#rekrytointi

Dreamworks Oy etsii uutta käsikirjoittajaa painajaisuniin.

Olet etsimämme henkilö, jos olet luova ja kekseliäs idealisti sekä kirjoitus- ja lukutaitoinen ha hallitset asiakasjärjelmämme K.I.R.K.U.:n käytön.

Tarjoamme sinulle erinomaiset tuösuhde-edut aina työterveyshuollosta ateriaetuun.

Tittelisi tulee olemaan Painajaissuunnittelija ja pääset mukaan rentoon, kuuden hengen tiimiimme, joka ottaa ilon irti asiakkaidemme peloista ja epävarmuuksista.

Uusi Nukkumatti aloittaa tehtävässään viikonloppuna

Dreamworks Oy tiedottaa monivaiheisen rekrytoinnin tulleen päätökseen ja uusi Nukkumatti, eli unihiekan jakelija, on valittu.

Viime viikkoina unijakelusta vastuussa olleet lentävät kentaurit palaavat nyt omien tehtäviensä pariin kotimetsiinsä.

Kuten kaikkeen muuhunkin osaan bisnestä ja nykypäivän työtehtäviä, on tekoäly soluttautunut myös osaksi rekrytointia. Miten se vaikuttaa nyt ja mitä se on tulevaisuudessa? Jatka lukemista, niin tiedät vähän enemmän!

Silloin ennen

Rekrytointi on olennainen osa omia HR-asiantuntijan työtehtäviäni. Monelle aloittelevalle asiantuntijalle se on tavalla tai toisella yksi niistä ensimmäisistä tehtävistä, joita pääsee työssään tekemään. Tein omat ensimmäiset rekrytointiin liittyneet työni vuonna 2007. Silloin hakemukset saapuivat pääosin postitse paperilla, jotkin harvat sähköpostilla. Rekrytointi-ilmoitukset julkaistiin yleensä lehdessä ja TE-toimiston mol.fi -sivustolla. Silloisessa työpaikassa ei tunnettu edes rekrytointijärjestelmää. Kauas on tultu niistä päivistä.

Nyt

Rekrytointi ja siihen liittyvät prosessit ovat nykypäivänä kovin paljon erilaisia kuin 12 vuotta sitten. Toki tähän vaikuttaa työnantajan vaihdos, mutta pääsääntöisesti kuitenkin teknologia, digitalisaatio ja niiden kehittyminen. Lehti-ilmoitukset eivät ole enää tätä päivää, vaan pääsääntöisesti rekrytointi on siirtynyt verkkoon. Kandidaatit tavoitetaan digitaalisista kanavista ja somen avulla. Tämä on luonut meille ja muille yrityksille mahdollisuuden onnistua paremmin rekrytointiprosessissa, mutta samalla sen on tuonut myös omanlaisiaan haasteita. Joudumme koko ajan miettimään prosesseja uudelleen, jotta voimme tavoittaa kandidaatit myös tulevaisuudessa.

Digitalisuus käytännössä

Omassa työnantajaorganisaatiossa rekrytointiprosessit hoidetaan 90-prosenttisesti alusta loppuun sähköisesti. Turhasta paperinpyöritysestä on voitu luopua. Toimeksiannot tulevat rekrytointijärjestelmään, jossa ne käsitellään, avataan ja viedään digitaalisiin kanaviin, internetsivustoille ja someen. Erilaisia algoritmeja hyödyntämällä pystymme kohdentamaan rekryilmoituksemme potentiaalisille kandidaateille ja sekä he, että muut työnhakijat jättävät hakemuksensa rekrytointijärjestelmään joko täyttämällä sähköisen kaavakkeen tai vaihtoehtoisesti videomuodossa. Kotisivuillamme seikkailee lisäksi rekrybotti, jonka kautta saapuneet kuumat liidit ovat valtavassa kasvussa. Emme menetä potentiaalisia kandidaatteja, koska he voit keskustella botin kanssa ja jättää tietonsa bottijärjestelmään halutessaan vaikka keskellä yötä ja rekytoijamme saavat kontaktoitua heistä kuumimmat heti seuraavana aamuna. Haastatteluissa apunamme on nykypäivän tekniikat, kuten Skype, joka mahdollistaa haastatteluiden suorittamisen ajasta ja paikasta riippumatta. Tällä ja rekrybotin mahdollistamalla hakemisen helppoudella olemme saaneet kohotettua rutkasti muun muassa hakijakokemuksen tasoa, mutta vähennettyä myös niin sanottujen epäonnistuneiden rekrytointien määrää.

