#oyyfi

In English below!

OYY:n hallituksen jäsen Kalle Parviainen ja kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija Juuli Juntura kävivät kv-kevätpäivillä Vaasassa toukokuun alussa.

Kv-kevätpäivät, viralliselta nimeltään korkeakoulujen kansainvälisten asioiden kevätpäivät (vårdagarna för högskolornas internationella ärenden tai the Spring Forum for International Affairs in Higher Education) on vuosittain järjestettävä tapahtuma, johon osallistuu laajasti koulutuksen kansainvälistymisestä kiinnostuneita ja vastaavia henkilöitä opiskelijoista aina ministeriötasolle asti. Edustettuna ovat niin ylioppilaskunnat, yliopistot, ammattikorkeakoulut ja lukuisat yritykset ja kolmannen sektorin toimijat.

Lähtö Oulusta kohti Vaasaa tapahtui auringon noustessa, ja lyhyiden junassa vedettyjen torkkujen jälkeen täytyi Seinäjoella vaihtaa alle VR:n linja-auto, joka kuljetti meidät perille saakka. Samaan bussiin sattui myös juuri ESU:n liittokokouksesta palannut SYL:n kansainvälisten asioiden Fatim Diarra, jonka kanssa vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset. Saavuimme Vaasan yliopiston kampukselle avajaistapahtuman loppuvaiheessa, joten valitettavasti emme kuulleet keynote-puhujaa  William Doylea.

Lounaan jälkeen osallistuimme Higher Education in Emergencies & Threats to Academic Freedom -luennolle, jossa kerrottiin IIE Scholar Rescue Fundista ja miten rahaston avulla autetaan mm. akateemikkojen liikkumista pois sota-alueilta sekä korkeakoulutuksen järjestelyä kriisialueilla.

Tapahtuman parasta antia tarjosi todennäköisesti tiistain monituntinen työpaja nimeltään “Supporting integration and well-being of international students – sharing experiences and developing solutions”. Jakauduimme kuuteen eri työpisteeseen, ja työpajan ensimmäisessä osiossa mietimme kuuden tapausesimerkin kautta kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden ja vaihto-opiskelijoiden ongelmia. Esille tulivat muun muassa erilaisten akateemisten kulttuurien erot ja niistä mahdollisesti johtuvat väärinkäsitykset. Eräässäkin esimerkissä kaksi opiskelijaa oli puhunut tentissä, joka heidän kotiyliopistossaan oli aivan normaali tapa, kun taas suomalaisessa kulttuurissa jokainen oppii tämän jo ala-asteella. Työpajan toisessa osiossa pohdimme sitten ratkaisuja näihin ongelmiin, ja miten mahdollisia epäkohtia pystyttäisiin korjaamaan (edellä mainittuun tenttiongelmaan eräs ratkaisu on selkeä ohjeistus sekä se, että mitään ei kannata olettaa). Muut tapaukset koskivat mm. asumista, toimeentuloa ja terveysongelmia.

Iltaohjelmassa meitä ilostutettiin kolmekielisillä puheilla Vaasan yliopiston, ammattikorkeakoulun, ja kaupungin puolelta, joissa kuului sekaisin sujuvasti niin suomea, ruotsia kuin englantiakin. Muuten ilta sujui rennoissa merkeissä mm. Euroviisuja katsellen.

Keskiviikkona olimme Juulin kanssa eri sessioissa. Minä kuuntelin miten kansainvälisestä liikkuvuudesta raportoidaan ja miten yliopistojen uudistuneessa rahoitusmallissa otetaan huomioon tämä liikkuvuus niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin osalta. Aiemmin esimerkiksi henkilökunnan ulkomailla vietetyn aja täytyi olla tietyn mittainen että sen pystyi laskemaan mukaan rahoitukseen, uudessa mallissa näitä aikarajoja on höllennetty tai poistettu kokonaan - näin esimerkiksi parin päivän vierailua ruotsalaiseen yliopistoon ei tarvitse venyttää keinotekoisesti. Toisessa sessiossa Aalto yliopisto esitteli omaa kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointisuunnitelmaansa, jossa yliopisto antaa laajat raamit ja työkalut, mutta jokainen yliopiston koulu (vrt. meidän tiedekunnat) toteuttaa sitä omalla tavallaan. Visio 2030 -työpajassa pääsimme vaikuttamaan suoraan opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälistymislinjauksiin ja muun muassa siihen, kuinka suomalainen korkeakoulutus olisi jatkossakin kansainvälisesti houkuttelevaa, miten kansainvälisten opiskelijoiden palvelut Suomeen saapuessa olisivat sujuvia ja kuinka ulkosuomalaisista alumneista tehdään tiiviimpi verkosto.

Kv-kevätpäivät olivat erittäin antoisa tapahtuma, josta sai sekä omassa luottamustoimessa ja työtehtävässä sovellettavaa käytännön tietoa että uusia verkostoja niin muiden ylioppilaskuntien kuin korkeakoulujen henkilökunnan suuntaan.

