Eksopolitiikka

Hänen kätensä olivat sidotut

kirjoittanut red pill junkie

Yksi ufologian alakulttuurin paradoksaalisimmista piirteistä on se, että huolimatta sen ikonoklastisesta luonteesta – joka johtuu siitä, että se on aina syrjäytetty yhteiskunnan marginaaliin – se on aina tuntenut heikkoutta kaikkea kohtaan, mistä haisee virallisuus. Jos alalle saapuva uusi tulokas esittää todisteita siitä, että hän on ollut mukana jossakin hallinnon haarassa, hänen todistukselleen ja/tai mielipiteelleen annetaan välittömästi enemmän painoarvoa kuin muiden ihmisten todistuksille ja mielipiteille riippumatta näiden koulutuksesta ja aiemmista ansioista.

Näiden ”g-men-VIP-henkilöiden” joukossa (joista suurin osa onkin miehiä) kukaan ei nauti niin erityisiä etuoikeuksia kuin tietovuotajat – ihmiset, jotka väittävät saaneensa erityisen pääsyn UFOja koskeviin salaisiin virallisiin tietoihin. Syy siihen, miksi nämä henkilöt ovat niin suosittuja ufologian piirissä, on kaksijakoinen: (a) heidän väitteensä vahvistavat alalla vallitsevia epäilyjä siitä, että hallituksen salaisissa piireissä varjellaan innokkaasti räjähtävää tietoa; ja (b) heidän paljastuksensa tehdään oletettavasti suurella henkilökohtaisella uhrauksella – työpaikan menetyksellä, avioliitto-ongelmilla, kuolemanuhkauksilla jne. – minkä vuoksi heitä ylistetään marttyyreina, jotka taistelevat hallituksen Goljatia vastaan pelkällä paljastusten lingolla paljastaakseen UFO-totuuden ihmiskunnalle.

On jotain erityistä siinä, että ulkopuoliset kannustavat aina altavastaajia missä tahansa taistelussa.

Jos oletettaisiin, että UFO-ilmiantajat olisivat jotain uutta, se osoittaisi suurta tietämättömyyttä ufologian historiasta. Lähes siitä lähtien, kun termi ”lentävä lautanen” keksittiin, alasta on vuosikymmenien ajan muodostunut hedelmällinen maaperä ilmiantajien syntymiselle. Myös populaarikulttuuri hyödynsi tätä luodessaan ikonisia hahmoja, kuten ”Syväkurkku” Chris Carterin sarjassa Salaiset Kansiot – nimi on suora viittaus yhteen Yhdysvaltain historian menestyneimmistä ilmiantotapauksista, Watergate-skandaaliin, joka päätti Richard Nixonin presidenttikautta (ja osoittaa myös, kuinka suorat viittaukset eivät olleet paheksuttuja 1970-luvun edistyksellisempinä vuosina).

Mutta ei voida kiistää, että vuoden 2017 NYT-artikkelin julkaisun myötä termi saavutti entistä suuremman kulttuurisen merkityksen, mikä nosti Lue Elizondon ja Dave Gruschin kaltaiset henkilöt kansainväliseen kuuluisuuteen. Steven Spielbergin kesän elokuva Disclosure Day olisi voitu nähdä UFO-ilmiantajan ikonin lopullisena rasitteena, yhteiskunnallisen paradigman yksin muuttavana voimana… ellei elokuva olisi osoittautunut niin keskinkertaiseksi.

…Ja silti Spielberg oli oikeassa yhdessä asiassa: ilmiantajan väitteen arvo mitataan hänen esittämiensä todisteiden painoarvon perusteella. Kuten Watergate-skandaalin Syväkurkun tai Pentagon-papereiden Daniel Ellsbergin tapauksessa, todisteet toimitetaan yleensä heti alusta alkaen; sen jälkeen on niiden toimittajien tehtävä, joiden kanssa he päättävät tehdä yhteistyötä, tarkistaa todisteet ja löytää paras tapa julkaista ne yleisölle. Tämä on journalismin voima demokraattisessa yhteiskunnassa, jota aliarvioimme omalla vastuullamme.

UFO-ilmiantajien kohdalla tilanne on sen sijaan yleensä päinvastainen: he ryntäävät alalle järisyttävillä tarinoilla ja vahvistamattomilla paljastuksilla, mutta kun on aika näyttää todisteet tai vaieta, käy usein ilmi, että suurinta osaa heidän väitteistään ei voida kumota – he eivät voi tukea todistustaan konkreettisilla tiedoilla, he sanovat, koska salailun järjestäjät ovat sensuroineet kaiken. Muilla tieteenaloilla tämä noidankehä johtaisi välittömästi siihen, että heidät potkittaisiin huolettomasti ulos huoneesta; mutta ufologiassa sillä on päinvastainen vaikutus – sillä nyt muut jäsenet tuntevat kutsun ryhmittyä ilmiantajan taisteluhuudon taakse ja yhdistää äänensä vaatiakseen hallitukselta läpinäkyvyyttä.

