Taivas ja helvetti

Tämä on hauska ihan ilman kontekstia taikka sen kanssa (–>jatkuu)

Minä: Joo :D just pari viikkoo sitten

Asiakas: Jaa mikskä sitä on sitte valmistuttu?

Minä: Työttömäks :)

Asiakas: ...

Minä: :)

Minä: Eiku siis-

Äiti: Se on sitä, ettei ole sairas.

Lapsi: Miksei sillä saa leikkiä?

Äiti: Se on kielikuva. Se vaarantaa terveyden.

Lapsi: MÄÄ HALUUN LEIKKIÄ TERVEYDELLÄ!

Äiti: Älä viitsi. Sit voi saada vaikka kihomatoja.

Lapsi: Mää haluun kihomatoja!

Äiti: Sulla oli niitä joskus. Eihän se ollut kivaa, kun kutitti koko ajan?

Lapsi: Ei.

Äiti: …

-*epämääräistä hyräilyä*

-*yhtä lailla epämääräistä mutta selkeästi ärsyyntyneen oloista mutinaa*

-”mää en tunne yhtään mittään”

-”joo tosiaan kyllä. en todellakaan tee tätä kahta kertaa. hahhahhahhah. siis tarkotan sitä että –”

-jotain mikä kuulostaa epämääräisesti lauseelta “please love me”

-*käsittämätöntä mökellystä* “koira haudattuna”

-”NO EI NE KATO!”

-“Maksalaatikkoa?!” Maailman loukkaantuneimmalla äänellä

-*kävellyt perheenjäsenen huoneen ovelle ja tuijottanut haudanvakasti suoraan kohti* “Nyt on sota”

-*öisellä automatkalla kaaputtanut edessä istuvan takin verhoamaa olkapäätä “miks helvetissä tää karhu tuntuu TÄLTÄ”

-*noussut yöllä istumaan sängylle ja mumissut hämmentyneesti* “kuin sää siinä oot, olit hetki sit vielä tuolla?”

-*epäselvää mutinaa* älä ny sitä ämpäriä hajota *epäselvää muminaa*

-“euro on ihan liikaa tikkarista, ota mieluummin toi golfmaila”

Äiti: Oletko Herra Hakkarainen?

Minä: *hätääntyneellä äänellä* En mä tiedä???

Minä: [Bestis], puhuks sä taas unissas?

Bestis, äärettömän loukkaantuneena: EN!

SINÄ lähdet Pohjois-Karjalaan.