Tulevaisuus

Sitä, mille tasolle digitalisaatio kasvaa ja mihin tekoäly tulevaisuudessa pystyy, voidaan vain arvailla. Pystyykö tekoäly vaikkapa ennustamaan, mitä taitoja ja ominaisuuksia tulevaisuuden työpaikoilla tarvitaan? Uskon, että rekrytointiprosessi ei voi tulevaisuudessakaan automatisoitua kokonaan, sillä koneet ja tekoäly eivät voi millään tasolla korvata aitoa ihmisyyttä, jota rekrytoinneissa tarvitaan. Vaikka voisimme algoritmeilla parittaa hakijat ja kandidaatit avoimiin työpaikkoihin, antaa chatbotin ohjata hakijan videohakemuksen tekemiseen, antaa tekoälyn tulkita videohakemuksesta hakijan sanalliset viestit ja ilmeet, tai antaa robotin hoitaa haastattelut ja työnhakijoiden testaamisen, emme pysty ikinä opettamaan koneille sitä ihmisyyttä, jonka avulla lopullinen harkinta ja päätös työntekijän palkkaamisen tai palkkaamatta jättämisen suhteen tehdään.

Mitä sinä tästä ajattelet?

Lähteet:

Oikotie 2019. Näin robotiikka muuttaa rekrytointia nyt ja tulevaisuudessa. Luettavissa: https://tyopaikat.oikotie.fi/tyonantajalle/artikkelit/nain-tekoaly-muuttaa-rekrytointia-nyt-ja-tulevaisuudessa. Luettu: 5.3.2020

Kuva:

Ei:n sanominen on minulle niin älyttömän vaikeaa. Ei on tullut tutuksi tänä keväänä taaperon kanssa temmeltäessä ja työhaun osana. Neiti Itsepäisyys vaatii aika monta ei-sanaa päivässä: ei saa syödä jäniksen papanoita, ei saa kiipeillä holtittomasti pöydälle, ei saa juosta sekopäänä parkkipaikalla, ei saa löydä ja potkia kissaa, ei katsota enää telkkaria…. Ei sitä, ei tätä. Ei:n sanominen on ainakin tämän äidin hermoille aikamoinen rasite. Varsinkaan, kun viesti ei tunnu menevän perille. Viestinnän ammattilaisena minulla on tässä elvästi yksi kehittämiskohde viestinnän osa-alueista: taaperoviestintä!

Lisäksi ei on kuulunut työnhakuun. Työnhaku ylipäänsä aktivoitui “kiitos, mutta ei kiitoksen” kuulemisesta osana YT-neuvotteluja. Tämä iso ei vei minut uudelle polulle elämässä. Muistan ikuisesti tämän lumimyräkkäpäivän, kun kuulin ei:n. Sen jälkeen tarvoin polvia myöten lumessa hakemaan lastani päiväkodista, kun koko pääkaupunkiseutu oli liikenteen vuoksi jumissa ja noin kolmen kilometrin matka suuntaansa piti kulkea pulkalla. Päätin, että nämä tytöt eivät anna yhden ei-sanan tai lumikaaoksen sekoittaa elämäänsä.

Kevään aikana olen saanut lukemattomia ”Kiitos, mutta ei kiitos” -viestejä työnhakuun liittyen. Aina joku toinen on vienyt paikan nenäni edestä. Ei:n kuuleminen riipaisee aina syvältä – varsinkin jos se tulee työnhaun loppumetreillä. Se laittaa minut miettimään, mikä osaamisessani tai persoonassani tökkii. Miksi en saanut tätä duunia? Miksi joku toinen on parempi kuin minä?

