#henki

Aside from the wonderful bits of space rock and prog that Circle add to Richard Dawson’s sound (and the collaboration certainly works that way round, with Dawson as primary artist), hearing so much drama and lushness, especially in Henki’s weightier moments, is marvellous. There are few storytellers, songwriters, or even singers, quite like Dawson, right now or ever.

I made a gift for Henki since they hit 10k on YouTube and they FINNA HAVE A BIRHTDAY!!

Congrats broooo

SIMBAD-esimerkkisessioita

Tässä tekstissä käsitellään avaruusolentojen sieppausten mahdollisesti lopettavaa, tohtori Corrado Malangan kehittämää SIMBAD-tekniikkaa. Lue aiempi artikkeli SIMBADista:

https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/visualisointitekniikoita-simbad/

Lainaus “ALIEN CICATRIX 2″:sta

kirjoittanut tri. Corrado Malanga, heinäkuu 2005

SIMBAD: Eräitä esimerkkejä

Ensimmäinen esimerkki

Sielu johtaa haastattelua, koska hänen on nyt ehdottomasti ymmärrettävä, miten asiat ovat. Tässä on teksti:

Käärme lukee sanomalehteä; Valo-olento puhuu molempien puolesta, koska käärme suuttuu välittömästi ja ajattelee, että kaikki tämä on turhaa pilaa. Murina soittaa puhelinta kymmeniä ja kymmeniä kertoja… mutta kukaan ei vastaa, joten hän ei voi kuunnella eikä puhua. Heinäsirkka (hyönteismainen avaruusolio) tulee hetken kuluttua sisään yhdestä keskusovesta; hän jää katselemaan kaikkia hetken aikaa ja istuu sitten Käärmeen viereen. On vielä kaksi muuta ovea: oikeanpuoleisen oven takana, joka on kiinni, piileskelee hyvin pitkä olento; hänellä on pitkä leuka ja hän on laiha.

Sielu haastattelee kaikkia ja pyytää selityksiä… Yksi kolmesta reunalla istuvasta miehestä, vanha, viittoo Heinäsirkkaa aloittamaan. Tämä nousee seisomaan, laittaa molemmat jalkansa pöydälle ja sanoo hyvin tahdikkaasti, että kaiken tämän on hyvin pian loputtava, koska tämä ei ole enää ajateltavissa. Hän selittää, että he ovat tehneet kovasti töitä tämän eteen ja nyt he eivät voi ja nyt he eivät halua menettää kaikkea, koska he ovat tuhlanneet koko pitkän olemassaolonsa siihen. Itse asiassa, se sanoo, että luoja teki virheen alkulähteellä, virheen, joka voidaan korjata vain tekemällä kaikki tämä. Emme halua menettää mitään, hän sanoo… ja istuu alas. Ruohokäärme, jolla on nyt punaiset, veriset silmät, huuruaa ja riepottelee kaikki paperit, jotka hän oli laittanut pöydälle… sitten se vain lähtee pois ja sanoo tylysti Valo-olennolle, että se puhuisi hänen puolestaan… sitten se istuu taas alas. sillä välin puhelin soi koko ajan.

LUX, jonka silmät on ympäröity mustalla, lapsen kasvot, joita ei voi nähdä, vaan vain havaita, puhdistaa äänensä ja sanoo: ”Rakas sielu, näetkö, universumissa, kuten tiedät, mikään ei kuulu kenellekään”, (näin hän sanoo), ”ja se merkitsee, että kuka tahansa voi käyttää hyväkseen mitä tahansa muuta haluamallaan tavalla”. Kukaan ei estä sinua tietämästä, ja miksi haluaisit estää meitä tekemästä sitä, mitä olemme syntyneet tekemään, kun kerran olet niin hyvä? Te olette syntyneet tietämään … ja me olemme syntyneet olemaan ja pysymään; ja me tarvitsemme selvästi tätä kehoa, jotta voimme toteuttaa tämän; me tarvitsemme tämän Mielen ja tämän Hengen ja me tarvitsemme teitä; te, ymmärtääksenne, tarvitsette asioitanne, ja me tarvitsemme eri asioita, ja siksi ei ole reilua, että päätätte puuttua asiaan karkeasti. Tarkoitan, että jos teidän mielestänne on oikein kiusata, niin siitä vain, mutta tämä ei kuulu luonteeseenne… vai kuuluuko?” Tätä sanoessaan se tönäisee kyynärpäällä Käärmettä, joka kikattaa sanomalehden takana…

Vasemmanpuoleinen ovi aukeaa, ja viisisormiset blondit tulevat sisään: he saapuivat ensimmäisinä, mutta pysyttelivät vielä ulkona. Nainen jää taakse ja päättää olla istumatta. Mies sen sijaan tervehtii muita nyökäten ja istuu alas. Nyt Sielu kysyy häneltä saman kysymyksen: ”Miksi teet kaiken tämän?”. …Mies katsoo jälleen ympärilleen ja huomaa, että Käärme ja LUX tuijottavat häntä, ja sanoo melko alistuvalla mutta päättäväisellä äänensävyllä, ettei hän oikeastaan tiedä tästä tilanteesta, koska hänelle on kerrottu siitä vasta vähän aikaa sitten. ”Tiedät… tiedät hyvin, että tämä on tilanne.” — ja hän liikuttaa käsiään ikään kuin hän haluaisi näyttää tytölle tilanteen; sitten hän taittaa kätensä — ”Oikeastaan, hän sanoo, että olet hyvin tehty kokonaisuus.” Ja samalla kun hän sanoo tämän, hän poimii käsillään pöydältä hajallaan olevat paperit, hän tasoittaa ne ja asettaa ne takaisin. Nainen astuu taaksepäin, Ruohokäärme vilkaisee häntä ja katsoo häntä silmiin, ikään kuin hän haluaisi haastaa hänet; sitten hän pudistaa päätään, ja uros, joka huomaa tilanteen, kääntyy ympäri, tarttuu häntä käsivarresta ja sanoo hänelle: ” Rentoudu”.

Sielu kääntyy häntä kohti ja kysyy, onko hän tietoinen kaikesta ja mitä hän voi sanoa asiasta. Nainen astuu eteenpäin, nostaa katseensa ylös ja kun hän on sanomassa jotain, Valo-olento puuttuu asiaan ja sanoo, että naiset eivät puhu siellä mistä hän on kotoisin… ja katsoo miestä, joka nyökkää myöntävästi. Ruohokäärme huokaisee pitkään ja syvään, kuin purkaakseen jännitystään. Kolmen joukossa oleva, jonka vain Sielu näkee, kutsuu häntä päästämään irti ja jatkamaan, koska vielä on mahdollisuus palata tähän aiheeseen. Nyt Sielu haluaisi puhua Hengen kanssa, mutta puhelimen soiminen on nyt niin sietämätöntä, että he päättävät vastata siihen: ”Aha, vihdoinkin.” –– sanoo Murina — ”Et kai aloittanut ilman minua? Tiedät nimittäin, etten pidä ovelista kavereista.”

”Ei,” — vastaa LUX — ”Yritimme vain säästää teidät turhalta höpötykseltä: siinä kaikki. Tiedätkö, Sielu haluaisi tietää, miksi me teemme kaiken tämän.” Murina sanoo: ”No, rakas Sielu, aion kertoa sinulle heti. Sinä olet minun. Eikö kukaan ole koskaan kertonut sinulle? Anna siis rakkaan nuoren ystäväsi kertoa, koska hän haluaa olla niin fiksu: kysy häneltäkin, mitä todella tapahtui, ja kysy häneltä, kuka oli ensimmäinen, joka pani sinut vankilaan. Tulet yllättymään. Tulet näkemään, ja vasta sitten ymmärrät. Täällä, kuten kaikki tietävät, minulla on oikeus antaa käskyjä muille, koska minä polveudun hänestä”, ja hän osoittaa yhtä kolmesta vanhaksi tulleesta, ”ja ehkä on tehty virhe, mutta siitä on kulunut todella pitkä aika, ja nyt on aika korjata se: nyt tai ei koskaan… mutta näet, että me teemme sen. Mutta sinä, etkö sinä halua, että asiat palaavat siihen, miten ne olivat alussa? Päästä meidät maailmaanne, ja silloin sinulla on sama vapaa tahto: ethän halua kieltää itseltäsi jotain etukäteen? Ollaksesi todella vapaa valitsemaan, sinun on tiedettävä, mihin uskaltaudut, joten sinun on kokeiltava sitä, ja sitten olet vapaa valitsemaan. Ja sinäkin, jotta voisit tietää kaiken, sinun on kokeiltava kaikkea; etkö ymmärrä, että hän haluaa pakottaa sinut hylkäämään itsesi? Sinä olet se, joka on todella tärkeä; hän olisi tehnyt samoin. Tiedätkö, on todella helppoa olla hyvä, kun on hyvin suojattu. Jos olet todella niin rohkea ja viisas, säästä meidät kaikelta näiltä paskapuheilta ja tuo meidät luoksesi, niin voimme kohdata toisemme samalla tasolla”.

