Ajatuksia Konepajan kaupunginosasta
Kirjoitin tämän tekstin 2024 toiselle nettialustalle ollessani muuttamassa pois Konepajalta. Nyt kun olen uudelleen muuttamassa, on sopiva hetki palata tähän tekstii ja julkaista se Tumpussakin. Olen vähän siistinyt vanhaa kirjoitusasuani.
Kun aikani Konepajan asukkaana lähestyy loppuaan, huomaan pohtivani (taas) sitä, miten Konepajan muuttuminen konepajasta asuinalueeksi on epäonnistunut yrityksenä säilyttää alueen historia osana sen uutta elämää. Vaikka Konepajalla on säästetty enemmän ja onnistuneemmin menneisyyttä kuin vaikkapa Kalasatamassa, Keski-Pasilassa tai Musiikkitalo–Oodi-alueella, on täälläkin surutta purettu ja jätetty huomiotta merkittävä osa alueen historiasta. Lopputuloksena on epäaito kokonaisuus, jossa menneisyyden säilyneet osat ovat irrallaan kontekstistaan ja osin sijoitettu epäaitoon kontekstiin.
Pasilan konepaja toimi VR:n konepajana sadan vuoden ajan, 1903–2003. Konepajan rakennuskanta kehittyi vuosisadan aikana: 1900-luvun alusta olevat punatiilirakennukset saivat rinnalleen oman aikansa arkkitehtuurista ammentaneita taloja. Viimeinen rakennus valmistui vuonna 1983.
Kun konepajatoiminta päättyi, alkoi vanhojen rakennusten purkaminen (joka jatkuu edelleen). Kaikki rakennukset, jotka eivät edusta konepajan perustamisajan arkkitehtuuria purettiin (tai tullaan purkamaan) – yhtä lukuunottamatta. Konepajan rakennuskannasta hävisivät niin vaaleaksi rapatut rakennukset kuin puuvaunujen ruskealla sävyllä maalatut puurakennukset. Näistä useimmilla ei ollut erityistä arkkitehtonista arvoa ja sinällään purkaminen on ymmärrettävää. Kun kuitenkin kaikki uudet asuin- ja toimistorakennukset on toteutettu punatiilestä, on seurauksena alkuperäisestä poikkeava materiaalien yhdenmukaisuus Konepajan asuinalueen rakennuskannassa – toisin sanoen useita arkkitehtonisia kerroksia on pyyhitty kokonaan kaupunkikuvasta.
Toinen itseäni häiritsevä tekijä on alueen taloja suunnitelleiden kyvyttömyys hahmottaa muiden kuin pysyvien rakennusten merkitys kaupunkikuvassa. Konepajan ollessa vielä aktiivikäytössä oli alueen länsiosan – jossa itsekin asuin – hallitseva elementti erilaisten vaunujen rivit. Pasilan konepajalla rakennettiin matkustaja- ja tavaravaunuja 1990-luvun alkuvuosiin asti. Lähes kaikki VR:n 1900-luvun matkustajavaunut rakennettiin Pasilan konepajalla. Vaunujen korjaustyöt jatkuivat konepajan sulkemiseen asti. Lisäksi siellä huollettiin ja peruskorjattiin Helsingin paikallisliikenteen sähkömoottorijunat, sekä mm. varusteltiin valmiiksi ensimmäiset Pendolinot.
Kuva: TAIK, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista
Itse kuljin Pasilan konepajan ohi kouluun 90-luvulla ja muistan sinisten vaunujen sekä punavalkoisten IC-vaunujen ja Pendolinojen rivit konepajan raiteilla. Seassa oli aiemmin ollut punavalkoisia lähiliikennevaunuja, ruskeita puuvaunuja, erilaisia tavaravaunuja, konepajan alkuvuosina myös sinisiä ja vihreitä matkustajavaunuja (alkujaan vain III luokan vaunut olivat ruskeita, II lk oli vihreä ja I lk sininen). Näkyvätkö nämä mitenkään alueelle 2010-luvulla nousseissa rakennuksissa? Eivät. Talot ovat kyllä värikkäitä, mutta värien valinta on sattumanvarainen eikä millään tapaa liity alueen menneisyyteen.
En missään nimessä yritä sanoa, että alueelle olisi pitänyt tehdä junanvaunun muotoisia taloja jotka toistavat täydellisesti esikuviensa värityksen. Kuitenkin toteutuneessa muodossaan Konepajalla menneisyyteen viittaavat yksityiskohdat eivät viittaa Pasilan konepajan historiaan, vaan yleisiin mielikuviin rautateiden historiasta. Osa näistä on onnistuneita, kuten Teollisuuskadun varren “käärmetalon” pääasiassa Suomen rautateiden historiasta ammentavat koristekuvat… mutta osa on kaikkea muuta, kuten Aleksis Kiven katua reunustavien talojen nimet, jotka on selvästi valittu hakemalla Googlella “höyryveturin nimi." Näin on saatu nimiä joista pääosa viittaa VR:n vetureihin – mutta eivät suinkaan kaikki. Mukaan on eksynyt Jokioisten museorautatien vetureiden nimiä, sekä nimitys veturityypille, jollaista ei koskaan käytetty Suomessa. Lisäksi, kuten todettua, Pasilan konepaja ei ollut mikään höyryveturien rakennus- tai korjauspaja. Ironista kyllä parhaiten alueen historiaa kunnioittaa Konepajan Lidl, jonka seinät on koristeltu Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista poimituilla historiallisilla valokuvilla Pasilan konepajalta.
Lopputuloksena Konepajan kaupunginosalle on luotu epäaito, karnevalisoitu identiteetti, jossa vahvasti muokattu versio alueen arkkitehtuurin historiasta yhdistyy höyryveturiromantiikkaan. Pasilan konepajan oikea historia ja merkitys – erityisesti VR:n matkustajavaunujen pääasiallisena rakentajana – on hautautunut keksittyjen kerrosten alle. Menneisyyttä enemmän kunnioittava versio Konepajasta olisi ollut helppo toteuttaa verrattain pienillä muutoksilla rakennusten väreihin ja pintamateriaaleihin. Toki olisi ollut vielä hienompaa, jos enemmän konepajan uudempaa rakennuskantaa olisi säästetty – tai tuotu siellä alkujaan rakennettu matkustajavaunu muistomerkiksi Konepajanpuistoon.
