March 21, 2019:

Black Primary, Pearlcatcher, Okapi.

Sielunpalautus: Paluu harmoniseen resonanssiin

Kirjoittanut Joanna Neff. Editoitu versio, julkaistu The Sedona Journal of Emergence in November 1997 (p. 73)

Yleiskatsaus työstäni korkeamman ulottuvuuden sielunpalautuksessa 

Mitä on sielun ”sirpaloituminen”? 

Syvässä stressissä, kivussa tai muussa traumassa ihmiset kokevat usein niin sanotun ”sielun menetyksen” – eli oman sielunsa osien menetyksen. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi rakkaan ihmisen menetys, auto-onnettomuus, leikkaus, riippuvuus, taistelutrauma, abortti tai keskenmeno sekä fyysinen väkivalta. Kun sielu on pirstoutunut, ihminen ei välttämättä enää muista trauman aiheuttaneiden tapahtumien yksityiskohtia. ”Kadonnut” sielun osa on vienyt nämä muistot mukanaan. Kun osa sielusta lähtee, se voi viedä mukanaan myös osan henkilön elinvoimasta. Mitä vakavampi trauma on, sitä enemmän elinvoimaa katoaa.

Ihmiset, jotka ovat menettäneet sielunsa osia, voivat kärsiä lapsuudessa kroonisista sairauksista tämän heikentyneen elinvoiman seurauksena. Yksi esimerkki sielun pirstoutumisesta on lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö. Tällöin osa sielusta kirjaimellisesti lähtee, koska tapahtuma on liian tuskallinen. Jos sielun pirstoutuminen on riittävän vakavaa, voi seurauksena olla esimerkiksi skitsofrenia. Koska osien yhtenäisyys kokonaisuuteen on rikkoutunut, toipuminen nähdään mahdottomana. Lisäksi tahto voi tulla alttiiksi negatiivisten olentojen kiinnittymiselle.

Sirpaleiden jääminen ”yhdistämättömiksi” elämänjaksojen välillä vaikuttaa karmaan, koska sirpaleiden tietoisuuteen kiteytyneet ongelmat jäävät ratkaisematta. Lisäksi, jos emme ole tietoisia muista moninkertaisista inkarnaatioistamme, voimme tuoda ne mukanamme ”seuraavaan” inkarnaatioon.

   Miten moniulotteinen sielunpalautus eroaa shamanistisesta sielunpalautuksesta?

  Shamanistinen metodi

Sielunpalaset palaavat harvoin ilman apua. Aikojen saatossa koeteltu ja todistettu menetelmä on shamanistinen sielunpalautus. Vaikka shamanistinen sielunpalautus on auttanut monia ja sopii edelleen tietyille ihmisille, olemme havainneet, että shamanistinen menetelmä on paljon hitaampi ja voi olla melko epämiellyttävä. Tässä menetelmässä käydään läpi lineaarinen prosessi – shamaanimatka – ja sitten ajan mittaan osien psykologinen ja emotionaalinen integrointi. Kun sielun palauttaminen on suoritettu, asiakas voi joutua käymään läpi sielun integroinnin vaikeudet yksin.

Koska shamanistinen työ ei yleensä ulotu korkeammalle kuin neljänteen ulottuvuuteen (tai astraalitasoon), tehty työ on pääasiassa fyysistä ja psykologista. Joten uudelleenjärjestely tapahtuu todellisuudessa psykologisessa tietoisuudessasi, eli persoonallisuuden tietoisuudessa, ei sielun tasolla. Siksi huomaamme, että esimerkiksi ihmiset tulevat luoksemme korkeamman ulottuvuuden sielun palauttamista varten sen jälkeen, kun shamaanit ovat palauttaneet sielun, koska ihmiset ovat täynnä negatiivisia entiteettejä.

Se ei ole niin, että työ itsessään olisi aiheuttanut sen, vaan se, että psykologisten muutosten ja rakenteiden epätäydellinen käsittely jättää henkilön alttiiksi astraalitasolle. Negatiiviset entiteetit ”viettävät aikaa” juuri siellä: astraalitasolla alemmassa oktaavissa. Jos henkilö ei ole tarpeeksi vahva hallitsemisessaan tai viisaudessaan, hän ei todellakaan kykene osallistumaan shamaanin tekemään työhön viisaudestaan tai korkeammasta tietoisuudestaan käsin.

  Seuraavassa on Meloran selitys siitä, kuinka sielun palauttaminen tapahtuu valo-oppaidemme, enkelien ja ylösnousseiden mestareiden avulla. Meloran kanavan [Joanna] kautta välittämä tieto antaa meille käsityksen siitä, kuinka sielun palauttaminen toimii energisesti korkeammista ulottuvuuksista käsin.

Me olemme todellakin Melora. Me olemme valoa, ja meillä on ilo työskennellä kanssanne. Nyt selitämme, kuinka oppaat tekevät ”sielun palauttamisen”: Muistakaa, että energian kannalta eheyden ja rakkauden värähtely on olennaisesti sama. Kaikki värähtelyt, jotka ovat erillään Kokonaisuudesta, voidaan sanoa olevan epäharmonisia tai jopa sairaita. Affiniteetti, jonka tunnet toista henkilöä kohtaan, on resonanssin kysymys, eikö niin? Kun resonanssisi on sama tai riittävän samanlainen, et tunne eroa, et tunne erillisyyttä. Se, mitä kutsut rakkaudeksi, on usein se ykseyden tunne, joka on hyvin pieni vilaus siitä Ykseydestä, joka on.

Sielun palauttamisessa käsittelemme siis erillisyyttä, ja erillisyyden – tai pirstoutumisen – ongelmaa ratkaistessamme työskentelemme energisesti resonanssin muuttamiseksi. Joten sitä, mitä te kutsutte sirpaleen ”houkuttelemiseksi” takaisin ydinsieluun, me kutsumme niiden resonanssien lähentämiseksi yhä lähemmäksi toisiaan, kunnes ne ovat energian kannalta samat. Voitte kutsua tätä myös kommunikoinniksi. Muista, että kun todella kommunikoit jonkun kanssa, hän ”ymmärtää” ja olet yhtä mieltä, olet yhtä kommunikoitavan asian kanssa, eikö niin? Joten voit kutsua sielun palauttamista kommunikaatiosillan rakentamiseksi. Jälleen kerran, menetelmä on energinen sointi, joka tuo sirpaleen ja ydinsielun resonanssiin. Joten voit kutsua sitä viestinnäksi tai resonanssiksi – sirpale(et) ja ydinsielu ovat nyt harmonisia dissonanssin sijaan. Ne ovat nyt samaa, eivät erillisiä, ”säveliä”.