-----

Internationality in Vaasa: Report from the Spring Forum

The Student Union’s Board Member Kalle Parviainen and Specialist in International Affairs Juuli Juntura visited Vaasa for the annual Spring Forum.

The Spring Forum for International Affairs in Higher Education is an annual event bringing together hundreds of people who are interested in or responsible for internationalisation and international issues. Student unions, universities, universities of applied sciences, the government, and various NGOs are all represented.

We left Oulu as the sun was slowly rising above the horizon, and after a brief nap in the train we had to switch to a bus in Seinäjoki in order to reach our destination. Fatim Diarra, the person in charge of international affairs and EU lobbying in the National Union of University Students in Finland (SYL), happened to be in the same bus and we exchanged some current news and discussed some issues with her on the way. Our travelling arrangements unfortunately caused us to arrive rather late in Vaasa, meaning we missed most of the opening ceremony of the Spring Forum and the keynote speaker William Doyle.

After the lunch break we took part in a lecture titled Higher Education in Emergencies & Threats to Academic Freedom, in which we heard about the IIE Scholar Rescue Fund and how it is used, for example, to help transporting academics out of crisis areas and how higher education can be arranged in areas that are affected by ongoing crises.

One of the best things the event had to offer was Tuesday’s session titled “Supporting integration and well-being of international students – sharing experiences and developing solutions”. In this workshop we split into six different groups, each with their own cases, and in the first part of the workshop we discussed these cases and the reasons that caused them. For example, one case was about two (exchange) students talking to each other during an exam. In Finland, every student knows you are not allowed to talk during an exam as we learn this at a very early age in school, but this was something new and different for these exchange students, as in their university it is allowed and sometimes even encouraged. In the second part of the workshop we then discussed possible solutions to these issues, like having clear instructions and not assuming that students coming from abroad know every detail of the Finnish academic culture. The other case examples deal with, for example, housing, income, and health issues.

Once the official program for the day had ended, we headed for the evening party in which we heard a few speeches (in lovely combination of Finnish, English and Swedish) from officials and leaders from the City of Vaasa, the University of Vaasa and the Vaasa University of Applied Sciences. Rest of the evening was spent having fun, networking, and watching the Eurovision Song Contest.

On the second day of the event Juuli and I attended different sessions. I went to listen how international mobility is reported on and how the funding model for higher education has changed in terms of mobility (concerning both students and staff). For example, previously the staff had to spent a certain amount of days abroad in order for the visit to be included in the funding, leading to some absurd situations where business trips were artificially extended (like taking a plane or a train that arrives back to Finland a little past midnight so that the trip can be marked as having lasted one more day) or short trips to Sweden did not count. With the new model most of these time limits have been relaxed or removed. The second session I attended deal with how Aalto University recruits international and exchange students. Basically the University has a framework for the schools (faculties here in Oulu) and the schools can then carry out the plan pretty independently. In the Visio 2030 workshop Juuli had the chance to affect the policies of the Ministry of Education and Culture regarding internationality. These included topics such as how the Finnish higher education system can be attractive in the future as well, how the different services for international students can be arranged smoothly, and how Finnish alumni abroad can be made into a tight network.

Uuden vuoden aatto. Tämä vuosi on mennyt hurjan nopeasti ja tuntuu, etten oikein vielä edes tajua, että muutto Helsinkiin koittaa vain muutaman päivän päästä. 

Joululoma on sujunut iloisissa, mutta haikeissa tunnelmissa. Olen viime viikkoina suhtautunut kaikkeen aika herkästi: pikkujoulut OYY:n jengin kanssa Oulussa ja kavereiden kanssa Oulussa ja Kemissä toivat kyyneleitä silmiin useammankin kerran. Märkä ja pimeä Oulu tuntuu kotikaupungilta enemmän kuin koskaan, ja jopa Kemin haiseva sellutehdas näytti yllättäin aika nätiltä pakkaspäivänä auringon laskiessa. Olen muistellut haikeudella kaikkea, mitä tänä vuonna on tapahtunut ja mihin kaikkeen olen päässyt mukaan, mutta samalla jännityksellä odotan tulevaa vuotta. 

Viimeiseen blogipostaukseeni olen kerännyt kuvia vuoden varrelta. Vuosi 2015 on ollut huikea ja pienen elämäni tähän astisista ehdottomasti paras! 

Ensimmäinen kuva mun toimiston ikkunasta! Tulin toimistolle jo ennen loppiaista eli 5. tammikuuta, oli selvästi kova hinku päästä hommiin heti vuoden alusta.

Hallituksenvaihtokaronkassa leikkasin vahingossa tosi terävällä veitsellä sormeeni, kun pilkoin kurkkua salaattiin. Tänä vuonna olin muutenkin vähän kipeänä: mulla oli jopa kolme silmätulehdusta vuoden aikana!

