Kirjoitin tämän tekstin 2024 toiselle nettialustalle ollessani muuttamassa pois Konepajalta. Nyt kun olen uudelleen muuttamassa, on sopiva hetki palata tähän tekstii ja julkaista se Tumpussakin. Olen vähän siistinyt vanhaa kirjoitusasuani.

Kun aikani Konepajan asukkaana lähestyy loppuaan, huomaan pohtivani (taas) sitä, miten Konepajan muuttuminen konepajasta asuinalueeksi on epäonnistunut yrityksenä säilyttää alueen historia osana sen uutta elämää. Vaikka Konepajalla on säästetty enemmän ja onnistuneemmin menneisyyttä kuin vaikkapa Kalasatamassa, Keski-Pasilassa tai Musiikkitalo–Oodi-alueella, on täälläkin surutta purettu ja jätetty huomiotta merkittävä osa alueen historiasta. Lopputuloksena on epäaito kokonaisuus, jossa menneisyyden säilyneet osat ovat irrallaan kontekstistaan ja osin sijoitettu epäaitoon kontekstiin.

Pasilan konepaja toimi VR:n konepajana sadan vuoden ajan, 1903–2003. Konepajan rakennuskanta kehittyi vuosisadan aikana: 1900-luvun alusta olevat punatiilirakennukset saivat rinnalleen oman aikansa arkkitehtuurista ammentaneita taloja. Viimeinen rakennus valmistui vuonna 1983.

Kun konepajatoiminta päättyi, alkoi vanhojen rakennusten purkaminen (joka jatkuu edelleen). Kaikki rakennukset, jotka eivät edusta konepajan perustamisajan arkkitehtuuria purettiin (tai tullaan purkamaan) – yhtä lukuunottamatta. Konepajan rakennuskannasta hävisivät niin vaaleaksi rapatut rakennukset kuin puuvaunujen ruskealla sävyllä maalatut puurakennukset. Näistä useimmilla ei ollut erityistä arkkitehtonista arvoa ja sinällään purkaminen on ymmärrettävää. Kun kuitenkin kaikki uudet asuin- ja toimistorakennukset on toteutettu punatiilestä, on seurauksena alkuperäisestä poikkeava materiaalien yhdenmukaisuus Konepajan asuinalueen rakennuskannassa – toisin sanoen useita arkkitehtonisia kerroksia on pyyhitty kokonaan kaupunkikuvasta.

Toinen itseäni häiritsevä tekijä on alueen taloja suunnitelleiden kyvyttömyys hahmottaa muiden kuin pysyvien rakennusten merkitys kaupunkikuvassa. Konepajan ollessa vielä aktiivikäytössä oli alueen länsiosan – jossa itsekin asuin – hallitseva elementti erilaisten vaunujen rivit. Pasilan konepajalla rakennettiin matkustaja- ja tavaravaunuja 1990-luvun alkuvuosiin asti. Lähes kaikki VR:n 1900-luvun matkustajavaunut rakennettiin Pasilan konepajalla. Vaunujen korjaustyöt jatkuivat konepajan sulkemiseen asti. Lisäksi siellä huollettiin ja peruskorjattiin Helsingin paikallisliikenteen sähkömoottorijunat, sekä mm. varusteltiin valmiiksi ensimmäiset Pendolinot.

Kuva: TAIK, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista

Itse kuljin Pasilan konepajan ohi kouluun 90-luvulla ja muistan sinisten vaunujen sekä punavalkoisten IC-vaunujen ja Pendolinojen rivit konepajan raiteilla. Seassa oli aiemmin ollut punavalkoisia lähiliikennevaunuja, ruskeita puuvaunuja, erilaisia tavaravaunuja, konepajan alkuvuosina myös sinisiä ja vihreitä matkustajavaunuja (alkujaan vain III luokan vaunut olivat ruskeita, II lk oli vihreä ja I lk sininen). Näkyvätkö nämä mitenkään alueelle 2010-luvulla nousseissa rakennuksissa? Eivät. Talot ovat kyllä värikkäitä, mutta värien valinta on sattumanvarainen eikä millään tapaa liity alueen menneisyyteen.

