En osaa tÀydellisesti pukea tÀtÀ sanoihin, mutta yritÀn silti:
MÀ ymmÀrrÀn, ettÀ ihmiset tarkottaa hyvÀÀ ja ajattelee mun parasta kun ne ehdottelee ja neuvoo liikuntaa, ties mitÀ random askartelua ja touhuamista auttamaan masennuksen tuoman motivaatiottomuuden kanssa.
MĂ€ myös ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€ siltĂ€ mukavuusalueelta on pakko poistua ja vaikka motivaatio lĂ€hentelee nollaa, niin joskus on vaan pakotettava ittensĂ€ tekeen asioita jne.Â
(TĂ€s vaihees kerron/muistutan ettĂ€ oon sairastanu pariakin ahdistuneisuushĂ€iriötĂ€ vuosia ja masennus on ollu pÀÀllĂ€ jo yli 10v ja tĂ€s vaihees ollaan psykiatrien kans todettu et jĂ€rkevin tavote on vaa hallita sitĂ€ niin hyvin et selviÀÀ arjesta eikĂ€ yrittÀÀ pyrkiĂ€ ihmeparantumiseen. Oon ollu pÀÀosin tarpeeks tasasel et työelĂ€mĂ€ ja omillaan elĂ€minen yksin on ollut mahdollista.)Â
Mutta ei saatana ettÀ syö motivaatiota, jaksamista ja hermoja, kun ite yritÀt ja saat jotain aikaseks, ja silti saat ton saman saarnan ja ulinaa siitÀ ettÀ mikset myös pieniÀ asioita X ja Y oo saanu aikaseks.
Siis atm mun sÀÀtö/emme-ole-keskustelleet-mitĂ€-suhteemme-on-toveri about repi perseensĂ€ kun totesin ettĂ€ on tullu lĂ€hinnĂ€ pelattua, nukuttua ja maattua sĂ€ngyssĂ€. Sain kuulla pitkĂ€llisen avautumisen siitĂ€, miten en voi saada itteeni parempaan jamaan jos en âyritĂ€ enemmĂ€nâ.
Samoihin aikoihin mun mielenterveyshoitaja kuittaili siitĂ€, miten en oo voinu saada muuttolaatikoita purettua vielĂ€kÀÀn ja miten voi olla jĂ€rjestelemĂ€töntĂ€ tilpehööriĂ€ pöydillĂ€ odottamassa varastointeja. EnkĂ€ nyt varsinaisesti puhu sellasta rivien vĂ€listĂ€ luetusta herkkyydestĂ€ aran aiheen tiimoilta, vaan siitĂ€ ettĂ€ hoitaja suoraan kommentoi âno kukahan ne tavarat on sun asuntoon tuonu?â naureskellen ja kysy miten voi olla etten oo saanu kaikkia muuttolootia tyhjĂ€ttyĂ€ kun oon ollu uudes kĂ€mpĂ€s niin ja niin monta kuukautta.
NÀÀ raivostuttaa suunnattomasti, koska tÀssÀ tilanteessa nÀillÀ jÀtetÀÀn huomioimatta tÀysin se, mitÀ mÀ oon saanu aikaseks nÀistÀ asioista huolimatta ja mitÀ kaikkee muuta tÀl hetkel kÀsittelen (lakiasotkuja työelÀmÀn puolelta ja lÀÀkityksen kuntoon hakua).
SÀÀtö on tavallaan sellanen taho, josta voi viel olla osittain piittaamatta nÀissÀ asioissa, mutta hoitajalta vituttaa suunnattomasti tÀmÀ.
Siis se ettÀ peseydyn, teen safkaa, kÀyn ruokakaupassa, hoidan tiskit ja pyykit jne hommat on tÀssÀ tilanteessa mulle jo paljon ja nÀiden lomassa saan siivottua pieniÀ osuuksia kÀmpÀstÀ.
Ja nÀiden listaamisen jÀlkeen hoitaja kuittailee muuttolootista ja siitÀ etten oo saanu aikaseks erikseen kuntoilla.
Raivostuttaa se kun tiedostetaan, ettei kaikki tapahdu kerralla, mutta samalla ei osata arvostaa pieniÀ askelia, koska ne ei ole muka tarpeeksi suuria.