Pääsin heti tammikuussa ekoille vuosijuhlille: AYY:n 5. vuosijuhlat pidettiin tammikuun lopussa Otaniemessä. Ekaa kertaa virkamerkki rinnassa. Vuoden varrella kävin kuusilla eri vuosijuhlilla Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Rovaniemellä, Tampereella ja Helsingissä. Paras juttu tänä vuonna on ehdottomasti ollut muihin ylioppilaskuntiin tutustuminen ja ihmisiin niiden eturintamassa.

Selfie ennen meidän vuosijuhlia helmikuun lopussa. Päivä oli ihan kauhean jännittävä, mutta juhla onnistui hienosti. Sain paljon hyvää palautetta mun puheesta ja juhlista muutenkin. Oli todella kunnia olla hallituksen puheenjohtajana ylioppilaskunnan 55. vuosijuhlassa. 

Kuva maaliskuulta Vaasan periferiatapaamisesta. Periferiayhteistyö on ollut tänä vuonna mulle tosi tärkeää, koska oon saanut sitä kautta ihan aitoja ystäviä. Periferiapuheenjohtajat ovat toimineet vertaistukena koko vuoden, mutta samalla opin heiltä valtavasti opiskelijapolitiikasta ja eri ylioppilaskunnista. 

Kuva aprillipäivän vaalihässäkästä. Musta tää kuvaa aika hyvin meidän meininkiä: oli kovasti kiirettä ja järjestettiin paljon kaikenlaista, mutta tunnelma oli aina hilpeä. 

Kovasti järkättiin vaaleihin liittyen kaikenlaista ja pysyttiin toiveikkaana, koska koulutuslupaus-kampanjasta oli tullut kevään aikana tosi näkyvä. Hallitusohjelmaan kirjatut leikkaukset koulutuksen ja tutkimuksen rahoitukseen sekä opintotukeen olivat ihan valtava pettymys koko opiskelijaliikkeelle.

Osallistuin kevään aikana ajatushautomoon, Magma akatemiaan. Kevään istunnot huipentuivat Brysselin matkaan. Kävimme tutustumassa mm. parlamenttiin, komissioon, Suomen pysyvään edustustoon ja Natoon. Ja totta kai paikallisiin baareihin.

Tänä vuonna vappu oli tavallista lyhyempi, koska Brysselin matka osui juuri vapun alle. Kuva musta ja Eerosta Wesibussissa vapun aatonaattona (näytän aika kreisiltä!). Meistä on Eeron kanssa aika monta selfietä tänä vuonna, koska ollaan oltu niin paljon kaikessa yhdessä. Eerosta on tullut tänä vuonna mulle todella rakas kaveri, ja se on kyllä ollut ihan paras pääsihteerikin!

Toukokuussa ehdin käydä viikon lomalla Prahassa Essin kanssa. Tämä kuva kuvaa aika hyvin meidän reissua: nautittiin oluesta ja kaupungin historiasta. 

Tämä kuva on kesäkuulta Helsingistä, kun olin mukana koulutusleikkauksia vastustavassa mielenosoituksessa. En oikeasti ollut noin vihainen, mutta mun mielestä mielenosoituskuvissakin saa vähän höpöttää ja esittää kunnolla vihaista. Saatiin Kaisan ja Selman kanssa pidellä vanhaa, mutta edelleen toimivaa “Näpit irti opintotuesta!” -plagaattia. Meistä otettiin muutama uutiskuvakin. 

Tässä on kuva meidän Oulu-Opinton bändistä. Tänä vuonna oli erityisen mukavaa kokeilla erilaisia musiikkityylejä: soitettiin bluesia, iskelmää, rautalankaa ja jazzia. Joulukuussa sanoin näille kavereille heipat, kun Helsingistä käsin osallistuminen bänditunneille käy mahdottomaksi. Soitettiin näiden kavereiden kanssa neljä vuotta ja sinä aikana kehityin laulajana varmaan enemmän kuin koskaan.

Tämä kuva kertokoon mahtavan rokkaavasta festarikesästä, johon mahtui kahdet festarit ja muutamat Helsingin reissut. Parhaita keikkoja, ikimuistoisia iltoja, pitkiä junamatkoja ja yksi huikea viikko SuomiAreenassa.

Kävin elokuun loppupuolella tutustumassa arktisen alueen yliopistojen yhteistyöhön Uumajassa. Reissu oli todella mielenkiintoinen, mutta sen ehdoton huipennus oli vierailu Uumajan The Guitars -museossa. Mun lempparipaikka koko Ruotsissa!

Aloitin tänä vuonna juoksuharrastuksen! Elokuussa juostiin Sannan kanssa likkojen lenkki, joka oli pituudeltaan noin 8 km. Selvittiin just alle tunnissa!

Kuva mun synttäreiltä. Ajatuksena oli, ettei pidettäis sen kummempia juhlia, mutta näistä tulikin sitten yhdet ikimuistoisimmista synttäreistä ihan sattumalta. Juhlat jatkui aina aamu kahdeksaan asti!

Yliopiston avajaiset syyskuun alussa. Oltiin vähän kankkusessa mun synttäreiltä ja mulla oli alkanut just vuoden kolmas silmätulehdus. Meininki oli silti tosi jees!

