Tietoisuuden teorioista ja taidoista -esitelmä on pidetty Avartuva Ihmiskuva ry:n tiloissa Helsingissä 13. marraskuuta, 2023. Esittelen David Chalmersin määritelmän tietoisuuden “helposta” ja “vaikeasta” ongelmasta. “Helppo” ongelma keskittyy aivotoimintaan liittyviin prosesseihin, kun taas “vaikea” ongelma pyrkii selittämään subjektiivisen kokemuksen, joka tunnetaan myös nimellä kvalia. Käyn…

Itsetunto kehittyy jo lapsuudessa, mutta sitä voi myös kasvattaa myöhemminkin. Ja mikä kasvattaakaan itsetuntoa paremmin kuin positiiviset kokemukset ja onnistumiset? Hyvän itsetunnon ja terveen minäkuvan seurauksena on itsevarma yksilö, joka osoittaa positiivista asennetta, mikä taas puolestaan johtaa motivaatioon mikä taas näkyy ihmisen käytöksessä. Yksilö, jolla on positiivinen asenne, osoittaa itsemotivaatiota eli toimii itsenäisesti ilman, että joku käskee mitä tehdä. Mielestäni itsemotivoituneisuus kulkee käsikädessä oma-aloitteellisuuden kanssa. Itsemotivoitunut on oma-aloitteinen ja päinvastoin. Ja jos mietitään työnantajan näkökulmasta, mikä olisikaan parempi, kuin motivoitunut ja oma-aloitteinen työntekijä!

Itseluottamus on tekijä, joka vaikuttaa yksilön päätöksentekoprosessiin tavoitteiden asettamisessa ja tavoitteiden tyypin valinnassa. Kun itseluottamus kehittyy, henkilön asenne muuttuu myönteisemmäksi henkilön muuttuvan itsekäsityksen ansioista. Itseluottamus liittyy positiivisena olemiseen ja positiivinen asenne taas määrittää henkilön tavoitteellisuuden, valittujen tavoitteiden tyypin sekä tavoitteiden haasteellisuuden. Itsevarma ihminen uskoo, että pystyy itse saavuttamaan tavoitteet.

Hyvä itsetuntemus lisää aloitteenottokykyä kohti uusia haasteita.  Hyvin itsensä tunteva ihminen reflektoi paljon ja sitä kautta osaa tunnistaa heikkouksiensa lisäksi vahvuudet, joiden avulla pyrkiä kohti menestystä. Kun sitten pyrkii kohti näitä uusia haasteita ja onnistuu vielä yrityksessään, se jos joku lisää motivaatiota. Mutta mitä käy sitten, jos epäonnistuu? Tähän tilanteeseen kaivataan hyvää itsetuntoa, tietoa siitä, ettei yksi epäonnistuminen romuta päämäärän tavoittelua vaan yritetään kahta kovemmin.

Ura ja tietyt työpaikat kertovat valinnoista, jotka tehdään sen suhteen, onko henkilö aktiivinen ja päämäärätietoinen vai pyrkiikö henkilö ylläpitämään nykyistä tilaansa. Näiden kahden välinen ero on se, että päämäärätietoinen yksilö aloittaa vastuunsa ja kontrollinsa toimistaan, koska hänen itseluottamuksensa luo perustan toimia tavoilla, joita tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsevarma henkilö pitää epäonnistumista oppimiskokemuksena, joka johtaa jatkossa ponnisteluihin saman tavoitteen saavuttamiseksi. Jos henkilöllä taas on vain vähän tai ei lainkaan itseluottamusta, oppiminen tapahtuu silti, mutta henkilö keskittyy silloin haluun välttää epäonnistuminen. Tällainen henkilö keskittyy enemmän pysymään mukavuusalueella, koska hän yhdistää epäonnistumisen aloitteeseen. Henkilön epävarmuus omista kyvyistään saavuttaa jotain johtuu luultavasti peloista ja jo koetuista epäonnistumisista. Olennaista siis olisi pystyä taklaamaan epäonnistumiset ja nousemaan uusia haasteita kohti uudella tarmolla, lannistumatta. Sanotaan, että oppiminen tapahtuu silloin kun henkilö menee pois omalta mukavuusalueeltaan, joten voidaanko ajatella, että tehokkaaseen oppimiseen vaaditaan yksilöltä hyvää itsetuntoa?

Virpi

Lähde:

Erittäin viivästynyttä jälkiviisautta ja jokunen jos :)

Minulla on aina ollut tapana käydä hitaalla. Välillä se on hyvin turhauttavaa. Olisi hienoa, jos osaisi aina juuri samalla hetkellä, juuri siinä tilanteessa joka on meneillään, ymmärtää miksi tekee tiettyjä valintoja. Minkäpä sille tekee, kun ei ole kauhalla annettu, niin ei voi kuin lusikalla vaatia…teelusikalla. Vai miten se meni?

Jälleen “suurten” oivallusten aika. Eikä tähän mennyt kuin..hmm……

Itsetuntemus ja itsetunto ovat opetuksen onnistumisen kulmakiviä. Mitä nämä kaksi käsitettä pitävät sisällään ja kuinka ne vaikuttavat opettamiseen, oppijaan ja itse opettajaan?

