#stressaa

eli siis päätin luoda tämmösen ‘’vent’’ blogin muiden ohessa koska no miksikäs ei yritän saada itteni parempaa jamaa ja aattelin nyt kokeilla tätä. joo eli siis oon vielä alaikäinen sen tarkemmin en iästä sit kerrokkaan. mutta siis joo tosiaan olin osastolla tos toukokuun alussa ja mun elämän oli tarkotus päättyä 15.5 maanantaina mut eipä sit kuitenkaa tässä sitä ollaan kirjottamassa jotain paska blogia. mua ahdistaa se et oon niin ala-arvonen verrattuna mun ystäviin, tuntuu etten kelpaa kellekkään, en riitä, en oo tarpeeks, musta ei oo mihinkään. ja varmaan just se et mua ei oo tarkotettu tähän maailmaan ainekaan tälle vuosisadalle. mun elämä on menny siihen pisteeseen et polttelen kukkaa lähes jokapäivä. tää ‘’todellisuus’’ vaan tuntuu nykysin niin tylsältä ja turhalta et haen iloa enää kukasta. kylhän se tuottaa muutamaks tunniks hyvän fiiliksen. mun ois tarkotus alottaa opiskelu 10.8 ja tuntuu vaan etten jaksa/kestä. tuntuu niin mitättömältä. tuntuu kans et mun lääkitys ei auta mitenkää mihinkään ja sitä annostakin nostetaan jatkuvasti. muutin kans eilen omaan kämppään tai siis kahden mun kaverin kanssa tää on tällänen 200 neliöinen omakotitalo ja mua pelottaa etten saa maksettua vuokria ja elän vitullisissa veloissa yms. mun pitäs kans koulun ohella käydä duunissa ain iltasin ja viikonloppusin kans välillä. tuntuu vaa et siit ei tuu yhtään mitään. tai et mistään ei tuu yhtään mitään. tuntuu kans etten oo saavuttanu mitään mun elämässä ainekaan mitään hyödyllistä. ylensä kaikki mitä teen, menee ihan vituiks ja epäonnistun aina. oon epäonnistuja. ainaki ihmissuhteissa. haluisin vaa et joku rakastais mua oikeesti ja olis mun tukena ja siis lähinnä se et tiiän et joku varmasti välittää musta. en nimittäin haluu että mun suhde perustuu hoivaamiseen ja suojeluun, se ei saa pohjautua siihen ajatusmaailmaan koska pian on toisellakin masennukset kuvioissa. ja siis se kans tuo paineita ku ajattelee et oon näin pahassa kunnossa jo tässä iässä ni mitä tapahtuu sit ku oon täysikänen. idk. mä meen kans tosi paljon asioiden edelle ja en osaa elää päivä kerrassaan. mua kans vähätellään koko ajan kaikessa. mulle sanotaan jatkuvasti mun ulkonäöstä kaikkea negatiivista. ja mul on niin paljon itseinhoa ja vihaa itteeni kohtaan. haluisin vaan pois tästä paskasta. mul on enää kaks ‘’kaveria’’ ja siis mietin vaa et miten ne kaikki on oikeesti kadonnu mun ympäriltä yhtäkkiä. mihin kaikki häviää?? miks ne häviää?