Vanhojen kaavojen pirstominen
Vanhojen kaavojen pirstominen
TÀmÀ on erÀÀn ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tÀllÀ kertaa kÀsitteli vanhojen kaavojen ja kÀyttÀytymismallien muuttamista.
Sanon hyvÀÀ pÀivÀÀ jokaiselle teistÀ tÀnÀ pÀivÀnne aikana. Miten voitte?
SelvÀ, me olemme tÀÀllÀ puhumassa vanhojen kaavojen pirstomisesta. Vanhojen kÀyttÀytymismallien rikkomisesta. Poistumisesta toistuvan kÀytöksen ojasta, jonka olette saattaneet elÀmÀssÀnne luoda, joka teidÀn mielestÀ pidÀttelee teitÀ tekemÀstÀ niitÀ asioita, joita haluatte tehdÀ. Tai saatatte tuntea, ettÀ jokin pidÀttelee teitÀ siitÀ tahdista, jolla haluaisitte edistyÀ.
Joten vanhojen kaavojen pirstominen on idea, josta puhumme tĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ aikaanne, ensimmĂ€isen puoliskon ajan tĂ€tĂ€ työpajaa, tĂ€tĂ€ harjoitusta. Toisella puoliskolla puhumme myös harjoituksista ja meditaatioista, jotka voivat olla keskeisiĂ€ saattaessanne teidĂ€t suoraan yhteyteen Korkeamman ITsenne kanssa, suorempaan kommunikaatioon teidĂ€n ja niinkutsutun Korkeamman Itsenne vĂ€lillĂ€, teidĂ€n korkeamman perspektiivinne tai nĂ€kökulmanne. LisĂ€ksi tĂ€nÀÀn teille jakamamme meditaatio, toisen puoliskon loppupuolella, tulee olemaan erityisesti suunniteltu, ei niinkÀÀn saattamaan teitĂ€ Korkeamman Itsenne yhteyteen, vaan sallimaan teille mahdollisuuden alkaa oikeasti nĂ€hdĂ€ todellisuutenne Korkeamman Itsenne NĂKĂKULMASTA. TĂ€mĂ€ meditaatio on varsin erilainen kuin useimmat pitĂ€mĂ€mme meditaatiot, tai sellaiset joita olemme pitĂ€neet aiemmin. Ja saatatte pitÀÀ tĂ€tĂ€ viimeistĂ€ meditaatiota jonkin verran sekanava, se saattaa saada teidĂ€t tuntemaan huimausta, mutta se on ookoo.
Siihen mennessÀ kun tÀmÀ interaktio on pÀÀssyt meditaatioon asti, monia muutoksia on tapahtunut teissÀ. Te kykenette alkaa rakentaa tilanteita ja kykyjÀ itsessÀnne joilla rikkoa vanhoja kaavoja, ja tÀmÀ sallii teidÀn muuttua helpommin kykenevÀiseksi hyödyntÀmÀÀn tietoisempaa yhteyttÀ Korkeamman Itsenne kanssa, ja toimimaan siitÀ nÀkökulmasta jokapÀivÀisessa elÀmÀssÀnne.
Joten aloittakaamme kaavojen ja kÀyttÀytymismallien ja rituaalien kÀsitteillÀ, jotka eivÀt vÀlttÀmÀttÀ enÀÀ palvele elÀmÀÀnne mielestÀnne. Joten pyytÀisin teitÀ nyt kaikkia, jokainen nouskaa seisomaan! Juuri nyt, nopeasti, nopeasti, nopeasti! Seisomaan! Nouskaa ylös! Seiso! Oletteko jaloillanne? SelvÀ, istukaa alas. TÀmÀ oli vain esittÀÀksemme pointin, ja sekoittaa hieman mukaan tÀmÀn pÀivÀn teemaa, antaaksemme teille hieman esimakua siitÀ aktiivisuudesta jota voitte kÀyttÀÀ hyvÀksenne, ja myös alleviivata ja korostaa koko kaavojen rikkomisen kÀsitettÀ. Odottamaton, se ettÀ on valmiina hyppÀÀmÀÀn hetken mielijohteesta. EttÀ voi muuttaa etukÀteiskuvitelman siitÀ miten nÀmÀ asiat yleensÀ menevÀt, miten nÀiden tulisi mennÀ, tai mikÀ se on mitÀ odotatte tapahtuvan tÀÀllÀ tÀnÀÀn.
Puhukaamme hetki lyhyesti asioista mitÀ kaavoista ja tavoista on sanottu ja mitÀ ne ovat. Henkilöt yhteiskunnassanne ovat luoneet rituaalin ja toiston ja tavan ja kaavan kÀsitteen jo jonkin aikaa sitten. Me emme sano, ettÀ kaikki kaavat ovat negatiivisia. Emme mitenkÀÀn. Olette luoneet automaattisia kaavoja todellisuuteenne, niin ettÀ voitte vapauttaa itsenne jokaikisen yksityiskohdan tarkkailusta jokaikisessÀ hetkessÀ jokaikinen pÀivÀ siitÀ mitÀ teidÀn mielestÀnne teidÀn tÀytyisi tehdÀ. Joten voitte vapauttaa itsenne kun teillÀ on tiettyjÀ asioita pyörimÀssÀ automaatilla. Niin ettÀ voitte keskittyÀ muuhun.
Jotkut kaavat, jonkin verran toistoa voi olla tarpeen fyysisessĂ€ todellisuudessanne ettĂ€ te edes voisitte kokea fyysisen todellisuuden kĂ€sitteen itsessÀÀn. Ne tavat, kaavat joista puhumme, jotka haluatte muuttaa, ovat niitĂ€ jotka teidĂ€n mielestĂ€nne eivĂ€t enÀÀ edusta teitĂ€ sinĂ€ henkilönĂ€ joka valitsette olla, jonka haluatte olla, se todellisuus jonka halajatte (luoda) itsellenne. NĂ€mĂ€ tavat, nĂ€mĂ€ kaavat ovat yleensĂ€ muutaman asian seurausta, jotka tapahtuvat elĂ€mĂ€ssĂ€nne. Erityisesti kun kasvatte, olette kristallisoimassa, niinsanotusti, todellista persoonaa joka haluatte olla. Haluan kertoa teille, ettĂ€ teillĂ€ on sanonta planeetallanne, joka on lĂ€htöisin jonkin verran intuitiostanne, sisĂ€isestĂ€ oivalluksesta, syklienne todellisuuteen jotka ovat yhteiskunnassanne. Sanonta kuuluu: âelĂ€mĂ€ alkaa nelikymppisenĂ€â.
