#tuoksu

“Tea Leaves + Honey Tobacco” extrait de parfum from TUOKSU

Top notes: white tea, orchids

Heart notes: Spanish saffron, wildflowers, light tobacco

Se on minulle voimakas tunto. Tuoksut jättävät minuun erilailla voimakkaita muistoja ja mielenyhtymiä. Muistan jostain kaukaa hiilidioksidin katkun joka pakottaa hengittämään syvempään. Muistan suolan tuoksun meren rannalla missä kasvoin. Muistan metsän kasteen missä leikin. Muistan piparkakun ja kaardemumman tuoksun vanhempieni kotona Joulun alla. Muistan sateen tuoksun hääpäivänämme. Muistan nuotion savun keskellä erämaata. Muistan kodin tuoksun pitkän matkan jälkeen palattuani.

Siksi minusta on kummallista kun joku kysyy minulta ajattelenko muita kumppaneitani jos olen jonkun kanssa. Kyllä sitä tapahtuu, mutta aniharvoin. Siksi että heillä kaikilla on oma tuoksu jonka yhdistän tietynlaiseen läheisyyteen ja tunteeseen. Siksi että tuoksu muistuttaa minua juuri heidän piirteistään.

Hän. Hän tuoksuu siltä pieneltä ikuisuudelta kun näemme ja koko maailma lakkaa pyörimästä. Siltä kun sydän jättää lyömättä. Hämmennykseltä ja ihastukselta. Punastumiselta ja sanattomuudelta. Vastarakastuneelta. Edelleen. Se on hämmentävää, silti niin sen kuuluukin olla. Tai niin minä sen tunnen.

Kisu tuoksuu läheisyydeltä. Suukoilta ja toista vasten painautumiselta. Se on kummallinen tuoksu, ei rauhallinen tai rauhaton, ei äärimmäinen tai neutraali. Silti kaikkia samaan aikaan. Välillä kuin rauhallinen lämpö, kuin halaus konsanaan. Välillä kuin ekstaasia. Enkä koskaan ole ihan varma kumpaa, vai molempia?

Viikonlopun pikkujouluissa haistoin kahta hunajaa. Niistä ensimmäinen toi mieleen lapsuudesta tutun tuoksun. Toinen ei sisältänyt oikein mitään elämää.

Ja nyt tulee se yllättävä kohta. Jälkimmäinen oli kotimaista luomuhunajaa - siis tavallaan korkeinta mahdollista standardia. Ja se noin kymmenen kertaa voimakkaamman tuoksuinen ei ollut edes luomua.

Ja nyt tulee koko tämän blogin sanoma ja pointti pähkinänkuoressa: se parempi oli aitoa pientuotantoa. Luomusertifioitu puolestaan oli sellainen brändi jota löydät ympäri Suomen melkein kaikista isommista marketeista. Se selvästi parempi JA huomattavasti edullisempi hunaja luultavimmin löytyy vain yhdestä pienestä lähikaupasta, tai ehkä jonkun ruokapiirin kautta.

Lähes niin kauan kuin olen rohmunnut marketeista hunajapurkkeja, huomaan miltei poikkeuksetta päätyväni siihen paikallishunajaan, jota ei mistään muualta ole tarkoituskaan saada. Laadukkain valinta on joka paikassa eri. Laadussa samaa on vain se, että se on joka paikassa eri :) "Samaa" on aito pientuotanto; nimi purkissa ei ole koskaan sama - ja varsinaista brändiä ei ole ollenkaan. Sertifikaatitkin lähes aina loistavat poissaolollaan - nekin soveltuvat paremmin massatuotantoon.

Tällä vinkillä saat tästä lähin joka ikisellä ostoksella parempaa edullisemmin - ja kiitän sinua siitä jo etukäteen, koska jatkossa sinun rahasi ohjautuvat säästöjen lisäksi juuri sen toiminnan tukemiseen joka tekee maailmasta meille kaikille parempaa, niin luontoa, yhteisöä, ihmisten välistä yhteyttä, kuin kaupallista tarjontaakin ajatellen.

Huomenna lähdetään Poriin shoppailemaan; otan pari loistavaa kaveria mukaan - ja nyt saan ottaa myös sinut mukaan parhaille apajille, mitä päivän aikana vastaan tulee.

Mistä teollisemman sertifikaattiluomu-hunajan hajuttomuus sitten johtui? Sitä voidaan vain spekuloida; minun veikkaukseni on 80-asteisen sähköveitsen käyttö kennojen kuorintaan (se siitä "pastöroimattomuudesta") tai muut vastaavat massatuotannon vaatimat kompromissit, joista ei kovin mielellään mainita. Mistä erot tarkalleen ottaen johtuvat, ei ole niin olennaista kuin sen ymmärtäminen, että suurtuotannossa niitä AINA tehdään, kun taas pientuotannossa kalliiden sähköteollisuuskoneiden hankkiminen ei koskaan olisi edes kannattavaa, ja siksi ne kennotkin kuoritaan ihan vaan haarukoilla omin käsin, kuten aina ennenkin; silloin lapsuudessa kun hunaja tuoksui vielä hunajalle.

Hunajasta voi vetää suorat analogiat mihin vaan. Hiljattain istuttiin ranskalaisen tuttavan kanssa Salad Barissa. Hän kiitteli kovasti, miten maukasta ja ravitsevaa ruoka oli, verrattuna tyypillisiin hotelliketjuravintoloihin joihin hän usein joutui turvautumaan Suomessa, paremman tiedon puutteessa. Käskin hänen tästä lähin lähettää tekstiviesti, aina kun menee uuteen kaupunkiin vailla ravintolasuositusta. Ketjut on helppo löytää koska ne löytyvät samanlaisena joka kylästä - ihan kuin se sinunkin lähikaupasta tuttu hunajabrändi. Ja voin taata että se kaikkein tutuin ja "suosituin" on kaikkein huonointa, tai vähintään taistelee kaikella kunniallaan maailmankaikkeuden kehnoimmasta hinta-laatusuhteesta.