Mitä on itsetuntemus?

Itsetuntemuksella tarkoitetaan omaa ymmärrystä omasta itsestämme. Itsetuntemus kattaa fyysisen ja psyykkisen puolen sekä omien tunteiden tuntemisen ja tietämisen. Se toimii minäkuvan perustana, mikä puolestaan muodostuu fyysisestä, persoonallisesta, moraalis-eettisestä, henkisestä ja sosiaalisesta pääomasta. (Toivakka & Maasola 2012, 19.) Toisin sanoen ihminen ymmärtää paremmin itseään. Millainen minä olen? Kuka minä olen? Mitkä ovat arvoni? Miten ne välittyvät muille? (Rentola.)

Opetuksen kulmakivet muodostuvat itsetuntemuksen ja itsetunnon varaan. Jos ei tunne itseään, on vaikea rakentaa oppimisyhteisöä, ymmärtää ja tukea yksilön oppimisprosessia tai ottaa vastaan palautetta. Jos ei luota itseensä, on suorastaan mahdotonta jakaa osaamistaan. Omien arvojen, sosiaalisen kyvyn ja vaikuttavuuden, puolustusmekanismien, tunteiden ja ennakkokäsityksien ymmärtäminen mahdollistaa opettajan kyvyn sopeutua uusiin sosiaalisiin tilanteisiin ja ottaa vastaan palautetta.

Itsensä tunteminen on elämän mittainen matka, joka toisinaan tuo yllätyksiä mukanaan. Mitä avoimempia olemme uudelle, sitä paremmin voimme saada uutta tietoa itsestämme ja itsellemme.

Mitä on hyvä itsetunto?

Hyvä itsetuntemus on hyvän itsetunnon perusta. Itsetunto on tietoisuus omasta arvostaan ja kyvystä rakastaa itseään. (Rentola.) Toivakka ja Maasola katsovat itsetunnon koostuvan kahdesta eri osasta: perusitsetunnosta ilmapuntari-itsetunnosta. Perusitsetunto on perimmäinen ja pohjimmainen käsitys itsestä ja omasta arvostamme. Ilmapunta-itsetunto puolestaan vaihtelee elämäntilanteiden ja –kokemuksen mukaan. (2012, 18.)

Opettajan on tärkeää tiedostaa omat kykynsä, arvonsa ja minäpystyvyys. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön omaa käsitystä selviytyä annetuista tehtävistä.  Opettajaa tärkeämmäksi muodostuvat kuitenkin oppijat. Omat selviytymisodotukset ja edelliset kokemukset ohjaavat suuresti oppijoiden onnistumista tehtävässään. Omat tulkinnat onnistumisesta tai epäonnistumisesta ohjaavat minäpystyvyyttä ja vaikuttavat olennaisesti motivaatioon.

Lähteet:

Toivakka, S. ja Maasola, M. 2011. Itsetunto kohdalleen. Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuovuorovaikutuksen oppimiseen. Juva: Bookwell Oy.

Rentola, L. 2015. Itsetuntemus ja itsetunto. HAMK Multimediapaja. Saatavilla:

https://www.youtube.com/watch?v=kClAcvJFzyA&feature=youtu.be

. Viitattu 17.1.12017.

Hyödyllisiä linkkejä

Itsetuntemus - tutustu itseesi

Millainen olet - enneagrammi

Ah, se tunne. Se, kun tuntee olevansa elementissään ja hallitsevansa hommansa.

Seikkailen - jos en päivittäin, niin vähintään viikottain - epämukavuusalueellani, uusien juttujen parissa. Se on tietenkin haastavaa ja hauskaa, mutta opettaa kivasti myös nöyryyttä ja pakottaa hyväksymään oman pienuutensa ja rajallisuutensa. Ei nouse kusi päähän.

Intuitioon luottamalla, olen kuitenkin yhä useammin alkanut selvitä tilanteista onnistuneemmin. Alan tajuta, että vaikka jokin tilanne tai asia on vieras, minä en ole. Mitä paremmin tunnen itseni, omat arvoni, rajani ja suunnan, johon haluan olla menossa (noinniinkuin isossa kuvassa), sitä helpommin pystyn pitämään pään kylmänä ja ottamaan asioista koppeja. Jatkuva itseni epäily soi (ainakin hetkeksi) pienemmällä volyymillä takaraivossa.

Alan ymmärtää myös paremmin vahvuuksiani ja luottaa niihin. Kuten ymmärtäminen. Kun kerään tietoa ja ideoita, haastattelen, havainnoin, luen jne... Aina etukäteen jännittää, etten selviydy: “Mitä, jos ideoita ei tulekaan?” 

Mutta aina tulee. Kun tietoa alkaa virrata päähän kaikkien aistien kautta, oikein tuntee, miten huomioista ja tiedonjyvistä alkaa rakentua kuvia, tarinoita ja edelleen kokonaisia konsepteja. Se on ihanan kihelmöivä tunne. Ihan kuin silloin, kun puutuneeseen jalkaan syöksähtää äkkiä veri.