Me olemme puhuneet tÀstÀ jonkin verran aiemmin. Idea siitÀ, ettÀ yhteiskuntanne toimii pÀÀosin 40 vuoden sykleissÀ, ettÀ suuret muutokset, sekÀ yksilötasolla ettÀ kollektiivisesti yleensÀ esiintyvÀt 40 vuoden sykleissÀ yhteiskunnassanne. ErittÀin todellisella tavalla voitte alkaa ymmÀrtÀÀ tÀtÀ yksilöllisesti toisella tasolla. Johtuen sen kaltaisista tavoista ja kaavoista, jotka olette luoneet menneisyydessÀ, johtuen senkaltaisista rituaaleista joista yleensÀ pidÀtte kiinni tai joita teidÀt opetetaan uskomaan kun kasvatte, ottaa yleensÀ lajiltanne, keskimÀÀrin, noin 40 vuotta elÀmÀssÀ kypsyÀ aikuiseksi.
Kaikki ennen noin 33 ikÀvuotta, arviolta, olette lapsia. Kaikki noin 33 ja 40 ikÀvuoden vÀlillÀ, keskimÀÀrin, on kuitenkin poikkeuksia, mutta keskimÀÀrin, on kotilostanne murtautumista, sallimista itsenne ajatella uudelleen ja arvioida uudelleen ja mÀÀrittÀÀ uudelleen ne uskomukset, joihin teidÀt on lapsena kasvatettu, ja luoda itsellenne assimilaatio, synteesi kaikista ideoista jotka olette absorboineet, ja luoda uskomusrakenne, uskomusjÀrjestelmÀ, joka on teidÀn persoonanne mukainen, todellisen persoonan joka todella valitsette olla tÀssÀ elÀmÀssÀ. SillÀ persoonallisuus jonka valitsette ennen fyysistÀ elÀmÀÀ, se joka sallii teidÀn kÀyttÀÀ yhteiskuntaanne todella saamaan aikaan jotain merkityksellistÀ, todella saada aikaan vaikutus, todella olla esimerkki ja ilmaista itseÀnne itsenÀnne joka olette yhteiskunnassa, menneinÀ aikoina, ja nykyaikana, yleensÀ ei ala ilmentyÀ ennen kuin 40 ikÀvuoden paikkeilla. Ja kÀytÀtte 33 ja 40 ikÀvuotenne vÀlillÀ olevat vuodet kristallisoimaan ja kiinteyttÀmÀÀn idean persoonastanne jonka olette valinneet olla tÀssÀ elÀmÀssÀ, ja samaan aikaan kÀytÀtte sitÀ samaa 7 vuoden aikavÀliÀ muuttamaan ne asiat jota ette enÀÀ ole, uskomusjÀrjestelmÀt joita ette enÀÀ suosi.
Jos ette ole tehneet tÀtÀ 40 vuoteen mennessÀ, se on ookoo. MikÀÀn ei ole vÀÀrin teissÀ. JÀlleen kerran ymmÀrtÀkÀÀ, ettÀ tÀmÀ on yksinkertaisesti keskivertoelÀmÀ yhteiskunnassanne joka yleensÀ edustaa niitÀ syklejÀ jotka olette luoneet, joka on automaattinen sykli, joka auttaa teitÀ liikkumaan eteenpÀin, vaikka joskus onkin aikoja jolloin teillÀ ei ole mitÀÀn kÀsitystÀ miten tehdÀ niin. Joten luotte aallon, energian liikkeen, joka avautuu elÀmÀssÀnne tÀllÀ yleisen syklisellÀ tavalla ja auttaa teitÀ liikkumaan eteenpÀin, auttaa teitÀ kulkemaan tuon aallon harjalla yleisesti, niin ettÀ ette vain ole paikallanne. Ne teistÀ, jotka ymmÀrtÀvÀt tÀmÀn periaatteen aiemmin, voivat kiihdyttÀÀ aiemmin, ja ne teistÀ jotka ymmÀrtÀvÀt tÀmÀn periaatteen vasta nyt, huolimatta iÀstÀnne, voivat kiihdyttÀÀ niin nopeasti kuin haluavat. Ei ole kiveen hakattua sÀÀntöÀ syklin ideasta, erityisesti nyt, koska tÀmÀ on se transformationaalinen elÀmÀ, transformationaalinen aika planeetallanne. TÀmÀ on elÀmÀ jolloin kaikki menneisyydessÀ oppimanne asiat tulevat yhteen, kun tuotte ne kaikki synteesiin joka sallii teidÀn valita tietoisesti, ei tiedostamatta, tietoisesti sen kuka se on joka haluatte olla, ja minkÀlaisen todellisuuden yksilötasolla ja kollektiivisesti haluatte luoda. TÀmÀ on se elÀmÀ kun te herÀÀtte. Todella herÀÀtte. YmmÀrtÀen, ettÀ te todella olette jonkin aikaa kÀvelleet unessa lajina, yhteiskuntana.
Nyt alatte herÀtÀ. Ja niin, puhukaamme siitÀ ideasta miten jotkut tavat ja kaavat muuttuvat niin juurtuneiksi, niin lukituiksi, siltÀ nÀyttÀÀ, persoonan rakenteeseenne, tietokantaanne, ohjelmointiinne. Ottaen huomioon sen, kun me puhumme tÀstÀ, ettÀ jopa ohjelmoinnin kÀsite itsessÀÀn on vain yksi mÀÀritelmÀ joka joskus pitkittÀÀ tapoja ja kaavoja. Mutta menemme tÀhÀn myöhemmin, niinkuin te sanotte.
Aloittakaamme aikuiseksi kasvamisen idealla. ErittÀin nuorena lapsena te sieluna valitsette, valitsette, valitsette yleisen elÀmÀnne, vanhempanne, ne yleiset kontaktit, yleiset tilanteet jotka koette tÀssÀ fyysisessÀ elÀmÀssÀnne ennen syntymÀÀnne. Teette tiettyjÀ valintoja, ettÀ kykenette kokemaan tietynlaisia asioita, niin ettÀ voitte tasapainottaa ne kokemukset joita teillÀ on ollut aiemmin, niin ettÀ voitte lisÀtÀ henkenne kokonaistietoon, niin ettÀ voitte tÀyttÀÀ itseilmaisun kÀsitteen jonka haluatte tÀyttÀÀ tössö fyysisessÀ todellisuudessa joksi te olette itsenne luoneet. Muistakaa, ettÀ en sanonut ettÀ te olette fyysinen todellisuus. Sanoin fyysinen todellisuus joksi te olette itsenne luoneet. Suuri ero. Koska te ette ole olemassa fyysisessÀ todellisuudessa. Te OLETTE fyysinen todellisuus. TÀmÀ on laajennus siitÀ tietoisuudesta joka te olette. TÀmÀ on niitÀ asioita joita alatte ymmÀrtÀÀ kun irtaudutte vanhoista kaavoista ja luotte uusia suuntia itsellenne.