Valo-olento nyökkää. Sotilaat yrittävät sillä välin aina silloin tällöin puhua, mutta aina kun joku heistä yrittää puhua, muut siirtyvät kauemmas ja kääntävät selkänsä heille, koska kukaan ei oikeastaan välitä siitä, mitä he sanovat ja mitä he haluavat. Sielun on kuitenkin ymmärrettävä edes heidän näkökulmansa, ja puhuttelemalla sitä, jolla on lippalakki päässä, hän esittää tälle saman kysymyksen: ”Miksi teet kaiken tämän?” Sotilasmies pysyy hetken aikaa hiljaa: on ensimmäinen kerta, kun joku on kiinnostunut hänen mielipiteestään. Hän kakistaa kurkkuaan, säätää paidan kaulusta ja alkaa puhua heidän ja muukalaisten välisestä sopimuksesta. Hän myöntää, ettei hänellä ole pääsyä kaikkiin asemiin, ja sanoo, että he vievät siepatut vain tiettyyn pisteeseen asti, sitten he eivät tiedä, mitä heille tehdään. Nyt puhuu toinen sotilasmies, ja hän on pukeutunut hieman eri tavalla, ja hän sanoo, että tämän vuoksi myös maanpäällinen armeija vie toisinaan siepattuja. Me teemme sen, hän sanoo, jotta tiedämme, mitä heille tapahtuu, ja jotta tiedämme, sanovatko avaruusolennot meille kaiken totuuden. ”Sitten, tiedättehän, miten se toimii, jos me pystymme tekemään jotakin omaksi hyödyksemme… se ei olisi paha.”

”Mutta mistä totuudesta sinä puhut?” — örähtää Valo-olento — ”Luuletko, että olemme niin tyhmiä? Olkaa hyvä. Olette niin valheiden ympäröimiä, että ette lakkaisi palvelemasta meitä, vaikka tietäisitte todelliset tosiasiat. Pääsette siihen pisteeseen, että eliminoitte itsenne. Se emme tule olemaan me, jotka fyysisesti eliminoimme teidät kaikki, koska te eliminoitte itsenne oikealla hetkellä, ja uskokaa minua, tuo hetki on tulossa pian. Kyllä, ystäväni, Käärme auttaa teitä, ah ah”. Sillä välin naaras ravisteli edelleen päätään ja lähestyi Henkeä. Sielu tarkkaili edelleen ylhäältä. ”Henki, kerro minulle, mitä mieltä olet siitä?”

Hengellä on vapiseva ääni: hän on syvästi liikuttunut. ”Tiedättekö, minä… en tiedä. En luota heihin, ja se johtuu myös siitä, että minun on vaikea puhua sinulle. Sanon jotain, mutta he muuttavat sen aina haluamallaan tavalla. Joskus en ole edes tarpeeksi vahva puhuakseni takaisin. Sinä tiedät, mikä on oikein sinulle, mikä on oikein kaikille. Jokaisen on kuljettava omaa matkaansa, eikä ole paljon selitettävää; jokaisen on oltava sellainen kuin on. Miten voit pyytää jotakuta olemaan jotain, mitä hän ei ole? Kaunis asia olemisessa on se, että jokainen meistä, vaikka olemme osittain yhtä, jokainen meistä on erilainen kuin kaikki muut, eikä koskaan voi olla ketään toista kaltaistanne. Olette ja tulette aina olemaan ainoa itsenne kaltainen, ja eikö tämä riitä? Te kaikki päätyisitte olemaan olematta oma itsenne, eikä ole mitään kauheampaa kuin olla olematta oma itsensä. Epätoivoinen pyrkimyksenne ikuiseen olemassaoloon saa teidät unohtamaan itsenne. Katsokaa itseänne: kidutatte muita eläviä olentoja epätoivoisessa yrityksessänne elää, ja olette viettäneet koko elämänne vain jahdaten itse elämää. Ratkaisu oli aivan nenänne edessä, mutta se ei riittänyt, ja nyt haluatte syyttää meitä virheistänne ja turhautumisestanne. Lopettakaa se. Teillä on vielä aikaa lopettaa. On totta, aikaa ei ole enää kovin paljon jäljellä, mutta sitä te halusitte”.

HUOM: Alkaen ylhäältä ja myötäpäivään:

Anima – Sielu

Cavaletta – Heinäsirkka

Militare male – Sotilasmies

Non lo so chi è – En tiedä kuka se on

Ringhio, non può venire ma telefonare – Murina (varjo-olento), hän ei voi saapua paikalle, mutta hän voi soittaa puhelimella

Essere di Luce – Valo-olento ( LUX )

Biscio – Ruohokäärme

Uomo che invecchia, ha i capelli e la barba lunghi e bianchi; ha molte rughe. – Mies joka vanhenee; hänellä on pitkä valkoinen tukka ja parta

L’uomo che c’è ma nessuno lo vede a parte l’Anima. Solo lei può parlare con lui. E’ sempre gioviale ( ? ), luminoso. – Mies jota ketään ei näe, paitsi Sielu. Vain Sielu voi puhua hänelle. Hän on aina mukava ja loistaa valoa.

Il corpo c’è ma non partecipa – Kehoni on läsnä, mutta se ei osallistu

Spirito – Henki

Testa a cuore con bambino – Avaruusolento, jonka pää on sydämen muotoinen, jolla on mukanaan lapsi

Lei non si siede – Nainen ei istu alas (viitaten oransseihin avaruusolentoihin)

In basso – Alareunassa:

L’Anima sta in alto, sopra la Mente, al centro del tavolo. la Mente è dentro a un cilindro con dell’acqua all’interno. – Sielu pysyy aina yläpuolella, Mielen yläpuolella, pöydän keskiosassa. Mieli on vedellä täytetty sylinteri.

”Lopeta, typerys!” — sanoo Valo-olento — ”Mistä sinä puhut… En ole menettänyt mitään. Miksemme puhuisi identiteetistäsi? Ilman sielua sinäkin olisit epätoivoinen, mitä sinä tiedät!?”

”Minä” — sanoo Henki — ”olisin hyväksynyt itseni missä tahansa muodossa, enkä voisi muutoinkaan olla kukaan muu, mutta teidän kanssanne on turha puhua: teidän itsetietoisuutenne on nollan alapuolella. Ja mitä teette, kun saavutatte tavoitteenne? Vietättekö koko ikuisuuden jahdaten kuolemaa? Ja silti viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu”.

Käärme suuttuu, se huuruuntuu ja sen silmät syttyvät tuleen; se hakkaa häntäänsä lattiaan ja saa huoneen tärisemään hirvittävällä värinällä. Sielu ei ole tästä huolissaan, ja hän kääntyy vanhuksen puoleen:

”Tiedäthän sinä. Sinä olit siellä ja tiedät: miksi jätin sinut tänne?”.

”No” — puuttuu asiaan Murina — ”näin ei oikeastaan tapahtunut. Mieti asiaa tarkkaan”. ”Anteeksi.” — sanoo pieni mies oven takana oikealla — ”Saanko sanoa pari sanaa?”

”Emme ole kiinnostuneita.” — sanoo LUX ärsyyntyneenä — ”Sielu, kuuntele minua: Mieli kääntää sen puolestasi, se on totta, mutta Henki valehtelee!”

Keskeytin tässä vaiheessa saattamatta haastattelua loppuun, koska oloni ei tuntunut hyvältä. En pystynyt enää jatkamaan. En voi selittää, miten pahoin yhtäkkiä voin. Ja sitten tunsin itseni hyvin väsyneeksi, joten päätin keskeyttää tämän. Se on outoa, koska koko juttu tuntui todelliselta. Huoneessa oli todella ahdasta, ja tuntui, ettei ollut ilmaa hengittää. Jos todella keskityin siihen, pystyin melkein tuntemaan pöydässä istuvien vaatteiden kankaan.

Hattupäisellä sotilaalla oli päällään puku, jonka kangas oli karkeaa, sellaista, joka hieman kutittaa, kun sitä käyttää.

Viisisormisen puku, se sininen, tuntuu kylmältä.

Sydämenmuotoisen iho on ryppyinen. Melkein tuntuu, että se on sisältä kuiva.

Heinäsirkka pitää liikkuessaan narisevaa ääntä… miten outoa.

Pieni mies oven takana on hyvin pitkä, ehkä 180-senttinen, hyvin hoikka, ja hänen ihonsa on tumman violetin värinen. Hän vaikuttaa melkeinpä kyyryselkäiseltä, mutta ehkä se johtuu vain hänen asemastaan. Hänen kätensä ovat pitkät, ja niitä näytti peittävän vain yksi kerros ihoa, huokoinen iho, kuiva ja ryppyinen joissakin kohdissa (kuten kyynärpäissä). Hän vaikuttaa vanhentuneelta; luulen nähneeni hänestä unta aiemmin, mutta hän oli erilainen. Joka tapauksessa, hän on vanha; hänen silmänsä ovat mustat, ja hänen leuassaan roikkuu jotain (aivan kuten faraoilla, tiedättekö?). Tuo hänen leuassaan roikkuva asia näyttää siltä, että sillä on pyöreitä kerroksia, kullanvärisiä, mutta se on musta liitoskohdasta. Hänen selkänsä takana ei ole mitään, nyt kun ajattelen asiaa.

Murinan maailma on synkkä, surullinen ja tuhoon tuomittu. Hänellä ei ole mitään muuta.

Takana istuvat kolme kaveria: keskellä istuvaa pidin itse asiassa kahden muun kaverin yhdistelmänä. Hänellä on samat ominaisuudet kuin kahdella muulla, mutta erillään. Hän on se, joka saa erottelun pysymään samana. Havaitsen hänet kuin spiraalin, joka pitää kaksi universumia erillään, sillä muuten ne sulautuisivat toisiinsa. Uskon, että hän on osittain olento, joka ei vanhene, ja osittain vanha mies. Hän on se, joka päätti jäädä tälle puolelle: hän on keskellä, aivan kuten piirroksessa (ks. alla – A.N.). En tunne toista: Minun täytyy miettiä sitä, koska näen sen tavallaan, mutta en voi oikein visualisoida sitä.

