Vehkaoja

Olen viime kauden alkupuolelta asti pelannut Exelin "ikivanhoilla", valkoisilla No Chance-housuilla. Ne ovat minun mielestäni yksinkertaisesti parhaat ja parhaimman näköiset housut, mitä Exel on koskaan tehnyt. Ainoastaan parin kauden takaiset Fatpipen puna-musta-harmaat byksornat ovat olleet yhtä hyvät, tai ainakin melkein.

Vanhoilla varusteilla pelaamisessa on kuitenkin ongelma: Ne ovat vanhoja. Tämä tarkoittaa alati kehittyvässä salibandymaailmassa sitä, ettei näitä vanhoja rytkyjä enää saa mistään. Ne myydään loppuun, ja ne jotka eivät käy kaupaksi, katoavat mystisesti joko välinevalmistajan tai urheilukaupan pimeimpään varastoon, eikä niitä enää ikinä nähdä. Niinpä näitä vanhoja releitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa vähän käytettynä erinäisiltä käytetyn tavaran sivustoilta, Keltaisesta Pörssistä, varastetun ja lainatun tavaran myyntipaikoista ja vaikka mistä. Vaan eipä niitä tahdo löytyä. Ja jos löytyy, niin koko on ei-kenellekään sopiva XS.

Edellisten housujen kanssa kävi flaksi, kun Tori.fi'ssä sattui olemaan juurikin vähän käytetyt ja ehjät No Chancet, vieläpä omaa kokoa. Hintakin oli edullinen. Näillä housuilla on siis nyt tahkottu kohta vuosi, ja allekirjoittaneen treeniaktiivisuus alkaa pikkuhiljaa näkyä housuissa. Kangas ohenee hiljalleen polvista, pehmusteet ovat littanat kuin työttömän lompakko ja etureiteen napsahtavat Sanaksenahon viivapommit alkavat sattui aika 'attanan kipeää.

Tästä johtuen olenkin kuukauden ajan metsästänyt housuilleni seuraajaa. Ihannetilanteessahan löytäisin samanlaiset valkoiset Exelit uutena jostakin urheilukaupan poistomyynnistä -80% lätkällä varustettuna. Todellisuudessa lotossa ei voita koskaan, joten olen joutunut pakostakin tutkimaan tämän ja viime kauden housumalleja.

Näistä väriensä puolesta ovat houkuttaneet eniten Salmingin Cross-housut, juuri puna-musta-valkoisena: http://bit.ly/Zc5Stn. Housujen hinta on kuitenkin ihan käsittämätön; parin vuoden takaisista housuista ruinataan edelleen 159-189 euroa. Ei mittään järkeä. Tämän lisäksi Salming on minulle housujen puolesta kokeilematon tuttavuus, joten housut pitäisi ostaa testaamatta, sika säkissä-tyylillä. Vähän ehkä arvokas investointi sellaiseen.

Toisena hyvänä vaihtoehtona on ollut Fatpipen viime kaudella esittelemät musta-valkoiset pöksyt, mutta jokin niissäkin mättää: http://bit.ly/1vKY0tU. Olen kokeillut housuja, ja laatu on Fatpipen normien mukaista, eli tasaisen hyvää. Housut suojaavat uutena hyvin ja ulkonäkökin on ihan jees. Lisäksi olen aina tykännyt tuosta muovisoljella varustetusta kiristysvyöstä. Hintakin on käyttäjäystävällinen, halvimmillaan housut pakataan kassalla muovipussiin hintaan 99e. Mutta kokemus sai minut jättämään Fatpipet naulakkoon. Edellisten Fatpipen housujen kanssa kävi vaan niin, että housuista tuli ohuet luttanat muutamien pesujen jälkeen. Tämän lisäksi en käsitä miksi Fatpipen suunnittelijat päättivät tällätä tuon pystysuoran mustan lätkän logoineen tuohon etureisien kohdalle. Kauhea ratkaisu.

Kolmas muttei vähäisin vaihtoehto on ollut Exelin G2:t. Näistä kirjoitin jo vähän edellisessäkin postauksessa, joten sieltä voi luupata syyt ja seuraukset siihen, miksi housut jäivät hyllyyn ensimmäisen kokeilukerran päätteeksi, vaikka musta ulkokuosi silmää miellyttääkin.