En missään nimessä yritä sanoa, että alueelle olisi pitänyt tehdä junanvaunun muotoisia taloja jotka toistavat täydellisesti esikuviensa värityksen. Kuitenkin toteutuneessa muodossaan Konepajalla menneisyyteen viittaavat yksityiskohdat eivät viittaa Pasilan konepajan historiaan, vaan yleisiin mielikuviin rautateiden historiasta. Osa näistä on onnistuneita, kuten Teollisuuskadun varren “käärmetalon” pääasiassa Suomen rautateiden historiasta ammentavat koristekuvat… mutta osa on kaikkea muuta, kuten Aleksis Kiven katua reunustavien talojen nimet, jotka on selvästi valittu hakemalla Googlella “höyryveturin nimi." Näin on saatu nimiä joista pääosa viittaa VR:n vetureihin – mutta eivät suinkaan kaikki. Mukaan on eksynyt Jokioisten museorautatien vetureiden nimiä, sekä nimitys veturityypille, jollaista ei koskaan käytetty Suomessa. Lisäksi, kuten todettua, Pasilan konepaja ei ollut mikään höyryveturien rakennus- tai korjauspaja. Ironista kyllä parhaiten alueen historiaa kunnioittaa Konepajan Lidl, jonka seinät on koristeltu Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista poimituilla historiallisilla valokuvilla Pasilan konepajalta.

Arkkitehtiuutiset 1/2019

Uudisrakentamisen tuli ottaa huomioon ympäristön ajallisesti kerrostunut rakennuskanta ja erityisesti tontilla sijaitseva maamerkki, asuin- ja hotellirakennus Milton. Uudisrakennus sai näin levollisen ja luontevan aseman korttelikuvassa. Talon kahden ylimmän kerroksen aaltomainen muotoilu seurasi horisontaalisesti Miltonin katotason holvattuja betonirakenteita ja loi näin uudisrakennukselle selvästi hahmottuvan luonteen.

Arkkitehtiuutiset 8/2019

Uusi kampuskortteli Väre sijaitsee Otaniemessä metroaseman yhteydessä, vastapäätä Alvar Aallon suunnittelemaa vanhaa päärakennusta eli nykyistä kandidaattikeskusta. Otaniemen kampuksella merkittävin uusiutuvan energian lähde on maalämpö. Väreen alle toteutettiin 74 maalämpökaivoa, jotka ulottuvat 320 metrin syvyyteen. Ne tuottavat vuodessa 1700 MWh energiaa, joka kattaa noin 80% rakennuksen lämmitysenergian tarpeesta ja 95% kesäisestä jäähdytyksestä (800 MWh). Maaperä toimii lämmön kausivarastona. Kesän jäähdytyksessä kerätty lämpö ajetaan lämpökaivoihin ja hyödynnetään talvella lämmityksessä. Vastaavasti talvella lämpöpumput viilentävät kalliota, mitä hyödynnetään kesällä viilennyksessä. Lämmönkeruuputkistoon on ujutettu valokaapelia, jonka avulla voidaan seurata tarkasti keruunesteen lämpötiloja. Saadulla tiedolla voidaan optimoida järjestelmän toimintaa. Vären katoille on sijoitettu 1000 neliötä aurinkopaneeleja, jotka tuottavat 5% rakennuksen tarvitsemasta sähköstä.

Arkkitehtiuutiset 8/2019

Kaksivaiheisella kilpailulla etsittiin suunnitelmia ja toteuttajia kahteen päiväkotiin Helsingin Kruunuvuoressa ja Kalasatamassa. Kruunuvuoressa voittajaksi valittiin ehdotus Puutarhassa ja Verkosaaressa ehdotus Taapelit. Suunnitelmat ovat tunnistettavasti sukua keskenään, mutta niille on löydetty kohdetontin erityispiirteisiin sopivat identiteetit. Ehdotusten leimallinen ominaisuus on puu: kummallekin tontille on muista ehdotuksista poiketen esitetty kokonaan CLT-runkoinen puurakennus. CLT-levyjen johdonmukainen käyttö rakenteellisena ratkaisuna luo yksiaineisen, akustikaltaan ja sisäilmastoltaan miellyttävän ja terveellisen ympäristön.

Kruunuvuorenrannan voittajatyö Puutarhassa on kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti laadukas. Massoitelun taitteisuus synnyttää veistoksellista jäsentelyä. Rakennuksen sijoitus tontille on erinomainen ja rajaa katutilaa hyvin. Katon muoto on mielenkiintoinen, ja viherkatto muodostaa vieresistä asuinkerrostaloista nähtynä laadukkaan näkymän. Julkisivumateriaaleissa (lehtikuusi, sinkkilevy, viherkatto) on huomioitu paikallinen historia. Ikkuna-aukotus on elävää ja onnistunutta.

A two-stage competition sought designs and implementers for two daycare centers in Kruunuvuori and Kalasatama, Helsinki. In Kruunuvuori, the winning proposal was Puutarhassa, and in Verkosaari, the winning proposal was Taapelit. The designs are recognizably related, but identities have been found that suit the specific characteristics of the target site. The distinctive feature of the proposals is wood: unlike the other proposals, a completely framed with Cross-Laminated Timber panels building has been proposed for both sites. The consistent use of CLT panels as a structural solution creates a single-material, pleasant and healthy environment in terms of acoustics and indoor climate.