Sotilasmiehet: yhdellä on kirkkaanvihreä puku. Vetoketjussa ei ole kirjoituksia. Toisella on baskerin kaltainen hattu, jonka päällä on symboli (en oikein näe sitä: sanoisin, että punainen, mutta sitä pitäisi miettiä). Se on myös hänen univormunsa vetoketjussa. Kolmannella on tummansininen asu (mutta se on eri sininen kuin viisisormisen asu), ja hänellä on myös lippis, mutta eri tavalla kuin toisella, hän otti sen pois ja laittoi sen pöydälle. Ensimmäisellä on ruskeat kengät, kuin raakaa säämiskänahkaa. Ne ovat lian peitossa. Ylimielisellä, jolla on baskeri päällään, on pieni jalka. Univormussa on monta väriä, koska se on tehty monista värillisistä langoista. Väri on kuitenkin melko tumma. Siellä on myös toinen sotilasmies, mutta en muista hänestä juuri nyt mitään, ehkä se on yksi näistä kolmesta, mutta en osaa sanoa, kuka: Muistatko, kun kirjoitin sinulle kuvaillessani sitä paikkaa, josta en ollut edes varma, oliko se Maassa? Luulen, että armeija oli siellä.

Luulen, että olin pitkään poissa tuon unen aikana. Muistan kaikki yksityiskohdat noista huoneista ja rakennuksesta. Kun menimme ylös  erittäin suurella kulkuvälineellä, pystyin jopa näkemään ulos, ja siellä oli valtava maa-alue, joka oli hieman punertava. Se näytti melkein savelta siellä täällä ja siellä. Kasvillisuutta ei ollut, ja pohja oli jaettu kahteen osaan. Ylhäältä pääsi sisään ja muutaman kerroksen alas. Osa alaosasta tuli esiin kallioiden välistä, ja se oli väriltään hyvin samanlainen kuin maa, ehkä hieman vaaleampi, mutta ei liikaa; se oli karkea. Seinissä oli hyvin paksut lasit (uskoakseni panssaroidut), noin 30 x 35 cm. Voi luoja, muistan todella kaiken tästä paikasta. Yritän kirjoittaa asioita, joita en ole koskaan ennen kirjoittanut.

Huone: ovessa ei ollut sisäpuolella kahvaa. Sen saattoi avata vain ulkopuolelta. Minun huoneeni edessä oli toinen huone, toinen sivulla ja toinen edessä. Huoneita erottava käytävä oli hyvin suuri, ehkä kaksi metriä.

Sotilaat olivat siellä ja he vain tarkistivat ja saattoivat. Mutta se paikka oli erilainen kuin kaikki muut, joissa olin ollut aiemmin. Se ei ole tavallinen kidnappauspaikka, josta sinut viedään kotiin, kun työ on tehty. Se oli erilaista siellä. Kuten jo kerroin, olen lähes varma, että olin siellä hyvin pitkään.

Tämä oli rakennuksen rakenne: sisäänkäynti oli korkeimmassa kohdassa, ja sinne päästäksemme meidän oli käännyttävä oikealle ja mentävä ylös. Sisäänkäynti oli suuri harmaa kupoli, eräänlainen heijastava harmaa, läpinäkyvä, jota ympäröivät kivet. Siellä ei ollut ovia: sisään pääsi ylhäältä. Se oli spiraalimainen aukko, josta pääsi sisään. Kun oli kerran sisällä, sieltä ei päässyt ulos, koska seinät olivat kiinni. Sama juttu päti alaspäin mentäessä: yläpuolella oleva seinä sulkeutui, mutta sinne jäi ikään kuin rako auki, josta ei ilmeisesti kukaan ihminen päässyt läpi (halkaisija oli vain 5 tai 6 cm – noin 2 tuumaa). Korttelit olivat muutama kerros alempana (ainakin 4). Sen alla ei ollut mitään, mutta siirtymällä muutama metri oikealle, alhaalla oli lisää kerroksia. Se oli hyvin suuri.

Nyt kun tarkkaan ajattelen asiaa, uskon, että meitä alakertaan saattanut sotilas oli se, jolla oli baskeri, hän oli laiha. Hän käveli pysähtymättä. Hän oli hyvin kireä, jäykkä, menettämättä koskaan malttiaan.

Uskon, että armeijassakin on hierarkia. Jotkut heistä eivät koskaan näe avaruusoliota: tarkoitan, että yksi saattoi minut huoneesta toisen sotilaan luo, joka saattoi minut toisen sotilaan luo, joka saattoi minut avaruusolion luo, eikä viimeinen sotilas voinut mennä minne tahansa. Ensimmäinen sotilas ei tiedä kolmannen sotilaan henkilöllisyyttä, ja niin edelleen. Baskeria päässään pitävä sotilas on yleensä ruskeatukkainen ja tummasilmäinen. He eivät puhu keskenään italiaa, enkä ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä he sanovat toisilleen luovutuksen aikana. Mutta luulen, että siellä on joku sotilasmies, joka on tärkeämpi kuin muut. Tarkoitan: on joitakin sotilasmiehiä, jotka luulevat, että heillä on jotain merkitystä. Eli ne, jotka saattavat, ne vain tekevät sitä työtä, ihan kuin tavallista työtä. On muitakin, ja he antavat minulle sen vaikutelman, että heillä on vähän enemmän merkitystä (mutta he eivät silti merkitse mitään). On hyvin todennäköistä, että he eivät edes kuulu armeijaan, vaan maanpäällisiä, joilla on ehkä jokin tärkeä virka. Minulla on silmieni edessä kuva, joka on hieman outo, ja jos piirtäisin hierarkian ”jumalattomista”, jotka ovat salaliitossa avaruusolentojen kanssa, ottaisin mukaan:

– sotilaat, jotka saattavat teidät muiden sotilaiden luo,

– ne, jotka saattavat teidät muukalaisten luo,

– sotilaat, jotka suunnittelevat, jotka palvelevat läheisemmin tiettyä maanpäällisten kategoriaa (ehkä valtionpäämiehiä), jotka uskovat olevansa asemassa, joka on ”melkein” sama, ja jotka ovat yhteistyössä avaruusolentojen kanssa.

Uskon, että sotilaat, jotka kidnappaavat ihmisiä tietääkseen, ovat:

– ne, jotka tuovat teidät avaruusolentojen luo, koska he haluavat tietää, mitä avaruusolennot tekevät teille.

– ne, jotka tuovat sinut muiden sotilaiden luo, koska he haluavat myös tietää, mitä he tekevät kaapatuille.

– Sitten uskon, että myös ne, jotka ovat vain hallituksen alaisia, sieppaavat teidät, koska he haluavat tietää, kertovatko avaruusolennot koko totuuden.

En tiedä, toisinaan se on outoa, koska tämä pohja, tämä tilanne… Tunnen sen nyt niin todeksi aivan kuin eläisin siinä juuri nyt, kun kirjoitan sitä ylös.

Sotilaat ja heidän arvoasteensa, tuntuu melkein siltä, että ne ovat kuin kerroskorkeudet: mitä alemmas pääsee tukikohdan kerroksissa, mikä tarkoittaa, että saa enemmän tietoa kokeista, sitä tärkeämpi on sotilaana (jos niin voi sanoa). Yhdessä tämän armeijan kanssa käytävällä kulkee myös avaruusolento, silloin tällöin, ja jos en ole väärässä, luulen, että se on heinäsirkka. Sitä on vaikea kuvailla, koska muistan todella paljon yksityiskohtia (jopa huoneen katossa olevien pienten mustien kuminuppien kerrosten määrän).

Analysoitaessa tätä esimerkkiä, joka valittiin, koska se on hyvin kattava ja kuvaava, on joitakin tietoja, joita siepattu nainen on selvästi palauttanut tietoisella tasolla sen jälkeen, kun ne oli painettu pitkäkestoiseen muistiin täysin tiedostamattomalla tavalla.

Esimerkiksi viisisorminen blondi (Oranssi) tuli tänne ensin, mutta he pääsevät sisään (huoneeseen) vasta sen jälkeen: tämä voidaan tulkita ottaen huomioon hypnoosisessioiden aikana muilta henkilöiltä tulleet tiedot, joiden mukaan Oranssit saapuivat ennen muita tälle planeetalle, mutta nyt heitä lasketaan vähemmän kuin ketään. Ja siksi tiedostamaton Mieli saa heidät visualisoidessaan odottamaan ovesta ulos. Naaras on aina miehen takana, ja jopa kaikissa hypnooseissa, joissa on Oransseja, nainen näyttää olevan alempiarvoinen mieheen verrattuna ja on aina miehen takana.

Siellä on outo pitkä avaruusolento, joka pysyy aina ulkona, ja piirroksessa hän on oikeassa yläosassa, ja hänellä on outo pieni parta tai ulkonema leuan alla. Tämä on erittäin hyvä kuvaus avaruusolennosta, josta egyptiläiset saivat luultavasti vaikutteita luodessaan identiteettiä Horus-jumalalleen, sille, jolla on silmä keskellä otsaa ja joka mainitaan myös Alien Cicatrixissa. Nainen, joka teki tämän pyöreän pöydän harjoituksen, ei voi olla tietoinen siitä, että näyttää siltä, että nämä avaruusoliot eivät enää näyttäydy tässä osassa maailmankaikkeutta, koska kuten muut henkilöt sanovat hypnoosin aikana, käytävä, jonka kautta he kulkivat, sulkeutui kauan sitten. Siksi tämä rotu nähdään siis oven takana, jota ei voi avata.

Murina, Kuusisorminen, joka on yhteydessä siepattuun vain ulkoisen linkin kautta ja joka ei ole hänen Mielen sisällä, toisin kuin tavallinen AAM, voi osallistua visualisointiin vain puhelimitse, antaen tiedon, että jos siepattu ei tajuttomasti aktivoi asianmukaista yhteyttä, niin Murina on pakotettu olemaan osallistumatta.

Käärmeen ja LUXin suhtautumista toisiinsa on liioiteltu, kuten komediassa, mutta sen voi selvästi päätellä heidän suhteestaan, aivan kuin heidän persoonallisuuksiensa tietyistä muistiinpanoista, joita tiedostamattoman mielen harjoittama liioittelu on vahvistanut ja erityisesti korostanut.