Saadaksemme henkilön ensimmäisen kriittisen sirpaleen takaisiin, vahvistamme tai tarkennamme henkilön resonanssia energiatyöllämme, kuten te sitä kutsuisitte, jotta se lähestyisi hetkellisesti sen kriittisen sirpaleen resonanssia, jonka ymmärrämme olevan se, joka on palautettava ensimmäisenä. Sitten kyseisen sirpaleen ja ydinsielun resonanssi moduloidaan uudelleen terveellisemmäksi harmoniaksi. Saattaa olla, että ydinsielu, ei vain sirpale, tarvitsee säätämistä. Ne kuitenkin säädetään ja moduloidaan eräänlaisessa kosiskelussa, eräänlaisessa hienovaraisen modulaation tanssissa, kunnes saavutetaan harmonia, joka on terveellisin tai ”kokonaisin” harmonia molemmille. Siinä harmoniassa ne saavuttavat jälleenyhdistymisensä.

Nyt, kun laajennamme tätä, ydinsielun resonanssi on muuttunut, koska se on nyt suurempi – se on saanut tämän sirpaleen takaisinsa ja on sopeutunut tähän jälleennäkemiseen. Tässä resonanssissa se voi ”kutsua” seuraavaa sirpaletta. Sitten se kutsuu seuraavaa, ja seuraavaa, ja niin edelleen, kun resonanssi sopeutuu, moduloituu ja muuttuu niiden välillä tässä osien ja ydinsielun kosiskelussa. Sitten tämä ydinsielun resonanssi muuttuu hienovaraisesti, saavuttaa enemmän kokonaisuutta, kun osat integroituvat uudelleen, on nyt suurempi, kokonaisempi kuin ennen, ja voi siksi nyt houkutella jokaisen seuraavan ”fragmentin”. Oppaidenne avulla tämä modulaation ”kosiskelu” tapahtuu. Tämä tapahtuu jälleen energian tasolla ja kokonaisuuden, rakkauden ja valon tasolla, jolla kaikki asiat ovat maksimaalisen tehokkuuden tasolla.

Moduloimme molempia yhdessä, kunnes ne saavuttavat yhden kaaren, kuten äänivastaavuudessa. Voimme tehdä tämän energisesti tasoilla ja ”nopeuksilla”, jotka eivät muuten olisi mahdollisia. (Nopeus tarkoittaa tässä sitä, että et koe integraatioprosessissa aikatekijää, kuten tapahtuisi, jos valitsisit shamanistisen reitin.) Kaikki oppaat eivät ole taitavia tässä. Suosittelemme, että tällä ei pidä leikkiä – on tiedettävä, kuka todella osaa tehdä tämän, ja toimittava erittäin varovasti. Myös sielun palauttamisessa energisesti on sopeutumisaika.

Jos tarkastelisit sielun palauttamista oppaiden näkökulmasta, koska emme näe kuvia samalla tavalla kuin te, se olisi kuin olisit silmät sidottuina aistien puutteesta kärsivässä yksikössä ja joku soittaisi sinulle ääntä, jota et kuule, mutta jonka värähtelyn voisit tuntea kehossasi. Lisäämme vielä jotain, mikä saattaa auttaa teitä: Kuten delfiini, joka käyttää kaikuluotausta ruoan paikantamiseen, me ensin äänellämme (ilman että kuulemme mitään). Käyttämällä kaikuluotausmenetelmää, äännämme sen, missä sirpale on, ja paikannamme sen energian ”allekirjoituksen” avulla, joka sitoo sen ydinsieluun. Sen allekirjoitus on sama kuin ydinsielun. Näin tiedämme, että meillä on oikea sirpale tai sirpaleet. Sitten, melkein ääniaallolla – ilman ääntä, mutta äänienergialla – me [napsautamme sormia] äännämme ja löydämme sirpaleen tai sirpaleet. Kun olemme paikantaneet jokaisen sirpaleen, voimme sen resonanssin perusteella määrittää, mikä on optimaalinen palautettava ensin ja mikä olisi oikea järjestys. Se on melkein asteikko, samalla tavalla kuin jokaiselle sävelarvolle on määritetty eri hertsi/megahertsi. Se on vain jotain energeettistä, jonka voimme tunnistaa automaattisesti.

Sirpaleet ovat energeettisesti sidoksissa Ydinsieluun… tuolla allekirjoituksella – melkein samalla tavalla kuin DNA on sinun allekirjoituksesi, kun taas sinun allekirjoituksesi on erilainen kuin kenenkään muun. Ne ovat ”kiinni” niin sanotulla ”energeettisellä sillalla”, mutta muista, että sirpaleella ja Ydinsielulla ei normaalisti ole tietoisuutta toisistaan. Se on ongelma: tietoisuuden erillisyys. Kommunikaation luominen tekee teidät tietoisiksi toisistanne – teistä Ydinsieluna ja sirpaleesta allekirjoituksena osana teitä, joka täytyy yhdistää uudelleen Ydinsieluunne.

Eli energiasta energiaan, tapahtuu kommunikaatiota, ymmärrystä ja selkeyttä siitä, mikä kuuluu mihinkin: Ydinsielulle kuuluu tunnusjälki. Tunnistamme sen, seuraamme sitä. Nyt alamme moduloida kunkin resonanssia, jotta ne tulevat paremmin linjaan. Pystymme määrittämään, missä ”terve” resonanssi on, ja tuomaan sekä Ydinsielun että sirpaleen ihanteelliseen jälleenyhdistymiseen. Teemme saman jokaisen peräkkäisen sielunsirpaleen kanssa.

Ne eivät vain ”leiju jossain ’tuolla ulkona'”. Ne ovat juuri tässä [aivan sydänchakran yläpuolella] – eetteriverkkosi risteyksissä. Niillä ei ole uskomuksia; niillä ei ole dynaamista tietoisuutta. Ne ovat kapseloituneita. Ne ovat jumissa ajassa; ne ovat staattisia siinä mielessä, että siinä kohdassa, jossa ne lähtevät… se olisi melkein kuin onnettomuuteen joutunut henkilö, jolla on muistikuva vain lähimenneisyydestä – tai sinulla on yksi muisto, joka toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, mutta sen jälkeen ei ole mitään muuta.

Sielunpalanen on tuollaisessa staattisessa tilassa, aivan kuin se olisi tietoinen vain siitä, mitä se trauman hetkellä vei mukanaan. Yhteydestä ydinsieluun ei ole tietoisuutta. Ainoa todellisuus, jonka se kokee, on se trauma, joka sai sen lähtemään. Se on sen tärkein ja yleensä ainoa muisto. Ja niin voit nähdä, kuinka traumaattista sirpaleen palaaminen ydinsieluun on oltava, jos sitä integroi itse, tai jopa terapiassa, millaisia ​​vaikeuksia voi kokea emotionaalisesti ja psykologisesti, kun otetaan huomioon, mitä muistoja palanen tuo takaisin ydinsielua kantavan henkilön tietoisuuteen.

Mielenkiintoista uteliaisuuttasi ajatellen sinua saattaa kiinnostaa se, että Ylösnousseet mestarit ja Joannaa auttaneet oppaat saivat luvan valita sielunpalaset tietyssä järjestyksessä. Korkeamman viisauden kanssa työskennellessään se itse asiassa loi eräänlaisen ”dominoefektin”. Näiden kriittisten osien palattua pari niistä (jotka yllättivät [Joannan] älyllisesti, koska ne olivat niin kriittisiä prosessille) alkoivat tietyssä järjestyksessä magneettisesti kutsua muita ”jossain” olevia pirstaloituneita sielun aspekteja. Pelkkä prosessin käynnistäminen kutsuu magneettisesti näitä osia, koska muista, että Kokonaisuus yrittää jatkuvasti muodostua. Sirpaleet haluavat magneettisesti palata Kokonaisuuteen.

