#kansanusko

Karhukultti & Hirvikultti

"Cult of the Bear" and "Cult of the Moose" in english. Finnish people belonged to either of the old totemic "tribes", and venerated their animal ancestor. Finnic pagan registered religious group "Karhun Kansa" (eng. "people of the bear") practice karhukultti.

(Karhun Kansa website; Karhun kansa in english)

Väki

Finnish land, nature, and ancestor spirits, also a spiritual power that exists in everything. Sometimes described as "Finnish Chi"

Hiisi

Word for a being, sacred place, and something taboo. For example a specific sacred rock is "Hiidenkivi" (stone of Hiisi). Sometimes hiisi are imagined as troll- or goblin-like creatures. In Finnic myths there exists a "Hiidenhirvi", magical moose/reindeer who many try to catch but fail.

Sanat

Literally "words". Words have immense power in Finnish myhtology. Special poems that describe the creation of animals, other beings, and concepts, are called "Syntysanat". Those poems can be used to control or call upon the concepts in question, and are evoked in different "spells".

Sielulintu

Vuoden 2016 Ylen julkaisu, jossa käsitellään suomalaisten ja karjalaisten loitsujen historiaa. Juttu sisältää nauhoituksia.

Loitsu voitiin lausua, kuiskata, ajatella tai laulaa. Esitystapa valittiin tilanteen mukaan, joskus yhdistellen kaikkia tyylejä hiljaisesta mutinasta laulamiseen. Oikea esitystapa ja sanamuoto olivat tärkeitä, mutta loitsut myös muokkaantuivat paikkakunnan oman murteen ja sanontojen mukaan.

-

Varhaisimmat loitsut ovat peräisin muinaisista korkeakulttuureista ja loitsujen käytön historiaa voidaan jäljittää kirjoitustaidon syntyvaiheisiin saakka. Vanhin itämerensuomalainen kirjoitettu loitsu löytyi vuonna 1957 Novgorodin alueelta. Tuohenpalalle kirjoitetun salaman loitsun on arvioitu olevan peräisin 1200-luvulta.

Sammakkoarkku Kuopion tuomiokirkosta

Vanhan kansan mukaan onnea oli maailmassa rajallinen määrä - toisen onni oli siten itseltä pois. Tästä syystä onnen jakautumiseen pyrittiin vaikuttamaan monien erilaisten taikojen avulla. Kalastuksen, kuten muidenkin elinkeinojen yhteydessä oli erityisen tärkeää pyrkiä onnen ja menestyksen turvaamiseen.

Kalastustaikoihin liittyvät kaksi Suomen kansallismuseon kokoelmissa olevaa, Kuopion tuomiokirkosta löytynyttä pientä leppäpuista arkkua, joiden sisällä on sammakko. Arkuista ensimmäinen löytyi kirkon korjaustöiden yhteydessä vuonna 1895. Löytö uutisoitiin tuolloin Uudessa Suomettaressa:

"Pakanuus piilee vielä kristityn kuoren alla aivan piispan jalkain juuressa Kuopiossa. Tuomiokirkon siltaa purkaessa löydettiin näet sakastin puoleisen sillan alta aivan läheltä sillassa olevaa luukkua kolmattakymmentä pientä leppäistä kuolleen kirstua ja jokaiseen kirstuun oli asetettu sammakko makaamaan ja kolme kappaletta nuotan perästä leikattua palasta pään alle. Yksi vainajista oli vasta tänä kesänä pantu - - Vanhat ukot arvelevat tällä tavoin otettavan kalaonni pois naapurilta, ja niinpä valitetaankin, että lähitienoilla leikellään joka kevät nuotan periin isoja reikiä, jotka ovat luultavasti tehdyt tätä tarkoitusta varten. Milloinhan hävinnee tuo katala taikausko lopen maastamme?"

Kaksi vuotta myöhemmin tuomiokirkon suntio luovutti kokoelmiin toisen, vasta löydetyn sammakkoarkun. Lähetystä seurasi huomautus: "Koska tämä kirstunen näyttää aivan uudelta - on siis vieläkin täällä niin taikauskoisia kalastajia, että luulevat saavansa kaloja semmoisilla tempuilla."

Kalastustaikoina käytetyistä sammakkoarkuista on tietoja lisäksi ainakin Tuusniemeltä. Siellä kirkon kivijalkaa korjattaessa löytyi vielä vuonna 1907 useita kymmeniä sammakkoarkkuja, joista osa niistäkin tuoreita. Uudessa Suomettaressa kirjoitettiin tuolloin: "Sitä on siis tuonkinlaista taikauskoa "sivistyneeksi" itseään kiittelevässä Savossa."

Kuopion tuomiokirkon säilyneet sammakkoarkut ovat leppäpuisia. Leppää pidettiin taikapuuna, koska kasvava, nuori leppä erittää punertavaa, veren kaltaista nestettä. Arkkuun suljettu sammakko on joko kääritty verkonkappaleisiin tai verkonkappaleet on asetettu sammakon pään alle. Verkonpalasia on kolme, lukumäärä, jota yleisesti pidettiin taikavoimaisena. Molemmissa tapauksissa sammakko on kiinnitetty arkkuun neulalla, jossa on valkoista lankaa. Arkut oli viskattu kirkon lattian alle, sillä kirkkoja pidettiin hyvin voimallisina rakennuksina, joiden uskottiin antavan voimaa niihin sijoitetuille esineille ja vahvistavan näihin liitettyjä loitsuja. Mitä lähemmäs alttaria arkku osui, sitä voimallisempana taikaa pidettiin.

Aikalaisten tulkinnat sammakkoarkkujen merkityksestä olivat kahtalaiset. Toisaalta uskottiin, että leikkaamalla verkonkappaleet naapurin verkoista saatiin loihdittua tämän kalaonni itselle, toisaalta taas taian uskottiin turvaavan hyvän kalaonnen kateellisten "pahain silmäin" haitallisia vaikutuksia vastaan.

Suomalaisen kansanuskon sanakirja, 2016, Kirjailijat: Risto Pulkkinen, Stina Lindfors