#kiusaus

Kuudes TIS-kausi on päättynyt puolittaiseen pettymykseen. Kauden voitti Karim, parhaat loppunuotiot olivat ensimmäisellä finaaliviikolla, toinen viikko oli tylsää jahkailua - jälkitilanne on kuitenkin mehevän sekasortoinen.

i don’t like it >.< | meh | it’s cool | i like it :D | awesome! | one of my favorites!!

Laita game of thrones päälle

Tarvittavat ainekset:

mielialahäiriö (jos ei löydy, ihan perusmasennuskin riittää)

kariutunut parisuhde (jos ei ole saatavilla, käy myös kuvitteelliset romanssit)

kaksi levyä suklaata

Esilämmitä paska fiilis hyväksi havaitsemallasi tavalla (itse olen pitänyt lapsuuden traumoja erinomaisena paskanlämmittäjänä). Vaivaa itseäsi, kunnes tunnet vanteen kiristyvän keuhkojesi ympärillä. Kun havaitset puristuksen lisäksi lisääntyvää pahanolontunnetta, on aika lisätä raaka-aine numero 2. Käy läpi parisuhteesi hienot hetket, muistele yhdessä tekemiänne asioita ja myös niitä, mitä ette tule ikinä tekemään yhdessä (nämä kaikki voi soveltaa myös mielikuvitukselliseen romanssiin). Jos voit stalkata entisen kumppanisi facebookia/instagramia/tumblria, nyt on aika tehdä se. Itke.

Peruspessimistin luonteeseen kuuluu se, että pystyy löytämään valittamisen aihetta myös Saksasta, missä kaiken pitäisi olla kivaa ja tehokasta. Ja koska ei ole oikeita valittamisen aiheita, kuten köyhyys, sota tai nälänhätä, pitää tyytyä tällaisiin suomalaisvaihtarin arkipäiväisiin ongelmiin. Tässä niiden Top5.

5. Teknillisen yliopiston tehokkuus

Yhtälö ”teknillinen yliopisto + Saksa = tehokkuus” on monesti täyttä schaibaa, ainakin pienten käytännön asioiden kohdalla. Esimerkki: Koulun ruokalassa voi maksaa vain opiskelijakortilla, ei esimerkiksi käteisellä eikä varsinkaan Visa Electronilla (kiitos Juvenes 2007- ). Ruokajonot siis etenevät jouhevasti, hurraa! Rahan lataaminen kortille sen sijaan on astetta mainiompi operaatio, sillä opiskelijakorttia voi ladata ainoastaan ruokalassa olevilla automaateilla ja ainoastaan käteisellä. Ensimmäisten viikkojen aikana oli siis pakko saada nopeasti paikallinen pankkikortti, jotta pystyi nostamaan ilmaiseksi käteistä, jotta pystyi laittamaan käteisen ruokalan automaattiin, jotta pystyi maksamaan ruuan kassalla. Ai niin, automaatti ei toki hyväksy uusia 5 tai 10 euron seteleitä.

Tulostaminen on suunnilleen samanlaista temppuilua. 38 000 opiskelijan yliopistossa on noin kaksi yleistä tulostinta, joista toinen on aina jumissa. Kätevänä flikkana yritin viimeksi korjata rakkinetta, jolloin se tuuttasi pihalle nivaskan edellisten printtaajien bussilippuja ja opintomonisteita minun laskuuni. Gut gemacht.

4. Hämärät pyöräilysäännöt

Saksassa juuri kukaan ei käytä pyöräilykypärää, mutta sen sijaan lähes joka pyörästä löytyy valo sekä edestä että takaa. Syy tähän selvisi pari viikkoa sitten, kun nimeltä mainitsematon kanssa-asujani nappasi 20 euron sakot valoitta ajamisesta. Edelleen on silti epäselvää, pitääkö valoja pitää päällä aina, vai vasta pimeällä, ja mikä lasketaan pimeäksi? Tätä voisi ehkä kysyä joltain pyöräilijäkollegalta, jos kaikki eivät painelisi ohi kahdeksankympin tuntinopeudella. Valojen kanssa räplääminen on kuitenkin ollut toistaiseksi niin rasittavaa, että ”ei niitä nyt ainakaan neljän minuutin koulumatkalle tarvitse laittaa”. Sakkoja odotellessa.

Lamppu kerrankin paikoillaan. Näin jouluinen oli meidän kotikatu 10. joulukuuta.

3. Viheliäiset kassahihnat

Ruokakaupassa asiointi sujuu jo kiitettävästi yhtä asiaa lukuun ottamatta. Miksei se kassahihna voi jatkua kassan jälkeen, jotta asiakas voisi rauhassa pakata ostoksensa suoraan kasseihin samalla, kun kassatäti palvelisi jo seuraavaa asiakasta? Useimmissa saksalaisissa ruokakaupoissa kassahihna loppuu kassakoneen jälkeen kuin seinään, minkä takia ostokset pitää heitellä sikin sokin kärryyn odottamaan pakkaamista (kyllä, pakko ottaa ostoskärryt, koska koreja ei ole läheskään joka kaupassa). Toinen vaihtoehto on jumittaa koko kassan toiminta ja nostaa tavarat kärryyn vasta maksamisen jälkeen. Näin toimimalla tulee järjestäneeksi Lidlin tarjoushaukoille käytännöllisen kärsivällisyysharjoituksen ja oppineeksi mahdollisesti uusia saksankielisiä haukkumanimiä.

2. Paikallinen kahvi

Kaikenlaista kuraa on tullut kahvina juotua aiemminkin, mutta saksalainen markettikahvi vetää ankeudessaan vertoja kaikille aikaisemmille kahvittelukokemuksille. Ja sekös suurkuluttajaa harmittaa! Kahvipaketti maksaa suunnilleen saman verran tai jopa enemmän kuin Suomessa, joten makua ei voi laittaa halpiskahvibrändien piikkiin. Kohta on kahlattu läpi lähemmäs kymmenen eri kahvimerkkiä, joiden aromiskaalaa voi kuvailla parhaiten sanoilla pohjaanpalanut ja kitkerä. Yliopiston automaattikahvi on aivan oma numeronsa, mutta se on onneksi edes halpaa. Terveiset tuleville vierailijoille: Juhlamokka ois kivaa.

1. Baijerin marras-joulukuu on aivan yhtä valoisa kuin Suomessa

Need I say more? Hupaasta ku hammastauti, sanoos meirän faari.

Onneksi naapurin “jouluvalaistus” tuo valoa pimeyteen!