Kadonneen sielun aspektilla ei ole tietoisuutta, ennen kuin se yhdistyy uudelleen Ydinsielun kanssa, jolla on pääsy ”tietopankkeihin”, pääsy älyyn, mieleen. Olemuksen tietoisuuden ydintoiminto tapahtuu Ydinsielun kanssa. Joten kun sirpaletta lähestytään, se on traumatisoituneessa tilassa ja muistaa vain sen, mitä tapahtui lähtöpisteessä. Kun sitä ”lähestetään”, ydintietoisuuteen muodostetaan kommunikaatioyhteys, ja sitten se muistaa kaiken. (Sillä ei kuitenkaan ole pääsyä Ydinsielun tietoisuuteen, ennen kuin se on täysin integroitunut.)

Nyt se tulee tietoiseksi siitä, että se on ollut erillinen ja että Ydinsielun halu on saattaa se yhteyteen eli jälleenyhdistymiseen. Tämä johtuu sirpaleen kokemuksesta Ydinsielun energiaolemuksen jatkeena (tietoisuudessaan erillään sirpaleena). Äskettäin palannut sirpale ”ymmärtää” yhtäkkiä, että se on ollut tietoisuudessa erillinen Ydinsielusta. Se tulee tietoiseksi siitä, että sen erillisyys johtuu tapahtumasta, josta sillä on niin intensiivinen muistikuva. Sitten tietoisuuden yhteys Ydinsieluun liioittelee sitä, mitä tapahtuu, jos se palaa, koska nyt se tajuaa, että se on jättänyt Ydinsielunsa traumaattisen tapahtuman seurauksena. Nyt alkaa pelko: ”No, jos palaan, niin koen tämän uudelleen. Jos jään, tämä on kaikki, mitä muistan nyt, mutta ainakaan se ei tapahdu uudelleen. Jos palaan, se tapahtuu uudelleen.” Pelkoelementti on yksi suurimmista esteistä, joten esimerkiksi shamaani houkuttelee sitä sanomalla ”No, näin hyvä se tulee olemaan, kun tulet takaisin”, ja Ydinsielu sanoo: ”Lupaan, että asiat ovat nyt paljon paremmin, ja minä suojelen sinua”, ja mitä tahansa muuta, mitä ihminen sanoo täydessä tietoisuudessa siitä, että juuri tätä sirpale tarvitsee.

Jälleen kerran, tietoisuus on avainasemassa. Ydinsielun tietoisuus sanoo: ”Ymmärrän, että tulet säikähtämään”, ja niin edelleen. Joten tämä neuvottelu (kuten silloin, kun teet prosessin shamanistisella tavalla) tapahtuu tietoisella tasolla, yleensä ajatusten, sanojen ja tunteiden avulla. Kadonneen sielun aspektin paluuseen voi liittyä paljon pelkoa, ja fyysisessä kehossa oleva muisto on vapautettava sekä fyysisestä kehosta että solutasolla.

Se on erilaista, kun työskentelemme energeettisesti resonanssin kanssa. Kun työskentelet eetterikehon kanssa, se parantaa fyysisen kehon. Kun työskentelet energeettisesti vain oppaiden kanssa, teemme resonanssimodulaatiota ajamatta tietoa aivojen läpi, ilman että koet: ”Voi luoja! Olen niin kauhuissani, ja näen painajaisia, ja minulla on tunnereaktioita palanneiden sirpaleiden takia, ja yritän integroitua – käyn läpi vain tätä masennusta”, ja niin edelleen. Näetkö, se on modulointiprosessi, mutta se on paljon hitaampi shamanistisella tavalla, koska se ohjataan henkilön tietoisuuden kautta. Siksi shamanistiseen integrointitapaan liittyy enemmän kärsimystä; siksi prosessi kestää paljon kauemmin teidän termeillänne, ja niin edelleen.

Kun avustamme energeettisesti, lähetämme rakkautta ja säteilevää valoa korvaamaan sieluaspektin tunteman pimeyden ja pelon… neutraloimaan kaiken aspektiin liittyvän pimeän energian. Jokaisella uloshengityksellä aspektin kokemuksen jäänteet huuhtoutuvat pois. Annamme henkilölle energeettisesti ehdottoman tiedon ja uskon siitä, että hän on kokonaan valoa. Pyrimme tekemään tästä mahdollisimman mukavaa. Ilmennämme kultaista valoenergiaa lämpöä, rakkautta ja turvallisuutta varten.

Sielunpalautuksen jälkeen palautettujen sieluaspektien integrointi on välttämätöntä, ja käsityksemme mukaan juuri tämä on niin vaikeaa, kun se tehdään shamanistisella tavalla. Jälkimmäisessä tapauksessa, kun palautus on tehty, asiakas jätetään yleensä käymään läpi integroinnin vaikeudet yksin. Ehdotamme, että tähän erikoistuneiden ja tätä energeettisesti ymmärtävien oppaiden avulla prosessi voi olla paljon nopeampi ja mukavampi hienovaraisten modulaatioiden ansiosta.

Niin huolellisesti ja hienovaraisesti kuin työskentelemmekin moduloidaksemme sekä sirpaleen että ydinsielun resonanssia, on silti sopeutumisjakso, koska tapahtuu seuraavaa: Kaikki ihmisenä kokemasi muutokset sisältävät sopeutumisjakson, koska yhtäkkiä se, mikä tuntui sinulle tutulta, muuttuu. Tätä kuitenkin minimoidaan ottamalla energinen lähestymistapa valon korkeiden oppaidenne kanssa sen sijaan, että käytte läpi lineaarisen tason prosessin sielun matkalla, sen psykologisine ja emotionaalisine osien integrointeineen, mikä kestää useita kuukausia, on usein häiritsevää ja vaatii paljon voimaa prosessia läpikäyvältä henkilöltä. (Emme väitä, että tähän on vain yksi tapa. Joillekin sopii shamanistinen reitti ja niin edelleen.)

Kun tietyssä elämässä on useita ”sielunsirpaleita” etkä sisällytä niitä, se myötävaikuttaa siihen, mitä kutsutte ”karmaksi”, jos ette ole tietoisia näistä palasista ja/tai moniulotteisista elämistä, joita kutsutte ”reinkarnaatioiksi”. Jokaista moniulotteista elämää kohden on sielunpalasia, jotka on tuotava takaisin. Yhdistyminen korkeampaan itseen vaatii sielun integrointiprosessin, jossa nämä kadonneet sieluaspektit palautetaan.