Mutta jÀlleen kerran, kun te kasvatte, kun muututte fyysiseksi, kun kiinteydytte, kun madallatte tietoisuutenne taajuutta ja muututte kristallisoiduksi, tai niinkutsutusti jÀiseksi, fyysiseen todellisuuteen, aloitatte hitaan kiteytymisen sekÀ nopean fyysisen muotonne kiteytymisen. Hidas kiteytyminen kestÀÀ monia vuosia, arviolta ensimmÀiset 3-7 vuotta fyysistÀ elÀmÀÀnne. Kun olette hitaasti kiteytymÀssÀ, alatte absorboida ja ottaa kÀyttöön uskomuksia, asenteita ja nÀkökulmia fyysisestÀ todellisuudestanne ja yhteiskunnastanne johon olette valinneet syntyÀ. Alatte ottaa kÀyttöön asenteita vanhemmiltanne, ystÀviltÀnne, lÀheisiltÀnne, valtioiltanne, kaikilta niiltÀ asioilta jotka tiedÀtte olevan olemassa nuorena lapsena, intuitiivisesti, jotka teidÀn tulee alkaa absorboida ainakin jollain tasolla. Muutoin ette kykenisi selviytymÀÀn fyysisenÀ olentoja. TeidÀn on pakko alkaa uskoa todellisuusjÀrjestelmÀÀn, johon olette syntyneet, tai muutoin ette ole sen osa. Se ei kykene elÀttÀmÀÀn teitÀ. Olennot siinÀ eivÀt kykene ymmÀrtÀmÀÀn teitÀ, tai vaalimaan teitÀ tai kommunikoimaan teille, ettekÀ te kykene heille.
Joten sen kommunikoinnin takia, ainakin sen todellisuuden elÀttÀmÀnÀ johon olette valinneet syntyÀ, alatte hyvÀksyÀ uskomuksia siitÀ todellisuudesta tuon linkin muodostamiseksi, tuon sillan muodostamiseksi, tuon yhteyden muodostamiseksi. TÀmÀ ei itsessÀÀn ole negatiivinen asia. Kuitenkin, johtuen siitÀ tavasta jolla yhteiskuntanne on tuhansia vuosia ollut uppoutuneena tiettyihin negatiivisiin ja rajoittaviin uskomusjÀrjestelmiin, monet noista ideoista ovat edelleen jÀÀnteitÀ monissa teissÀ. Ja usein tietÀmÀttÀnne monet noista uskomuksista siirtyvÀt lapsillenne yhteiskunnassanne, tiedostamatta, telepaattisesti. Ne pelot, epÀilykset, epÀröinnit, epÀonnistumiset, ansaitsemattomuuden kÀsitteet, itsetunnon puutteet, kaikki nuo kÀsitteet on koodattu energiakenttÀÀnne, siihen tietoisuuteenne joka te olette. Ja erittÀin, erittÀin usein ne tulevat siirtymÀÀn lapsillenne telepaattisesti.
Ja koska te olette niin avoimia, niin halukkaita kiteytymÀÀn siihen todellisuuteen johon synnytte, ne uppoavat kaikki teihin suurimmaksi osaksi. Yleisesti ottaen ainoastaan lapsi, ainoastaan sielu joka kykenee tasapainottamaan itsensÀ tiettyyn pisteeseen asti, tulee koskaan kykenemÀÀn kieltÀytymÀÀn absorboimasta tiettyjÀ negatiivisia rajoitteita tai uskomusjÀrjestelmiÀ, jotka yhteiskuntanne pakottaa lapseen sen kasvaessa. TÀmÀ tapahtuu yhÀ enemmÀn ja enemmÀn, kun useammat olennot inkarnoituvat uudelleen planeetalle tÀnÀ aikana, ja he kulkevat niinkutsutun Arcturuksen Portin lÀpi. Arcuturksen Portti on energiakenttÀ, tietoisuuden kenttÀ, tietoisuuden maailma, jonka lÀpi tietoisuus voi kulkea ja saada apua sen suuntautumisessa niin, ettÀ kun se valitsee syntyÀ uudelleen fyysiseen todellisuuteenne, siitÀ tulee vahvempi, keskitetympi, fokusoidumpi, kristallisoidumpi, ja huomaatte ettÀ vanhat uskomusjÀrjestelmÀt voivat nyt kimpoilla hÀnestÀ eikÀ nuori lapsi enÀÀ ime niitÀ itseensÀ. Mutta edelleen tÀllÀkin hetkellÀ monet lapset imevÀt itseensÀ nÀmÀ ideat, koska he ovat niin avoimia, niin rakastavia, niin halukkaita uskomaan ettÀ se todellisuus, johon he ovat syntyneet, tarjoaa heille kaiken sen rakkauden, ehdottoman rakkauden joka heille tarjottiin ei-fyysisessÀ todellisuudessa ennen syntymÀÀ. Vaikka, jÀlleen kerran, useampi ja useampi muistaa keitÀ he ovat, ja nÀin heihin ei vaikuta idea negatiivisista uskomuksista, jotka saattavat liikuskella positiivisten kanssa.
Mutta tÀmÀ saa meidÀt ymmÀrtÀmÀÀn, ettÀ kun kasvatte, minÀ tahansa aikana, kaikki joka on ristiriidassa sen ehdottoman rakkauden kanssa, josta te tiedÀtte olevanne tehty, esitetÀÀn teille aina kun jokin tilanne pakottaa teitÀ rajoittamaan itseÀnne, leikkaamaan itsenne pois siitÀ rajoittamattomasta olemuksesta joka te olette, aina kun olette, millÀÀn muotoa tai millÀÀn tavalla, pakotettuja siihen ettÀ ette salli itsenne ilmaista koko olemuksenne totaliteettia, aina kun tÀmÀ tapahtuu, silloin valitsette rajata tietoisuutta itsestÀnne vielÀ hiukan lisÀÀ. VielÀ hiukan lisÀÀ. Sopia tÀhÀn muottiin, tuohon muottiin. TehdÀ tÀllÀ tavoin, sillÀ tÀllÀ tavoin tÀmÀ tehdÀÀn. TeidÀn tulee sopia. TeidÀn tulee sopia. TeidÀn tulee sopia. Te ette halua, ettÀ teistÀ ajateltaisiin ettÀ olisitte OMITUISIA tai epÀtavallisia. Ette halua, ettÀ teitÀ pidetÀÀn hulluna tai ettÀ teidÀt lukitaan jonnekin. TeidÀn tulee sopia. TeidÀn tulee kuulua. TeidÀn tulee olla yksi meistÀ.
SelvÀ. Rajoitan itseÀni vielÀ hieman lisÀÀ. Ja vielÀ hieman lisÀÀ. Ja vielÀ hieman lisÀÀ. Koska haluan ettÀ rakastatte minua. Minulta puuttuu rakkautta. MissÀ on rakkaus? Onko tÀmÀ se tapa jolla saada sitÀ? HyvÀksyÀ sen mitÀ te sanotte? Uskoa teidÀn uskomuksenne? Jos uskon samoin kuin te, jos rajoitan itseÀni, rakastatteko minua? SelvÀ. Rajoitan itseÀni. Lopulta olette niin hyviÀ tekemÀÀn tuota, luulette ettÀ teette niin koska se on se tapa jolla saatte rakkautta joka jostain syystÀ ei ole siellÀ, joka jostain syystÀ ei ole ehdotonta, yhtÀkkiÀ alattee tajuta ettÀ olette tehneet niin tarpeeksi kauan ettÀ nyt ette enÀÀ tunne toista tapaa jolla houkutella rakkautta muutoin kuin jatkaa itsenne rajoittamista. Ja niin tÀmÀ prosessi on nyt se mitÀ kÀytte lÀpi, tuon rajoittamisen kahleiden murtaminen, itsensÀ rajoittamisen kahleiden, niin ettÀ voitte ymmÀrtÀÀ ettÀ te ansaitsette ehdotonta rakkautta joka tapauksessa, oli tilanne mikÀ tahansa, ainoastaan sen takia ettÀ olette olemassa. Ei ole erityisiÀ parametreja joiden tulee olla olemassa mÀÀrittÀmÀÀn teitÀ sanomalla, ettÀ teidÀn tulee olla tÀmÀn kaltainen ansaitaksenne EHDOTONTA RAKKAUTTA joka tulee Kaikesta SiitÀ MikÀ On. Se on luonnollinen olotilanne.
