#sylfin

SYL:n hallitus järjestäytyi tänään ja mun tehtäviksi sovittiin hallituksen varapuheenjohtajuus ja viestintä. Toimintasuunnitelmaprojekteista sain vastuulleni linjapaperin uudistamisen ja Opiskelijan oikea elämä -projektin. 

Innostus alkavaa vuotta kohtaan kasvoi juuri huimasti! Etenkin linjapaperin päivittäminen ja varapuheenjohtajuus ovat kiinnostaneet mua ihan liittokokouksesta asti. Vuoden aikana pääsen tiivisti tekemisiin kaikkien ylioppilaskuntien kanssa ja osallistumaan myös liiton johtamiseen. Jännittävä vuosi tulossa!

Uuden vuoden aatto. Tämä vuosi on mennyt hurjan nopeasti ja tuntuu, etten oikein vielä edes tajua, että muutto Helsinkiin koittaa vain muutaman päivän päästä. 

Joululoma on sujunut iloisissa, mutta haikeissa tunnelmissa. Olen viime viikkoina suhtautunut kaikkeen aika herkästi: pikkujoulut OYY:n jengin kanssa Oulussa ja kavereiden kanssa Oulussa ja Kemissä toivat kyyneleitä silmiin useammankin kerran. Märkä ja pimeä Oulu tuntuu kotikaupungilta enemmän kuin koskaan, ja jopa Kemin haiseva sellutehdas näytti yllättäin aika nätiltä pakkaspäivänä auringon laskiessa. Olen muistellut haikeudella kaikkea, mitä tänä vuonna on tapahtunut ja mihin kaikkeen olen päässyt mukaan, mutta samalla jännityksellä odotan tulevaa vuotta. 

Viimeiseen blogipostaukseeni olen kerännyt kuvia vuoden varrelta. Vuosi 2015 on ollut huikea ja pienen elämäni tähän astisista ehdottomasti paras! 

Ensimmäinen kuva mun toimiston ikkunasta! Tulin toimistolle jo ennen loppiaista eli 5. tammikuuta, oli selvästi kova hinku päästä hommiin heti vuoden alusta.

Hallituksenvaihtokaronkassa leikkasin vahingossa tosi terävällä veitsellä sormeeni, kun pilkoin kurkkua salaattiin. Tänä vuonna olin muutenkin vähän kipeänä: mulla oli jopa kolme silmätulehdusta vuoden aikana!

Pääsin heti tammikuussa ekoille vuosijuhlille: AYY:n 5. vuosijuhlat pidettiin tammikuun lopussa Otaniemessä. Ekaa kertaa virkamerkki rinnassa. Vuoden varrella kävin kuusilla eri vuosijuhlilla Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Rovaniemellä, Tampereella ja Helsingissä. Paras juttu tänä vuonna on ehdottomasti ollut muihin ylioppilaskuntiin tutustuminen ja ihmisiin niiden eturintamassa.

Selfie ennen meidän vuosijuhlia helmikuun lopussa. Päivä oli ihan kauhean jännittävä, mutta juhla onnistui hienosti. Sain paljon hyvää palautetta mun puheesta ja juhlista muutenkin. Oli todella kunnia olla hallituksen puheenjohtajana ylioppilaskunnan 55. vuosijuhlassa. 

Kuva maaliskuulta Vaasan periferiatapaamisesta. Periferiayhteistyö on ollut tänä vuonna mulle tosi tärkeää, koska oon saanut sitä kautta ihan aitoja ystäviä. Periferiapuheenjohtajat ovat toimineet vertaistukena koko vuoden, mutta samalla opin heiltä valtavasti opiskelijapolitiikasta ja eri ylioppilaskunnista. 

Kuva aprillipäivän vaalihässäkästä. Musta tää kuvaa aika hyvin meidän meininkiä: oli kovasti kiirettä ja järjestettiin paljon kaikenlaista, mutta tunnelma oli aina hilpeä. 