(Jos mietit, sielunsirpaleiden integrointi ei ole oikeastaan ​​mahdollista ei-inkarnoituneessa tilassa. Jos sinulta puuttui joitakin sielunpalasia, kuolit ja sielusi jätti kehosi – mitä ajattelisit ”entisinä eläminä” tai kadonneina sieluaspekteina, et voinut päättää OLLA inkarnoitumatta uudelleen: et voinut vain mielivaltaisesti päättää OLLA hakematta palasia.)

Ydinsielu on se, joka reinkarnoituu niin sanottujen karma-lakien vuoksi, jotka liittyvät siihen, missä kasvusi pysähtyi kehosi kuollessa. Joten jos et pysty saavuttamaan tuota integraatiota tässä kehossa tässä elämässä, se on silti saavutettava, ja sitä kutsutte karmaksi. Joten menet seuraavaan inkarnaatioon, ja työ sen integroimiseksi on edelleen tehtävä. (Ja jokaisessa moniulotteisessa elämässä – mitä kutsutte ”reinkarnaatioelämäksi” – on muiden olentojen sieluaspekteja, jotka jakavat jokaisen noista ”menneistä” elämistä kanssasi; on myös ”tulevia” ja nykyisiä elämiä.)

Jos olet edelleen tietämätön noista muista moniulotteisista elämistä, tuot niiden ”vaikutukset” mukanasi ”seuraavaan” inkarnaatioosi, toivottavasti herätäksesi siihen todellisuuteen, että ne ovat ”tuolla jossain”. Tarkennamme tätä: Se koskee itse asiassa enemmän ”ongelmia”, jotka ovat niin dramaattisia ja intensiivisiä tietyissä elämissä, että ne siirtyvät, jos niin haluatte sanoa, muihin elämiin. Oletetaan, että sinulla on tämä ongelma käynnissä viiden tai kuuden elämän ajan, etkä ”ymmärrä sitä” missään elämässä. Se jatkaa voimistumista ja ärsytystäsi voimakkaasti, ja sitten, toivottavasti, ainakin yhdessä elämässä ymmärrät sen. Tuohon tietoisuuteen tuleminen suodattuu sitten korkeamman itsen (ja korkeamman itsen kasvun osana prosessia) kautta muihin elämiin. Ja se voidaan ratkaista siististi niin, ettet enää kanna sitä mukanasi.

Jos – kuvittele – sinulla on tämä ”ongelma” kuudessa elämässä etkä ymmärrä sitä… olet itse asiassa hyvin tylsä ​​koko asian suhteen tai hyvin itsepäinen, tai mikä tahansa muu asia estää sinua näkemästä tätä. Tietenkin se pahenee ja löytää ilmaisua lisää, ja sitten se voi olla eräällä tavalla painajaismaista, koska ongelmat resonoivat edestakaisin jokaisessa elämän ilmaisussa, kunnes läksyt on opittu. Tällä on tekemistä tietoiseksi tulemisen kanssa. Kun sanomme, että sinun on tultava tietoiseksi moniulotteisesta elämästäsi, tarkoitamme itse asiassa: Tule tietoiseksi kantamistasi ongelmista, joita et ole vielä ratkaissut.

On äärimmäisiä tapauksia sielun pirstoutumisesta, joissa henkilö voi olla toisen tai muiden olentojen ”miehittämä” – valitettavasti yleensä niin sanotun ”pimeyden” vallan alla. Esimerkiksi skitsofreniassa esiintyy termiin liittyvä äärimmäinen erillisyys: skisma eli jakautuminen sielun ydinosan osien ja kokonaisuuden välillä. Oletetaan, että sinulla on tietty määrä palasia ja jokin eheys pitää ne koossa. Oletetaan, että menetät 50 ”palaa” sadasta. (Käytämme tätä lukua vain esimerkin vuoksi; se ei todellakaan ole meille järkevää). Toimit edelleen, mutta ihmiset tulevat pitämään sinua tässä vaiheessa hyvin outona. Jos menetät enemmän, persoonallisuutesi ilmaisutapa muuttuu hyvin epämääräiseksi. Itse asiassa sinussa saattaa hyvinkin olla negatiivisen olennon asuttama tahtosi heikkouden vuoksi. Koska osien eheys hajoaa kokonaisuudeksi, tahto voi joutua ”pahalle aikomukselle”, kuten te sitä kutsuisitte.

Jotta sielun nouto tapahtuisi, ihmisen on ymmärrettävä, että hänellä on sirpaleita, ja aikomus palauttaa ne. Ilman näitä kahta vaatimusta se ei voi tapahtua. Nyt (ja ymmärrä ja tunne, että tämä on toiveikkaampi vastaus), teille, jotka olette tietoisia siitä, että olette ylösnousemuspolulla – ja jotka työskentelette tietoisesti oppaidenne kanssa – aikomuksellanne ja tietoisuudellanne siitä, että teillä todellakin on sielunsirpaleita, luodaan eräänlainen paketti, jossa oppaillanne on ymmärrys. Tämä ymmärrys on, että voidaksenne nousta ylös, sielun nouto on tehtävä. Lopulta tämä hoidetaan teidän ja oppaidenne välillä omasta tietoisuudestanne joka tapauksessa, ei välttämättä edes siksi, että olisitte jonain päivänä todella päättäneet käydä läpi sielun palautusprosessin. Vaikka on harvinaista, että osat vain palaavat itsestään, tämä voidaan joskus saavuttaa vain olemalla tietoinen siitä, että ne saattavat olla olemassa… ja aikomuksella, että oppaanne auttavat niitä yhdistymään uudelleen kanssanne. Tietoisuus siitä, että teillä saattaa olla kadonneita sielun aspekteja, on edellytys sille, että tämä prosessi olisi mahdollinen ilman apua. Ensisijaisesti haluamme teidän tietävän, että teemme tämän energeettisesti.

Tässä on kyse epäkokonaisuuden illuusiosta, joten yksinkertaisesti päästät irti epäkokonaisuuden illuusiosta ja saat automaattisesti terveyttä, rakkautta ja kaikkea muuta, mistä olet koskaan unelmoinut. Olette kuitenkin niin ihastuneita illuusioihinne – tiedättehän: ego sanoo: ”No, minun on tehtävä todella kovasti töitä tämän eteen, tai en ansaitse tätä.” Jos haluat tehdä siitä vaikeaa, ja uskomusjärjestelmäsi sanoo: ”Jos se ei ole vaikeaa, en aio arvostaa sitä”, tai mitä muita illuusioita onkaan olemassa, se todellakin on vaikeaa. Jos haluat uskoa siihen, että se kestää kauemmin, voit tehdä siitä vielä vaikeampaa… tai voit saada sen nyt.

Syy siihen, miksi voit saada sen nyt, on se, että Kokonaisuus on olemassa, näetpä sen tai uskotpa siihen. Kokonaisuus on olemassa aina ja kaikkina aikoina – nyt, menneisyydessä ja siinä, mitä kutsutte tulevaisuudeksi. Kaikki on olemassa NYT. Joten sinun tarvitsee vain valita kokea kokonaisuus nyt, piste – sen sijaan, että kokisit vain osan siitä, mutta ensin sinun on uskottava, että se on mahdollista. Hologrammin katsominen ja kokonaisuuden, kaikkien mahdollisuuksien, näkeminen kerralla on todellisuus, Kokonaisuus.