Olen kuitenkin hyvin hyvin hämmentynyt, että vielä tänä päivänikin on firmoja, jotka eivät ilmoita työnhakijoille mitään rekrytoinnin vaiheista ja loppuunsaattamisesta. Mieluummin sitä kuulen sen ei:n, kun jää ihmettelemään missä mennään. Työnantajamielikuvan kannalta ei kovin kannattavaa. Todennäköisesti sanon heille seuraavan kerran “ei kiitoksen”, jos minulle sopivia työpaikkoja tulisi heillä hakuun.

Muutama rekrytoija on kuitenkin tehnyt asian todella tyylikkäästi. Minä loppumetreille päässeenä olen saanut puhelinsoiton, jossa minulle on kerrottu etten valitettavasti tullut valituksi, olen saanut kuulla perustelut ja aimo annoksen tsemppejä työnhakuun. Näille paikoille nostan hattua! Voin uskoa, että ”ei kiitoksen”-soittaminenkaan ei ole helppoa: tällainen herkempi, kun saattaa vaikka pirauttaa pienen itkun. Kannatan kuitenkin mieluummin tarttumaan puhelimeen kuin laittamaan sähköpostiviestin loppusuoralle päässeille. Olen kehunut näitä ei:n soittajia tutulle jos toisellekin, joten varmasti näiden firmojen maine kohoaa entisestään tällaisen inhimillisen kohtaamisen myötä.

Tällä hetkellä elämäntilanteeni on se, että olen kahden työn välimaastossa. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin keväällä jäin työttömäksi, kun yritysfuusion yhteydessä päällekkäisiä työtehtäviä vähennettiin ja siinä yhteydessä tehtäväni päättyivät. Olenkin nyt etsimässä viestinnän ja markkinoinnin tehtäviä. Haku on päällä – välillä aktiivisemmin, välillä vähän vähemmän aktiivisesti.

Millaista työnhaku on? Mille tämä on tuntunut? Mikä on työnhaussa on muuttunut? Työelämässä mukana ollessani olen aina ollut käytännössä myös  työnhakija . Olen seurannut työmarkkinoita sekä katsellut avoimin mielin työpaikkoja, jotta pysyn kärryillä mitä osaamista työelämässä tarvitaan minua kiinnostavissa pesteissä. Olen myös hakenut mielenkiintoisia työtehtäviä enemmän tai vähemmän tosissani sekä käynyt kutsun tultua myös haastatteluissa.  Tämä työnhaun aktiivisuus on ollut hyödyksi nyt ”tosipaikan tultua”, sillä koen, etten ole tippunut ihan täysin työnhaun kelkasta. Esimerkiksi CV:ni on ollut tämän vuoksi ajan tasalla ja työhakemusten kirjoittaminen on tuttua.

Aktiivisen työnhaun myötä silmiini on pistänyt se, kuinka kokopäivästä työnhaku oikeasti on! Toki tämä riippuu paljon myös omasta aktiivisuudesta, mutta kohdallani työnhakuun ei ole tarvinnut mitään erityistä aktiivimallia potkimaan minua persuuksille. Haluan töihin ennemmin tai myöhemmin – ja käytän aikaani työnhakuun. Mihin kaikkeen aikaa sitten menee?

- Työpaikkailmoitusten läpikäyminen. Minun tulee käytyä vähintään kerran päivässä tsekkaamassa ainakin Duunitoriin nousseet työpaikkailmoituksen. Sen lisäksi katson ainakin Linkedinistä viestintäalan avoimia työpaikkoja. Muita työpaikkailmoitussivustoja ja some-kanavia selaan muutaman kerran viikossa.

-  Työnhakemusten ja CV:n kirjoittaminen. Minua kiinnostavia avoimia työpaikkoja on tällä hetkellä varsin runsaasti tarjolla – tosin itse olen hieman ”nirso” ja olen hieman kriittinen sen suhteen, mitä haen. Unelmaduuni on aidosti hakusessa! Työhakemuksia lähtee keskimäärin yksi per viikko. Olen hämmästynyt, kuinka paljon aikaa hakemuksen kirjoittamiseen menee! Luonnostelen aina hakemuksen Wordissä, mutta nykyisin jokaiseen paikkaan on erillinen verkkolomake, joka pitää täyttää. Täytyy sanoa, että korvistani tulee jo ulos työsuhdetietojen naputtelu lomakkeille. Hakemustekstin lisäksi CV-vaatii pientä personointia työpaikkakohtaisesti. Tämä on ollut minulle uusi oppi. Aikaisemmin olen lähettänyt yhden ja saman ansioluettelon paikkaan kuin paikkaan, mutta pieni räätälöinti on paikallaan. Minulle suositeltiin CV:n alkuun pientä introa, tiivistä esittelyä osaamisestani ja persoonastani. Tästä neuvosta otin vaariin, ja ainakin tämän intron räätälöin joka kerta.

