#haaveet

Jakso 15

Reetta Koo @KankkunenReetta

Aloitin tänään tanssitunnit. Tuntuu kyllä yhden epätoivoisen räpellyksen jälkeen massiiviselta asialta sanoa. Myös sen takia, että tanssiharrastus on ollut jonkun kaukaisen tulevaisuuden haave, jonka en uskonut voivan kenties ikinä toteutua. Ja nyt se sitten toteutui! Alan käydä kerran viikossa torstaisin Tanssikeskus Footlightissa Jazz-tanssissa. Jep. Se on iso asia. Se on isoa, koska on iso askel sitoutua tähän uuteen hyvään arkeen siinä määrin, että aloittaa säännöllisen harrastuksen. Se on kuin lupaus itselle: ellen kivempaa tekemistä keksi, käyn kerran viikossa, aina samaan aikaan pitämässä hauskaa. Sitoudun itseeni siinäkin. Ja luotan siihen, ettei kukaan suutu minulle tai hauku siitä, että harrastan ja pidän huolta itsestäni... Onpa muuten ensimmäinen kerta kun tajuan, että se, ettei uskalla harrastaa ja tehdä itsellensä hyvää sen takia että joku suuttuu siitä, ei ole normaalia. Voimallinen oivallus.

Tanssiminen oli kivaa. Pyörin ja koikkelehdin väärään suuntaan. Kunto on onneksi jo kiitos salin parantunut sen verran, että tanssitunnun lankutukset suorin käsivarsin ja naisten punnerrukset menivät kepeesti. Ja kiitos parantuneen liikkuvuuden siinä jossain liikkeessä missä selän piti olla suora... se oli suora. Sain nauraa itselleni vain itse tanssissa.

Tanssi on tasapainoa salille. Ja se ilo ja keveys tuntui oudolle ja kivalle. Kuin leikkiä koko tunti. Aikuiset naiset leikkii prinsessaballerinoja ja kaikilla on hirveen kivaa. Siksi meen uudestaan. Se ilo tekee mulla hyvää.

Mutta kyllä sali on silti isosti se mun juttu. Koska se on se paikka missä vahvistuu. Tuon salin ja siellä tapahtuvan ison hikoilun kautta mä saan itseni kuntoon fyysisesti, ja myös henkisesti niin että saan lopullisesti burnoutin elimistöstä pois. Mens sana in corpore sano. Se on tän vuoden teema.

Haaveilen valtavasti. Joka päivä mieleeni ilmaantuu uusia asioita, joita haluaisin nähdä ja tehdä. Pieniä ja suuria asioita - osa pitkäkestoisia ja osa hetken mielijohteita.

Päätin listata tähän joitakin Ranskaan liittyviä haaveitani (kuitenkin vain osan, sillä näitä löytyisi vaikka millä mitalla!).

1. Villa Etelä-Ranskassa

Haluan herätä aamulla pellavalakanoista, avata terassin oven puutarhaan, josta on merinäköala, istahtaa terassille aamukahville nauttimaan leppeästä tuulesta. Ja haluan tehdä tämän jossain päin Etelä-Ranskaa, mieluiten Ranskan Rivieralla!

Haluaisin siihen ympärille oliivipuita, sypressejä ja ehkä jopa laventelipellon. Ja vahvaa etelä-ranskalaista aksenttia puhuvia naapureita. Haluan heinäsirkkojen siritystä ja kanoja, vuohia ja muita eläimiä, jotka eksyvät kotitiloiltaan puutarhaani. Ja ehkä jopa auringossa loikolevan kissan (minä - koiraihminen!). 

Tällainen kesäasunto olisi ihana, mutta tietenkään kaikkea ei tarvitse aina omistaa. Villanhan voisi vuokrata vaikka kesäloman ajaksi tai yhdeksi viikoksi, kun on päästävä meren äärelle.

Kuvat Abercrombie & Kent. 

2. Kattohuoneisto Pariisissa 

Pariisi on viime aikoina näyttäytynyt minulle varsin ankeana paikkana asua. Asuntojen hinnat ovat järjettömän korkeita, paikasta toiseen likkuminen hidasta ja ihmiset stessaantuneita. Olen käynyt Pariisissa vain ohikulkumatkalla, raahustanut täpötäysistä metroista toisiin, yöpynyt kavereiden nurkissa ja jatkanut matkaa.