Pääsin sattumalta mukaan yliopiston varainhankintakampanjan julisteisiin. Mulle tuli edellisenä päivänä sähköposti, että kuvaan tarvittaisiin lisää nuoria, joten tajuamatta varsinaisesti mihin olin suotumassa, menin mukaan. Nämä vieteriukkokuvat koristavat yliopiston käytäviä varmaan seuraavat pari vuotta.

Vulcanalia täytti tänä vuonna 20 vuotta ja pääesiintyjäksi valikoitui Anssi Kela. Pääsin tapaamaan nuoruuden idolin bäkkärillä. Opettelin aikoinaan soittamaan kitaraa Anssi Kelan Nummelan tahtiin. Anniina ja Juuli tekivät huikean työn tapahtuman järjestämisessä!

Kuva SYL:n ihkaensimmäisestä syysseminaarista hotelli Scandic Riihimäen hississä. Tuolloin oli jo selvää, että haen SYL:n puheenjohtajaksi. Kuvassa myös Selma ja Kaisa, mun ihanat periferiakollegat ja hyvät ystävät.

Pösökin hajosi tämän vuoden aikana kerran. Bensat vuosi ulos ja jäätiin Kemi-Oulu-välille just matkan puoleen väliin. Ekaa kertaa olin hinausauton kyydissä ja voin kertoa, että se ei oo mitään halpaa hupia. Kuvassa Janne soittaa isälleen, että mille aletaan. Tämä vuosi oli seitsemäs Jannen kanssa vietetty ja varmasti monen monta vuotta on vielä edessä. <3

Tämä kuva on Jani Leinosen näyttelystä Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa. Näyttely oli todella inspiroiva! Edellisenä päivänä osallistuin AYY:n järjestämään SYL-tyrkkypaneeliin Otaniemessä. Paneeli oli SYL-matkallani ensimmäinen ja sujui kohtalaisen hyvin ensimmäiseksi paneeliksi. Illalla kävimme Jannen kanssa Opethin juhlakonsertissa, johon olimme ostaneet liput jo kesällä. 

Kuva musta ja Katista matkalla TTYY:n vuosijuhlille. Tänä vuonna tuli laittauduttua aika monta kertaa joko junassa tai lentokentän vessassa. Syksyn vuosijuhlaralli oli tosi kuluttava, mutta samalla hurjan antoisa. Musta on ihanaa päästä tutustumaan muiden ylioppilaskuntien kulttuuriin ja perinteisiin ja kuulla hienoja juhlapuheita. 

Tänä vuonna lauloin myös bilebändissä! Meillä oli ihan hurjan hyvä porukka: kaikki soittaneet ja laulaneet vähän erilaista musiikkia, mutta kaikkia yhdisti intohimo bilettämiseen ja Bon Joviin. Parasta oli keikka Hevimestassa: humalainen jengi huusi innoissaan ja fiilis oli ihan mieletön! I felt like a true rock star!

Marraskuussa yliopisto järjesti Varainhankintagaalan, jonka juonsi MTV3:n ulkomaankirjeenvaihtaja Helena Petäistö ja juhlapuhujana toimi varainhankintakampanjan suojelija Paavo Lipponen. On ollut tosi hienoa olla mukana yliopiston varainhankintakampanjassa opiskelijan äänenä. 

Tämä kuva kertoo aika kattavasti melkein koko vuodesta, mutta etenkin SYL-tyrkkyilystä. Vielä alkuvuodesta olin sitä mieltä, että en missään nimessä hae SYL:iin. Kevään aikana ajatus kuitenkin hautui mielessä ja osittain muiden vihjailujen mutta myös oman pohdinnan kautta päädyin hakemaan SYL:iin. En vielä keväällä tai kesälläkään pitänyt itseäni tarpeeksi pätevänä hakemaan puheenjohtajaksi, mutta ympärillä olevien ihmisten kannustuksella ja viimeistään syksyllä kun tajusin omat taitoni päätin pyrkiä puheenjohtajaksi. Sain kuvassa olevan avaimenperän lahjaksi rakkailta ystäviltäni Eerolta ja Samiralta vielä viimeisellä viikolla ennen liittokokousta. Mun matka SYL:iin on ollut aivan erityisen hurja, koska Helsinkiin muuttamista ja sen myötä elämän järjestelemistä piti alkaa miettimään jo keväällä. Puheenjohtajan paikka jäi vähästä vaille, mutta oon todella iloinen hallituspaikasta. Matka oli superhieno ja tosi tosi hurja, enkä vaihtaisi siitä päivääkään. 

Minä ja Selma HYY:n vuosijuhlilla. Jännitti kauheasti mennä vuosijuhlille liittokokousta seuraavana viikkona puheenjohtajakisan häviön jälkeen, mutta kaikki meni tosi mukavasti. Kansanedustaja Erkki Tuomioja piti mielenkiintoisen juhlapuheen, mutta illan kruunasi ehdottomasti mahtava burleskiesitys! Vanhan musiikkisalissa laulettiin karaokea ja ilta päättyi Forumin Mäkkiin. 