Näiden hakemusten kirjoittamiseen ja ansioluettelon viilaamiseen sekä lomakkeiden täyttöön vierähtää siis helposti useita tunteja. Tämä on yksi työnhaun työläin vaihe – ja tietenkin se, johon kannattaa panostaa. Hakemus ratkaisee jatkon osalta!

Tähän vaiheeseen kuuluu myös puhelinsoitot työnantajan edustajalle. Puhelukammoisena ihmisenä tämä tuntuu minusta kiusalliselle, mutta puhelu kannattaa tehdä. Jäät varmemmin työnantaja mieleen ja hän bongaa nimesi kymmenien/satojen hakemuksten joukosta.  

- Jos tuuri käy, seuraavana vaiheena on työhaastattelu. Nykypäivää näyttää olevan kutsua ensimmäisessä vaiheessa varsin iso joukko hakijoita videohaastatteluun! Kevään aikana olenkin tullut videohaastattelujen konkariksi. Oman työtaustani vuoksi en ole maailman videokammoisin ihminen, joten uskon, että minulla menee keskimääräistä vähemmän aikaa videointiin, mutta silti se on ihan sikatyölästä! Kysymyksiä on useita. Mietin ja ”käsikirjoitan” vastauksen etukäteen, en vain voi istua kameran eteen ja kuvata koko touhua. Tiivistän ydinasiat toivottuun minuuttiin. Ennen videointi koetan saada itseni inhimillisen näköiseksi tietokoneen kameran eteen kodin kammottavassa valaistuksessa. Sitten otan uusintaotoksia tsiljoona kertaa, kun kymmenen ensimmäistä otosta takertelen sanoissani ja repeän nauruun. Kun video olisi muuten ok, niin kissamme saavat juuri silloin hepulin tai päättävät tulla nukkumaan läppärin päälle.  Tämän ruljanssi toistan jokaisen kysymyksen kohdalla.

- Matkan jatkuessa seuraavana vaiheena onkin itse haastattelu. Jännitän haastattelua etukäteen päiväkausia – ainakin edeltävän yön hermoilen ja unet jäävät vähiin. Valmistaudun pohtimalla kysymyksiä ja niihin vastauksia. Vaatteetkin pitäisi valita. Minusta itse haastattelu tuntuu aina menevän hujauksessa. Jälkeenpäin pohdin sanomisia ja sanomatta jääneitä asioita. Haastattelusta saattaa poikia vielä jatkohaastatteluja tai päivänmittaisia testejä.

Niin ja mitä muuta työnhaun ammattilaiset kehottavat vielä tekemään! Tietenkin minun täytyy hoitaa kaikki työttömyyden byrokratiset asiat työkkärin, kassan, Kelan ja tien minkä tahon kanssa. Työttömyyden aikana kannattaisi kehittää omaa osaamista ja kouluttautua. Tämän lisäksi minun pitäisi brändätä itseni, jotta olisin houkuttava työnhakija ja esimerkiksi headhunterit löytäisivät minut käsiinsä. Linkednissä tulisi olla superaktiivinen: tuoda omaa osaamista esille, kirjoittaa meheviä ajatuksia ja keskustella. Blogi on nyt ainakin perustettu!

Sitten to do-listallani on kannustus etsiä piilotyöpaikkoja. Olla itse aktiivinen! Etsiä potentiaalisia työnpaikkoja, onkia oikea henkilö käsiini, lähestyä häntä erinomaisella myyntipuheella ja tehdä itseni korvaamattomaksi juuri heille.  Monet pakit on varmasti tiedossa, mutta metsästystä kannattaa jatkaa, sillä näin nykypäivänä työpaikat löytyvät.