#rentoutuminen

Oletko kuullut Shindosta? Shindo on kehotyöskentelymenetelmä, johon kuuluu rentoutusharjoituksia, venytyksiä ja hoitoja. Shindon juuret ovat Japanissa ja menetelmän on kehittänyt Sensei Kuratomi, joka alun perin etsi hoitoa pienen Chieko-tyttärensä allergioihin. Vaivoja helpottaakseen hän kehitti Shindo-menetelmän. Tytär parantui menetelmän avulla ja nyt Chieko on itse pienen Amaya tyttären äiti. Shindon kehittäminen on jatkunut alusta saakka ja jatkuu edelleen Jomon -kiertovenyttelyn ja Kuratomi Metodin uusissa jatkumoissa. Sensei Kuratomi on tutkinut sekä länsimaista että itämaista terveydenhoitoa ja lääketiedettä ja tekee yhteistyötä useiden tutkijoiden kanssa. Shindoa opetetaan Japanin lisäksi Euroopassa – eniten Suomessa ja Virossa sekä myös Yhdysvalloissa.

Shindo on esillä venyttelyryhmissä, kansalaisopistojen kurssitarjonnassa ja hyvinvointiyritysten palveluissa. Kiireinen arki vie usein mennessään ja tärkeää on ottaa riittävästi aikaa palautumiselle. Shindon rentoutusharjoitukset toimivat tehokkaasti palautumisen apuna ja tehostajana. Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun pitää ponnistella, olla aktiivinen ja saada asioita aikaiseksi. Parasympaattinen hermosto aktivoituu puolestaan levossa ja palautumisen aikana. Joskus liiallinen hektisyys tai pitkittynyt stressi voi ylläpitää sympaattisen hermoston tarpeetonta aktiivisuutta ja palautuminen alkaa häiriintyä. Unihäiriöt, jatkuva flunssakierre ja rauhoittumisen ongelmat voivat kertoa palautumisongelmista. Myös esimerkiksi jatkuvasti lisääntyvä tekninen sähköistyvä ympäristö voi häiritä palaututumisen prosessia. Sähköiset välineet voivat häiritä herkkää hermostoa tulevaisuudessa yhä enemmän ja siksi myös Kuratomin menetelmä kehittyy jatkuvasti.

Shindossa on myös erityinen ominaisuus, joka liittyy kunnioittavaan kosketukseen. Kosketuksen hoitava ja palauttava merkitys on ollut koko Shindon ytimessä koko menetelmän kehityksen ajan. Viime vuosina suomalaisessakin tutkimuksessa on noussut vahvasti esiin kosketuksen vaikutus ja merkitys terveydelle. Esimerkiksi Neurotieteen professori Lauri Nummenmaan tutkimusryhmä on osoittanut, että miellyttävä koskettaminen, kuten paijaaminen, laukaisee muutoksen aivojen endorfiinijärjestelmässä. Kosketuksen ja sen arvokkaan merkityksen vaikutuksia ei voi vähätellä. Kunnioittava kosketus on lämmin tuki, jonka koulutettu ohjaaja ja kuka tahansa voi oppia antamaan.  Sen avulla rentoutuminen ja palautuminen helpottuu.  Kunnioittava kosketusta olisikin opetettava jo lapsille ja kenenkään ei tulisi joutua kosketetuksi vasten omaa tahtoaan tai epämääräisin tavoittein. Shindo opettaa, miten se tapahtuu tilaa antaen ja "japanilaisen arvokkaasti". High techin vastapainoksi voisi puhua High Touch - tekniikasta.

Shindo ja sen jatkumot Jomon & Kuratomi metodi ovat helppo ja yksinkertainen menetelmä arkeen. Jos treenaamme kehoamme ja taitojamme aktiivisesti ja käytämme siinä sympaattisen hermoston taitoja, on tasapainon säilyttämisen takia tärkeää "treenata" myös palautumisjärjestelmäämme eli parasympaattista hermostoa. Shindon menetelmiä voi oppia esim. Halipysäkillä, Shindon peruskurssilla tai Shindo-ohjaajakoulutuksessa.

Älä tee mitään -päivää viettämässä

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Tunnen syyllisyyden piston yrittäjän sydämessäni, sillä vietän “Älä tee mitään” -päivää tyttäreni kanssa. Hän pelaa tabletilla hölmöjä nettipelejä ja minä olen vieressä niitä ihmettelemässä. Sain hyvän shakkisiirron lähetettyä Hoffmannille ja selaan Facebook-päivityksiä. En oikeastaan kuitenkaan tee yhtikäs mitään.

Älä tee mitään -päivä voisi olla hyvä sinullekin?

Päätin aloittaa aika helpolla aiheella, joka koskettaa montaa meistä ja melkoisen usein: tylsyys.

Käsi ylös kun mikään alla olevista ei tunnu jeesaavan

ei tee mieli katsoa telkkaria

ei tee mieli lähteä lenkille tai jumpata

ei tee mieli lähteä kotoa minnekään mutta ei oikeen kutsua ketään kyläänkään

ei tee mieli torkkua tai nukkua

ei tee mieli syödä tai juoda mitään erityistä

kaikki pelit on pelattu ja kirjat luettu eikä tee mieli uusintakierrosta

Tuntuu, että keskittyminen riittää oikeastaan vain hiljaa istumiseen ja peukaloitten pyörittämiseen. Tervetuloa kerhoon.

Syysloma alkoi juurikin tänään ja olo on kepeä ja kiire ei ole minnekään. Samantien kun ei ole vaadittavaa tekemistä viikkoon niin iskee tylsyys. Mikä noidankehä!

Onko siis tultu siihen, että tässä kiirekulttuurissa ei ole oikein ihmismielelle vain olla ja nauttia tekemättömyydestä? Onko kyse turhautuneisuuden sietokyvystä? Eikö pitäis joskus vaan antaa itselle aikaa istua turhan panttina?