Sain OYY:n jengiltä läksiäislahjaksi mun vuoden viimeisellä toimiston aamupalalla Pikku Prinssin. Saatesanoissa lukee: “Isot ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia.” Ylioppilaskunnalla on aina paikka mun sydämessä. OYY <3 

Viimeinen ateria Unirestalla! Sen lisäksi, että muutan Helsinkiin Unicafen ja muiden patojen ääreen, Uniresta lopettaa Linnanmaan kampuksella melkein kaiken ravintolatoimintansa. Jatkossa yliopistolla saa sitten Amicalta man cavesta ruokaa miehiseen makuun. 

Kuva SYL:n perehdytysviikolta. Tämä kuvaa koko viikkoa aika hienosti: kuljettiin paljon paikasta toiseen eikä lunta ollut Helsingissä ollenkaan. Pakko myöntää, että vaikka viikko oli todella intensiivinen ja opettavainen, ehti koti-ikävä iskeä ja pahasti. Meillä on ensi vuonna SYL:ssa ihan mielettömän motivoitunut ja innostunut porukka, jotka todella haluavat tehdä opiskelijan huomisesta paremman! Hurja vuosi tulossa...

Viimeinen kuva musta jouluaattona autossa veljien ja siskon kanssa. Oltiin tulossa hautausmaalta kotiin. Etenkin tämä joulukuu on ollut tosi tunteellinen, koska se on ollut täynnä viimeisiä kertoja. On ollut ihan mielettömän hienoa olla ylioppilaskunnan puheenjohtajana tänä vuonna, sillä vuosi on ollut sekä kiireinen ja haastava että todella antoisa. Olen saanut paljon uusia ystäviä, käynyt paikoissa, joissa en uskonut vuoden aikana pääseväni käymään, ja olen oppinut paljon itsestäni. Olen edelleen sama Siiri, mutta lukemattomia kokemuksia rikkaampi. En oikein osaa laittaa sitä sanoiksi, kuinka hieno tämä vuosi on ollut. 

Kirjoitan blogissani laajemmin ajatuksistani SYL:n ensi vuodesta. Löydät teemani ensi vuodelle osoitteesta http://siirinousiainen.fi/karjet/ 

SYL on ollut tänä vuonna erikoisessa tilanteessa, kun maan hallitus ei teekään politiikkaa niin kuin menneinä vuosina on päätöksentekoon totuttu. Viime viikon loppupuolella hallitus ajautui kriisiin sote-neuvotteluiden ympärillä, kun Sipilä uhkasi marssia presidentin puheille, jos ratkaisua sote-alueista ei synny. Hallituskriisissä näkyy politiikan uusi marssijärjestys, jossa asiantuntijapuheenvuoroilla ja sidosryhmien kuulemisella on erilainen merkitys kuin ennen.

Sipilän johtama hallitus tekee asioita nopealla tahdilla ja valmistelujärjestys saattaa olla usein erilainen kuin mihin ollaan totuttu. Selvityksiä tehdään ja asiantuntijapuheenvuoroja kuullaan, mutta niiden vaikuttavuutta päätöksentekoon on hyvin vaikeaa ennakoida.

Konkreettinen esimerkki poliittisen toimintaympäristön muutoksesta on esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta luopuminen. Neljä vuotta sitten Kataisen hallituksen laatima KESU päättyy vuoteen 2016. Myös SYL on ollut mukana vaikuttamassa KESUn muodostamiseen, mutta kun sitä ei tälle hallituskaudelle ilmeisesti tehdäkään, on kaikkien huomattavasti vaikeampaa ennustaa, miten koulutusta ja tutkimusta tullaan todella kehittämään. Tällä hetkellä toimimme hallitusohjelman ja julkistettujen kärkihankkeiden varassa. Todellisena vaarana on, että kärkihankkeet jäävät vain irrallisiksi hankkeiksi, eikä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä pystytä järjestelmällisesti ja yhteisellä ymmärryksellä ohjaamaan. 

SYL:n suhdeverkostoilla on yhä suurempi merkitys liiton vaikuttavuuden kannalta. Hyvät suhteet kansanedustajiin, ministereihin, avustajiin, virkamiehiin ja muihin päätöksenteon valmistelun kannalta olennaisiin henkilöihin ovat entistä tärkeämpiä. SYL:n tulee osallistaa ylioppilaskuntia entistä tehokkaammin tähän suhdetoimintaan. Sekä eduskunnassa että ministeriöissä on paljon ylioppilaskuntien alumneja, joihin ylioppilaskunnat pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä. Näitä yhteyksiä voidaan käyttää hyödyksi myös valtakunnallisessa edunvalvontatyössä.