Kovasti järkättiin vaaleihin liittyen kaikenlaista ja pysyttiin toiveikkaana, koska koulutuslupaus-kampanjasta oli tullut kevään aikana tosi näkyvä. Hallitusohjelmaan kirjatut leikkaukset koulutuksen ja tutkimuksen rahoitukseen sekä opintotukeen olivat ihan valtava pettymys koko opiskelijaliikkeelle.

Osallistuin kevään aikana ajatushautomoon, Magma akatemiaan. Kevään istunnot huipentuivat Brysselin matkaan. Kävimme tutustumassa mm. parlamenttiin, komissioon, Suomen pysyvään edustustoon ja Natoon. Ja totta kai paikallisiin baareihin.

Tänä vuonna vappu oli tavallista lyhyempi, koska Brysselin matka osui juuri vapun alle. Kuva musta ja Eerosta Wesibussissa vapun aatonaattona (näytän aika kreisiltä!). Meistä on Eeron kanssa aika monta selfietä tänä vuonna, koska ollaan oltu niin paljon kaikessa yhdessä. Eerosta on tullut tänä vuonna mulle todella rakas kaveri, ja se on kyllä ollut ihan paras pääsihteerikin!

Toukokuussa ehdin käydä viikon lomalla Prahassa Essin kanssa. Tämä kuva kuvaa aika hyvin meidän reissua: nautittiin oluesta ja kaupungin historiasta. 

Tämä kuva on kesäkuulta Helsingistä, kun olin mukana koulutusleikkauksia vastustavassa mielenosoituksessa. En oikeasti ollut noin vihainen, mutta mun mielestä mielenosoituskuvissakin saa vähän höpöttää ja esittää kunnolla vihaista. Saatiin Kaisan ja Selman kanssa pidellä vanhaa, mutta edelleen toimivaa “Näpit irti opintotuesta!” -plagaattia. Meistä otettiin muutama uutiskuvakin. 

Tässä on kuva meidän Oulu-Opinton bändistä. Tänä vuonna oli erityisen mukavaa kokeilla erilaisia musiikkityylejä: soitettiin bluesia, iskelmää, rautalankaa ja jazzia. Joulukuussa sanoin näille kavereille heipat, kun Helsingistä käsin osallistuminen bänditunneille käy mahdottomaksi. Soitettiin näiden kavereiden kanssa neljä vuotta ja sinä aikana kehityin laulajana varmaan enemmän kuin koskaan.

Tämä kuva kertokoon mahtavan rokkaavasta festarikesästä, johon mahtui kahdet festarit ja muutamat Helsingin reissut. Parhaita keikkoja, ikimuistoisia iltoja, pitkiä junamatkoja ja yksi huikea viikko SuomiAreenassa.

Kävin elokuun loppupuolella tutustumassa arktisen alueen yliopistojen yhteistyöhön Uumajassa. Reissu oli todella mielenkiintoinen, mutta sen ehdoton huipennus oli vierailu Uumajan The Guitars -museossa. Mun lempparipaikka koko Ruotsissa!

Aloitin tänä vuonna juoksuharrastuksen! Elokuussa juostiin Sannan kanssa likkojen lenkki, joka oli pituudeltaan noin 8 km. Selvittiin just alle tunnissa!

Kuva mun synttäreiltä. Ajatuksena oli, ettei pidettäis sen kummempia juhlia, mutta näistä tulikin sitten yhdet ikimuistoisimmista synttäreistä ihan sattumalta. Juhlat jatkui aina aamu kahdeksaan asti!

Yliopiston avajaiset syyskuun alussa. Oltiin vähän kankkusessa mun synttäreiltä ja mulla oli alkanut just vuoden kolmas silmätulehdus. Meininki oli silti tosi jees!

Pääsin sattumalta mukaan yliopiston varainhankintakampanjan julisteisiin. Mulle tuli edellisenä päivänä sähköposti, että kuvaan tarvittaisiin lisää nuoria, joten tajuamatta varsinaisesti mihin olin suotumassa, menin mukaan. Nämä vieteriukkokuvat koristavat yliopiston käytäviä varmaan seuraavat pari vuotta.