Esimerkiksi Lue Elizondo nousi etusijalle muihin häntä edeltäneisiin ilmiantajiin nähden, koska hänen väitteitään näytti tukevan jonkinlainen aineellinen näyttö – pari epäselvää laivaston infrapunavideota sekä (merkittävämmin) niiden lentäjien todistukset, jotka olivat valmiita tulemaan esiin antamaan inhimillisen ulottuvuuden noille epäselville videonpätkille. Alussa Elizondon sanat olivat vakuuttavia paitsi hänen (väitetyn) asemansa vuoksi hallituksen AATIP-ohjelman entisenä johtajana, myös siksi, että hänen väitteensä olivat hyvin maltillisia ja varovaisia – kyse ei oikeastaan ole ”pienten vihreiden miesten” etsimisestä, hän vakuutti toistuvasti toimittajille, vaan yritys parantaa Yhdysvaltojen kykyä havaita ja arvioida tuntemattomien ilmatilaan tunkeutuvien kohteiden ”mahdollisia uhkia”; nämä voivat hyvinkin olla ulkomaisten vastustajien, kuten Kiinan tai Venäjän, kehittämiä uusia teknologioita.

Mutta ajan myötä tämä tiedotuspolitiikan pidättyvyys mureni, ja Elizondon väitteet muuttuivat yhä rohkeammiksi: uhka näytti loppujen lopuksi tulevan maailmamme ulkopuolelta – eikä vain sitä, vaan se oli ilmeisesti vieläkin oudompi ja kauheampi kuin me siviilit voisimme edes kuvitella. Ja mitä rohkeammaksi hän tuli, sitä enemmän hän väitti, ettei voinut kertoa kaikkea, mitä todella tiesi, koska häntä sitoivat edelleen salassapitosopimukset (NDA:t), jotka hän oli allekirjoittanut ollessaan vielä liittovaltion virkamies.

New York Timesin paljastusten jälkeen Yhdysvaltain hallituksessa toteutettiin useita liittovaltiotason aloitteita, joiden tarkoituksena oli helpottaa raporttien keräämistä sotilashenkilöstöltä ja muiden viranomaishaarojen jäseniltä. Ensinnäkin ryhdyttiin toimenpiteisiin, jotta sotilaat voisivat ilmoittaa havainnoistaan pelkäämättä pilkkaa tai uransa vaarantumista – toimenpide on itse asiassa ollut niin menestyksekäs, että nyt näyttää siltä, että AARO (Yhdysvaltain hallituksen nykyinen virallinen UFO-virasto) on kirjaimellisesti tulvinut sadoista havainnoista, joiden merkitys vaihtelee (triviaaleista ilmapallojen ja muiden arkisten esineiden havainnoista muutamaan aitoon tapaukseen, jotka ansaitsevat jatkotutkimuksen). Tämä on luonnollinen lopputulos siitä, kun heitetään laajempi verkko ilman, että tiedetään tarkalleen, mitä oikeastaan etsitään.

Myös muita aloitteita on käynnistetty, joilla on pyritty kannustamaan ”ilmiantajia” tulemaan esiin. Viimeisin niistä on Trumpin itsensä allekirjoittama laki (mitä enemmän se vie yleisön huomion pois hänen lukuisista oikeudellisista ongelmistaan, sitä parempi). Silti Elizondo väittää yhä, että ei, hän ei vieläkään voi tulla esiin ja paljastaa asioita täysimääräisesti. Sori siitä!

On vuosi 2026. Kuinka kauan tämä kaveri vielä aikoo jatkaa tätä ”salaisuus” -leikkiä?

Tämän viikon sunnuntaisarjakuvan lähtökohtana on se, että olen usein miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos sisäpiiriläisillä olisi ollut tietoa, jolla olisi voitu estää Pearl Harborin kaltaiset tragediat, JFK:n salamurha tai 9/11, mutta he olisivat päättäneet olla puuttumatta asiaan, koska pelko omasta turvallisuudestaan olisi ollut suurempi kuin hiljaisuuden seuraukset. Jos kaikki nämä UFO-ilmiantajat odottavat yhä täydellistä tilaisuutta, jolloin kaikki planeetat ovat oikeassa asennossa ja kaikki lakimuutokset on hyväksytty, jotta he voivat vihdoin tulla esiin, niin eihän UFOjen aiheuttama uhka voi olla niin kauheaa tai välitöntä, vai voiko?

