#todistus

Kausi 8, jakso 1/22 

Katso ja kuuntele: https://youtu.be/CQxKTLr_EgA?t=3404 

Vaikka Jumalan suuruuden, hyvyyden ja rakkauden ymmärtää vasta saatuaan uskon lahjan, jo ennen tätä ihmettä on jokaisella ihmisellä kaipuu Jumala-suhteeseen. Se saattaa näkyä erilaisina hengellisyyden harha-askelina tai yksinäisyytenä, joka helposti saattaa sekaantua masennukseen ja muunkinlaisiin psyykeen häiriöihin.

Olin masentunut – niin luulin, mutta onneksi Jeesuksen esimerkki ja malli hyvästä elämästä oli lähellä. Oli ollut aivan elämäni alkumetreiltä lähtien äitini ja hänen ystäviensä kautta sekä viimein Uudenmaankadulla Pelastusarmeijan päämajassa, jossa työskennellessäni sain ottaa vastaan Jeesuksen pelastajanani. Mitä olin luullut masennukseksi, oli kaipausta saada Jumala elämääni – ja Kaisu.

Ensimmäisten rukousteni joukossa oli useita hyvin lyhyitä ja itsekkäitä rukouksia: ”Rakas Jeesus, anna minulle vaimo!” Jumala vastasi paljon suuremmin kuin olin osannut kuvitella. En saanut vain vaimoa, Kaisua, sain myös appivanhemmat, Pirjon ja Oken, sekä siskon, Eveliinan ja hänen perheensä. Suurin tähän rukoukseen liittyvä ihme tapahtui tämän vuoden tammikuussa sen ensimmäisenä päivänä, kun Akseli syntyi. Akseli, sano moi!  

                       ***  

Kun sanoin Jeesukselle kyllä, tunsin, miten juuri sillä hetkellä minä sain olla Jumalalle kaikkein tärkein ihminen maan päällä. Ymmärsin, että tämä kokemus kuuluu jokaiselle ihmiselle. Jokainen ihminen on Jumalalle aivan yhtä rakas. Jokaisen ihmisen synnit ovat liian raskaat hänen itsensä kantaa. Jokainen ihminen tarvitsee uskon lahjan mukanaan tuoman vapauttavan tunteen.

Minun todistukseni on, että usko Jeesukseen Kristukseen vapauttaa kaikista kahleista ja sen ymmärtäminen tuo mukanaan kokemuksen omasta itsestä ainutlaatuisena Jumalan luomana täydellisenä yksilönä. Kuka ei nauttisi tällaisesta kokemuksesta ja ymmärryksestä?  

                        ***

Yhteinen elämämme Kaisun kanssa alkoi yhteisen seurakunnan etsimisellä. Jumalalta saamamme valtava määrä rakkautta etsi samalla tietään ulos. Rukoilimme ja etsimme Jumalan tahtoa. Etsiminen kesti pari vuotta. Sen tiimellyksessä saimme arkeemme aivan erityiseksi avuksi kolme jaetta Ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille luku 5 jakeet 16, 17 ja 18: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa”. Saimme myös vastauksen rukoukseemme koskien Jumalan tahtoa: saimme kutsun sotilaiksi Helsingin osastoon ja pelastusupseereiksi.

Upseerina minun tärkein tehtäväni on auttaa toisia ihmisiä löytämään Jeesus Kristus. Oman kokemukseni kautta ymmärrän, ettei minun tarvitse lähteä pelastamaan koko maailmaa, vaan riittää, että kerron Jeesuksesta yhdelle ihmiselle kerrallaan ja pyrin parhaani mukaan kohtaamaan hänen tarpeensa Jeesuksen Kristuksen nimessä, jotta hän voi tehdä ratkaisunsa.

Maailma pelastuu yksi ihminen kerrallaan. Siinä meillä jokaisella on tehtävä.

– Riku

Katso ja kuuntele: https://youtu.be/CQxKTLr_EgA?t=3100 

Tein tietoisen uskonratkaisun murrosiässä saatuani perheessäni kristillisen kasvatuksen ja seurakunnassani hyvää opetusta. Pelastusarmeijaan löysin tieni vasta reilut viisi vuotta sitten, kun tapasin Rikun. Jumala vastasi kahteen rukoukseeni samalla kertaa. Sain ihanan miehen ja löysin elävän seurakuntayhteyden. Vaikka olin koko elämäni uskonut Jeesukseen, se ei juurikaan näkynyt valinnoissani. En etsinyt Jumalan johdatusta, vieraannuin Raamatusta ja elin varsin itsekästä elämää.