Kuten kaikilla suurkaupungeilla, myös Pariisilla on kahdet kasvot. Kasvot, jotka näyttäytyvät viikonlopputuristeille, jotka yöpyvät vähän paremmissa kortteleissa ja voivat vain nauttia Pariisin ihanuuksista. Sitten on ne ankarat kasvot, jotka näyttäytyvät toisinaan kaupungissa asuville. Varsinkin opiskelijat asuvat Pariisissa hankalissa oloissa. Elämiskustannukset ovat valtavat ja aikaa ei tosiaan riitä Seinen rannalla istuskeluun, kun julkisissa kulkuvälineissä kuluu 2-3 tuntia päivässä. 

MUTTA SILTI. Haaveilen kattohuoneistosta Pariisissa, Eiffel-torni näkymällä. Haaveilen asumisesta kauniissa korttelissa, jossa ihmiset tevehtivät naapureitaan. Haaveilen kantakuppilasta, jostain suloisesta pienestä ravintola-baarista, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan ja jatkavat juttua pitkään yöhön. Ja tietenkin korttelista täytyisi löytyä hyvä leipomo ja juustomyymälä! Siis kaikki Pariisi-kliseet yhteen lyntättynä!

Kuten totesin, Pariisissa eläminen vaatii kohtuullista varallisuutta, ja ainakin tässä vaiheessa elämää preferoin asumista pienemmässä kaupungissa, jossa vuokranmaksun jälkeen jää rahaa vielä kahvilassa käymiseen, elokuviin, ravintoloihin, kulttuuritapahtumiin  - siis elämiseen. 

Mutta sitä varten on haaveet. Vielä kerran asun Pariisissa - edes hetken aikaa - ihanassa asunnossa, tutustun jännittäviin pariisilaisiin, teen ostokseni korttelin pienellä vihannestorilla, nuuskin kirjoja Montmartren hämyisissä antikvariaateissa ja istuskelen Seinen rannalla katsomassa ohilipuvia laivoja. 

Koska Pariisi on, ja pysyy, maailman ihanimpana kaupunkina.

Kuvat Lonely Planet. 

3. Vierailu viinitilalla

Tämä on yksi suurista haaveistani koskien Ranskaa, koska mitä olisikaan Ranska ilman viiniä - niin, no vaikea edes kuvitella. 

Tahtoisin päästä viinin alkulähteille, nähdä mistä se oikein tulee, ja miten. Ranskaan saapumiseni jälkeen on itsetuntoni viinin tunemuksesta saanut kovan kolauksen. Mikä olikaan mikä rypäle? Mistä tuntee hyvän viinin? Mitä ovat tanniinit? Onko täyteläinen punaviini aina parempi? Ai, että juustojen kanssa sopii muka valkoviinikin?! 

Niin monia kysymyksiä. Viinimaistelu olisi oiva tapa tutustua eri tilojen viineihin. Haluaisin myös oppia lukemaan pullojen etikettejä, koska siinähän se on, kaikki tieto käden ulottuvilla, kun sen vain osaisi tulkita. 

Ja ehkä saisin vastauksen myös ikuisuuskysymykseen: voiko hyvää viiniä saada kierrekorkillisessa pullossa? Suomen valikoimassa näkee yhä enemmän ja enemmän kierrekorkkipulloja ja Alkon myyjät tapaavat todeta, että kierrekorkki on itseasiassa parempi viinin säilymisen kannalta. Tämän väitteen esittäminen Ranskassa on hengenvaarallista - älkää tehkö sitä! Koska ranskalainen juo, ja tulee aina juomaan viininsä pulloista, joissa on korkki-korkki. Piste. 

Kaikista eniten haluaisin vain käyskennellä viinipelloilla, kulkea viivasuorien viiniristöjen välissä ja ihmetellä, miten tuosta pikku rypäleestä oikein puristetaan tätä jumalien juomaa.

Kuvat Lonely Planet

4. Oma linna jossain päin Ranskaa

Tämä ei itseasiassa ole lainkaan oma haaveeni, vaan erään intohimoisen ranskanrakastaja-ystävättäreni unelma. Mutta lisättäköön se tähän bonuksena, koska jos nyt ei omaa linnaa satu omistamaan, niin onko parempaa kuin ystävä, jolla sellainen on! Oma lehmä ojassa ja niin pois päin!

Kannustan koko sydämestäni tämän haaveen toteuttamista ja jäänkin odottamaan kutsua Château'n illalliskutsuille, tai miksei vaikka iltapäiväteelle.

Kuvat Château Ventoux