SYL:n tulee tulevaisuudessa käyttää tilastoitua tietoa argumenttiensa tukena. Tällä hetkellä talouden kieli puhuu politiikassa ja myös SYL:n tulee puhua entistä vahvemmin tätä kieltä. Toki on tärkeää nostaa keskusteluun myös koulutuksen arvo yhteiskunnassa, mutta jos haluamme todella saada äänemme kuulluksi, tulee meidän esittää selkeää faktaa siitä, millaisia taloudellisia vaikutuksia erilaisilla päätöksillä on opiskelijoille. Ensi vuonna tehtävät päätökset opiskelijan toimeentulosta ja korkeakoulutuksen rahoituksesta ovat opiskelijoiden kannalta olennaisia, ja niihin vaikuttaminen on aloitettu jo tämän vuoden puolella.

Ensimmäinen paneeli SYL:oon pyrkiville järjestettiin SEKSMYY- eli Suurten Etelä- ja Keski-Suomen monialaisten yliopistojen ylioppilaskuntien tapaamisen yhteydessä 5.10. Aalto yliopiston Design Factorylla. Saavuimme Helsinkiin tukihenkilöni Muusan kanssa jo päivällä ja käytimme luppoajan hyväksemme harjoittelemalla paneelivastauksiani lounaan yhteydessä Porthanian opiskelijaravintolassa. Illan koitos jännitti, koska kokemusta minulla on paneeliin osallistumisesta vuodelta 2014, kun pyrin OYY:n hallituksen puheenjohtajaksi. Toki harjoituksia on tehty pitkin syksyä, mutta mielestäni paneeleihin ja yllättäviin kysymyksiin ei voi koskaan valmistautua täysin. 

Nappasimme Kampista bussin kohti Otaniemeä ja siskoni Noora liittyi seuraamme. Fiilis oli kutkuttava, mutta jännitys tiivistyi entisestään, kun lähestyimme Design Factorya. 

Paneeliin osallistui kaikki kolme tähän mennessä kisaan ilmoittautunutta puheenjohtajatyrkkyä. Hallitustyrkkyjä paneeliin osallistui neljä. Ensin haastateltiin hallitukseen pyrkivät ja sitten meidät puheenjohtajaehdokkaat. Paneelin vetäjäksi valikoitui Jarno Lappalainen, joka on toiminut mm. SYL:n puheenjohtajana vuonna 2012. Meiltä tivattiin näkemyksiä mm. liiton toiminnan kehittämisestä, poliittisista linjoistamme, opiskelijoiden toimeentulosta, kansainvälisestä edunvalvonnasta ja siitä, mikä on SYL:n “next big thing”. 

Paneelin voit katsoa Youtubesta (puheenjohtajien haastattelu alkaa suunnilleen 40min kohdalla): http://youtu.be/vGmvqhBip40

Kiitos AYY:lle hyvästä paneelista!

Lännen Media pyysi kommentteja opintotukiuudistuksesta. Opintotuesta on tarkoitus säästää 150 miljoonaa, mutta samalla opintotukikuukauden yhteenlaskettua tasoa aiotaan nostaa 1100 euroon. Vastasin kysymyksiin opintotuen tasosta, lainanosuuden nostamisesta, opintoaikojen lyhentämisestä ja opintotuen kehittämisestä.

Kun tavoitteena on säästää opintotuesta ja samalla nostaa sen tasoa, tarkoittaa se selkeästi lainan osuuden kasvattamista.  On erikoista, että opiskelijat ovat tällä hetkellä ainoa väestöryhmä, jolta edellytetään lainan ottamista elinkustannuksensa kattaakseen. 

Opiskelijat ovat tälläkin hetkellä keskimääräisesti melko haluttomia nostamaan opintolainaa, koska tulevaisuudessa lainan takaisinmaksukyky ei ole taattu. Koska opintoraha ja asumislisä eivät riitä kattamaan elämisen kustannuksia, opiskelijat hankkivat toimeentulonsa työtä tekemällä enemmin kuin nostavat valtavat määrät lainaa.  Eniten opintoja hidastava tekijä tänä päivänä on työnteko opintojen aikana.Todennäköisesti lainan osuuden nostaminen opintotuessa voi johtaa siihen, että yhä useampi opiskelija ryhtyy hankkimaan toimeentulonsa muilla keinoin opintojen aikana. Tämä ei varmastikaan johda lyhyempiin opintoaikoihin.

Tällä hetkellä opinto-oikeus on rajoitettu yliopistoissa seitsemään vuoteen, mutta opintotukea kandin ja maisterin koulutukseen yhdessä myönnetään 64 opintotukikuukautta (5 vuotta). Tällä hetkellä tavoiteajat ovat melko tiukkoja, eikä opiskelijalla ole varaa harha-askeliin tai kokeiluun opintopolulla. Opintojen etenemistä voisi sujuvoittaa tehokkaammin parantamalla yliopistojen ohjaus- ja tukipalveluja, tarjoamalla monipuolisia suoritusmenetelmiä kursseilla ja muilla vastaavanlaisilla toimenpiteillä. Kun opiskelijan toimeentuloa kiristetään nopeamman opiskelun toivossa, seuraa siitä yleensä enemmän työssäkäyviä opiskelijoita, enemmän stressaantuneita opiskelijoita ja enemmän mielenterveyspalveluita käyttäviä opiskelijoita. 

