but I’m going to study politics and philosophy related stuff during my exchange in KU. I’ll also register to some korean language course but for that I need to take a test or something when I go there.

It’s all over now, baby blue, 2017 edition. Or well, at least my semester abroad is. So, what the year 2017, my time at the National University of Singapore, and the following 8 weeks brought me:

11 countries: Finland, Singapore, Malaysia, Indonesia, Hong Kong, Macau, Thailand, Myanmar, Vietnam, Norway, Spain.

It's been A BIT fast-paced (our time in SE Asia was limited, after all). This kind of McTravel makes you realize how good and fast you are at adapting, but makes you somewhat feel like a teflon pan where nothing sticks. I am the cow and the experiences are the grass, and I need time to GRAZE. I need the time to fully understand what’s happening, and think about how I feel about it, and what it all means. And I don’t think a good blog post can be made without realizing those (this, too, is the Year of Realizing Things), so here we go. Why this post is so frickin late.

So, let’s have 1 picture per each country in this post. (EDIT: EXCEPT FOR INDONESIA......which I forgot..... But I posted about Indonesia before so whatever) This will be a brief summary, after all, the one where I try to comprehend all the things I’ve seen and what it all meant – and fail spectacularly at it, of course.

Singapore (on my very last day).

All the ways I got there and back again, like the little hobbit I am:

22 flights*

7 bus rides (everywhere, but the craziest were Myanmar’s 9-hour overnight buses)

2 train rides (including a 13-hour overnight train in Vietnam)

3 boat rides (from Hong Kong to Macau, after 2 hours of sleep because of a crazy night in Lan Kwai Fong)

2 rental cars for two days (with friends: Langkawi, Malaysia; by myself: Tromsø, Norway)

1 rental e-bike for half a day (Bagan, Myanmar)

1 motorbike ride (Hoi An, Vietnam, 2 people on the back of a scooter)

countless tuk-tuks (Thailand)

1 jetski romp (Langkawi, Malaysia)

Hong Kong.

And to be honest, all grazing done and done, I still don’t know what to say. People ask me how it all was, and I don’t know where to begin. It was really something else. And, in Finnish: oli kivaa (”it was nice”, in a very laconic way). Nice, yee. 

Macau. After realizing that you really shouldn’t take photos at a casino.

What is there to tell? Do you start with the basics — what we did and what we saw, and general outlines, or the best: the stories to fill the outlines? The quirky things? 

Bangkok, Thailand.

And no one really gets it, and all your stories feel unfinished. **) What the hell is there to say? Your friends from home weren’t there, and you don’t want to talk about it too much with them. It’s insensitive and rude: look at all the things I did and fun I had without you!. (But this never mitigated your missing them. These things coexisted.)

Yangon, Myanmar.

And you find it hard to talk about with your ex-exchange buddies, because all the various (I am talking DOZENS) group chats you shared start dying out, and you realize that they, too, lead their own lives back home, and you don’t know anything about it, and worst of all: don’t belong.

 Hoi An, Vietnam.

After coming home and crying on the plane, not because I was particularly sad or regretful or happy, but merely because everything was a bit too MUCH, everyone told me to stay still for a while. To let things sink in. I stayed home for a week and then went to Norway for 7 days. First, to see a friend and experience the Constitution Day celebrations in Oslo, and then all by myself to Tromsø.

Langkawi, Malaysia.

It was kind of stupid, people!! On 9 May, I was in Singapore, one degree above the Equator. On 19 May, I was about 3 degrees above the Arctic Circle. I don’t even know what my body thought of it. My mind loved it. I can’t believe these places exist on the same planet, it screamed. How lucky are you to see them all, you ass!!

Tromsø, Norway.

Wait, I do know what my body thought of it. It got messed up as hell. I GOT FAT...with memories. But also actually fat. So. Being home has felt good. For now. (But then I also managed to spend a week before midsummer in Barcelona, Spain. Oops.)

Sitges, Spain.

So, after all that, I came home.

Kumpula, Helsinki, Finland, May 2017.

Here I am, indeed.

*) This number is absolutely DISGUSTING. I feel like I have single-handedly fucked up the climate; never mind Trump getting out of the Paris agreement, THIS IS IT, THE SINGLE WORST THING YOU CAN DO.

**) At this point, you should notice that this post is going nowhere

TUNTEITA JA TUOKSUJA

Morjens pöytään. Kävin tänään* sekä Suomen suurlähetystössä että Marimekon myymälässä, joten tunnelmani ovat suorastaan isänmaalliset: siksi suomipostaus. Suomen suurlähetystö oli rupuisen ostarin toimistoblokissa, ja siellä hengaili Turun matkailuesitteitä. Se tuntui lähestulkoon eksoottiselta. Marimekon myymälä oli luksusostarilla, joka tuoksui paremmalta kuin itse tein. (Ihan tosissaan, täällä paremmilla ostareilla vedetään ilmanvaihdon kautta shoppaajien iloksi parfymoitua ilmaa. Samoin Changin lentokentällä... Voi Singapore. Sua syytetään jatkuvasti steriiliksi ja persoonattomaksi, kiillotetuksi suorastaan, ja ymmärrän sen erityisesti Hong Kongin jälkeen, mutta rakastan sua siitä huolimatta ja sen takia.)