Kolme tyyppiä lopussa (siepattu keksi mielenkiintoisen muodon pöydälle) ovat vain meidän Luojamme, heidän Luojansa (Murinan luoja) ja keskellä oleva, jonka voi nähdä vain Sielu, ja joka edustaa kahden muun Luojan Luojaa. Maailmankaikkeuden dualismi ilmaistiin täydellisesti, kun sanottiin, että keskellä oleva on kahden muun yhteenlaskettu summa; toinen niistä vanhenee ja kuolee, kun taas toinen ei vanhene. Aivan oikein, koska toisella on sielu, kun taas toinen on menettänyt sen aikojen alusta lähtien. Kaiken tämän tarkoituksena on vahvistaa muiden Sielujen kertomaa tarinaa maailmankaikkeuden luomisesta.

On syytä huomata, kuinka monta tuolia on käytettävissä ja minkä paikan siepattu nainen valitsee pyöreään pöytään osallistuville tahoille. Meidän on kiinnitettävä huomiota sotilaisiin, ei ainoastaan siihen, missä he istuvat, vaan myös heidän käytettävissään olevien tuolien lukumäärään, sillä se kertoo, kuinka monta erilaista sotilasta on mukana kaikessa tässä asiassa.

Kahdenlaisia sotilaita on pukeutunut vihreän eri sävyihin, ja kaikki siepatut kuvaavat heitä jatkuvasti juuri näin hypnoosin aikana.

Toinen esimerkki

Näin sanoo toinen siepattu nainen:

Vieraat: Sielu, henki, mieli.

Minä: Haluamme ymmärtää tilanteen, joten ensiksi kysyn sinulta, Sielu: haluan tietää sinulta, miten asiat ovat ja onko blondi yhä sisällämme.

Sielu: Ei. Hän ei ole enää. Hän lähti. Mutta tilanne on nyt melko arkaluonteinen, koska hän saattaa palata saadakseen joitakin aivoihinne jättämiään tietoja: hän tarvitsee niitä.

Minä: Mitä tietoja hän tarvitsee, ja ennen kaikkea, miten hän aikoo palata takaisin? Luulin, että olimme lähettäneet hänet sinne, siihen paikkaan, jossa hänen tietoisuutensa on. Ja jos hän palasi sinne, hänen ei pitäisi nyt palata tänne ollenkaan.

Sielu: Itse asiassa hän palasi sinne, mutta ei viipynyt siellä kauaa. Hän päätti palata tehdäkseen sen, mitä käskitte hänen tehdä, eli puhuakseen kansalleen tästä sodasta. Mutta hän voisi silti palata luoksenne, koska teissä on asioita, joita hän voisi käyttää.

Minä: Mutta minä lähetin hänet pois. Miten hän tulee takaisin? En vain ymmärrä sitä. Siinä tietoisuudessa, johon hän meni, hän vain liukenee kaikkeen. Hänen ei ole mahdollista palata sieltä takaisin. On selvää, että jokin ei toimi täällä, jotain, mitä en ymmärrä, joten meidän on ymmärrettävä se.

Sielu: Meidän on ymmärrettävä, että tämän kansan tietoisuus on erilainen kuin meidän. Heidän Tietoisuutensa on kuin jotain muovista, joka venyy ja lyhenee (ajatelkaa jotain vihreää plasmaa, aivan kuten Didò, josta voi tehdä monta pientä palaa, mutta joka voi myös koota itsensä uudestaan suureksi massaksi): se irtoaa ja on jotakin erillistä, mutta sitten se yhdistyy uudelleen. Yleisesti ottaen me teemme jotain samanlaista sielumme kanssa. Niillä ei ole sielua, ja niinpä ainoa tapa, jolla ne voivat tulla kaikeksi, ja samalla vain osaksi, on käyttää tätä Tietoisuutta. Hän tulee takaisin, koska hänellä on jotain tekemistä: hänen on puhuttava kansalleen ja annettava sen ymmärtää, miten asiat ovat, mutta hänen on myös tehtävä jotakin Ihmisiä kohtaan, ja sitä varten hän tarvitsee aivojenne tietoa: tietoa, jota hän ei voinut tuoda mukanaan. Siksi hän tulee takaisin.

Mutta emme voi päästää häntä takaisin sisälle. Jos hän haluaa jotain, mitä tahansa, hänen on tehtävä se ulkopuolelta, eikä muuta vaihtoehtoa ole. Häntä ei päästetä enää takaisin sisälle. Teemme siitä aivojen osasta saavuttamattoman. Hän voi toimia vain ulkopuolelta. Ulkopuolelta käsin toimiakseen hän tarvitsee ruumiin, joten hän tulee luultavasti ruumiin kanssa: hän näyttäytyy teille ruumiin kanssa ja pyytää teiltä joitakin asioita. Muistakaa, että näillä ihmisillä on rajallinen tietämys siitä, miten asiat ovat, erityisesti siitä, miten pyytää ja miten olla vuorovaikutuksessa ihmisolennon kanssa, jota he kaikesta huolimatta pitävät edelleen omana omaisuutenaan. Sinun on oltava hyvin varovainen. Meidän on oltava hyvin varovaisia. Meidän on saatava hänet ymmärtämään, miten käyttäytyä, koska nyt hän on muuhun kansaansa verrattuna hieman erilaisessa tilanteessa. Hän siirtyi eteenpäin kohti Tietoisuutta ja sitten hän palasi takaisin: se tarkoittaa, että hän muistaa, mitä Tietoisuus on, ja hän muistaa, mitä tehtiin.

Näiden tietojen ansiosta pystymme puolustautumaan ja varmistamaan, että hän saa haluamansa tiedot parhaalla mahdollisella tavalla, jotta meitä ei vahingoiteta ja erityisesti, jotta sinua ei vahingoiteta. Nyt hän tietää sen, hän tietää, että hän satuttaa teitä tekemällä sen, mitä hän tekee teille. Hän ei ollut tästä aiemmin tietoinen. Nyt voimme puhua hänelle. Mutta muista aina, että tästä ei saa tehdä tapaa. Teet tämän vain hänen kanssaan ja vain kerran, kun hän tulee ja kysyy sinulta, mitä hän tarvitsee. Muuten olet vaarassa antaa heidän käyttää sinua jälleen kerran hyväkseen, aivan kuten on tapahtunut tähän päivään asti; ja me emme halua, että meitä käytetään enää hyväksi: me päätimme niin.

Minä: Sielu, sanot minulle, että hän tulee takaisin luokseni. Että hän haluaa tietoja. Kerrot minulle, että hän tulee takaisin ruumiissa. Onko tämä saadakseen minut kiinni? Kerrotko minulle, että se tapahtuu minulle uudelleen?

Sielu: Se on mahdollista, vaikka he tietävätkin, etteivät he voi enää tehdä mitään kanssasi.

Minä: Henki, mitä mieltä olet siitä?

Henki: Uskon, että Sielu on oikeassa, ja tunnen myös hieman tätä tietoisuutta, johon olen yhteydessä: Tiedän, että tämä on hänen tarkoituksensa. Joka tapauksessa, jos pysymme yhtenäisinä, Sielu, Mieli ja Henki, jos pysymme yhtenäisinä me kolme ja käsittelemme tätä yhdessä, voimme estää tämän muuttumisen vaaralliseksi tilanteeksi.

Minä: Selvä. Selvä. Nyt on tyhjä tuoli, ja jos minussa on vielä joku, haluaisin nyt kutsua hänet istumaan tuolle tuolille, jotta voimme keskustella ja selventää kantojamme… ei… ei ole ketään. Ei ole ketään, eikö niin?

(Luulen, että tein tässä menettelyvirheen: kun olette lukeneet loput, voitte kertoa minulle, onko näin. Mielestäni minun olisi pitänyt ensin kysyä kysymys hankkeesta ja sitten kutsua joku tyhjälle tuolille.)

Voiko joku teistä auttaa minua selventämään, mitä näiden sotilaiden kanssa tapahtuu? Miksi he ovat nyt niin kiinnostuneita minusta? Miksi, kun he ottivat minut kiinni ja veivät minut tuolle vuorelle, he käyttivät tuota menetelmää pulssien tarkistamiseen ja sen selvittämiseen, onko hän yhä siellä? Miksi tämä on heille niin tärkeää? Ja miksi khakinvihreät luovuttivat minut sen sijaan seuraavalla kerralla israelilaisille? Mitä he etsivät nyt?

Sielu: He etsivät hänen muistoaan. Mutta erityisesti häntä etsitään, koska hän oli se, joka päätti strategioista ja tiesi sopivimmat ihmiset hankkeeseen.

Minä: Mikä hanke?

(Nyt televisio-ohjelma pysähtyi. Tyhjä tuoli pysyi tyhjänä, mutta tuolin takana, huoneen takaosassa, kohti uloskäyntiä, oli sotilas vihreässä khakin värisessä univormussa.)

Mitä tapahtuu? Miksi en kuule sinua enää?… Kuka siellä on? Kuka sinä olet? Mitä sinä haluat?

Sotilas: Haluan estää sinua saamasta selville mitään muuta tästä.

Minä: Miksi en saisi tietää? Sinä olet sotilas. Mitä teet täällä? Mitä haluatte minusta?

Sotilas: Sinulla ei ole oikeutta kysyä kaikkia näitä kysymyksiä, eikä sinulla ole oikeutta tunkea nenäsi muiden ihmisten asioihin.

Minä: Tämä on myös minun asiani! Kyllä, todellakin! Tämä on minun ruumiini, tämä on minun tilani, minun kokoukseni! Olen oma sieluni, oma henkeni ja oma mieleni. Olette minun ulkopuolellani, ettekä saa olla täällä. Teidän on poistuttava!