Meillä on tällä hetkellä käytössä lukuisia erilaisia opintotukimalleja. Mielestäni pitäisi pystyä löytämään yksi toimiva malli, jossa opintojen etenemisen tahti olisi irrotettu opiskelijan toimeentulosta niin, että opiskelijoille taataan opiskelurauha. Jonkinlainen vastikkeellisuus on mielestäni suotavaa, mutta toimeentuloa kiristämällä ei opintoaikoja saada lyhyemmäksi. Jos opinnot eivät syystä tai toisesta suju, tilannetta ei varmastikaan helpota se, että otetaan myös toimeentulo pois. Opintotuen pitäisi olla riittävä elinkustannusten kattamiseen eikä opiskelijoita saisi painostaa lainanottoon. Etenkin vähäosaisista perheistä tulevat nuoret suhtautuvat (ymmärrettävästi) kielteisesti lainanottoon. Tämä voi johtaa korkeakoulutuksen periytyvyyteen, kun tällaisista taustoista tulevilla nuorilla ei ole varaa elää opintoaikanaan ilman lainaa. 

Suomen ylioppilaskuntien liiton pitkän aikavälin tavoitteena on kehittää opiskelijan toimeentuloa perustulon suuntaan. Perustulo irrottaisi opiskelijan toimeentulon opintojen etenemisestä ja mahdollistaisi myös osa-aikaisen opiskelun, esimerkiksi sairauden aikana tai silloin, kun kotona on pieniä lapsia. Opintojen eteneminen voitaisiin varmistaa tehokkaammilla keinoilla kuin toimeentulon kiristyksellä. 

OYY:n puheenjohtajana toimiessani olen oppinut valtavasti johtajuudesta, ihmisten kanssa työskentelystä ja paineen alla toimimisesta. Päätös asettua ehdolle SYL:n puheenjohtajakisaan kirkastui kesän aikana. Minulla on ylioppilasliikkeelle vielä paljon annettavaa ja haluaisin jatkaa vaikuttajauraani SYL:n puheenjohtajana.

Olen sinnikäs enkä tyydy vähään.

Kampanjasta tulee varmasti rankka ja syksystä työntäyteinen, mutta uskon, että minusta on tehtävään. Kevään eduskuntavaalikampanjan ja vaaleja seuranneen poliittisen toimintaympäristön muuttumisen myötä selvisi, että liiton tulee uudistua. Puhe siitä, että emme halua näyttäytyä “ei-liikkeenä” on ajankohtaisempaa kuin koskaan. SYL:n tulee tarjota tuoreita ratkaisuja ja vahvistaa asemaansa opiskelijuuden ja koulutuksen asiantuntijana. Uskoisin olevani kyvykäs puheenjohtaja Suomen ylioppilaskuntien liitolle näinä aikoina, kun ympäröivä maailma ja poliittinen ilmapiiri ovat kovassa myllerryksessä.  

Minulla riittää tehtävän vaatimaa kunnianhimoa ja draivia. 

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekä Oulun ylioppilaslehden puolesta haluan korjata muutaman virheellisen tiedon, jotka julkaistiin Kalevan jutussa Pe­rus­suo­ma­lai­set Nuoret vaatii yli­op­pi­las­kun­nan pak­ko­jä­se­nyy­den poistamista keskiviikkona 2.9.2015. Perussuomalaisten Nuorten kannanotto sisältää useita vääriä olettamuksia ja virheellistä tietoa ylioppilaskuntien asemasta ja tehtävistä. Kaleva ei ole vaivautunut tekemään sille kuuluvaa journalistista taustatyötä, vaan tyytyi julkaisemaan kannanoton sellaisenaan. Ylioppilaskunnalta ei ole myöskään kysytty kommentteja tai vastausta kannanoton väitteisiin.

Kalevassa kirjoitettiin virheellisesti, että ylioppilaskunnissa olisi käytössä “ylioppilaskunnan lukukausimaksu”. Kyseessä on ylioppilaskunnan jäsenmaksu, jonka maksettuaan opiskelija saa opiskelijakortin ja lukuvuositarran, jotka taas oikeuttavat valtakunnallisiin opiskelija-alennuksiin. Vähän yli puolet jäsenmaksusta muodostuu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön eli YTHS:n osuudesta. YTHS on tällä hetkellä paras opiskelijaterveydenhuollon tarjoaja, kun sitä verrataan esimerkiksi kunnalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon.

Ylioppilaskunnista on säädetty yliopistolaissa ja ylioppilaskunnilla on lakisääteisiä tehtäviä. Ylioppilaskunnan jäsenyys ei siis millään tavalla ole verrattavissa poliittisen puolueen jäsenyyteen. Perussuomalaisten pakkojäsenyys kuulostaa minunkin korvaani kammottavalta, enkä Tynkkysen tavoin voisi hyväksyä sellaista. Ylioppilaskunta onkin täysin erilainen toimija kuin poliittinen puolue, ja niiden jäsenyyksiä ei voi verrata toisiinsa.