Vulcanalia täytti tänä vuonna 20 vuotta ja pääesiintyjäksi valikoitui Anssi Kela. Pääsin tapaamaan nuoruuden idolin bäkkärillä. Opettelin aikoinaan soittamaan kitaraa Anssi Kelan Nummelan tahtiin. Anniina ja Juuli tekivät huikean työn tapahtuman järjestämisessä!

Kuva SYL:n ihkaensimmäisestä syysseminaarista hotelli Scandic Riihimäen hississä. Tuolloin oli jo selvää, että haen SYL:n puheenjohtajaksi. Kuvassa myös Selma ja Kaisa, mun ihanat periferiakollegat ja hyvät ystävät.

Pösökin hajosi tämän vuoden aikana kerran. Bensat vuosi ulos ja jäätiin Kemi-Oulu-välille just matkan puoleen väliin. Ekaa kertaa olin hinausauton kyydissä ja voin kertoa, että se ei oo mitään halpaa hupia. Kuvassa Janne soittaa isälleen, että mille aletaan. Tämä vuosi oli seitsemäs Jannen kanssa vietetty ja varmasti monen monta vuotta on vielä edessä. <3

Tämä kuva on Jani Leinosen näyttelystä Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa. Näyttely oli todella inspiroiva! Edellisenä päivänä osallistuin AYY:n järjestämään SYL-tyrkkypaneeliin Otaniemessä. Paneeli oli SYL-matkallani ensimmäinen ja sujui kohtalaisen hyvin ensimmäiseksi paneeliksi. Illalla kävimme Jannen kanssa Opethin juhlakonsertissa, johon olimme ostaneet liput jo kesällä. 

Kuva musta ja Katista matkalla TTYY:n vuosijuhlille. Tänä vuonna tuli laittauduttua aika monta kertaa joko junassa tai lentokentän vessassa. Syksyn vuosijuhlaralli oli tosi kuluttava, mutta samalla hurjan antoisa. Musta on ihanaa päästä tutustumaan muiden ylioppilaskuntien kulttuuriin ja perinteisiin ja kuulla hienoja juhlapuheita. 

Tänä vuonna lauloin myös bilebändissä! Meillä oli ihan hurjan hyvä porukka: kaikki soittaneet ja laulaneet vähän erilaista musiikkia, mutta kaikkia yhdisti intohimo bilettämiseen ja Bon Joviin. Parasta oli keikka Hevimestassa: humalainen jengi huusi innoissaan ja fiilis oli ihan mieletön! I felt like a true rock star!

Marraskuussa yliopisto järjesti Varainhankintagaalan, jonka juonsi MTV3:n ulkomaankirjeenvaihtaja Helena Petäistö ja juhlapuhujana toimi varainhankintakampanjan suojelija Paavo Lipponen. On ollut tosi hienoa olla mukana yliopiston varainhankintakampanjassa opiskelijan äänenä. 

Tämä kuva kertoo aika kattavasti melkein koko vuodesta, mutta etenkin SYL-tyrkkyilystä. Vielä alkuvuodesta olin sitä mieltä, että en missään nimessä hae SYL:iin. Kevään aikana ajatus kuitenkin hautui mielessä ja osittain muiden vihjailujen mutta myös oman pohdinnan kautta päädyin hakemaan SYL:iin. En vielä keväällä tai kesälläkään pitänyt itseäni tarpeeksi pätevänä hakemaan puheenjohtajaksi, mutta ympärillä olevien ihmisten kannustuksella ja viimeistään syksyllä kun tajusin omat taitoni päätin pyrkiä puheenjohtajaksi. Sain kuvassa olevan avaimenperän lahjaksi rakkailta ystäviltäni Eerolta ja Samiralta vielä viimeisellä viikolla ennen liittokokousta. Mun matka SYL:iin on ollut aivan erityisen hurja, koska Helsinkiin muuttamista ja sen myötä elämän järjestelemistä piti alkaa miettimään jo keväällä. Puheenjohtajan paikka jäi vähästä vaille, mutta oon todella iloinen hallituspaikasta. Matka oli superhieno ja tosi tosi hurja, enkä vaihtaisi siitä päivääkään. 