Noin kymmenen vuotta sitten ymmärsin, että kaipaan muutosta. Omat ponnisteluni onnen saavuttamiseksi olivat epäonnistuneet. Rukoilin ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani: Jumala, jätän elämäni sinun käsiisi. Johdata minua. Ota minut käyttöösi. Tuosta rukouksesta alkoi vuosia kestänyt muutosten sarja, joka on johtanut minut tähän hetkeen. En olisi koskaan kyennyt kuvittelemaan, miten valtavia suunnitelmia Jumalalla minun varalleni oli. Pyysin pientä leivänpalaa. Sain juhla-aterian, jolle ei näy loppua.

Kutsumus tulla Pelastusarmeijan upseeriksi annettiin meille ihmeellisellä tavalla eräässä tavallisessa Pelastusarmeijan jumalanpalveluksessa. Kukaan siellä ei voinut aavistaa, mitä Jumala meidän molempien sydämille samanaikaisesti puhui. Vahvistukseksi minulle on ollut se, että perheeni, jolle Pelastusarmeija oli ihan uusi asia, on tukenut minua koko ajan lämpimästi. Myös entiset työtoverini, joiden kanssa olin vuosia työskennellyt ja jotka tunsivat minut hyvin sanoivat: ”Meille tulee ikävä sinua, mutta sinun on lähdettävä, sillä tämä on selvästi sinun juttusi.”

Ja niin se onkin! Pelastusarmeijassa koin alusta asti, että saan olla vapaasti ja täysin oma itseni. Kaikki se, mitä minussa on, voi olla Jumalan käytössä. Kaikissa muissa yhteisössä elämäni aikana olen ajoittain tuntenut jonkinlaista ulkopuolisuuden tuntua. Pelastusarmeijasta löysin kodin, johon todella kuulun. Se ei ole täydellinen, niin kuin ei mikään ihmisten yhteisö, mutta se on minun paikkani.

Viimeisen vuoden aikana tämä seikkailu, johon Jumala minut on johdattanut, on saanut aivan uuden, ihanan ja hartaasti odotetun käänteen. Minusta on tullut äiti, ja sen myötä olen jo nyt oppinut paljon sekä itsestäni ja Jumalasta että myös upseeriudesta. Olen syvästi liikuttunut kaikesta siitä tuesta, jota olen saanut johtajiltani, upseeritovereiltani ja kaikilta pelastusarmeijalaisilta. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan palvella yhteisössä, joka todella elää arvojensa mukaisesti. Minä tarvitsen teitä ystävät, jotta voin seurata sitä kutsua, jonka Jumala on minulle antanut. Me tarvitsemme toinen toisiamme.

Toisen Timoteuksen kirjeen ensimmäisen luvun neljännessätoista jakeessa sanotaan: ”Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen voimalla tallessa se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.” Minä olen saanut valtavan paljon hyvää. Haluan pitää sen tallessa ja loistaa sitä maailmalle, jota elämäni ja työni olisivat ympärilläni oleville ihmisille ja yhteisöille todistuksena Jumalan rakkauden ihmeellisestä voimasta.

– Kaisu

Jeesus on meidän kaikkien pelastaja. Hän pelastaa rikkaan aivan kuten hän pelastaa köyhän. Hän pelastaa hyljeksityn ja kaikkien rakastamankin. Me kaikki olemme samanarvoisia hänelle. Jeesus ei suosi ketään. Jumalan armo on meitä kaikkia varten.

Useimmat rakastavat todistuspuheita, joissa noustaan syvältä ojasta Jeesuksen avulla uuteen elämään. Halleluja! Miten mahtavaa on kuulla ihmisestä, joka on saanut vastaanottaa uskon. Tällaiset todistukset ovat meillekin tuttuja, eikö? Miten mahtavaa on kuulla

kovanluokan ateistista, joka on joutunut elämässään huningolle ja on voinut nousta sieltä Jeesuksen avulla uuteen elämään.

kristityssä perheessä kasvaneesta tytöstä, joka jäi kiinni huumeisiin, tuli raskaaksi ja lopulta löysi Jeesuksen avulla tien uuteen elämään.

sarjamurhaajasta, joka vankilassa nauhoitetussa todistuksessaan, kertoo, miten hän löysi Jeesuksen avulla uuden elämän ja on voinut omakohtaisesti todistaa tästä toisille vankitovereilleen.