Yliopistolain 46 pykälässä määritellään ylioppilaskuntien asema ja tehtävät seuraavasti:

Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua -- yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.

Ylioppilaskunnan jäsenmaksusta päättää ylioppilaskunnan edustajisto, johon opiskelijat valitsevat edustajansa vaaleilla kahden vuoden välein. Vaalit käydään tänä vuonna marraskuun alussa. Kaikki ylioppilaskunnan jäsenet ovat tervetulleita asettumaan vaaleissa ehdolle ja oikeutettuja äänestämään. Ylioppilaskunnan poliittinen linja vedetään edustajistossa ja edustajiston jäsenet valitaan demokraattisin vaalein opiskelijoiden keskuudesta. Tervetuloa siis myös PS-Nuoret vaikuttamaan ylioppilaskunnan asioihin.

Perussuomalaisten Nuorten kannanotossa kirjoitetaan “punavihreästä energiasta”, joka PS-Nuorten mukaan vallitsee ylioppilaskunnissa. Esimerkiksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa kahdella viimeisellä edustajistokaudella suurin poliittinen ryhmittymä on ollut Keskusta. Enemmistön edustajistossa muodostavat sitoutumattomat Tekniikan ja talouden ryhmä, Humanistien ja kasvatustieteilijöiden ryhmä sekä Lääketieteen opiskelijoiden ryhmä. Varsinaisesta “punavihreästä energiasta” ei siis Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tapauksessa voi puhua. Kaikki ylioppilaskunnan jäsenet ovat edelleen tervetulleita asettumaan edustajistovaaleissa ehdolle ja edustajiston kokoukset ovat lähes poikkeuksetta kaikille avoimia. Opiskelijoiden mahdollisuudet vaikuttaa ylioppilaskuntaan ja sen poliittiseen linjaan ovat todellisia, joten “yleispolitiikan suoltaminen halusi opiskelija sitä tai ei” on virheellinen olettamus.

Jos Tynkkynen viittaa edellä mainitulla esimerkiksi ylioppilaskunnan Tahdon2013 -kampanjaan osallistumiseen, käytiin poliittinen keskustelu edustajistossa ennen päätöksen tekemistä. Kampanjaan osallistumisesta äänestettiin ja puoltava kanta voitti. Niin demokraattinen poliittinen prosessi toimii.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksu on tällä hetkellä 109 euroa, kuten Tynkkynen kannanotossa mainitsee. Siitä vähän yli puolet menee YTHS:lle, joiden palveluita myös Tynkkynen on oikeutettu käyttämään. Loput jäsenmaksusta menee ylioppilaskunnan edunvalvontatyöhön ja jäsenpalveluiden ylläpitoon. Edunvalvontatyöstä hyötyy jokainen opiskelija, mutta sen lopputuloksia harvemmin nähdään lyhyellä aikavälillä. Edunvalvonta syntyy poliittisesta vaikuttamisesta ja suhdetoiminnasta, joka juuri yliopistolla johtaa muun muassa opintojen laadun parantumiseen, opiskeluympäristöjen kehittämiseen ja muihin yliopistolla tapahtuviin muutoksiin, jotka ovat opiskelijan kannalta tärkeitä. Ajankohtaisina esimerkkeinä mainittakoon Aapo-sovellus ja kiltatilojen uhattu asema: Yliopiston uusi Aapo-mobiilisovellus on lähtöisin ylioppilaskunnan ideasta ja pitkän vaikutustyön ansioista tänä vuonna konkretisoitunut sovelluksen julkaisemiseen. Kiltatilat olivat uhattuna viime vuoden syksystä asti, mutta ylioppilaskunnan työntekijöiden ja hallituslaisten panostuksella ja avoimella viestinnällä onnistuimme mahdollistamaan keskusteluyhteyden kiltojen ja tilapalveluiden välille. Aktiivisella vaikutustyöllä yhteistyössä kiltojen kanssa onnistuimme vakuuttamaan rehtorin, tiedekunnat ja tilapalvelut säilyttämään kiltatilat katakombeissa ja sitoutumaan niiden remontointiin turvallisuusvaatimusten mukaisesti. Ylioppilaskunta on toiminut näissä tapauksissa aktiivisena keskustelun aloittajana ja puolestapuhujana.

Saivartelija voisi vastata, että "minun kiltatilani ei ole katakombeissa" tai "minä en käytä mobiilisovellusta puhelimessani", mutta nämä asiat ovatkin merkittäviä niin monien opiskelijoiden kannalta, ettei niitä kannata vähätellä. Muita esimerkkejä viime vuosien vaikutustyöstä ovat muun muassa tenttiakvaario ja opintopsykologi. Se päivittäinen suhdetoimintatyö, jota ylioppilaskunnassa teemme, kantaa pitkälle ja näkyy monella tapaa yliopistolla.