#aitous

Kausi 8, jakso 6/22

Tatu Virtanen

TOP3 epäaidoimmat asiat: 3. Tallinnasta haetut silarit 2. Thaimaasta ostetut Ray-Banit 1. Jonnan ja Jussin parisuhde #TISuomi

Satu

Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän pukee ylleen alban? Siis sen valkoisen kaavun, jota esim konfirmaatiossa moni on käyttänyt. Vai tapahtuuko mitään? Kyllä tapahtuu, paljonkin, ainakin minun kokemukseni mukaan. Pappi nimittäin saa tai joutuu pukemaan alban päälleen jatkuvasti.

Alban sisällä sitä on toisaalta suojassa ja toisaalta framilla .  Albavermeissä totisesti erottuu joukosta! Ja se kai on tarkoituskin: näyttää kuka on pappi. Vähän niin kuin poliisi, lääkäri tai sotilas erottuu univormullaan. Univormulla jotkut ”erotetaan”, oikeutetaan, valtuutetaan ja velvoitetaan johonkin erityiseen tehtävään, jota eivät ” tavalliset ihmiset” edes saa tehdä.

Univormun sisällä ihminen alkaa käyttäytyä, puhua ja liikkua niin kuin olettaa, että ”tän kuuluis tehdä”. Onhan se oikeastaan rooliasu.

Se mitä ”tän kuuluis tehdä” alban sisällä tuli ainakin minun pappiskoulutuksessani aikanaan hyvin selväksi: älä missään nimessä ole oma itsesi! Alban tarkoitus on peittää ja häivyttää sinun epäilyttävä ihmisyytesi (erityisesti sukupuolisuutesi!) mahdollisimman vähiin, jotta voisit palvella Jumalaa ja seurakuntaa “puhtaasti”. Edustat Kirkkoa – et itseäsi! Symboloit Jeesuksen läsnäoloa seurakunnan keskellä.

Sitten opeteltiin muutama ”liturginen ele”: ristinmerkki, siunaamisele, missä-pidän-käsiä-kun-en-oikein-tiedä – ratkaisuja. Kuinka albapukuisen ihmisen kokonaisliikehdinnän tulee olla rauhallisen juhlallista. En muista käskettiinkö näin tehdä mutta niin vain me kaikki vähän yli kaksikymppiset aloimme yhtäkkiä hiihdellä hartaanhitaasti, kun menimme alttarille alboinemme harjoittelemaan. Mallioppimista vanhemmilta kollegoilta varmaan. Toisaalta: alban helmoihin kompastuu helposti.

Opin siis valehtelemaan kehollani. Olemaan joku muu kuin olen. Häpeämään ihmisyyttäni. Patsastelemaan. Sanalla sanoen: minusta alkoi tulla epäinhimillinen. Sellainenko Jeesus oli?

Nyt, parikymmentä vuotta ja kolme loppuunpalamista myöhemmin en kissa vieköön enää jaksa hiihdellä. Olen alkanut sallia itselleni oman luontaisen liikekieleni tilanteessa kuin tilanteessa. Voin paljon paremmin. Toisinaan minulla on jopa hauskaa ”albasillani”.

Kokki todella tiesi mistä puhui, ja oli innokas puhumaan - pitsapohjansa olennaisista yksityiskohdista.

Ei maidon ongelma ole laktoosi - vaan se että Valio tekee miltei kaiken niin väärin kuin voi tehdä. Ei vehnän ongelma ole joku gluteeni - vaan että suurteollisuus tekee kaiken niin väärin kuin voi tehdä. Poliittisen aseman takaa ei tarvitse kilpailla asiakkaan hyvinvoinnilla, ja siksi isot organisaatiot eivät vapaasta taloudesta tykkää (ja säätävät lait sen mukaan, isoja byrokratiakoneistoja suosimaan _ mistä seurauksena sitten ne vatsavaivat, ja syytekijöistä täysin tietämätön “hyvin koulutettu” kansa).

Vaikka olisit kuinka herkkä gluteiinille, et saa mitään oireita jaipurilaisen katukeittion vehnäherkuista - joita on prosessoitu useita vuorokausia mm. ihmisen syljestäkin löytyvillä entsyymeillä, toinen toistaan perinteisemmillä probioottielävöityksillä... Tarkoitan siis paikkoja, joissa ei puhuta sanaakaan englantia, jossa valkolaista osoitellaan huvittuneesti sormella - ja jonka safkoista jää älyttömän elinvoimainen olo, insinööriruokaväsymykseen tottuneelle. Ennen ruoka on osattu käsitellä niin, että olemme säilyneet lisääntymiskykyisinä sukupolvesta toiseen. Kaikilla mantereilla perinteiset reseptit ja ruoanlaittotavat ovat olleen yllättävän samanlaisia - ja kaikkialla sitä liotusta, fermentointia, marinointia, uudelleenhapatusta ja mitälie sen sellaista on tehty useita vuorokausia, jo ennen kuin se pitsapohja, perinneleipä tai maissimakupala varsinaisesti valmistetaan. Vasta byrokraattinen ruokateollisuus toi maailmaan vatsavaivat.

Nyt Suomessakin on ainakin yksi paikka, jossa aitoa juuritaikinaa elävöitetään vähintään 72 tuntia ennen kuin sitä aletaan leipomaan. Harmittaa jo, että menin tilaamaan salaatin, mutta kaverit lupas että saan maistaa niiden pohjaa. Enkä ollenkaan pelkää vehnän ”haittavaikutuksia”, kun se käsitellään oikein, eli siten kuin se käsiteltiin silloin kun se ei vielä tuottanut kellekään mitään ongelmia, ja siitä sai ihan oikeaa ravintoa. Täällä Sitkossa lajikkeetkin ovat parempia; vehnä tulee Italiasta, ja sisältää ainakin jonkin verran Durumia, eikä pelkkää mutageneesiteknologiaa kuten Suomessa.

Tilasin myös smoothien, koska niin appelsiini kuin banaanikin oli luomua, ja ainesosista ainoastaan ananas ei ollut luomua, mutta se on minusta ihan jees; joskus itsekin löydän maukkaampaa tai siis tuoksukkaampaa ananasta luomusertifioimattomana.