Minun todistukseni on aivan toisenlainen. Minä olen kasvanut pumpulissa. Olen käynyt pyhäkoulussa ja saanut raamattuopetusta nuorena. Olen käynyt hengellisissä tilaisuuksissa koko elämäni ajan.

Minulla ei ole nuoruudessani ollut vankilassa olleita ystäviä. En ole kuullut yhdenkään lapsuuden- tai nuoruudenystäväni sinne edes joutuneen ellei Mikkoa lasketa. Hän sai opiskeluaikanaan kesätöitä vanginvartijana Sörkassa. Minulla ei ollut huumeidenkäyttäjiä ystävänä, kun olin erityisen altis vaikutuksille. Minulle ei ole kertaakaan elämäni aikana edes tarjottu huumeita.

Olen hyväksynyt Jeesuksen elämääni ja iloitsen siitä, että minun todistukseni on aivan yhtä tärkeä hänelle kuin kenen tahansa Jeesuksen asuntolassa, ojassa, ilotalossa tai kiinalaisessa tehtaassa löytäneen todistus.

Olen saanut ottaa vastaan uskon, joka on kaikille sama. Minä tarvitsen tänä päivänä Jeesusta aivan yhtä paljon kuin kuka tahansa toinen ihminen.

Minun todistukseni on siinä ympäristössä ja niissä ihmisissä, jotka minut kasvattivat.

Minun todistukseni on kaikissa niissä rukouksissa, joita puolestani on rukoiltu jo ennen syntymääni ja joka päivä siitä lähtien.

Minun todistukseni on siinä vahvassa johdatuksessa, jota olen saanut kokea.

Kaisussa, Pelastusarmeijassa, upseerikutsussa, Kouvolassa, elämäni jokaisessa päivässä.

Useita vuosia sitten kävin äitini kanssa keskustelun, jonka lopetuksen yhä muistan. Muistan sen siksi, että äitini muisteli tätä tapausta, kun kuuli, että haemme Kaisun kanssa upseerikouluun. Olin kai ollut keskustelun aikana oma söpö itseni ja selitellyt jotain, johon äitini oli tokaissut: ”Sinusta olisi pitänyt tulla pappi”. Ihan hyvin, eikö? Minä kuitenkin jatkoin: ”Miksei Pelastusarmeijan upseeri? Siitä työstä ainakin pitäisin.”

Nyt, kun meidät on hyväksytty upseerikouluun ja tänään hyvästelemme teidät, jotta voimme ottaa vastaan vastuun Kouvolan osastosta, uskon, että äitinikin jo kysyy: ”Miksei?”. Haluan kiittää äitiäni ja kaikkia teitä siitä tuesta, jota olemme saaneet. Kiitos Hannu ja Gerry työstä, jota teette. On ollut hyvä olla sotilaanne. Kiitos lukemattomista rohkaisun sanoista ja esirukouksista. Haluan viedä Helsingin osaston hengen Kouvolaan.

Kotonamme on aikamoinen sekamelska tällä hetkellä. Muuttolaatikoita joutuu väistelemään aina, kun liikkuu. Koska muuttorumba ja -hälinä eivät ennen ensi sunnuntaita lakkaa aloin jo kirjoittaa saarnaa. Mietin, mitä haluaisin sanoa osastolaisille, miten voisin viedä Helsingin hengen mukanani Kouvolaan. Haluan, että Kouvolassa ihmiset välittävät toisistaan ja rukoilevat toistensa puolesta ahkerasti. Useimmilla tulisi olla jokin palvelutehtävä. Haluan olla esimerkki – juuri sellainen kuin useimmat teistä täällä Helsingissä – mutta riittääkö kokelaan esimerkki?

Ei sen onneksi tarvitsekaan riittää. Tästä puhun tervetulokokouksessa. Olette kaikki tervetulleita Kouvolaan ensi sunnuntaina 4.8. klo 16. Tehtävään meidät siunaa majuri Tella Puotiniemi territorion päämajasta. Puhun tervetulokokouksessa Johanneksen evankeliumin 13 luvusta jakeista 31–38 – erityisesti Jeesuksen antamasta uudesta käskystä, joka kuuluu: 

”34 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. 35 Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”.