Mielestäni viimeiset todelliset ilmiantajat, jotka asettivat totuuden paljastamisen yleisölle tärkeämmäksi kuin oman turvallisuutensa, olivat Edward Snowden, Joseph Darby ja Chelsea Manning.

Kaikille UFO-ilmiantajille: Pallo on ollut teillä jo kymmenen hiton vuotta. On aika tehdä siirto, tai häipykää täältä.

  Artikkelin julkaissut dailygrail.com

Tämä on niin tärkeää

∞St. Germain, Kanavoinut Daniel Scranton

“Minä olen St. Germain, Violetin Liekin vartija.

Tiedät, että sinulla on monia uskomuksia siitä, kuka olet, ja sinulla on monia uskomuksia siitä, mitä Jumala, Alkulähde, Kaikki-Mitä-On, on. Sinulla on monia uskomuksia suhteestasi itseesi, Kaikkeen, Ykseyteen, Perimmäiseen Luojaan, ja tiedät, että kokeilet näitä erilaisia ​​uskomuksia läpi elämäsi nähdäksesi, mitkä niistä toimivat sinulle ja mitkä eivät. Jotkut ihmiset päättivät inkarnoitua ja syntyä uskontoon, jossa he ajattelevat Jumalan olevan kaikkivoipa olento, joka oli olemassa jossain kaukaisessa avaruudessa, ja heitä opetettiin uskomaan, että he olivat itse asiassa vain vaatimattomia ihmisiä, joita Jumala vain testasi nähdäkseen, pääsisivätkö he koskaan taivaan helmiäisporteista sisään.

Ja jos ihminen on syntynyt elämään tuon kokemuksen, niin se on se, minkä hän on itse valinnut, eikä sinun tarvitse vakuuttaa heitä siitä, että suhteesi Jumalaan ja tietosi siitä, kuka tuo Alkulähteen Energiaolento on, on yhtään parempi kuin heidän käsityksensä tuosta olennosta ja tuosta suhteesta heille. Aivan kuten silloin, kun he tulevat ovellesi ja tarjoavat esitteitään ja kertovat, että he ovat siellä pelastaakseen sinut ikuiselta helvetin tulelta, sinun ei tarvitse kuunnella heitä, eikä sinun tarvitse olla heidän kanssaan samaa mieltä. Sinun ei myöskään tarvitse väitellä heidän kanssaan. Voit elää ja antaa muiden elää.

Kaikki nämä erilaiset tavat tuntea Jumala ja itse, ja kaikki nämä erilaiset ideologiat, ovat saman olennon luomia, ja tuo Alkulähteen Energiaolento halusi kokea kaikki nämä erilaiset uskomukset, uskonnot, hengelliset käytännöt ja niin edelleen. Joten sinun ei tarvitse olla samaa mieltä, ja se palvelee sinua elämässä ja toisten elämään antamisessa, mutta voit myös tehdä enemmän kuin vain uskoa siihen, mihin uskot. Voit esittää sen kutsuna muille, jotka saattavat olla kääntymyksen partaalla. Voit kertoa muille, mihin uskot, vaikka tietäisit, etteivät he jaa uskomuksiasi, ja vain katsoa, ​​miltä sinusta tuntuu esittää se.

Voit nähdä, kuinka varma olet uskomuksistasi, siitä miltä sinusta tuntuu kertoessasi tarinaa. Voit myös nähdä, kuinka kiintynyt olet siihen, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta ja uskomuksistasi. Voit myös elää uskomustesi mukaan, ja tietenkin se, miten elät, mitä valintoja teet – kaikki tämä on paljon tärkeämpää kuin se, mihin uskot. Jos olet elävä esimerkki siitä, mitä Alkulähteen ehdottoman rakkauden oleminen tarkoittaa, olet erittäin arvokas ihmiskunnalle, vaikka et saisikaan yhtään seuraajaa tekemällä sitä, mitä teet, ja elämällä niin kuin elät.

On todella tärkeää, että olet oma itsesi etkä pelkää, mitä muut sinusta ajattelevat. Se on tietysti yksi syy siihen, miksi on niin monia erilaisia ​​uskomuksia. Se on antaa teille kaikille mahdollisuus valita, miten haluatte elää, vaikka muut ihmiset saattavat ajatella, että menette suoraan helvettiin, koska ette palvo heidän kanssaan heidän lepopäivänään. On todella tärkeää, että ymmärrätte, että jokaisella yksilöllä on oma henkilökohtainen suhteensa Alkulähteeseen, tajusivatpa he sitä tai eivät, ja kun ymmärrätte, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja siksi tuo suhde on ainutlaatuinen, voitte välittää paljon vähemmän siitä, vastaavatko heidän uskomuksensa sitä, mihin sinä uskot. Elä ja anna toisten elää.

Minä olen St. Germain, Violetin Liekin vartija.”