#murteet

Ku tuo d-kirijai tuppaa kaota (niiku noi) mu puhheesta, ja ku se ei aina korvaannu j:llä, nii eiks heittomerkin käyttö ois iha tähelline vaihtoehto semmottisissa sanoisa, joisa pittää olla jottai välisä, että sen ymmärtää?

Vuoden 2016 Ylen julkaisu, jossa käsitellään suomalaisten ja karjalaisten loitsujen historiaa. Juttu sisältää nauhoituksia.

Loitsu voitiin lausua, kuiskata, ajatella tai laulaa. Esitystapa valittiin tilanteen mukaan, joskus yhdistellen kaikkia tyylejä hiljaisesta mutinasta laulamiseen. Oikea esitystapa ja sanamuoto olivat tärkeitä, mutta loitsut myös muokkaantuivat paikkakunnan oman murteen ja sanontojen mukaan.

-

Varhaisimmat loitsut ovat peräisin muinaisista korkeakulttuureista ja loitsujen käytön historiaa voidaan jäljittää kirjoitustaidon syntyvaiheisiin saakka. Vanhin itämerensuomalainen kirjoitettu loitsu löytyi vuonna 1957 Novgorodin alueelta. Tuohenpalalle kirjoitetun salaman loitsun on arvioitu olevan peräisin 1200-luvulta.

sisko ymmärtää mua joka kerta vähemmän

ankeleekiste välttämättömästi

faarelmai/ne, -se vadelma

flatkutta latkia, koer flatkut kiältäs vesikupis

hullumi pahemmin, olis siin voinu hulluminki käyr, sano äij ko äm saunlauttelt putos ja kual

häälyt liikkua, syä nii ete hääl muuk ko silmä

jonkkus jonnekin

karat 1. juosta, juoksennella, lapsek karava pisi kattu, 2. lähteä karkuun, paeta

kolpat kulkea yöjalassa, kolppavat tual yäkaussi

kuippali paljonko

köljät kaivella, penkoa, köljät kaik ylösalasi

lamppampapeni mon. lampaan papanat

linnusilm pieni muru

maahanpanjase hautajaiset

meetter metri

mukul, -a lapsi, ei mukulist ol muut ko vasikampaska kantama ja purottava sitäki viäl pisin tiät

muulloste muulloin, ei suru ihmist muulloste kiusa ko sillon, ko ihmine ite sure

nakotta tehdä mieli, haluttaa, mnuu nakotta kovaste

nestuuk, -i nenäliina

nii mar kaiket niinpä kai

olevannas olla olevinaan, mahtailla

parev parempi, parev lehm lypsäk kon tappa, mut parev tappakki ko antta ite kualla

pöpö aave, kummitus

semmottes oikke niinpä niin

sialumpiar, -u "sielunpieru", heiveröinen, avuton henkilö, hän o valkone ko sialumpiar

sualinkaine suolimato

tyyjö tykö, luokse

tämppäi tänne päin, tuleks kettä muit tämppäi? Kysys Antersson, kon kaevom putos

ulist ulvoa

upi upoksissa, upoksiin, upota

vat vatsa, vatampolte vatsakipu

versta työhuone, -paja

viu nokas vivun kärjessä

yässeks yöksi

älät elää, hajussaki älä ko saa vaa olluks

This is why we young people rarely use dialects, people view them as wrong

"Tuuks mei kaa paikkaan x" (= niiku meidän kanssa u know)