Ero tuosta liitosta on illuusio siitä, että voit kokea tämän osan vain tästä hetkestä viiden minuutin päähän, tai tämän elämän ajan, tai mitä tahansa muita rajoituksia haluat sille asettaa, tai ”kunnes paranen”, tai ”kunnes minulla on tarpeeksi rahaa”, tai ”kunnes äitini alkaa käyttäytyä kuin normaali ihminen”. Joten voit rajoittaa itseäsi niin monella tavalla kuin voit kuvitella, mutta yksinkertainen totuus on, että olet jo kokonainen. Olet jo hyvinvoiva ja terve. Vain illuusio siitä, ettet ole kokonainen, estää sinua kokemasta sitä.

Kyse on taas illuusioista luopumisesta. Niin helppoa se on. Mitä ikinä tarvitsetkaan järjestääksesi istunnon valossa, tuo kaikki oppaasi paikalle ja sano: ”Tämä on se, mitä haluan. Aion luopua kaikesta, mikä seisoo ilon, rakkauden ja eheyden tielläni” ja niin edelleen. Tietenkin se VOI tapahtua välittömästi, mutta tyypillisesti siellä on liian monia piilotettuja uskomuksia, jotka sanovat, ettei tämä voi tapahtua.

Kaikkien näiden ehdotusten tarkoituksena on palauttaa sinut omaan kontrollin ja vallan tunteeseesi kohtalostasi, terveydestäsi, hyvinvoinnistasi ja eheydestäsi. Joten kyllä, aloitat tekniikoilla, joiden uskot olevan työkaluja, joita tarvitset jonkin saavuttamiseksi. Voit kuitenkin aina valita oikotien ja sitten vain OLLA se – tai voit käyttää työkaluja.

  Artikkelin julkaissut melora.org

Reinkarnoituvan sielun kolme tyyppiä ja vapaan tahdon etiikka

Kysymykset ihmisen tarkoituksesta ja tietoisuuden alkuperästä herättävät edelleen laajaa julkista kiinnostusta, ja ne liittyvät hengellisiin perinteisiin, terapeuttisiin käytäntöihin ja väitteisiin ei-inhimillisestä älykkyydestä. Laajassa keskustelussa regressioterapeutti ja psykologi Linda Backman esittelee viitekehyksen, jossa reinkarnaatio asetetaan ihmisen kehityksen keskiöön ja henkilökohtainen etiikka sijoitetaan osaksi laajempaa evoluutiokehitystä. Hänen mallinsa perustuu kolmeen oletettuun sielunperimään – maapalloon perustuvaan, planeettojen väliseen ja enkelimaiseen – joista kunkin sanotaan osallistuvan ihmiskunnan kehitykseen toistuvien inkarnaatioiden ja vapaata tahtoa kurinalaisesti käyttämällä.

Backman kuvailee kliinistä lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on siirtää valta välittäjiltä asiakkaalle. Sen sijaan, että hän välittäisi viestejä välittäjänä, hän ohjaa yksilöitä pääsemään hypnoosin avulla käsiksi omiin mielikuviinsa, tunteisiinsa ja kertomuksiinsa. Hän väittää, että tällä menetelmällä voidaan tuoda esiin malleja, joita hän kutsuu menneen elämän läpivuotoksi. Nämä mallit ilmenevät hänen mukaansa usein fobioina, ristiriitaisina suhteina tai jatkuvina elämänteemoina. Kontekstualisoimalla ne karmana (korjattavat epätasapainot) ja dharmana (jo ansaitut kyvyt), Backman väittää, että asiakkaat voivat tehdä selkeämpiä ja rakentavampia valintoja nykyhetkessä. Hän kertoo suorittaneensa tuhansia istuntoja ja sanoo, että tuloksiin kuuluu usein oivalluksia, jotka kypsyvät asiakkaiden käsitellessä materiaalia istunnon jälkeen.

Hänen typologiansa ytimessä on väite, että kaikki sielut eivät ole peräisin Maasta tai toimi ensisijaisesti Maassa. Maapohjaiset sielut kuvataan kehittyviksi toistuvien ihmiselämien kautta. Planeettojen välisten sielujen sanotaan tulevan kehittyneistä sivilisaatioista taivaallisessa naapurustossa, joskus muistellen toimintaa avaruusaluksissa tai muissa ulottuvuuksissa ja tuoden mukanaan erityistä tietoa, jonka tarkoituksena on auttaa sivilisaatiota. Enkelisielut toimivat Backmanin mukaan koordinoivassa roolissa jumalallisen lähteen puolesta; hän huomauttaa, että useat asiakkaat raportoivat itsenäisesti siipien kuvista kuolemanjälkeisissä siirtymävaiheissa, joita hän pitää yhteneväisinä tietopisteinä eikä erillisinä anekdootteina.

Backman laajentaa tämän viitekehyksen taaksepäin uskonnolliseen ja esoteeriseen historiaan. Hän viittaa Pythagoraan ja muihin perinteisiin liittyviin antiikin filosofioihin uudelleensyntymästä ja tukee tulkintaa, jonka mukaan Kuolleenmeren kääröt dokumentoivat kohtaamisia enkelien kanssa, taivaankappaleiden ilmiöitä ja kokemuksia taivaallisiksi olentoiksi muuttumisesta. Hän väittää lisäksi, että Yeshua (Jeesus) opiskeli essealaisten keskuudessa Karmelin vuorella. Vaikka nämä tulkinnat ovat yhdenmukaisia mystisen tutkimuksen suuntausten kanssa, ne ovat edelleen kiistanalaisia historioitsijoiden ja teologien keskuudessa. Keskustelu sijoittaa tällaiset tekstit osaksi pitkää jatkumoa, joka käsittelee sielun matkaa ja ihmisen muutosta.

Merkittävä narratiivinen juoni koskee alkuperää ja tehtävää. Backman kuvaa tähtisiemenistä koostuvaa yhteisöä, jota hän kutsuu Melkisedekin sieluryhmäksi ja joka on saanut jumalalliselta konsortiolta tehtäväkseen auttaa Maapallon kehitystä vuosituhansien ajan. Jotkut julkiset tulkinnat, hän huomauttaa, yhdistävät tämän raamatulliseen 144 000:een, vaikka hän pitää lukua pikemminkin assosiaationa kuin vahvistettuna luvuna. Samalla hän siteeraa moderneja henkilöitä, kuten Matías De Stefanoa, jonka väitteet monen elämän muistista ja tarkoituksesta hän näkee yhdenmukaisina planeettojen välisten tai epätyypillisten inkarnaatioprofiilien kanssa. Nämä elementit sijoittavat keskustelun hengellisen kosmologian ja nykyajan väitteiden risteyskohtaan, jotka koskevat ei-inhimillistä älykkyyttä ja poikkeavia kokemuksia.