Sotilas: Ah, ei! Minä en lähde! Minun on tarkistettava, että kaikki menee niin kuin pitääkin ja ettet tee mitään typerää. Sinulla ei ole oikeutta. Itse asiassa me olemme jo selittäneet tämän sinulle, ja useammin kuin kerran: me teemme tämän myös sinun vuoksesi, ja sinun pitäisi olla kiitollinen meille siitä. Me autamme sinut pois vaikeuksista, eikö niin? Me pelastamme meidät vaikeuksista, ja myös teidät vaikeuksista.

Minä: Ei, ei. Tämä ei toimi. Ongelmat ovat teidän, ja te saatte meidätkin vaikeuksiin. Älä yritä sotkea ajatuksiamme! Ja muuten, mitä minun ei pitäisi tietää? Mistä projektista puhuit? Mitä haluatte häneltä? Mitä hyötyä hänestä on sinulle?

Sotilas: Emme todellakaan tarvitse häntä. Itse asiassa on parempi, jos hän häipyy tieltä (hyvin ärsyyntyneenä).

Minä: Miksi? Miksi haluat hänen väistyvän tieltä?

Sotilas: Koska hänellä on omat ajatuksensa, jotka eivät ole yhteneväisiä meidän ajatustemme kanssa.

Minä: Ja mitä ovat sinun ajatuksesi, koska ne eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä?

Sotilas: No, meidän on ymmärrettävä, miten ihmeessä voimme päästä niistä eroon. Mutta haluamme päästä niistä eroon tietyllä tavalla, jotta saamme oman tienestimme. Ne ovat olleet meille hyvin hyödyllisiä. Ymmärsimme monia asioita, joita emme tienneet.

Minä: Ja mitä nämä asiat ovat, jotka sinä ymmärsit? Veikkaan, että voin arvata sen. Kyse on sielustamme. Haluatte tietää, miten saada sielumme meiltä, saada niiden voiman, niiden ominaisuudet. Saada, mitä voimme tehdä sielullamme. ja ne joukossanne, joilla sitä ei ole, sanovat: ”No, me saamme hänet” (sielu). Mutta avaruusolennot, ystävänne, he eivät halua antaa häntä teille, vai mitä? Voi, kyllä! He haluavat pitää hänet vain itsellään. He vain käyttävät sinua hyväkseen, eikö niin? Sinä hoidat tämän. Ja niinpä haluatte ajaa heidät pois nyt, mutta samalla haluatte saattaa projektin loppuun ja haluatte sielut itsellenne. Eikö olekin niin? Ja hän, Vasci, hän on se, joka tietää, mikä on välttämätöntä projektin loppuun saattamiseksi, yhdessä muiden sellaisten kanssa, jotka tietävät tästä, kuten hän. Ette siis halua, että hän pääsee projektin loppuun asti, ja haluatte ajaa hänet pois, mutta samalla olette kiinnostuneita siitä, mitä hänellä on kerrottavanaan teille kaikille, mitä minulla on päässäni. Siksi välitätte tästä niin paljon, ja siksi luovutitte minut noiden ihmisten käsiin. Niille, joilla on heinäsirkkoja. Et ymmärrä. Ette vain tajua! Huomaatteko, että he huutavat aina, koko ajan? Ja että he ovat hyvin kiusallisia? He ottavat parakkinne haltuunsa! He kohtelevat sinua kuin paskaa! Ja silti pysyt heidän lähellään. Miten teet sen?

Sotilas: No, ne ovat meille hyvä tapa suojautua.

Minä: Kyllä, suojelua,…kyllä, tietenkin…suojelua! ja luulet, että he suojelevat sinua vain siksi, että he pitävät sinusta. Hum He tekevät sitä myös tienatakseen. Ja kun he ovat saavuttaneet sen, mitä haluavat, mistä ovat kiinnostuneita, he vain potkaisevat teitä perseeseen, ”näkemiin ja kiitos”, italialainen armeija… Sen te saatte.

Sotilas: Emme anna heidän huijata meitä.

Minä: Joo jooooo!… et anna heidän huijata sinua. Haluan vain nähdä, miten aiot tehdä sen… Mutta mikset halua, että menen tämän asian ytimeen? Ehkä voisin auttaa sinua, vaikka et uskoisi niin… Ehkä voimme päästä tuloksiin, joita sinäkin voit hyödyntää, ja näin auttaisimme toisiamme… Mutta ilman, että vedetään avaruusolentoja tai israelilaisia tai muita rumia lajeja mukaan. Voimme auttaa toisiamme kavereiden kesken

Sotilas: Sinä olet vaarallinen.

Minä: Vaarallinen Älä viitsi. Ole kiltti Näitkö sinä yönä, kun sait minut… En näe mitään vaarallista tulevan ulos minusta… Otit minut taas, ja se oli hyvin helppoa: en voinut tehdä asialle mitään, en voinut mennä minnekään muualle… Et kai oikeasti sano, että olen vaarallinen?

Sotilas: Joku, joka kaivelee liikaa ja saa tietää liikaa, ei ole hyvä.

Minä: Haluat yhä pitää kaikki nämä salaisuudet!… mutta sinulla ei ole enää salaisuuksia! Me kaikki ymmärsimme, mikä on tavoitteesi. Anna minun tehdä tämä, ole kiltti. Lupaan, ettet kadu sitä. En silti ymmärrä, mitä teet päässäni. Oletko vain käymässä vai oletko aina täällä?

Sotilas: Ei, olen vain vierailulla.

Minä: Ah. Tulet siis välillä katsomaan minua.

Sotilas: Ei. En tule, miten voisin tulla? En voi tulla sisimpääsi. Minä vain nauhoitan.

Minä: Ja mitä sinä nauhoitat?

Sotilas: Signaalia. Sinun signaaliasi.

Minä: Minun signaaliani… Eli on jotain, joka luo tämän signaalin. Niin… Luulen todella, että se on näin, eikö olekin?

Sotilas: Päässäsi.

Minä: Päässäni? Ja missä? Missä päässäni? Mihin laitoit tämän vehkeen? Et halua kertoa minulle. Mutta luulen, että minulla on vihje. Luulen todella, että minulla on se, koska minua vaivaa usein oikea korvani; kuulen silloin tällöin joitakin sihinöitä, joten luulen, että laitoit sen sinne, eikö niin?

Sotilas: Ei ihan niinkään.

Minä: Mmmm… ei niinkään. Mitä tarkoitat ”ei ihan niinkään”?

Sotilas: Esität liikaa kysymyksiä, eikä nyt ole oikea hetki kysellä. Sanon sinulle, että saatat katua sitä.

Tämä on toisen esimerkin loppu, sillä siepattu nainen sai häiriötä puhelimen soitosta. Kun hän aloitti harjoituksen, hän oli jo vapaa LUXista, Murinasta ja AAM:sta, jotka oli jo etukäteen eliminoitu. Sotilaalliset häiriötekijät olivat edelleen voimakkaita, ja siksi pyöreä pöytä on melko erilainen kuin ensimmäisessä esimerkissä. Jokainen, joka visualisoi Pyöreän pöydän, ottaa todelliset tiedot, jotka tulevat pitkäkestoisesta muistista, jonne on tallennettu kaikki tiedot, jopa ne, joita tietoinen mieli ei ole koskaan vielä lukenut uudelleen, mutta jotka silti on säännöllisesti tallennettu syötteisiin ja jotka tiedostamaton mieli on säännöllisesti havainnut.

Kolmas esimerkki

Tämä siepattu kuuli kokeesta lyhyesti toiselta siepatulta ja yritti tehdä sen niillä vähäisillä tiedoilla, joita hänellä oli. Kuten näette, tämä on vähemmän täydellinen esimerkki. Tämä johtuu siitä, että minulla ei ollut tilaisuutta puhua kokeesta suoraan hänen kanssaan, ja siksi hän EI SEURANUT TIUKKAA MENETTELYÄ, mutta silti hän lähetti minulle tämän raportin, joka on melko mielenkiintoinen:

… viime päivinä minulla oli tilaisuus vaihtaa sähköpostia A:n kanssa… Kysyin häneltä joitakin käytännön ehdotuksia siitä, miten selvittää, häiritsevätkö he meitä, ja hän kertoi minulle Pyöreän pöydän menetelmästä… Tänään joogasessioni jälkeen kokeilin sitä ja kutsuin pöytään itseni (mieli), Hengen, Sielun, LUX:n, Murinan, Axthir:n (tämän AAM:n avaruusolento) ja kenet tahansa, joka halusi liittyä seuraamme. LUX, Murina ja Axthir eivät tulleet: Näin selvästi heidän tyhjät tuolinsa. He eivät edes vastanneet kutsuun. Uskon, että he muuttivat pois.

Kysyin, haluaako kukaan muu liittyä mukaan, ja sitten sanoin melkein heti: ”Kyllä, tule sinä sisään”, ja tämä mies (uskoakseni sotilas) sanoi: ”Ei! Paskat, paskat, perkele, ei!” (Olen pahoillani tällaisesta mauttomuudesta, mutta raportoin vain sanatarkasti). Lyhyesti sanottuna hän kiroili ja oli vihainen, aivan kuin jos olisi yllättäen kusessa. En nähnyt häntä, mutta tunsin hänen läsnäolonsa, vaikka hän tuon värikkään kielenkäytön jälkeen pysyi hiljaa. Kutsuin Henkeni puhumaan, ja hän sanoi: ”Meidän on kasvettava, meidän on parannettava itseämme, meidän on vahvistettava yhteyttä Sieluun ja muuhun.”