Vaihtoaikaa on jäljellä kuukausi ja täällä alkaa olla jo täysi maailmanlopun meininki. Sanotaanko nyt niin, että Vaihtarit Singaporessa voisi olla ohjelmakonseptina uusi Hottikset, Temptation Island ja Unelmien poikamies kaikki samassa paketissa. Tunteet kuumenevat kaveriporukoissa, eivätkä päivittäiset Singaporen sateetkaan pysty niitä viilentämään. Koska suurin osa vaihtareista on n. 5 vuotta nuorempia**, oloni on suurimmaksi osaksi että “lapset lapset” – mutta en, rehellisesti sanottuna, voi olla osaltani sekoittamatta soppaa. 

Sopan sekoittaminen on olennainen viihdykkeeni nyt, kun aikaa ei oikeasti ole enää edes Uutisraportin uusimpien jaksojen katsomiseen. Tälläkin hetkellä mun pitäisi kirjoitella osuuksiani pariinkin ryhmätyöhön, mutta nyt en pysty. En suosittele osa-aikatöitä koulun oheen, en etenkään kun kyseessä on Aasian paras yliopisto. Opinnot ovat lähteneet välikokeiden jälkeen keulimaan ihan kunnolla. Proffat senkun kuumottelee menemään. Jengi pakertaa esseitään ja laskujaan asuntolani ruokalassa, käytävillä ja tietokoneluokissa kello kolmeltakin öisin, välillä kipaisten kampuksen 24/7 Starbucksiin hakemaan yöllistä huikopalaa***. Ryhmätyötapaamisia pidetään 2-3 viikossa (myös viikonloppuisin, vaikka sit Skypellä) ja WhatsApp-ryhmächatit alkavat tuuttaamaan viestejä klo 22 jälkeen. Motivaationi on kuin lehmän häntä. Trendi on laskeva.

Välikokeiden tulokset tulivat myös. Olen itse siinä onnellisessa asemassa, että omani olivat pelkkiä monivalintakysymyksiä (MCQs) tai vaativat vain lyhyitä sanallisia vastauksia. PR- ja mainontastrategiat -kurssien proffien mielestä kursseista ei voi päästä läpi lukematta 500-sivuista kurssikirjaa kannesta kanteen, mutta kuitenkin käyvät kirjojen avainasiat luennoilla niin orjallisesti läpi, etten itse nähnyt syytä moiseen luku-urakkaan. Kiinnostavampia ovat ryhmätyöt, jotka ovat aika käytännöllisiä. Täällä ne otetaan myös aika tosissaan: yhdessä tulevassa esitelmässäni on pukukoodi.

Tuhat kertaa hauskempi keissi on Visual Design -kurssi, joka on työläin, kuumottavin ja mielenkiintoisin yliopistokurssini miesmuistiin: mitä miellyttävin sekamelska kognitiotiedettä, aivojen ja silmän yhteistoimintaa, UI/UX-hommia ja graafista suunnittelua. Proffan opetusmetodit pakottavat jokaisen olemaan aika aktiivinen ja ajattelemaan omilla aivoillaan: joka viikko paikallisessa Moodlessa on pakko tehdä kaksi quizia (ja luennolla tehdään kolmas), ja lisäksi joka viikko lukuläksyistä täytyy keksiä kysymyksiä, postata niitä, vastata kurssikavereiden kysymyksiin, ja arvostella muiden vastauksia.

Ajankäyttöongelmani on tosin Ihan Oma Syy, koska kukaan ei käske käyttämään kaikkea vapaa-aikaansa joko a) matkustamiseen tai b) seuraavien matkojen suunnitteluun. Palasin toissapäivänä Hong Kongista, ylihuomenna on vuorossa Malesian Langkawi. Tulilla: Myanmar, Thaimaa ja Vietnam. (Ainiin, ja viikko Suomeen palaamiseni jälkeen täytyykin sitä piipahtaa Oslossa ja Tromssassa...)

Semmosta. Eiköhän täräytetä vaihdon viimeinen kuukausi käyntiin ihan kunnolla. Nakit silmille, tukka taakse ja elämä eteen yms tms. (Mutta ei ajatella sitä lähtöä, koska sielua kivistää jo nyt!)

* Kirjoitin tämän oikeasti viime viikolla, mutta ironista kyllä en ehtinyt postaamaan tätä matkakiireiden sun muun häsläyksen vuoksi HEH HEH

** Klubilla soi Flo Rida - Low. “Tää soi baareissa kun täytin 18!!!” intoudun. “Mä olin sillon 13”, sanoo paras vaihtarikaverisi. Tunnet vuosien painon hartioillasi. 

