En osaa täydellisesti pukea tätä sanoihin, mutta yritän silti:
Mä ymmärrän, että ihmiset tarkottaa hyvää ja ajattelee mun parasta kun ne ehdottelee ja neuvoo liikuntaa, ties mitä random askartelua ja touhuamista auttamaan masennuksen tuoman motivaatiottomuuden kanssa.
Mä myös ymmärrän, että siltä mukavuusalueelta on pakko poistua ja vaikka motivaatio lähentelee nollaa, niin joskus on vaan pakotettava ittensä tekeen asioita jne.Â
(Täs vaihees kerron/muistutan että oon sairastanu pariakin ahdistuneisuushäiriötä vuosia ja masennus on ollu päällä jo yli 10v ja täs vaihees ollaan psykiatrien kans todettu et järkevin tavote on vaa hallita sitä niin hyvin et selviää arjesta eikä yrittää pyrkiä ihmeparantumiseen. Oon ollu pääosin tarpeeks tasasel et työelämä ja omillaan eläminen yksin on ollut mahdollista.)Â
Mutta ei saatana että syö motivaatiota, jaksamista ja hermoja, kun ite yrität ja saat jotain aikaseks, ja silti saat ton saman saarnan ja ulinaa siitä että mikset myös pieniä asioita X ja Y oo saanu aikaseks.
Siis atm mun säätö/emme-ole-keskustelleet-mitä-suhteemme-on-toveri about repi perseensä kun totesin että on tullu lähinnä pelattua, nukuttua ja maattua sängyssä. Sain kuulla pitkällisen avautumisen siitä, miten en voi saada itteeni parempaan jamaan jos en “yritä enemmän”.
Samoihin aikoihin mun mielenterveyshoitaja kuittaili siitä, miten en oo voinu saada muuttolaatikoita purettua vieläkään ja miten voi olla järjestelemätöntä tilpehööriä pöydillä odottamassa varastointeja. Enkä nyt varsinaisesti puhu sellasta rivien välistä luetusta herkkyydestä aran aiheen tiimoilta, vaan siitä että hoitaja suoraan kommentoi “no kukahan ne tavarat on sun asuntoon tuonu?” naureskellen ja kysy miten voi olla etten oo saanu kaikkia muuttolootia tyhjättyä kun oon ollu uudes kämpäs niin ja niin monta kuukautta.
Nää raivostuttaa suunnattomasti, koska tässä tilanteessa näillä jätetään huomioimatta täysin se, mitä mä oon saanu aikaseks näistä asioista huolimatta ja mitä kaikkee muuta täl hetkel käsittelen (lakiasotkuja työelämän puolelta ja lääkityksen kuntoon hakua).
Säätö on tavallaan sellanen taho, josta voi viel olla osittain piittaamatta näissä asioissa, mutta hoitajalta vituttaa suunnattomasti tämä.
Siis se että peseydyn, teen safkaa, käyn ruokakaupassa, hoidan tiskit ja pyykit jne hommat on tässä tilanteessa mulle jo paljon ja näiden lomassa saan siivottua pieniä osuuksia kämpästä.
Ja näiden listaamisen jälkeen hoitaja kuittailee muuttolootista ja siitä etten oo saanu aikaseks erikseen kuntoilla.
Raivostuttaa se kun tiedostetaan, ettei kaikki tapahdu kerralla, mutta samalla ei osata arvostaa pieniä askelia, koska ne ei ole muka tarpeeksi suuria.