Mutta vuosien 3-7 vÀlillÀ te olette oppineet rajoittamisen oppitunnin niinh hyvin, ettÀ nyt te ette melkeinpÀ enÀÀ edes tiedÀ toista tapaa olla. Ja joskus vaaditaan todellinen shokki systeemille murtaa teidÀt ulos siitÀ syklistÀ. Murtaa teidÀt siitÀ itsensÀ rajoittamisesta ja tottelemisesta. Tottelette ja hyvÀksytte itsenne rajoitettuna olentona. KyllÀ, tÀmÀ on se mikÀ minÀ olen. NÀin se nyt vaan menee. En voi tehdÀ sitÀ ja en voi tehdÀ tÀtÀ ja kaikki tietÀvÀt, ettÀ nÀin se nyt vaan menee. Teen parhaani, yritÀn niin kovasti kuin pystyn, yritÀn ja yritÀn, teen parhaani, mutta no, tiedÀthÀn, se ei vÀlttÀmÀttÀ tapahdu ja niin se menee, ja se on ookoo, hyvÀksyn sen. Koska olen rajoittunut olento. Koska olen oppinut hyvÀksymÀÀn rajoitteeni niin, ettÀ minua rakastetaan rajoitteideni takia.
Olette kaikki nĂ€hneet sen. Monta kertaa. Olette kaikki nĂ€hneet sen. Miksi ympĂ€rillĂ€ olijat usein pelkÀÀvĂ€t tai vihaavat menestyvÀÀ yksilöÀ? Miksi? Miksi Kristus-tietoisuuden ilmaisunne ristiinnaulittiin ristille? Miksi? Johtuen pelosta ettĂ€ tĂ€mĂ€ olento ilmaisee sisĂ€syntyistĂ€ RAJOITTAMATTOMUUTTAAN joka jokaisessa teissĂ€ on. Ja siitĂ€ pelosta, ettĂ€ jos ilmaisette rajoittamattomuuttanne, teitĂ€ ei rakastettaisi. Te menettĂ€isitte sen rakkauden joka teillĂ€ on, ystĂ€vienne rakkauden, vanhempienne rakkauden, lĂ€heistenne rakkauden. Joten heti siinĂ€ nĂ€ette syklin, kaavan, toiston âĂ€lĂ€ menesty, menestyminen tarkoittaa rakkauden tai sen menettĂ€mistĂ€ mitĂ€ pidĂ€t rakkautena, joka sinulle on elĂ€mĂ€ssĂ€si annettu, Ă€lĂ€ ole sellainen vĂ€lkky, pysy omassa lestissĂ€si, tiedĂ€ paikkasiâ. Kaikki nuo asiat. Kaikki nuo kĂ€sitteet. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Niin ettĂ€ opitte ettĂ€ jos haluatte olla rakastettuja tai vastaanottaa siitĂ€ yhtÀÀn hĂ€ivÀÀkÀÀn, pysy status quossa. Pysy. Ole hyvĂ€ poika. Ole hyvĂ€ tyttĂ€. HyvĂ€ poika, hyvĂ€ tyttĂ€. TĂ€ssĂ€ on palkkiosi. Paikka. HyvĂ€ poika, hyvĂ€ tyttö. Nyt rakastan sinua. Noniin. NONIIN! ĂlĂ€ ylitĂ€ tuota parametria! Paha poika, paha tyttö! Ei palkkiota. Paikka. Paikka, paikka, paikka! Paikka! HyvĂ€ poika, hyvĂ€ tyttö. TĂ€ssĂ€ on palkkiosi.
TÀnÀÀn me opetamme teitÀ kuopimaan luut maasta itse. Silloin kun toivotte. Koska olette kaikki valmiita, ja olette aina olleet ja aina tulette olemaan, sisÀsyntyisesti, hyvÀ poika, hyvÀ tyttö. Vain siksi. Vain siksi. ErÀs tavoista, joka auttaa teitÀ lukitsemaan nÀitÀ kaavoja itseenne, on kÀyttÀÀ emotionaalisuutta. Me olemme puhuneet monta kertaa emootioiden olevan energiaa liikkeessÀ, e-motion (liike = motion). Se aktivaatioperiaate. No se on myös energiaa, koska se saa teidÀt pysymÀÀn paikoillanne. Staattisessa tilassa. Me puhuimme viime kerralla ekstaattisten tilojen ideasta. Ideasta ettÀ ei olla jÀÀssÀ, liikkeessÀ olemisen ideasta. Mutta energiaa, emotionaalista energiaa, voidaan kÀyttÀÀ jÀÀdyttÀmÀÀn teidÀt myös ekstaattiseen tilaan. Kun energia ei liiku, kun energia keskitetÀÀn sisÀisesti, ja se kimpoilee sisÀisten seinienne sisÀisista peileistÀ, vÀrÀhtelee, vÀrÀhtelee, aiheuttaa enemmÀn ja enemmÀn jÀnnitettÀ, kertymÀÀ. Vuosia ja vuosia ja vuosia jÀnnitettÀ kertyy.
TÀmÀ, tavallaan, vahvistaa kaavan ideaa, mutta usein paradoksi on siinÀ, ettÀ tÀmÀ jÀnnite ja kertymÀ on lopulta se mikÀ sallii teidÀn viimein murtautua kaavasta ulos. Kuitenkaan jos teille ei ole opetettu miten kÀyttÀÀ tÀtÀ jÀnnitteen purkautumista kaavasta LUOVASTI, silloin yleensÀ se mitÀ te luotte on hermoromahdus murtautuaksenne ulos kaavoista ja toistoista. Joten idea on, ettÀ voitte kÀyttÀÀ tÀtÀ sisÀistÀ jÀnnitettÀ, tÀtÀ sisÀistÀ joka pidÀttelee, emotionaalista jÀnnitettÀ ja painetta joka pidÀttelee. Voitte kÀyttÀÀ sitÀ luovilla tavoilla vapauttamaan itsenne, VAPAUTTAMAAN itsenne, pÀÀstÀmÀÀn itsenne ja tÀyden potentiaalinne irti, teidÀn rajoittamattoman potentiaalinne luovalla tavalla, rakentavalla tavalla. Ei tuhoisalla tavalla.