Etiikka ja toimijuus ovat Backmanin maailmankuvan perustana. Vapaa tahto esitetään maallisen elämän määrittävänä ehtona – mekanismina, jonka kautta sielut osoittavat kasvua sovittamalla valintansa sisäisen ohjauksen kanssa egoististen impulssien sijaan. Sielupodien käsite viittaa siihen, että kasvu tapahtuu usein toistuvien suhteiden kautta, joissa roolit voivat kääntyä päinvastaisiksi, vahvistaen oppeja elämänkaaren aikana. Menneiden elämien unohtaminen ei ole puute, vaan pedagoginen ominaisuus: riittävän muistinmenetys säilyttää oppimisen eheyden ja mahdollistaa merkityksellisten oivallusten syntymisen, kun yksilöt aktiivisesti etsivät niitä.

Tämän viitekehyksen vaikutukset ovat kaksinaiset. Yksilötasolla Backman puoltaa jäsenneltyä itsetutkiskelua – mahdollisesti regressioterapian avulla – keinona selkeyttää tavoitteita ja parantaa päätöksentekoa, ja hän väittää laajemmin, että henkilökohtainen kypsyminen edistää kollektiivista kehitystä. Yhteiskuntatasolla hänen synteesinsä yhdistää muinaiset lähteet, modernit terapeuttiset kertomukset ja raportit enkelien tai planeettojen välisestä vuorovaikutuksesta, mikä kannustaa tutkimaan tarkemmin, miten tällaisia väitteitä voitaisiin arvioida vastuullisesti.

Skeptiset näkökohdat ovat edelleen olennaisia. Regressiosta johdetut kertomukset ovat subjektiivisia ja niihin voivat vaikuttaa odotukset, suggestiot ja kulttuurinen altistuminen. Mainitut historialliset väitteet saavat vaihtelevaa tieteellistä tukea, eikä väitteitä planeettojen välisestä tai enkelien alkuperästä ole tässä yhteydessä vahvistettu empiirisillä todisteilla. Tulevaisuuden tutkimussuunnat voisivat sisältää kontrolloituja tutkimuksia regressioterapian terapeuttisesta tehosta tietyissä tilanteissa, istunnoissa esiin tulleiden todennettavissa olevien historiallisten yksityiskohtien tarkkaa ristiintarkastelua sekä monitieteistä työtä, jossa tutkitaan hypnoosin aikana raportoitujen muistia muistuttavien kokemusten neurologisia ja psykologisia korrelaatioita.

Backman suhtautuu ihmiskunnan kehitykseen varovaisen optimistisesti, riippuen siitä, korostavatko yksilöt ja johtajat yhteistä päämäärää oman edun sijaan. Hänen ajattelutavassaan kestävä kehitys riippuu arvostelukyvyn kehittämisestä, eettisen päätöksenteon edistämisestä ja, niille, jotka ovat siihen taipuvaisia, sellaisten käytäntöjen omaksumisesta, joiden tavoitteena on yhdistää ihmiset uudelleen siihen, mitä hän kuvaa heidän korkeammaksi ohjauksekseen. Riippumatta siitä, pitääkö näitä ajatuksia metafyysisinä väitteinä, terapeuttisina metaforina vai testattavina hypoteeseina, ne edistävät jatkuvaa keskustelua tietoisuudesta, merkityksestä ja mahdollisuudesta – jota on käsitelty sekä muinaisissa teksteissä että nykyaikaisissa kertomuksissa – olla yhteydessä älykkyyteen, joka ylittää tavallisen ihmiskokemuksen.

  Artikkelin julkaissut uapdrop.com

Visualisointitekniikoita: Pyöreän pöydän psykodraama

kirjoittanut Dorica Manu

Ajatus sellaisen visualisointitekniikan rakentamisesta, joka tuottaa virtuaalisia kuvia, mutta käyttää sekä pitkäaikaisesta visuaalisesta muistista että todellisesta todellisuudesta eli arkkityyppisestä maailmasta peräisin olevia tietoja, tuntui hyvältä ajatukselta; tämä ajatus ei itse asiassa ole uusi, sillä virallinen tiede on jo tunnustanut sen ja kutsunut sitä ”psykodraamaksi”: tämä on hyvin samankaltainen kuin se, mitä halusin luoda.

Psykodraamassa on kyse siitä, että jotkut henkilöt, jotka tarvitsevat psykologisesti huomiota, toimivat tietyissä ja hyvin määritellyissä rooleissa, jotka ovat peräisin mielikuvitusluovuudesta.

Jokainen henkilö, joka aloittaa tietyllä hetkellä näyttelemisen, asettaa psyykkinsä hahmoonsa ja tunnistaa itsensä: tällä tavoin henkilö oppii tuntemaan paremmin oman alitajuntansa.

Teko, jossa alitajunta tunnistaa alitajunnan, muuttaa automaattisesti skitsofreenisen henkilön normaaliksi.

Mikä on henkisesti luodun kuvan potentiaali? Onko mahdollista käyttää tällaista mielen luomaa kuvaa todellisten ongelmien, kuten sieppausten, ratkaisemiseen? Aivan oikein: puhumme todellisista ongelmista, emme fantasioista. Ne ovat todellisia, vaikka jotkut UFO-asiantuntijat höpöttävätkin, etteivät ne ole sitä hourailujensa aikana.

Mielikuvaa luodessaan ihminen ammentaa tietoa muistista, joka on tehty asioista, jotka on todella nähty ja sitten todella tallennettu; mutta on myös mahdollista ammentaa tietoa muistista, joka on tehty asioista, jotka ovat arkkityyppisesti ”aina tiedetty”.

Minun on jälleen huomautettava, että yksi osa aivoista toimii analogisesti (todellisuus, joka on täysin virtuaalinen), mutta on myös toinen osa, jota Mieli operoi ja joka toimii puhtaasti propositionaalisesti, eli arkkityyppisesti.

Meidän on heti sanottava, että mielikuvaa stimuloivat tämän henkisen luomisen aikana tietyt aivojen ja tahdonvoiman osat: se on aivan kuin sanoisi, että mielikuva tulee osittain oikeasta aivopuoliskosta ja osittain vasemmasta aivopuoliskosta.

Pyydämme siis siepattua kuvittelemaan kohtauksen (mentaalinen psykodraama, joka luodaan virtuaalisesti mentaalisten mielikuvien avulla), jossa hän näyttelee toimittajaa, joka on pitämässä pyöreän pöydän TV-ohjelmaa.

Päivän aiheena on:

Minä ja AVARUUSOLENNOT!

Pyydämme siepattua kuvittelemaan näyttämön, jossa hän on toimittaja, joka kutsuu pyöreään pöytään tiettyjä hahmoja keskustelemaan aiheesta.

Hahmot ovat:

Hänen sielunsa.

hänen henkensä.

hänen mielensä.

Sekä kaikki muut hahmot, jotka haluavat osallistua.

Osallistuminen on mahdollista millä tahansa tavalla: puhelimitse, videon välityksellä jne., ja siepattu henkilö voi toteuttaa haastattelut ja ohjelman haluamallaan tavalla.

Riittää, että siepattua pyydetään kuvittelemaan edellä mainittu skenaario.