Sitten pyysin Sieluani puhumaan, ja hän sanoi: ”Koska olemme nyt vapaita, voimme edetä rauhanomaisesti, ja jos nämä miehet eivät tee meille esteitä, niin se on niin.” ”Niin on.” Hän puhui ilmeisesti armeijasta, joten pyysin sotilasmiestä puhumaan ja kysyin hänen nimeään. Hän vaikutti siltä, että hänet pakotettiin vastaamaan, eli oli kuin minä pakottaisin hänet vastaamaan, ja hän sanoi, että hänen sukunimensä oli (pois jätetty). Hän sanoi myös nimensä, mutta en muista sitä nyt; olen varma hänen sukunimestään. Hän sanoi (sensuroitu); sitten isäni (sensuroitu) kutsui minut vastaamaan puhelimeen, heräsin karkeasti enkä voinut jatkaa tätä istuntoa, mutta luulen, että yritän uudelleen lähipäivinä.

…….

…

Yritin tänään isännöidä pyöreää pöytää uudelleen, ja soitin jälleen kaikille. LUX, Murina ja Axthir eivät tulleet: hiljaisuus. Soitin kuitenkin armeijalle, ja luulen, että he kuuntelivat. No, kun ajattelin tätä miestä, minulle tuli heti mieleen mielikuva sotilaasta, jolla on mustat kuulokkeet päässään ja kuva laitteesta lähellä.

En tiedä, mistä tämä kuva tuli, vai onko se vain mielikuvitukseni tuotetta.

Tosiasia on, että kun esitin hänelle joitakin kysymyksiä, hän halusi pysyä vaiti, mutta hänen oli silti vastattava kysymyksiini. Hänen nimensä oli (sensuroitu), hän on 38-vuotias ja hän on ollut San Marcon pataljoonassa viimeiset 10 vuotta, mutta hän ei halunnut kertoa minulle, mihin erikoisyksikköön hän kuuluu! Keskustelimme sen jälkeen, kun hän oli antanut minulle nämä tiedot, ja yritin kertoa hänelle, että heidän ei pitäisi tehdä sitä, mitä he tekevät, ja sitten selitin, millä tavalla heidän pitäisi mielestäni käyttäytyä. Pyysin häntä puhumaan tästä esimiehilleen, koska siepatut ovat ihmisiä ja heitä on kohdeltava kunnioittavasti, ja myös siksi, että loppujen lopuksi meillä on sama aikomus päästä eroon avaruusolennoista. Meidän on siis mielestäni tehtävä yhteistyötä, mutta vain jos he käyttäytyvät hyvin eri tavalla… Kuka tietää! Katsotaan mitä tapahtuu… En kuitenkaan puhu tästä foorumilla, jos haluatte. Mikä on toinen syy olla tekemättä tätä? Koska he aikovat ampua minut, vai koska aiomme pilata heidän yllätyksensä? Jutellaan pian.

Meidän on heti sanottava, että tämä siepattu oli jo aiemmin pystynyt vapauttamaan itsensä, myös hypnoosin avulla, ja hän vapautti itsensä omista loisista ja muukalaisten aktiivisesta muistista, ja itse asiassa, kuten voimme lukea hänen raportistaan, nuo tuolit pysyivät virtuaalisen tapaamisen aikana tyhjinä. Ainoa, joka voi todella puuttua asiaan, on itse asiassa pakotettu tekemään niin, ja se on armeija. Siepattu ei tietoisesti odota sitä, mitä on tapahtumassa, mutta hänen alitajuntansa on se, joka antaa hänelle tietoja pitkäkestoisesta muistista.

SISÄINEN virtuaalitodellisuus ja siepatun ULKOINEN todellisuus

Kun ehdotin näitä harjoituksia, huomasin hyvin pian jotakin hyvin outoa: siepattu teeskenteli, mutta jotakin tapahtui todellisuudessa. Esimerkiksi joidenkin kuvitteellisten pyöreiden pöytien aikana sielu osoitti sormella kohti Murinaa, ja tämä oli sitten, voisimme sanoa, käytännössä ”sulanut kuin lumi auringossa”. Tämä ei olisi ollut minulle merkityksellistä, paitsi että näytti siltä, että siepattu todella pääsi eroon loisesta… Hän oli vakuuttunut siitä, että hän teki sen, ja hän eli sitten paremmin, hänellä oli enemmän energiaa, ja hän suhtautui myönteisemmin muuhun päivittäiseen elämäänsä liittyviin kokemuksiinsa

Joissakin samankaltaisissa kokeissa useammat siepatut olivat visualisoineet Oranssin AAM:n poistamisen, ja näytti siltä, että poistaminen oli todellista. Välittömästi tämän jälkeen armeija oli voimakkaasti vuorovaikutuksessa siepatun kanssa: joissakin hypnoosisessioiden aikana tehdyissä rekonstruktioissa korostettiin ilman epäilyksen häivääkään, että armeijan väliintulon tarkoituksena oli itse asiassa tarkistaa, oliko muukalainen todella poistettu siepatun mielestä.

Mitä oikeastaan tapahtui?

Tämä vaikutti uskomattomalta, mutta se oli itse asiassa vähäpätöistä. Olin löytänyt keinon luoda virtuaalisen yhteyden tahdon, tietoisuuden, sielun ja muukalaisten välille. Tällä tavoin luotu tahtoteko sai aikaan sen, että se muutti jopa ulkoista virtuaalisuutta. Toisin sanoen avaruusolennot heitettiin ulos, eikä niillä ollut mitään mahdollisuutta tulla takaisin sisään.

Tämä on luultavasti juuri sama asia, joka tapahtuu, kun jotkut ihmiset voivat tietyissä olosuhteissa parantua kuolemansairauksista visualisoimalla mielessään kasvaimensa, joka liukeni päivä päivältä. Siepatut opettelivat käyttämään virtuaalista visualisointia, joka kykenee tekemään ihmeen ja lähettämään avaruusolennon takaisin kotiinsa, omalle paikalleen.

Aivot, eivät itse asiassa kykene erottamaan sitä, mitä se on todella nähnyt ja mitä se on todella kuvitellut, ja tämä on totta, koska loppujen lopuksi se on aina virtuaalisuutta .

Meidän on muistutettava, että todellinen todellisuus kuuluu vain tietoiselle komponentille eikä avaruudelle, ajalle ja energialle.

Tahto on tietoisuudessa, ja arkkityyppien luova voima on tahdossa. Arkkityypeillä on kyky toimia lineaarisina hamiltonin operaattoreina ja muuttaa maailmankaikkeutta. Ei pidä ajatella, että tämä on vain new age -tarinaa: tämä on mahdollista selittää myös toisesta näkökulmasta.

Kuvitellaan, että haluamme poistaa AAM:n tällä menetelmällä. AAM on mielessämme. Mitä ikinä näemmekin todellisuusmaailmassa, AAM näkee sen myös. Jos siis visualisoimme kohtauksen, jota ei ole olemassa ulkopuolella, vaan näemme sen vain päässämme (aivoissa), AAM uskoo, että tuo kohtaus on todellinen, ja se elää tuota kohtausta todellisuutena.

Niinpä keksin menetelmän, jolla AAM:n voi laittaa häkkiin, virtuaalisuuteen, jonka me itse olemme luoneet. Voimme laittaa AAM:n häkkiin mielessämme, visualisoida, että se tukehtuu, ja AAM tukehtuu, koska sen virtuaalisuutta ohjaa meidän tahtomme, joka on muuten hyvin ylivoimainen muukalaisen tahtoon nähden.

Voimme luoda virtuaalisuuden, jonka avulla voimme muuttaa joitakin parametreja jopa ilman mieltä (se on TM-ilmiö, ks. aiempi), mutta voimme myös pakottaa tällaiseen virtuaalisuuteen minkä tahansa mielessämme olevan loisen, koska se näkee, kuulee, elää, tuntee, kokee kaiken, mitä päätämme sen virtuaalisesti elävän ja kokevan.

Jos tarkastelemme pyöreän pöydän harjoitusta tästä näkökulmasta, tulos on paljon parempi kuin mitä ruusuisin toiveeni siitä olisi voinut olla.

Mutta tässä on muutakin.

Voimmeko päästä eroon sotilaallisesta häirinnästä?

Valitsin 3. esimerkin virtuaalista pyöreää pöytää varten, koska tämän esimerkin aikana tapahtuu jotain odottamatonta: sotilas tulee huoneeseen aivan takaosasta. Mitä siepatun mielessä tapahtui, kun hän teki tätä harjoitusta? Hän ottaa tiedot, jotka hänellä on pitkäkestoisesta muistista; tämä sisältää ilmeisesti myös kaikki tiedot armeijasta, ja nämä tiedot kootaan uudelleen sisäiseen ja virtuaaliseen kontekstiin.

Ei mitään uutta tähän mennessä, mutta kaapatulla, joka tekee visualisointiharjoituksen, on oma identiteettinsä, joka ei vastaa armeijan identiteettiä. Jos on totta, että armeija ilmestyy huoneen takaosaan, ja tämä tarkoittaa arkkityyppisesti, että mieli sanoo alitajunnalle, että se ei tiedä, kuka tuo sotilas on, (ilmestyy pimeässä ja huoneen takaosassa = se on kaukana ja pimeässä;) mutta on myös totta, että se on vuorovaikutuksessa hänen kanssaan, vaikka tämä menisi vastoin hänen tahtoaan. Itse asiassa, kun sotilas puhuu hänen päässään olevasta mikrosirusta, kaapattu sanoo, että se on hänellä oikean silmän yläpuolella, mutta sotilas ei halua mennä yksityiskohtiin ja hän sanoo, ettei se ole oikeasti sellainen. Hän sanoo myös, että hän ei ole siepatun mielessä (miten hän voisi olla?) vaan että hän vain käyttää ja ohjaa yhteyttä ulkopuolelta.

