Arjen muuttuminen juhla-ajaksi muuttaa myös käyttäytymisen rutiinia ruoan ja juoman suhteen. Juhla-aikana voidaan syödä erilaista ruokaa ja syödä runsaammin ja paremmin kuin arkena. Kansanomaisiin merkkipäiviin on tuonut juhlan tunteen jo se, että ihminen on voinut syödä itsensä kylläiseksi. Myös runsas juominen on kuulunut tiettyjen merkkipäivien ja vuotuisjuhlien kuvaan. Jouluksi on valmistettu väkevää jouluolutta, sahtia, kaljaa tai viinaa ("Juoman jouluna pitää, lihaa syömän laskiaisna"). Kekrinä otti kuvausten mukaan ryypyn sellainenkin, joka ei tavallisesti juonut ("Köörinä pitää olla humalassa", Kiuruvesi). Vanha kevätkylvöjuhla oli 1500-luvulla Ukon maljan juominen, juhla, jossa Agricolan kuvauksen mukaan juopui sekä "piika että akka" ja jossa "paljon häpeää tehtiin". Käräjäpöytäkirja kertoo 1662 hauholaisten juoneen kannun olutta sateen saamiseksi. Juomisrituaalia pidettiin siis hyödyllisenä tapana, johon oli perinnäinen oikeutus.