Kun teillÀ on tapaus jolloin kÀsittelette mahdollisesti vanhempianne tai henkilöÀ joka sallii teidÀn tuntea olonne huonoksi, vihaiseksi, epÀilevÀiseksi, pelokkaaksi, millÀÀn tavalla rajoittuneeksi, ja jos teille on opetettu ettÀ ette voi ilmaista vihaa, ette voi ilmaista pelkoa, ette voi ilmaista epÀilystÀ, silloin lukitsette tunteen itseenne. Lukitsette sen tiukasti. JÀÀdytÀtte itsenne, siihen paikkaan, siihen aikaan, siihen tilaan. Ja kun teette niin, se kÀynnistÀÀ toistuvan syklin ja aina tuo teidÀt takaisin siihen tilaan, siihen paikkaan, siihen tunteeseen, kunnes opitte ettÀ se syy miksi palaatte on ettÀ teidÀn tulee pÀÀstÀÀ siitÀ irti. PÀÀstÀÀ irti. Mutta nÀettekö, tÀssÀ on kaavanluontimekanismin ilkeys. TeitÀ ei ainoastaan pakoteta TUNTEMAAN sitÀ vÀhÀttelyÀ, vihan tunnetta, epÀilyksen ja rajoittuneisuuden tunnetta. TÀmÀ kaava on luotu koska teille on kerrottu, ettÀ ette voi ilmaista sitÀ vihaa. TÀmÀ on kaksiterÀinen miekka. Se on itsensÀ tÀydellisesti sisÀltÀvÀ pakkaus joka lukitsee teidÀt siihen luuppiin. Se pakottaa teidÀt tuntemaan jotain ja samaan aikaan ette saa tuntea sitÀ. SE ON SE MIKà LUO TUON KAAVAN. Tuo kaksoismekanismi. Ei ainoastaan rajoittuneisuuden tunteminen.
Ei ainoastaan vihaisuuden idea. Ei ainoastaan aktiivisen vÀhÀttelyn itsensÀ idea, vaan idea siitÀ ettÀ ette saa tutkia sitÀ, ettÀ ette voi ilmaista sitÀ. Se on tuo kaksoistoiminta joka luo kaavan koska silloin te kimpoilette edestakaisin noiden kahden seinÀn vÀlillÀ: tunne se, ÀlÀ tunne sitÀ. Tunne se, ÀlÀ tunne sitÀ. Tunne se, ÀlÀ tunne sitÀ. Tunne se, ÀlÀ tunne sitÀ. TÀmÀ on kaikkien kaavojen perusta. Tunne se, ÀlÀ tunne sitÀ. Tunne se, ÀlÀ tunne sitÀ. Te olette lukossa itsensÀ kanssa ristiriidassa olevassa piirissÀ, oikosulussa. Ette voi liikkua sÀhköpiiriÀ ulospÀin tÀyteen ilmaisuun. Olette jumissa luupissa. TeidÀt pakotetaan tuntemaan ja teille sanotaan ettette voi tuntea. YhÀ uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. TÀmÀ on kaikkien niiden kaavojen, joita ette suosi, jotka eivÀt palvele elÀmÀÀnne, perusta elÀmÀssÀnne.
Joten ensimmÀinen tekniikka, ensimmÀinen ymmÀrrys on se miten murtautua tuosta luupista. Se kuuluu nÀin.
Kulkekaa takaisin elÀmÀÀnne, tuntemaan ne hetket uudelleen, ilmaisemaan ne hetket, ja sallikaa itsenne elÀÀ nuo hetken NYT tavalla jolla toivoitte ettÀ olisitte tehnyt mutta te ette saaneet tehdÀ. NÀytellÀ se koko skenaario uudestaan siten kuin ette silloin voinut. Se on erittÀin voimakas tapa alkaa rikkoa noita vanhoja, muinaisia, jumiutuneita, juurtuneita, tiedostamattomia, emotionaalisesti lukkiutuneita tapoja. TÀmÀ vaikuttaa omaan suhteeseenne itseenne, omaan suhteeseenne muihin, työhönne, terveyteenne, niinin asioihin joista sanotte ettÀ ne kiinnostavat teitÀ. TeidÀn kykynne saavuttaa mitÀ tahansa voi huonontua kun se jumiutuu tÀhÀn emotionaaliseen luuppiin.
Ennen kuin me aloitamme meditaation jolla auttaa nÀiden parametrien vapauttamista, jÀrkyttÀÀ hieman sitÀ perustusta, kaataa nuo seinÀt matalaksi, antakaa minun muistuttaa teitÀ seuraavasta asiasta. ErittÀin tÀrkeÀÀ. Muistakaa, ettÀ tavat ovat oikeasti, niiden tiukimmissa mÀÀritelmissÀÀn, jotain mitÀ te ette tietoisesti tiedÀ tekevÀnne. Kun te tiedÀtte, ettÀ teillÀ on tapa, sinÀ hetkenÀ kun te sen tunnustatte, teillÀ ei ole enÀÀ tapaa. Te olette liikkuneet pois siitÀ tiedosta. Ainoa syy sille miksi tavalta nÀyttÀvÀ asia pitkittÀÀ itseÀÀn sen yli ettÀ ette ole siitÀ tietoisia on, koska teidÀt on opetettu uskomaan ettÀ se on jotain jonka tulee toistua. Ja niin jatkatte sen luomista jokaine uusi ajanhetki jonka olette olemassa. Tapa ei ole jotain joka on perÀisin menneisyydestÀ. Tapa on jotain jonka luotte nykyhetkessÀ, jokainen hetki, nyt, uudelleen ja uudelleen, samalla kun luotte yhteyden nykyhetkestÀ jonkin menneisyyden idean luomiseen. Tapa ei ole perÀisin menneisyydestÀ, sen voima pitÀÀ teidÀt kaavassa ei ole perÀisin menneisyydestÀ. Luotte tavan nykyhetkessÀ. Jokainen hetki.
Joten ymmÀrtÀkÀÀ, ensinnÀkin, ettÀ menneisyydessÀ ei ole mitÀÀn joka pitÀÀ teitÀ kiinni missÀÀn kaavassa paitsi teidÀn oletuksenne siitÀ. MenneisyydellÀ ei ole mitÀÀn valtaa teistÀ. Ei mitÀÀn. Nolla. Se yhtymÀkohta jonka luotte on se mikÀ luo ne kÀytÀvÀt mitÀ pitkin pÀÀtÀtte kÀvellÀ. Voitte muuttaa suuntaanne milloin vain haluatte.