Voisiko olla totta, että mielen simulaatio on niin hyvin tehty, että visualisointiharjoitusta suorittavan henkilön aivot pystyvät hakemaan tietoa pitkäkestoisesta muistista ja luomaan oman hahmonsa, ja myös hakemaan tietoa jostain muualta ja luomaan sotilaallisen simulaation?

Kosslinin teorioiden mukaan tämä ei ole mahdollista, koska aivoilla ei ole taipumusta luoda olematonta tietoa.

Voisimme olettaa, että kun armeija sanoo, että asiat eivät ole oikeasti niin, tämä tarkoittaa, että siepatulla ei ole tätä tietoa ja siksi hän laittaa virtuaalisen armeijan suuhun tuon lauseen, jossa on puuttuvaa tietoa.

Niinpä pyysin siepattua jatkamaan visualisointia loppuun asti tämän ongelman ratkaisemiseksi, virtualisoimalla uuden puheen armeijan kanssa. Tämä on tulos:

Neljäs esimerkki

Suljen silmäni, rentoudun ja keskityn, tyhjennän mieleni, ja kun olen valmis, luon kokoushuoneen, jossa on pitkä ja soikea pöytä; edessäni istuu Sielu, Henki vasemmalla puolellani. Oikealla puolellani, hieman pöydän takana, istuu taas se sotilas, jolla on khakin värinen univormu. Tällä kertaa häntä ei oltu kutsuttu, ja hänen läsnäolonsa on minulle hyvin ärsyttävää.

Minä: Mitä sinä täällä teet? Kuka sinut lähetti?

Sotilas: Ei kukaan!

Minä: Totta kai! …kukaan ei ole kutsunut sinua! Ja miksi sitten olet täällä?

Sotilas: Seuratakseni.

Minä: Ei! Voit tulla tänne vain, jos kutsun sinut tänne. Ja nyt kukaan ei ole kutsunut sinua Pyydän sinua lähtemään pois, ole kiltti. Nyt sotilaalla on kauheat kasvot, mutta hän kääntyy huoneen takaosaan päin. Tuolla on valkoinen ovi, nuo liukuovet, jotka liukuvat ylöspäin avautuakseen ja liukuvat alaspäin sulkeutuakseen; nyt ovi liukuu ylöspäin… Sotilas menee kohti ovea, ja kun hän on ulkona, ovi liukuu alaspäin sulkeakseen huoneen. Sitten huokaisin helpotuksesta ja pääsin asiaan. Soitin tähän konferenssiin saadakseni tietää, miksi minulla on ollut iltapäivästä lähtien ongelmia oikean korvani kanssa. Tunnen kipua ja tuntuu kuin jokin kuumottaisi ja sihisisi kulmakarvani takana… Miksi minulla on tämä ongelma tänään Mitä meidän pitäisi odottaa?

Sielu: He tulevat takaisin. He yrittävät tätä uudelleen.

Minä: ”He”, keitä he ovat?

Sielu: Blondit ja sotilaat yhdessä. He ovat koalitio, ja nyt heidän on korjattava tapahtunut.

Minä: Miksi ne on korjattava? Miksi tämä on niin tärkeää?

Sielu: Koska he ovat päässeet pisteeseen, jossa heidän on lopetettava, ja lopettaminen tarkoittaa heille kaikkien niiden sielujen voittamista, joita he ovat hallinnoineet kaikkien näiden vuosien ajan. Mutta tehdäkseen tämän he tarvitsevat aivoissa olevia tietoja. Armeija ja blondit tarvitsevat heitä. Siksi he tulevat takaisin. Tänä iltana tai jonain seuraavista öistä. Sinun pitäisi olla valmistautunut tähän.

Minä: Ja mitä voimme tehdä asialle?

Sielu: Pysyä tietoisena siitä, että näin voi tapahtua. Olla selväjärkinen, kun se tapahtuu, ja käyttää yhteyttämme tietääkseen, mitä tehdä oikealla hetkellä. Emme anna heidän päästä tavoitteisiinsa sinun kautta. Ja meidän kauttamme. Tämän on oltava selvää, ja käytämme kaikkia mahdollisia keinoja, jotta he ymmärtävät sen. Emme ole enää halukkaita hyväksymään heidän käyttäytymistään ja sitä, että he eivät muuta sitä, ja kun emme ole enää halukkaita hyväksymään jotakin, tätä ”jotakin” ei tapahdu eikä tapahdu jatkossakaan: ei enää.

Minä: Kyllä. Näin, mitä Murinan kanssa tapahtui.

Sielu: Aivan oikein. Joten voit pysyä rauhallisena Meillä on ruoska käsissämme ja tiedämme, mitä tehdä.

Henki: Kyllä, pysy rauhallisena. Älä pelkää, olemme nyt vain yksi, eivätkä he voi enää tehdä meille mitään.

Minä: Kyllä, mutta… armeija… se on ongelma.

Sielu: Me autamme sinua, me autamme toisiamme. Se on ainoa keino, jolla voimme selvitä.

Henki: Kyllä, juuri noin. Kohdataan ongelmat yksi kerrallaan…..

…sitten ilmestyy taas sotilas vihreässä khakipuvussa; jälleen kerran häntä ei ole kutsuttu ja jälleen kerran hän on todella ärsyttävä läsnäolollaan.

Minä: Sinä! Sinä olet yhä täällä! Mitä sinä haluat?

Sotilas: Tarkistaa, eikö se olekin selvää? (ylimieliseen sävyyn).

Minö: Mutta kuka antaa sinulle oikeuden tarkistaa? Miksi teette sen? Haluaisin todella tietää!

Sotilas: Entä sinä, miksi haluaisit tietää?

Minä: Kun vastaat kysymykseen toisella kysymyksellä, se tarkoittaa, että sinulla on jotain salattavaa ja että et halua vastata… tai teet niin, koska et tiedä, mitä vastata. Mikä vaihtoehto sinulle sopii

Sotilas: Ei mikään. Minun ei vain tarvitse vastata sinulle.

Minä: Voi ei, sinun ei tarvitse vastata minulle. Mutta olisi hyödyllistä, jos vastaisit! Se olisi myös tapa osoittaa, että sinulla on hyvät käytöstavat… Ei, he eivät opeta käytöstapoja, eihän, koulutuksessasi? Itse asiassa teillä kaikilla on todella huonot käytöstavat.

Sotilas: No, lopeta sitten typerien asioiden puhuminen! Voisitko kertoa minulle, mitä teet? Mitä haluatte tällä keskustelulla? Mitä tämä ympäristö tarkoittaa? Tämä pöytä, nämä tuolit, mistä ne ovat peräisin? Miten teit ne? Miten olet luonut ne?

Minä: Vitsailetko sinä? Väitätkö, ettet tiedä tätä?

Sotilas: Ei, itse asiassa en tiedä. Enkä myöskään ymmärrä, miksi olen täällä, tässä huoneessa. Minulla ei ollut aikomustakaan tulla tänne, silti päädyin tänne (tässä vaiheessa hänen vihansa epätoivo). Kysyit minulta, kuka kutsui minut… ei kukaan, mutta en myöskään kutsunut itseäni. Luuletko, että haluan olla täällä? Päästäkää minut menemään.

Minä: Kukaan ei pidä sinua täällä vankina! Olisi kilttiä, jos lähtisit, etkö tiedä?

Sotilas: Yritin, mutta jos menen ulos tuosta ovesta, en saa enää signaaliasi. Siksi minun on pysyttävä sisällä. Mutta tämä on sinun luomasi huone, enkä pidä tästä, en pidä siitä ollenkaan…..

Minä:  Mutta jos tämä huone ei ole todellinen, miten tämä tehdään? Tarkoitan: sanot olevasi täällä tarkistamassa minua, mutta kun huonetta ei ole olemassa, missä sitten olet?

Sotilas:  Olen ulkopuolella.

Minä: Minkä ulkopuolella?

Sotilas: Pääsi ulkopuolella.

Minä: Etkö olekaan pääni sisällä?

Sotilas: Olen sisällä, mutta ulkoisesti. Kerroin sinulle jo viime kerralla. En voi pysyä sisällä. Tarkkailen sinua ulkopuolelta.

Minä: Mitä tapahtuu, kun muotoilen tämän huoneen? Päädytkö vain tänne? Ärsyttääkö tämä sinua?

Sotilas: Kyllä!

Minä: Hetkinen… sanot minulle, että yleensä tarkkailet minua ulkopuolelta, mutta kun luon tämän huoneen, tämän ympäristön, ja kutsun tämän konferenssin koolle, se on aivan kuin toisin sinut päähäni, etkä pidä siitä ollenkaan. Eli päädyt päähäni, mutta jos yrität päästä ulos ja poistut tuosta ovesta (ja osoitan liukuovea), niin et enää tavoita minua. Et siis voi tavoittaa minua, jos olet luomani huoneen ulkopuolella. Mutta jos tätä huonetta ei ole olemassa, voitko päästä mieleeni, kun tätä huonetta ei ole olemassa? Tiedätkö, en voi ymmärtää tätä?

Sotilasmies katsoo minua hämmentyneenä… hän on hyvin hämmentynyt…

Minä: Olen pahoillani. Todella… Olen pahoillani. Unohdin, ettet pysty seuraamaan minua, kun on kyse tällaisesta päättelystä…

Sotilas: Voisitko kertoa minulle, millaisia typeryyksiä juuri sanoit?

Minä: Ei, parempi ettei. Voisimme viettää koko vuoden yrittäessämme saada sinut ymmärtämään, emmekä ehkä vieläkään selviäisi siitä. Haluaisin, että vastaat vielä yhteen kysymykseen, ja sitten päästän sinut menemään… Tämä huone, jonka loin, vangitsee sinut mieleni sisälle, eikö niin?

Sotilas: Kyllä, kun luot tämän huoneen… pakotat minut sisään.

