Innovointi – Luovien ja viisaiden etuoikeus ja temmellyskenttä
1.
Innovointi – tuo päivän muotisana, joka kauhistuttaa minua. Se on uuden keksimistä, ideointia, mindmappaystä, out of the box – ajattelua, luovuutta, leikkisyyttä, tätä aikaa, ajankohtaista, tulevaisuutta, nuorten juttu, hirveän fiksujen ihmisten juttu, rohkeutta, kekseliäisyyttä, nörttiyttä, elinehto, maailmanparannusta, ymmärrystä teknologiasta, hurjapäisyyttä, sosiaalisuutta, ajatusten jakamista, usein yksinkertaisuutta, älynväläyksiä ja ongelmaratkaisukykyä, ainakin.
Siis kaikkia niitä asioita joita ihailen, mutta koen etten itse omaa. Myönnän, minulla on ennakkoluuloja innovointia kohtaan, ehkä pahojakin. Tai ei ehkä itse innovointia kohtaan, vaan sitä että se koskettaisi minua millään lailla...koska en koe olevani luova.
2.
Miellän innovoinnin sosiaaliseksi tapahtumaksi jossa nuoret ja kaikkia muita fiksummat ja luovemmat tyypit istuvat designtoimistossa ideoimassa, hörppivät siinä erikoiskahveja ja mehuja ja ovat ihan hirveän aktiivisia ja osallistuvia, iPadit ojossa. Niin ei-minun-juttu.
Noh, luulen, että ihan tätä ei ollut ilmassa kun Thomas Alva Edisonilla lamppu syttyi tai Einstein teorioineen mellasti tieteen kentällä. Joka tapauksessa tulee väistämättä mieleen, että innovointia tekevät tavalla tai toisella poikkeusyksilöt, poikkeuksellisissa tilanteissa ja mielellään oman mukavuusalueen ulkopuolella (where the magic happens), koska se ruokkii luovuutta.
Toisaalta totta tietysti on, että kaikki voivat innovoida (paitsi me, jotka emme ole luovia) omassa ympäristössään ja tuottaa siihen lisäarvoa mm. helpottamalla arjen rutiineja oivilla keksinnöillä. Niksi-Pirkka – palstahan on arjen innovoinnista loistava esimerkki.
3.
Ilman innovointeja ei parannettaisi sairaita, liikuttaisi paikasta toiseen nopeasti ja ilmojen halki tai viihdyttäisi äärettömiä tunteja laatuviihteen parissa paikassa kuin paikassa. Kaikkien hetkessään uusien, markkinoille tulevien tuotteiden ja palveluiden ja ajatusten takana on innovointia, älynväläyksiä ja oivalluksia.
Innovointia tehdään yleensä johonkin tarpeeseen, halutaan ratkaista ongelma. Halutaan parantaa olemassa olevan tavaran tai palvelun laatua, kehittää uusia toiminnallisuuksia tai keksiä jotain aivan uutta ja käänteentekevää.
Innovointi on ilman muuta tärkeää, elintärkeää, ehkä kaikkein tärkeintä! Kuinka pitkään ihmiskunta sinnittelisi tästä hetkestä eteen päin ilman ainoatakaan uutta innovaatiota, uutta lääkettä, paranneltua tuotetta tai palvelun muotoa?
Kiinnostava ajatus.
Lopuksi.
Edellä ilmi käyvästä ennakkoasenteestani huolimatta olen melko innokkaana ottamassa osaa tämän opintojakson innovointiprosessiin ja toivon siitä jotakin oppivani. Luova kanssaopiskelijani lohdutti minua sanoen, että olen kyllä luova, mutta se ilmenee eri tavoin. Olen ollut hänen kanssa samassa ryhmässä kahden muun moduulin projektityössä, joten hän on nähnyt toimintatapani.
’Se ilmenee eri tavoin..’
Saan olla luoville innovoijille monesta kiitollinen– mutta se ei ole minun juttu – vai olisiko sittenkin, jossakin muodossa?
(Huom. En käyttänyt tähän tekstiin mitään lähteitä, vaan purin ennakkoluuloni ja turhautumiseni innovointia kohtaan ihan spontaanisti kun nyt mahdollisuuden sain.)