Ja nyt aloittakaamme ensimmÀinen meditaatio millÀ kÀsitellÀ emotionaalisuuden ideaa. Ja siitÀ me edistymme johonkin vallan toiseen. Mutta ensin: Nouskaa ylös! SeiskÀÀ! Nouse jo! Nopeasti, nopeasti, nopeasti. Noniin, niin, niin, tulkaa jo. KÀÀntykÀÀ, katsokaa vastakkaiseen suuntaanne. KÀÀntykÀÀ ympÀri, katsokaa jÀlleen vastakkaiseen suuntaan. Istukaa alas. NOUSKAA SEISOMAAN! SelvÀ, selvÀ, selvÀ. Istukaa alas. Me vain halusimme varmistaa, ettÀ teidÀn vastustusmekanismit eivÀt ole tiellÀ. Me halusimme varmistaa, ettÀ ette tiedÀ mitÀ odottaa. TÀmÀ kaikki on osa kaavojen rikkomisen ideaa. Sallia itsenne ymmÀrtÀÀ, ettÀ teillÀ on paljon enemmÀn joustavuutta ja voitte sallia opettaa kehotietoisuuttanne ettÀ on ookoo liikkua odottamattomiin suuntiin, ettÀ on ookoo ettÀ ette kaadu turvallenne, ettÀ olette turvassa kaikkien siirtojenne kanssa, TURVASSA kaikissa siirroissanne. Turvassa. Ja rakastettuja. Ehdottoman rakastettuja jokaisessa tekemÀnne liikkeessÀ.
SelvÀ. HengittÀkÀÀ syvÀÀn kolme kertaa. Ei, kaksi kertaa. Ei, yksi. Nyt toisen kerran. Ja nyt vielÀ kerran.
Sulkekaa silmÀnne. Ja sallikaa itsenne harhailla. Harhailla syvÀllÀ sydÀmessÀnne. Kuvitelkaa, tuntekaa, nÀhkÀÀ, nÀhkÀÀ sydÀmenne. Kuvitelkaa sen lyövÀn. Tuntekaa sen hidas, hypnoottinen lyönti. Tuntekaa tuon lyönnin rentouttavan teitÀ. Kuulkaa oman sydÀmenne lyövÀn syvÀllÀ ja resonoivan teissÀ. SyvÀllÀ ja lÀmpimÀssÀ. SyvÀllÀ ja rauhassa. SyvÀllÀ ja rakkaudessa. SyvÀllÀ. SyvÀllÀ. SyvÀllÀ. SyvÀllÀ. SyvÀllÀ. Tuntekaa sydÀmestÀnne lÀhtevÀ vÀrÀhtely, joka ympÀröi teidÀt, jossa te kylvette, joka soljuu lÀvitsenne. Tuntekaa rakastava emotionaalisuus, joka tÀstÀ paikasta lÀhtee tietoisuudessanne. Ja kun te nyt olette uppoutuneita omaan sydÀnkeskukseenne, menkÀÀ takaisin, takaisin ajassa. MenkÀÀ varhaiseen lapsuuteenne, kauas menneisyyteen. Kuvitelkaa. Vain kuvitelkaa. Oli se sitten millainen lapsuus tahansa. Kuvitelkaa itsenne nuorempana ja nuorempana, tuntekaa, tuntekaa, tuntekaa ne tunteet millaista on olla nuori lapsi. Se ihmetys kun nÀkee asioita ensimmÀistÀ kertaa. Se avoimuus, se halukkuus tutkia.
Ja nyt, tuntekaa, tuntekaa koko sydÀmellÀnne, tuntekaa ensimmÀinen pelko, ensimmÀinen epÀilys, ensimmÀinen epÀvarmuus. EnsimmÀinen vÀhÀttely, ensimmÀinen kerta kun vanhempanne saattoivat sanoa teille jotain, ensimmÀinen suuttumuksen tunne, ensimmÀinen luottamuksen puute. Ja tuntekaa sen vÀÀryys, sen paikkansa pitÀmÀttömyys. Sen vÀÀrÀ sijainti. Ennen sitÀ oli ehdoton rakkaus, RAJOITTAMATTOMUUS, ja nyt vÀhÀttely, fokus, epÀvarmuus, epÀmukavuus, epÀilys, pelko, raivo. TÀmÀ ei ole oikein. TÀmÀ ei ole se kuka minÀ olen. Miksi he tekevÀt nÀin? MistÀ se tulee? Miksi he eivÀt rakasta minua? MitÀ minÀ tunnen? IljetystÀ. TÀmÀ ei ole se kuka minÀ olen. Minut pakotetaan olemaan joku kuka minÀ en ole. TÀtÀ ei sanota rakkaudesta. He sanovat tÀmÀn suuttumuksesta, pelosta, omasta puutteestaan. Tunne ehdottomasta rakkaudesta heitÀ itseÀÀn kohtaan. He projisoivat minuun. TÀmÀ en ole minÀ. Etkö voi kuulla sitÀ Àiti? Etkö voi kuulla sitÀ isÀ? Etkö voi kuulla sitÀ mitÀ sinÀ sanot? Etkö voi nÀhdÀ miten se sattuu? Ei, et voi. Olet sokea. TÀmÀ pelottaa minua. Miksi he eivÀt nÀe sitÀ mitÀ he tekevÀt minulle?
Ja sitten aloin itkeĂ€, kun suutuin, he sanoivat minulle âlakkaa itkemĂ€stĂ€.â ĂlĂ€ suutu minulle. ĂlĂ€ ota tuota ÀÀnensĂ€vyĂ€ kanssani. Tukahdutus. VĂ€hĂ€ttely. EpĂ€ily. Konflikti. Raivo. Miksi nĂ€mĂ€ asiat ovat tÀÀllĂ€? Miksi? EivĂ€tkö he rakasta minua? Eikö minun tulisi rakastaa itseĂ€ni? Enkö ole rakkauden arvoinen? Minua vĂ€hĂ€tellÀÀn, olen vĂ€hemmĂ€n. En pidĂ€ itsestĂ€ni nyt. En rakasta itseĂ€ni nyt. En ilmaissut todellista itseĂ€ni. En ilmaissut sitĂ€ raivoa jonka halusin ilmaista. En vuodattanut niitĂ€ kyyneliĂ€ jotka olisin halunnut vuodattaa. Ja nyt johtuen siitĂ€ etten ilmaissut raivoani ja koska en itkenyt sillĂ€ tavalla kuin tunsin ettĂ€ halusin, nyt olen vihainen itselleni. Nyt vĂ€hĂ€ttelen itseĂ€ni. Ja tĂ€mĂ€ tapahtuu aina vaan ja uudestaan elĂ€mĂ€ssĂ€ni.
Kun kasvan hieman sieltÀ, hieman tuolta, tunnen vihan tunteen kasvavan ja kasvavan, mutta aina tukahdutan sen. Se ei ole niin kuin pitÀisi kÀyttÀytyÀ. Se ei ole asianmukasita. Se ei ole oikein. Se ei ota muita huomioon. Se on itsekÀstÀ ajatella sillÀ tavoin. Tuntea niitÀ asioita. ItsekÀstÀ. En ole hyvÀ ihminen koska tunnen nÀitÀ asioita. En ole enÀÀ arvollinen, koska tunnen tÀllÀ tavoin, koska vihastun. Ja nyt vihani kasvaa luonteenlaaduksi. Ja nyt, askel askeleelta ja pÀivÀ kerrallaan opin lÀksyni hyvin ja voin muuttua enemmÀn ja enemmÀn, pÀivittÀin, Àitini kaltaiseksi, isÀni kaltaiseksi, joka opetti minut olemaan tÀllÀ tavoin. Ei sillÀ ettenkö rakastaisi heitÀ. Se on vain ettÀ en rakasta itse itseÀni.