*** Totta puhuen kampuksen ilmapiiri on tarttuvaa: kello on 21:44 asuntolan ruokalassa, olen juuri syönyt iltapalat ja nyt tyytyväisenä vielä mietin että ihanaa, ainakin 4 tuntia hyvää opiskeluaikaa edessä. 

Since Jakarta, chaos and disorder:

1) My roomies rescued a stray cat.

She lives with us now. She’s VERY VERY pregnant. My roomies were supposed to find her a foster home, but she’s been here for over a week. After naming her Luna Tuna, I knew it was a lost cause. She is not going anywhere, and we’re gonna have a cat farm soon enough. 

2) Frisbee Club has practice at 11.30 pm on Saturday night in the neighbouring sports hall.

Go home!! Go party!! Something!!

3) After recess week and being sick for a week, it had been so long since I went to class that I forgot the time and place. I had to check them. It was Week 8 of studies. I wish I had more school-related things to tell you, but you know as much as I do. Essentially nothing.

4) I was THAT team member in the school project group chat. “WHAT SLIDES WERE WE SUPPOSED TO PREPARE? Where am I? WhO AM I?”

5) I took myself on a date to the National Museum of Singapore. Singapore was rainy, as always, but it was my first time downtown in weeks, and I loved everything about it.

6) My laptop broke around the same time as my digestive system, and both of these occurrences have made my life spiralling down into chaos. It is surprisingly hard to do anything nowadays without your laptop, especially if you work remotely for a tech firm in Finland. Never have I ever been this disorganised, and I did refer to myself before as Chaos Queen.

7) On the bright side, since losing my laptop I have made incredible progress on reading Tolstoy’s Anna Karenina at nights.

Finnish translation: Perkele 666. Loysin kampukselta 24/7 tietokoneluokan taynna valtavia, uututtaan kiiltavia iMaceja. Puitteet on hyvat, mutta onnistuin pilaamaan nekin alta aikayksikon. Paristakin nappaimistosta irtosi parit kirjaimet kosketukseni alla. Mulla on viime viikkoina ollut silkka anti-Midaan kosketus, when everything you touch turns to shit instead of gold. Onni voisi jo pikkuhiljaa kaantya.

RECESS WEEK: Bali ✈️ Jakarta  ✈️ Singapore

Jakarta. I don’t know what to say.

If Bali was the party, then Jakarta was the hangover.

When we landed through only a thin layer of clouds, I got confused for a moment. Where did the light go? Suddenly, there’s something in your eyes, like a grey, dull filter over everything. Then you realize that it’s all smog. In +32 degree heat. It gives a certain sense of confinement. 

30 million people live in the Jakarta metropolitan area. It sprawls all around you. On the way from the airport it should dawn on you: this is a city you’ll never conquer. (Vice versa.)

BROOO!!!!!!!!!!

The place you want to see is often only 2-3 km away from you on a map, but it takes you 45 minutes to get there by car. You cannot walk. The city belongs to the cars and bikes. The sidewalks are jagged and dirty.

Eating mutton for dinner in an alley amongst sewer smells, famished ragged cats, on an oddly wet table. Food is delicious. People stare. You won’t see many white people this weekend.

You see one sight, but it’s exhausting. All the cars, waiting for rides, and everything is given a grey hue. You feel like you can’t really breathe. But. All the Indonesian schoolchildren want to take pictures with you, and they’re absolutely adorable. The girls flock and scream after the guys we travel with.

You go to the Grand Hyatt’s lunch buffet with two hungry Americans. You eat everything. You decide to see a movie. The movie theatre is in a mall that’s connected to the hotel, so you walk. You have to go through metal detectors and show what’s inside your bag. Inside, it’s all Hermès, Gucci, Louis Vuitton, Cartier, Givenchy, Prada, Bvlgari. The people are impeccably dressed. The kids wear white tulle dresses for the day in the mall, and their chauffeurs in huge SUVs drop them there. The contrast to the outside world is incredible.

Clubbing in Indonesia sounded a bit alarming, but was actually the most fun in a while. The weirdest thing was that the club’s dress code was so strict that they made me rent heels. For like 10 euros, I got to spend the night in the craziest stripper heels of my life.....

We were quite glad to come home on Sunday. Or everyone else was but me, whose infamous food poisoning nausea started on the flight back home. Jakarta truly left a lasting impression, it took another week to get over. 

In hindsight, I wouldn’t have missed Jakarta for the world. It was one of the weirdest city experiences, but at least it wasn’t boring. I can’t put my finger on it: all my memories from the Big Durian are hazy. I remember my fingertips getting dirty from being outside, and my friends falling asleep on me on the Uber backseat because it takes such a long time to get anywhere.