Sovitamme siis psykodraamatekniikat virtuaaliseen visualisointitekniikkaan, jotta voimme luoda virtuaalisen psykodraaman.

Mitä tapahtuu todellisuudessa? Yleensä henkilö asettuu mukavasti, rentoutuu ja alkaa silmät kiinni pitäen kuvitella tätä kohtausta. Hänen aivonsa etsivät välittömästi määritellyn pyynnön mukaisia tietoja pitkäkestoisesta muistista, ja jos hän löytää ne, hän ilmaisee ne käyttämällä kolmiulotteisia kuvia ja symbolista käyttäytymistä (analogis-laskennallinen mieli ja propositionaalis-arkityyppinen mieli).

Se, mitä ihminen näkee ja kokee, ei ole puhdasta fantasiaa vaan todellisuusnäytelmä, joka nähdään samanaikaisesti oikean ja vasemman aivopuoliskon ”silmien” kautta; ihminen pääsee todellisen elämän muistojen edelle ja siirtyy suoraan hakemaan tietoa pitkäkestoisesta muistista.

Tulokset ovat hämmästyttäviä: näin toimivat henkilöt saavat selville, että he ovat siepattuja ja että he näkevät pyöreän pöydän ääressä istuvia arvaamattomia hahmoja, kuten isoja heinäsirkkoja (hyönteismäisiä avaruusolentoja); isoja kaksijalkaisia olentoja, joilla on käärmeen kaltainen häntä; sinisiin pukeutuneita olentoja, joilla on naisia vierellään; hohtavia olentoja ja erilaisia olentoja, jotka eivät ehkä olekaan oikeasti täällä ja joihin he ovat vain yhteydessä puhelimen avulla.

Psykodraamasta tulee avaruusolentojen häirinnän näyteikkuna, ja se toistaa kirjaimellisesti kaikki tiedot, jotka voidaan helposti tarkistaa hypnoottisten istuntojen aikana kuvattujen kokemusten perusteella.

Mitä todella tapahtuu? Yksinkertaisesti tämä: henkilö kerää tietoja tiedostamattomista muistoistaan ja kaataa ne näkyvälle alueelle, kevyesti alitajunnan suodattamina; ne rakentuvat samasta aivojen osasta, joka rakentaa jokapäiväisiä mielikuvia.

Näiden mielikuvien (visuaalisten ankkureiden) kautta tulevat myös tunteet, kinesteettiset havainnot ja muut.

On henkilöitä, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään avaruusolennoista tai kuusisormisista olennoista, ja he voivat täydellisesti visualisoida ne istumassa pyöreän pöydän ääressä; ja he voivat olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa psykodraaman aikana!

Toisin sanoen aivojen kyky käsitellä kolmiulotteista aika-avaruusdataa luo skenaarioita, jotka näyttävät todellisilta; näissä skenaarioissa eri hahmot todella näyttelevät omaa rooliaan, ja lopussa kaapatun tiedostamaton Mieli voi tunnistaa heidät.

On mielenkiintoista, että tiedot saadaan suoraan siepatun tietoisuudesta sekä aivoissa olevista muistoista. Olemme itse asiassa tekemisissä sellaisten tietojen ja tietämyksen kanssa, joita henkilö ei ole tiedosta tietävänsä, mutta hän tietää ne, koska se on hänen Mielensä Tietoisuus, joka tietää ne.

Siepatun sielu näkee itsensä ja muut henkisen psykodraaman hahmot sillä tavalla, jolla Mieli pystyy tulkitsemaan ne. Tajuton Mieli ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sillä tavalla, jolla se ajattelee niiden olevan, ja tämä ”tapa” riippuu tajuttomasta Mielestä itsestään, joka muuntaa alkuperäiset arkkityypit ”tuntemista ja havaitsemista” varten kuviksi ja foneemeiksi. Ainoat erot riippuvat siepatun sanavarastosta.

Jokaisella on oma sanastonsa, joka riippuu hänen kielitaidostaan ja kokemuksistaan; joku kutsuu siis tiettyä avaruusoliota ”saurialaiseksi”, mutta toiset ihmiset voivat kutsua sitä halventavasti ”ruohokäärmeeksi” tai vain ”käärmeeksi”.

Psykodraaman aikana voi tapahtua mitä tahansa. On hetkiä, jolloin sielu nousee tuoliltaan ja lyö ”ruohokäärmeen” kuoliaaksi, tai hetkiä, jolloin valo-olento yrittää vakuuttaa sielulle, että kaikki on hallinnassa ja että hänen kannattaa jatkaa loisimista. Lyhyesti sanottuna jokainen ilmaisee omaa identiteettiään. Leikin lopussa siepattu kysyy, mikä on kaiken merkitys, koska hän ei ole tietoinen asioista, joita hänen oma tiedostamaton mielensä käsittelee: kun hänelle kerran selitetään, kaikki tulee ikuisesti selväksi.

Meidän ei pitäisi virheellisesti ajatella, että tämä psykodraama on täysin keksitty, enkä usko niin ollenkaan: alitajunta jakaa roolit, ja ne suoritetaan täydellisesti. Mitään ei voida pitää epätodellisena visualisoinnissa: pyöreän pöydän istuntoon käytetty huone on kolmiulotteinen rekonstruktio huoneesta, joka on jo nähty jossain, ja myös hahmot esiintyvät ja käyttäytyvät tavalla, joka vastaa siepatun alitajuisen Mielen arkkityyppistä käsitystä ajalta, jolloin hän oli tekemisissä heidän kanssaan.

Jos jollakulla on tarkkoja kokemuksia, jotka ovat painuneet pitkäkestoiseen muistiin, hänellä on taipumus käyttää niitä sen sijaan, että keksisi jotain fantastista tietoa. Siksi niiden henkilöiden, jotka todella ovat siepattuja, on tehtävä nämä testit.

Henkilöt, jotka eivät ole siepattuja, voidaan helposti tunnistaa, koska heidän alitajuntansa antaa tietoja, jotka eivät ole yhdenmukaisia (ei toistettavissa) abduktioilmiön kanssa.

En ole ottanut huomioon henkisesti epävakaita henkilöitä, koska heidät suljetaan pois TAV:n ja käsialatestin avulla. Voin luottavaisin mielin käyttää tätä menetelmää, koska kaikki tiedetään nyt sieppausilmiöstä.

Näiden testien tarkoituksena ei ole hankkia lisää tietoa avaruusolentojen häirinnästä, vaan niiden tarkoituksena on vain antaa siepattujen tiedostaa oma tilanteensa.

Kun on tehnyt itse RT-testin (Round Table, pyöreä pöytä) ja ymmärtänyt, millaisia loisia hänellä on — esimerkiksi AAM, LUX ja kuusisormi — hän voi käyttää visualisointitekniikkaa viimeisen vaiheen suorittamiseen: loisten poistamiseen. Katsotaanpa, miten ja miksi tämä tekniikka voi olla erittäin tehokas.