Mutta tÀmÀ ei ole se miten haluaisin tuntea. Haluan pÀÀstÀ takaisin siihen ensimmÀiseen kertaan. Siihen aivan ensimmÀiseen kertaan lapsena kun tunsin vihaa, tunsin epÀilystÀ, pelkoa aivan ensimmÀistÀ kertaa, ja minulle sanottiin ettÀ minun tulee niellÀ se. Ja nyt, tuntea se. Tuntea se suuttumus. Tuntea se pelko. Se on sopivaa nyt, olet turvassa. Se on sallittua. Tunne se. Se on luonnollista. Kun sinua vÀhÀtellÀÀn, on luonnollista tuntea suuttumusta. Se energian suuntaus joka kertoo sinulle ettÀ tÀmÀ on se mikÀ minÀ todella olen. Ja tÀmÀ on se asia joka sanotaan, joka ei liity minuun. Ei minuun. Ei minuun.
Ja nyt voit sanoa SydÀmesi SydÀmestÀ, nyt kun et voinut sanoa sitÀ aiemmin, nyt, Àiti, isÀ, kuka se olikaan, mikÀ tahansa se tilanne olikaan, voin rakastaa sinua ehdottomasti nyt, ja samaan aikaan voin kertoa tÀstÀ ehdottomasta rakkaudesta sinulle, ettÀ se ei ole se kuka minÀ olen. Minun sallitaan sanoa nyt se mitÀ en kyennyt silloin sanomaan, OLEN VAPAA. Olen vapaa. Koska tiedÀn, ettÀ voin sanoa sen ja silti rakastaa sinua. Kun minÀ olin lapsi, en ymmÀrtÀnyt ettÀ voisin samaan aikaan rakastaa sinua ja olla vihainen. Nyt ymmÀrrÀn, ettÀ voin olla vihainen. Koska suuttumus ainoastaan suuntaa minut kohti Todellista ItseÀni. Ja suuttumus ei millÀÀn muotoa tarkoita, ettÀ en rakasta ehdottomasti samaan aikaan. Juuri sekÀ rakastan sinua ehdottomasti ettÀ sallin itseni tuntea suuttumusta jota en sallinut minun tuntea silloin. Rakastan myös itseÀni. Ehdottomasti.
Ja kun tunnet itsesi hyvĂ€ksyvĂ€n tuon suuttumuksen, tunnet sen suuttumuksen, samalla tunnet myös suuttumuksen vĂ€henevĂ€n ja muuttuvan rakkaudeksi. ItsensĂ€ hyvĂ€ksynnĂ€ksi. Itseilmaisuksi. Todelliseksi olennoksi, joksi synnyit. Aste asteelta, tapaus tapaukselta, kun tunnet ettĂ€ sinulla on tai haluat luoda aikaa ja tilaa sille, salli itsesi tehdĂ€ tĂ€mĂ€ meditaatio, mennĂ€ sydĂ€meesi. Tuntea ne hetket elĂ€mĂ€ssĂ€si jotka aiheuttivat suuttumusta, vĂ€hĂ€ttelyĂ€, tukahduttamista, eivĂ€t sallineet sinun olla todellinen itsesi. Ei tunteettomuudesta, ei hyökkĂ€yksestĂ€, ei negatiivisuudesta. Vaan ehdottomasta rakkaudesta. SillĂ€ sinĂ€ ja se joku toinen joka on voinut aiheuttaa sinulle kaiken tĂ€mĂ€n vihantunteen, tunne se tunne nyt. ĂlĂ€ tukahduta sitĂ€ enÀÀ. Tunne se. TUNNE ITSESI NIIN VIHAISEKSI NYT KUIN OLISIT SILLOIN TUNTENUT ITSESI MUTTA ET VOINUT ILMAISTA SITĂ. Tunne se. Tunne mikĂ€ tahansa esiin tuleva emootio ja pÀÀstĂ€ siitĂ€ irti tuntemalla se. Ja siirry seuraavaan tapaukseen. Ja seuraavaan. Ja sitĂ€ seuraavaan. Ja kaikki ne mitkĂ€ löydĂ€t ja tunnet ja pÀÀstĂ€t irti, ja pÀÀstĂ€t irti, ja pÀÀstĂ€t irti. Ja tunnet sydĂ€mesi laajenevan. Tunnet itsesi muuttuvan suuremmaksi, lĂ€mpimĂ€mmĂ€ksi, rakastavammaksi, rakastetummaksi, ja vapaammaksi.
Saatat huomata, ettÀ kun sallit tÀmÀn vapauden lukkojen takaa itsellesi, alat tuntea muunkinlaista vapauttamista. Saatat huomata, ettÀ myrkyt kehossasi vapautuvat. Ne alkavat irtaantua itsestÀÀn. Ne eivÀt ole enÀÀ tarpeellisia sen vÀrÀhtelyn synnyttÀmiseksi, joka valitsit olla. Ne eivÀt enÀÀ kuvaa sen todellisuuden vÀrÀhtelyÀ joka olit. Muutut selvemmÀksi. SelvemmÀksi. LÀpinÀkyvÀmmÀksi itsellesi. Ja muillekin. Olet avoimempi, keveÀmpi, rakastavampi, anteliaampi. Ja vastalahjaksi kykenet vastaanottamaan enemmÀn valoa, enemmÀn rakkautta, enemmÀn lahjoja. Vapautua. Vapauttaa sidÀmesi tuntemalla ne tunteet joita sinulle sanottiin ettet voisi tuntea. Et ole paha ihminen kun tunnet nÀitÀ asioita. Sinua rakastetaan edelleen ehdottomasti ja olet ehdottoman rakkauden arvoinen. Joka pÀivÀ, jokainen tunti, jokainen sekunti, jokainen hetki.
VedÀ syvÀÀn henkeÀ ja pÀÀstÀ irti. PÀÀstÀ irti. VedÀ vielÀ syvempÀÀn henkeÀ ja anna sen mennÀ. VedÀ syvin koskaan vetÀmÀsi henkÀys. Koskaan. Ja anna sen mennÀ. Avaa silmÀsi. Avaa silmÀsi. Nouse hiljalleen ylös ja venyttele kÀsiÀsi ilmaan. Ylös, korkealle. Ja kun nostat kÀsiÀsi ilmaan, vedÀ vielÀ syvempÀÀn, hitaammin, tÀydellisemmin, syvempÀÀn henkeÀ. PÀÀstÀ se kaikki ulos ja anna kÀsiesi laskeutua. Heiluta kÀsiÀsi. PyöritÀ niskaasi. Ja nyt ota kÀtesi, levitÀ ne ja aseta ne sydÀmesi pÀÀlle. Tunne sydÀmesi. Tunne tunteellisuutesi, tunne itsesi, tunne OLEMUKSESI, tunne eloisuutesi, tunne ilosi, tunne lapsen kaltaiset ominaisuutesi. Tunne ainutlaatuisuutesi. Ja hypi ilosta. HYPI!
