Finnish Paganism

[x]

Metsaän ei eksy ilmoissa ikänään, jos syntymäsijalla vasemeen kantapäähän vanhalla veitsellä piirretään viisikanta ja sanotaan: “Mies tiensä tuntekon, Tuuli tietä neuvokoon, Otava opettakoon, Aurinko antakoon apua, Emo olkoon opassa!” Tuota viisikantaa ei tarvitse piirtää niin, että nahkaan vika tulee. Eksyminen tulee siitä kuin sattuu pirun jälille metsässä, niin silloin eksyy. Vaan kuin on kantapäässä viisikanta, niin ei ole mitään. Ei pirukaan mene viisikannan päälle, jos vaikka tiehen tehään.

In Finnish paganism, the bear was never just an animal. Its name was too sacred to speak aloud lest you attract it. It was replaced with euphemistic, respectful names instead.

Because speaking the true name of the bear was taboo to ancient Finno-Ugric people, they used  terms of endearment and euphemisms like mesikämmen ("honey-paw",) metsän omena ("apple of the forest",) and metsän kuningas ("king of the forest"). One common name for the bear in Finnish paganism was “Otso” (in fact, Otso is a Finnish male name today, and it’s even the name of the bear character in Finnish Duolingo). Even in the Kalevala, the post-Christianity 19th century collection of Finnish epic poetry, the bear is called by many names.

Today, the modern Finnish word for bear, karhu, began as one of these sacred nicknames.

Check out my blog to read more about the bear spirit in Finnish paganism: the birth of Otso, the ritual of peijaiset, and the bear spirit as ancestor to Finno-Ugric peoples.