Kaikki alkoi sattumalta — ja tämä selitetään myös Alien Cicatrix -tekstissä — yksinkertaisella itseohjautuvalla meditaatiolla, joka eliminoi muukalaisloisen, kuusisormisen. Miten yksinkertainen visualisointi tahdon teosta saattoi muuttua puhtaaksi tahdoksi? Se olisi kuin sanoisi: ”jos kuvittelen voivani lentää, niin voisinko todella lentää”. Miksi siis vaikka kuvittelisin lentäväni, en lentäisikään? Yleensä se on helpommin sanottu kuin tehty; ja niinpä se on helpommin ajateltu kuin tehty. Mutta näyttää siltä, että asia ei oikeastaan ole niin, jos otamme huomioon haluamisen ja saavuttamisen välisen suhteen. Jos olemuksemme koostuu neljästä perusosasta: Sielu, Ruumis, Mieli ja Henki, ja jos ne ilmenevät neljällä koordinaattiakselilla, jotka ovat Tietoisuus, Tila, Aika ja Energia, ja jos vain ensimmäinen on todellinen, kun taas kolme muuta ovat virtuaalisia (eli ne voivat muuttua ensimmäisestä), on Tietoisuuden tehtävä käyttää tahdon tekoa, joka arkkityypin muodossa luo muunnelman kolmella muulla akselilla. Tahtoteko synnyttää arkkityypin, joka on kuin matemaattinen operaattori, joka voi työskennellä virtuaalisuuden parissa ja muokata sitä. Esim: 3 + 2 = 5. Luvun kolme ja luvun kaksi virtuaalisuutta muutetaan plus-merkillä (operaattorilla), joka muuttaa ne erilaiseksi virtuaalisuudeksi, jota ilmaisee luku viisi. Näyttää todella siltä, että tietyt tekniikat, kuten transsendenttinen meditaatio (TM), voivat saada aikaan virtuaalisuuden muutosprosesseja, kuten tämän työn lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa esitetyssä kirjallisuudessa on dokumentoitu.

Sielulla on hyvin vahva tietoisuus, joka sisältää olemassaolon tahdon ja ilmaisee arkkityyppejä, jotka muokkaavat virtuaalitodellisuutta. Transsendenttinen meditaatio, tai pikemminkin se tila, joka sallii korrelaation omaan sieluun, voi muuttaa virtuaalitodellisuutta.

Tätä todellisuuden muutosta, joka ymmärretään tahdon tekona, voidaan käyttää avaruusolentoparasiittien poistamiseen siepattujen kehosta!

Yksinkertainen peli, jossa visualisoidaan pyöreää pöytää (RT), voi muuttua tiedostamattaan mielikuvaksi, joka kerää tietoa sekä analogisista aivoista (vasen aivopuolisko) että propositionaalisista aivoista (oikea aivopuolisko).

Oikean aivopuoliskon aktivoituminen aktivoi tiedostamattoman Mielen, ja tämä tuottaa sielun aktivoitumisen. Sielu, joka on tällä tavoin kehotettu, käyttää oikeaa arkkityyppiä virtuaalitodellisuuden muokkaamiseen, ja näin se eliminoi vieraan loisen.

Halutakseen ei riitä, että ajattelee, vaan on välttämätöntä elää ajatuksensa todeksi, jotta on vuorovaikutuksessa sielunsa kanssa.

Jos analysoimme tätä eri näkökulmasta, olin osoittanut, että on olemassa mahdollisuus vastavuoroiseen mekanismiin, jonka kautta sielu vaikuttaa virtuaaliuniversumiin.

Toisin sanoen pidin aiemmin Sielua tahdonilmaisuna, joka tuottaa arkkityypin oman Tietoisuusakselinsa kautta, joka muuttaa pyörimistä avaruus-, aika- ja energia-akselin suuntaisesti (ks. S.S.T., Super Strings Theory). Tämä vaikutus on todellinen, fyysinen, ja keho havaitsee sen ”minusta tuntuu kuin…”, usein joskus yksinkertaisena värähtelynä jossakin kehon osassa (solar plexus). Ja tämä johtuu yksinkertaisesti puhtaasti mekaanisesta vaikutuksesta, joka on alisteinen (sivullinen) koko tapahtumalle.

Onko mahdollista aktivoida tahtoteko virtuaalisuudesta käsin sen sijaan, että lähdettäisiin liikkeelle tietoisuuden todellisuudesta? Kyllä todellakin! Visualisoimalla mielikuvia.

Mentaaliset mielikuvat käyttävät samaa aivojen osaa, jota käyttävät todelliset mielikuvat: ihmisen Tietoisuus ei voi erottaa niitä toisistaan.

Käyttämällä mentaalikuvia, jotka ammentavat tietoa pitkäkestoisesta muistista — muistista, joka on täynnä tietoa, joka tulee aivoihin syöttövaiheesta — on mahdollista aktivoida ne prosessit, jotka yhdistävät itsen omaan sieluun.

Me periaatteessa tuotamme kuvia, jotka puolestaan tuottavat symboleja, jotka lopulta tuottavat arkkityyppejä. Sielu puhuu arkkityyppien kautta, ja näin meillä on yhteys sieluun, yhteys, joka oli luultavasti kadonnut miljoonia vuosia sitten ja joka nyt toimii jälleen.

Tämän tuloksen saavuttamiseksi käytin ensin syvähypnoosia, sitten NLP:tä (neurolingvistinen ohjelmointi), mutta nyt on mahdollista yksinkertaisesti visualisoida oikealla tavalla, että puhutaan Sielun kanssa!

Näytetään sielulle avaruusolentoparasiitit edellä kuvatun pyöreän pöydän visualisointiprosessin aikana, ja jos sielu haluaa, se poistaa loiset välittömästi.

Kirjallisuutta

Pensare per immagini, Arti Terapie e immagini mentali published in Arti Terapie, n. 4, anno I,1995. http://www.teatrovideoterapia.it/pensare-cavallo.htm

Ahsen A., “ISM: the triple code model for imagery and psychophisiology”, Journal of Mental Imagery, 8, 1984, pp. 1-41.

Kosslyn S. M., “Le immagini nella mente”, Giunti Barbera, Firenze, 1989.

Sini C., “I segni dell’anima”, Laterza, Roma-Bari, 1989.

Sartre J. P., “Immagine e coscienza”, Einaudi, Torino, 1976.

http://www.scuoledipsicoterapia.it/index2.php?option=com_content&view=article&id=1556&catid=116

http://healing.about.com/od/visualization/a/imagery_shafer.htm

Sheikh A. A, Panagiotou N. C., Percept Mot Skills. Use of mental imagery in psychotherapy: a critical review. Oct;41(2):555-85, 1975.

Emily A. Holmesa; Tamara J. Langa; Catherine Deeprosea Mental Imagery and Emotion in Treatment across Disorders: Using the Example of Depression, Cognitive Behaviour Therapy, Volume 38, Issue S1, pages 21 – 28, 2009. http://www.informaworld.com/smpp/ftinterface~content=a914059799~fulltext=713240928~frm=content

http://eidetictraining.com/

  Artikkelin julkaissut flashmentalsimulation.wordpress.com