Istu alas. MiltÀ siellÀ nÀyttÀÀ? Erilaiselta. Ja tÀydelliseltÀ. Ja erilaiselta. Noniin. SelvÀ.
KÀyttÀkÀÀ tuota tekniikkaa, tuota meditaatiota. Se auttaa teitÀ tuntemaan rakkautta. EnemmÀn itseÀnne. Muistakaa, enemmÀn rakkauden tunteminen vain auttaa teitÀ olemaan enemmÀn itsenne. Kaikki Se MikÀ On.
Puhutaan nyt harjoituksena toisesta kaavojen rikkomistekniikasta. Tai vanhojen ideoiden ja odotuksian pirstomisesta. Jokainen ja kaikki teistÀ nyt tiedÀtte, ettÀ te olette te, kokonainen te, ja se koostuu useista monimutkaisista persoonallisuuksista. EttÀ voitte olla mikÀ tahansa persoona koska tahansa. Ja se, kuten olemme aiemmin puhuneet, kun muutatte persoonaanne, muuttamalla uskomuksianne, muuttamalla emootioitanne, muuttamalla ajatuskuvioitanne, olette kirjaimellisesti, kirjaimellisesti, kirjaimellisesti muuttumassa toisekis ihmiseksi. Voitte kÀyttÀÀ tÀtÀ murtautumaan irti vanhoista sykleistÀ. Ja se auttaa teitÀ pitÀmÀÀn tÀtÀ vÀitettÀ vielÀ kirjaimellisempana kuin mitÀ olette saattanut aiemmin tehdÀ. Alkaa todella nÀytellÀ nÀitÀ eri persoonia jollaiseksi voitte itsenne luoda.
Joten esimerkiksi jos te teette jotain joka teistĂ€ toistaa jotain kaavaa, sallikaa itsenne kutsuta omaa rajatonta aspektianne, yhtĂ€ niistĂ€ rajoittamattomista persoonista joita te olette. Muuttukaa siksi, kĂ€yttĂ€ytykÀÀ niinkuin tuo uusi persoona ja lĂ€hestykÀÀ tilannetta niinkuin uusi persoona aikoisi. Saatatte vĂ€littömĂ€sti havaita, ettĂ€ uusi persoona ei edes kykene suhtautumaan niinkutsuttuun ongelmaan tai tapaan tai kaavaan nniinkuin se toinen persoona sen koki. Ja me puhumme erittĂ€in suuresta siirtmĂ€stĂ€, ja se on todellinen siirtymĂ€, ja voitte tarkastella ja tutkia haluatteko jatkaa siitĂ€ hetkestĂ€ eteenpĂ€in uuden persoonan aspektien mukaan ottamista sen sijaan, ettĂ€ teillĂ€ olisi se persoona jolla oli tuo tapa. âNoniin, eikö se ole huijaamista? Eikö se ole ongelman sivuuttamista, eikö se ole aiheen vĂ€lttelemistĂ€?â Sen ei tarvitse olla. Riippuu siitĂ€ miten teette sen. Riippuu siitĂ€ mitĂ€ siihen annatte itsestĂ€nne, riippuu siitĂ€ miten ymmĂ€rrĂ€tte sen. Miten kĂ€ytĂ€tte sitĂ€.
KyllÀ, me sanomme ettÀ muutos persoonassa on yksinkertaisesti tapa vÀlttÀÀ kÀsittelemÀstÀ jotain itsessÀnne joka oikeasti pitÀisi kÀsitellÀ, jos ette kohtaa pelkoanne esittÀmÀllÀ ettÀ pelko ei enÀÀ ole siellÀ, silloin kun itse asiassa se olisi rakentavamppa kohdata se, silloin ette ole tekemÀssÀ sitÀ mitÀ sanotte. Kuitenkin, se mitÀ me sanomme on, ettÀ voitte kÀyttÀÀ sitÀ ja ymmÀrtÀÀ, ettÀ nÀmÀ muut persoonat ovat oikeita ihmisiÀ. Oikeita ihmisiÀ. YhtÀ todellisia kuin se persoona joka teillÀ on nyt. Koska persoonallisuus joka teillÀ on nyt on vain konstrukti, vain oma projektionne, ja se palvelee ainoastaan sen kÀsitteen ilmaisussa jonka tietoisuutenne valitsee minÀ tahansa hetkenÀ.
Jos voitte luoda TODELLISEN PARADIGMANMUUTOKSEN, ja todella sallia itsenne olla toinen persoona, ja tietÀÀ ettÀ ette vain juokse pakoon jotain joka teidÀn tulee kohdata itsessÀnne, silloin voitte kirjaimellisesti avata sen kaavan lukon, joka toisella persoonalla oli. Koska ette ole enÀÀ se persoona. Kirjaimellisesti. Ei vÀliÀ miten katsotte peiliin. Ei vÀliÀ. Ette ole enÀÀ se persoona joka olitte aiemmin.
Et ole enÀÀ se tunne. TÀmÀ on se mitÀ me sanomme. Tunne itsessÀÀn, vÀrÀhtely itsessÀÀn, se on se mikÀ sinÀ olet. Ja varsin usein se mikÀ monia teistÀ sekoittaa kun vanha persoona löytÀÀ toistuvia kaavoja kuten uskomattomuus, minkÀÀnlaisessa tilanteessa, on se ettÀ usein tarkastelette sitÀ mÀÀrittelemÀllÀ itsenne niiden tunteiden ulkopuolelle joita teillÀ on. Ne tunteet ovat nimenomaan te. Se on se mitÀ te olette. Ja se on se keitÀ olette. Se olemus, se on sielunne. Se on se mitÀ teidÀn todella tulee tietÀÀ. Ja se on se mitÀ teidÀn tulee todella työstÀÀ, ettÀ ne tunteet ovat totta, ja ne ovat teitÀ. SE sallii teidÀn ilmaista itseÀnne jokaisessa tilanteessa, millÀ tahansa tavalla tuleekin ilmaista, ettÀ teidÀt otetaan vakavasti, ettÀ teidÀt tunnetaan lÀpikotaisin, ja ettÀ teillÀ voisi olla mahdollisuuksia olla edustavasti se ketÀ valitsette itsenne ilmaisevan.
Ainoa syy siihen, miksi elÀmÀntilanteenne olisivat uskomattomia on, koska te ette ole itsenne saavutettavissa. Ette pÀÀse kÀsiksi tunteisiinne, todelliseen itseenne, joka todella haluattel olla. Ette ole se tunne. YritÀtte mÀÀritellÀ itsenne jonkin keinotekoisen esityksen kautta kun ainoa mitÀ teidÀn tulee tehdÀ jotta teidÀt otettaisiin vakavasti on olla ne tunteet jotka te olette. Se on se kuka te olette. TeidÀn tunteenne. YmmÀrrÀtkö? Auttaako tÀmÀ?
http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/vanhojen-kaavojen-pirstominen/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_