Minä: Minä pakotan sinut sisään… tämä on hyvin mielenkiintoista… Minä pakotan sinut sisään, mutta sinä et haluaisi olla sisällä… Mutta se tapahtuu… pakotan sinut sisään…

Tauko ja hiljaisuus: sotilas ei vastaa, ja virtuaalinen istunto jatkuu.

Huomioita virtualisaatiosta

Henkilö ei vieläkään tiennyt tuloksista, joita olin saavuttamassa pyöreän pöydän harjoituksilla. Hän ei tiennyt, että yritin tempun avulla luoda eräänlaisen virtuaalisuuden, jota AAM:n kaltaiset entiteetit, jotka käyttivät siepattujen mieltä, voisivat elää: hän ei siis pystynyt täysin ymmärtämään, mitä hänen mielessään tapahtui.

Jopa tämän simulaation jälkeen hän näytti hämmentyneeltä tuloksesta, jota hän ei pystynyt ymmärtämään kokonaisuudessaan: toisaalta hän ajatteli, että simulaatio oli hänen mielikuvituksensa tulos, mutta toisaalta jokin sanoi hänelle, että asia ei ollut niin.

Yritän nyt kuvata muutamalla rivillä, miten asiat ovat minun mielestäni.

Armeija pitää elektronisen tekniikan avulla joidenkin siepattujen mieliä hallinnassa, joidenkin kaikkein tärkeimpien. Sen mukaan, mitä tähänastisten tutkimustulosteni perusteella tiedän, en voi sanoa, pidetäänkö tällaista valvontaa kaikkien siepattujen kohdalla. Uskon, että näin ei ole, sillä sotilasviranomaiset eivät tiedä kaikkien siepattujen nimiä, koska avaruusolennot eivät ole antaneet heille kaikkia nimiä, kuten luultavasti luvattiin, kun he aloittivat tämän toiminnan monta vuotta sitten.

Yhden tai useamman mikrosirun ja joidenkin muiden laitteiden avulla, jotka on rakennettu käyttäen lainattua muukalaisteknologiaa, armeija laittaa mielenhallintajärjestelmän siepattujen päähän, ja sen avulla he hallitsevat kaikkea, mitä he tekevät; he tietävät siis, milloin heidät siepataan, kuka heidät sieppaa ja niin edelleen. Mutta kaikki tämä tehdään viisisormisten (oranssien) muukalaisten avulla, koska ilman heitä armeija ei pääsisi mihinkään. Oranssit ovat ne, jotka, suorassa ristiriidassa saurialaisten (käärmeiden) kanssa, yrittävät rakentaa toisen maailman poliittista blokkia. 1800-luvun lopulla tämä avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Ranskan hallitukseen, ja luultavasti mukana oli muitakin Euroopan maita, ja nykyään varmasti myös Italia.

Oranssin kanssa samaa mieltä olevat sotilaat yrittävät suojelunsa avulla olla joutumatta saurialaisten tuhoamiksi, ja toisaalta he yrittävät myös huijata niitä, joita he kutsuvat ”suojelijoikseen”.

Kun eliminoin Oranssien AAM:n, armeija puuttui asiaan voimakkaasti, koska he yrittivät ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Mutta kaikkein hämmästyttävin asia, jota en olisi ikinä kuvitellut aiemmin, vaikka minulla olisi maailmankaikkeuden suurin fantasia, on se, että mikrosirut siepatun päässä ovat kanava lukea dataa ja ovat täysin vuorovaikutuksessa siepatun mielen osan kanssa, tai pikemminkin sen aivojen osan kanssa, jota mieli ohjaa, jossa on myös neuronit, jotka vastaavat ulkopuolisen todellisuuden ymmärtämisestä.

Tämä aivojen osa on sama kuin se, joka vastaa virtuaalisten kuvien luomisesta; aivomme tarkastelevat niitä samalla tavalla kuin ulkoisesta todellisuudesta tulevia kuvia.

Virtuaalitodellisuussimulaatioiden aikana kaapattu henkilö luo todellisuuden, jonka AAM havaitsee todeksi, ja näin on myös palveluksessa olevien sotilaiden kohdalla, jotka käyttävät mikrosirua etävalvontaan.

Tätä tarkistusta ei tehdä vain triviaalin monitorin avulla, vaan se tehdään luultavasti useilla antureilla, jotka on kytketty sotilasmiehen päähän, joka tarkistaa kaapatun henkilön tilanteen. Jokaista siepattua henkilöä valvoo sotilasmies, aina sama, ja tämä on luultavasti siksi, että sotilasmies tuntee siepatun henkilön paremmin. Kun sotilas tuntee, mitä kaapatun aivot havaitsevat, hän ei voi tietää, onko se todella näkyvää vai keinotekoisesti luotua ja siten täysin virtuaalista. Sotilaasta tulee osa peliä, ja hän kärsii siepatun virtuaalisuudesta, eikä hän voi muuttaa sitä, koska hän on ulkopuolella. Hän voi vain nauhoittaa tämän vaiheen aikana, mutta nauhoitus vaikuttaa suoraan sotilasmiehen neuroneihin, sen, joka tarkistaa, ja hän elää kaapatun virtuaalisuutta.

Nyt siepattu käyttää simulaationsa aikana valesähköiskuja valvojalleen; sotilas kärsii sähköiskun virtuaalisuudesta ja saa todellisen sydänkohtauksen.

Jos hän selviytyy, armeija ottaa sähkökontaktit pois hänen päästään ja hän juoksee pois, mutta jos hän jää jumiin virtuaalitodellisuuteen, joka on rakennettu hänen ympärilleen, hän kuolee. Hän kuolee aivan kuten AAM kuolisi: hänen ympärilleen rakennetun virtuaalitodellisuuden vankina.

Siksi hypnoosin jälkeiset suggestiot, joiden tarkoituksena oli poistaa erilaiset loiset, toimivat: ne vain loivat siepatuissa henkilöissä joitakin sisäisiä virtuaalisuuksia. Nämä todellisuudet olisivat puhjenneet ajoissa, ja ne olisivat karkottaneet loisen pois siepatun kehosta, sillä se oli tuolloin tavoitteeni. Ainoa ero oli tahtoteko, joka oli minun, eikä loisitun henkilön.

Jotkut siepatuista, joita olen tavannut vuosien varrella, pystyivät poistamaan joitakin loisia itse, ja muutamat heistä käyttivät alitajuisesti visualisointeja. Sillä ei ollut merkitystä, olivatko he sitten unohtaneet kaiken tai olivatko he metabolisoineet sen new age -näkökulman kautta, mikä on trendikästä joissakin esoteerisissa ryhmissä: tärkeää oli sen sijaan se, että nyt ymmärrettiin, mitä teknisesti ja todellisuudessa tapahtui.

Nyt pystyimme täysin ymmärtämään mikrosiruja koskevien tutkimusten tulokset, myös kallomikrosirut, jotka mainitsimme eri teoksessa; nyt oli saatavilla turvallinen ja ei-invasiivinen menetelmä, ilman minkäänlaisia (sivuvaikutuksia), ja jokainen voi käyttää tätä menetelmää itseensä:

1. Oman sielun, oman hengen ja oman mielen tunnustaminen.

2. Oman AAM:n, oman Murinan ja oman LUX:n tunnustaminen.

3. Omien loisten poistaminen.

4. Sotilaallisen valvonnan poistaminen.

On vain käynnistettävä virtuaalinen simulaatio, keskusteltava eri hahmojen kanssa ja suostuteltava heidät lähtemään omatoimisesti. Jos he vastustavat, heidät voi visualisoida räjähtävän miljoonina palasina tai sulavan kuin lumi auringon alla tai joutuvan Sielusta tulevan voimakkaan purkauksen kohteeksi; voi myös visualisoida oven aukeavan, josta he pääsevät ulos, ja sitten sulkea oven, jolloin se katoaa.

SIMBAD-menetelmää käyttämällä voidaan saavuttaa suuria tuloksia, jotka ovat myös verrannollisia visualisointikykyyn, uskoon ja todelliseen tahtoon, joka sielulla on tämän kaapatun kannalta huolestuttavan tilanteen poistamiseksi.

Sielu, kuten jo huomautin Alien Cicatrix -kirjassa, ei useinkaan tiedä, mitä avaruusolennot oikeasti aikovat, ja hypnoositekniikoiden avulla ohjelmoin Sielun uudelleen niin, että se tietäisi. Nyt, kun hypnoosia ei enää tarvita, voidaan käyttää pyöreän pöydän visualisointia, jossa sielu voi kohdata eri loiset ja tietää niiden tavoitteet. Itse asiassa vasta sen jälkeen, kun tämä on tapahtunut, voi käyttää tahtoaan niiden eliminoimiseen muussa visualisointiprosessissa. Tällaisia visualisointeja voidaan suorittaa useissa jaksoissa. Ensimmäisen jakson aikana otat yhteyttä kaikkiin hahmoihin ja saat heidät puhumaan sinulle; toisen jakson aikana eliminoit loiset, ja jos tämä ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä, yrität uudelleen eri jaksossa ilman kiirettä ja ilman ongelmallisia sivuvaikutuksia.

  Artikkelin julkaissut flashmentalsimulation.wordpress.com

He sought passage aboard a ship bound for Naxos But they altered the course to sell him as a slave He filled their ears with the sound of a thousand reeds Which drove them from their minds and into the sea The black beams of the deck ooze wine And the mast turns to a vine

Words: Andy Hughes What are the sweetest words to hear as a mid-30s, regular gig going punter? Matinee? Early finish? Only one support? Show cancelled? All good of course, but the best of the lot is SEATED! On the day of the Richard Dawson show this week, I was chuffed up to discover the sold out crowd would be SEATED, so much so I almost went to the trouble of creating one of those Vince…