Minä ja Selma HYY:n vuosijuhlilla. Jännitti kauheasti mennä vuosijuhlille liittokokousta seuraavana viikkona puheenjohtajakisan häviön jälkeen, mutta kaikki meni tosi mukavasti. Kansanedustaja Erkki Tuomioja piti mielenkiintoisen juhlapuheen, mutta illan kruunasi ehdottomasti mahtava burleskiesitys! Vanhan musiikkisalissa laulettiin karaokea ja ilta päättyi Forumin Mäkkiin. 

Sain OYY:n jengiltä läksiäislahjaksi mun vuoden viimeisellä toimiston aamupalalla Pikku Prinssin. Saatesanoissa lukee: “Isot ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia.” Ylioppilaskunnalla on aina paikka mun sydämessä. OYY <3 

Viimeinen ateria Unirestalla! Sen lisäksi, että muutan Helsinkiin Unicafen ja muiden patojen ääreen, Uniresta lopettaa Linnanmaan kampuksella melkein kaiken ravintolatoimintansa. Jatkossa yliopistolla saa sitten Amicalta man cavesta ruokaa miehiseen makuun. 

Kuva SYL:n perehdytysviikolta. Tämä kuvaa koko viikkoa aika hienosti: kuljettiin paljon paikasta toiseen eikä lunta ollut Helsingissä ollenkaan. Pakko myöntää, että vaikka viikko oli todella intensiivinen ja opettavainen, ehti koti-ikävä iskeä ja pahasti. Meillä on ensi vuonna SYL:ssa ihan mielettömän motivoitunut ja innostunut porukka, jotka todella haluavat tehdä opiskelijan huomisesta paremman! Hurja vuosi tulossa...

Viimeinen kuva musta jouluaattona autossa veljien ja siskon kanssa. Oltiin tulossa hautausmaalta kotiin. Etenkin tämä joulukuu on ollut tosi tunteellinen, koska se on ollut täynnä viimeisiä kertoja. On ollut ihan mielettömän hienoa olla ylioppilaskunnan puheenjohtajana tänä vuonna, sillä vuosi on ollut sekä kiireinen ja haastava että todella antoisa. Olen saanut paljon uusia ystäviä, käynyt paikoissa, joissa en uskonut vuoden aikana pääseväni käymään, ja olen oppinut paljon itsestäni. Olen edelleen sama Siiri, mutta lukemattomia kokemuksia rikkaampi. En oikein osaa laittaa sitä sanoiksi, kuinka hieno tämä vuosi on ollut. 

OYY:n puheenjohtajana toimiessani olen oppinut valtavasti johtajuudesta, ihmisten kanssa työskentelystä ja paineen alla toimimisesta. Päätös asettua ehdolle SYL:n puheenjohtajakisaan kirkastui kesän aikana. Minulla on ylioppilasliikkeelle vielä paljon annettavaa ja haluaisin jatkaa vaikuttajauraani SYL:n puheenjohtajana.

Olen sinnikäs enkä tyydy vähään.

Kampanjasta tulee varmasti rankka ja syksystä työntäyteinen, mutta uskon, että minusta on tehtävään. Kevään eduskuntavaalikampanjan ja vaaleja seuranneen poliittisen toimintaympäristön muuttumisen myötä selvisi, että liiton tulee uudistua. Puhe siitä, että emme halua näyttäytyä “ei-liikkeenä” on ajankohtaisempaa kuin koskaan. SYL:n tulee tarjota tuoreita ratkaisuja ja vahvistaa asemaansa opiskelijuuden ja koulutuksen asiantuntijana. Uskoisin olevani kyvykäs puheenjohtaja Suomen ylioppilaskuntien liitolle näinä aikoina, kun ympäröivä maailma ja poliittinen ilmapiiri ovat kovassa myllerryksessä.  

Minulla riittää tehtävän vaatimaa kunnianhimoa ja draivia.