Mutta lotossa voittaa silti joku melkein joka viikonloppu. Allekirjoittaneen "lottovoitto" osui kohdalle, kun Floorball Super Shopin nettikaupasta (http://www.floorballsupershop.com/fi) sattui vielä löytymään yhdet Exelin valkoiset No Chancet, ja koko juurikin sama kuin nykyisissä housuissa! Hintakaan ei vanhoilla pöksyillä ollut mikään rasite, joten klikkailin mahdollisesti Euroopan viimeiset uudet No Chancet ostoskoriin, maksoin PayPalilla ja jäin odottelemaan. Twitteriäni seuraavat huomasivatkin housujen saapuneen eilen. Nyt on housuongelmat ratkaistu taas hetkiseksi. Vanhoja housuja pystyy vielä käyttämään, ja jos niitä käyttää noiden uusien kanssa rinnakkain niin uudet säilyvät hyväkuntoisina vielä pitkän aikaa. Alla vielä vertailukuva uusista ja vanhoista, aika raffisti ne vuodet vaikuttaa tuohon herkkään, valkoiseen väriin.

Kausi alkaa sunnuntaina. Tästä johtuen päätin korvata ikäloput Salmingin kenkäni uusilla. Varteenotettavia vaihtoehtoja oli kaksi, joko Salmingin kenkien tämänsyksyinen uusi malli, tai niin ikään tänä syksynä markkinoille tulleet Unihocin maalivahdinkengät.

Kävin Budget Sportissa testaamassa nämä Unihocin uutuudet. Kengät olivat oikein hyvän tuntuiset, eroa Salmingin vastaaviin sai hakemalla hakea. Unihocin kengissä oli ehkä hieman kevyemmät suojaukset jalkaterissä ja varpaissa. Hintaa uutuuskengillä oli 119e. Budget Sport ei ollut enää ottanut valikoimiinsa Salmingin kenkiä, joten vierekkäin en pystynyt tossuja vertailemaan. Omaan jalkaani en löytänyt äkkiseltään sopivaa kokoa. 43 oli sopivin, mutta ehkä hieman liian pieni. 44 taas puolestaan oli jo liian suuri, tilaa varpaiden päihin jäi ihan liikaa. Jätin siis Unihocit hyllyyn, ainakin siihen asti että pääsen testaamaan Salmingin uusimmat tossut.

Vaimon vaatima välipysähdys Kärkkäiselle tarjosi hyvän sauman testata myös Exelin G2-housuja. Olen näitä miettinyt korvaajiksi vanhoille Exelin housuilleni, mutta en ole tähän päivään mennessä ehtinyt geekakkosia kokeilla. Kokeilin näistäkin koot L ja XL. Kumpikaan koko ei tuntunut sopivalta. Eikä kyllä housumallikaan. G2 miellyttää enemmän silmääni lähes kokomustan värityksensä puolesta, mutta jostain syystä malli ei vain sopinut minulle. Takareisien ja persauksen kohdalla housuissa on L-kokoisissakin isot pussit, ja lahkeet kapenevat liikaa alaspäin mentäessä. Tästäkin huolimatta L-kokoiset housut tuntuivat liian kapeilta edestä, eikä etureisien puolella tuntunut olevan suojausta juurikaan. Tämä pikainen testisessio sai minut vain pyörittelemään päätäni ja toivomaan, että Wanhoja Exelin housuja vielä sattuisi löytymään jostakin. Maksaisin niistä ilomielin vaikka tuon saman 119 euroa, mitä Kärkkäinen G2-housuista pyytää.

Kärkkäisen jälkeen vuorossa oli Intersport Rintamäki. Siellä hyllystä löytyi myös viime kauden Salmingeja, mutta kokoja ei yllättäen enää ollut. 41:siä en saisi jalkaani kirosanojen saattelemanakaan. Tämän kauden uutuusmalleja sen sijaan oli tarjolla kaikissa kokoluokissa, hintaa kengillä oli TARJOUS-lätkän mukaan 99 euroa. Testiin valikoituivat koot 43 ja 44, kun omaa kokoa oli kerrankin tarjolla. Kengän malli on oikeastaan sama kuin viimekauden mallissa, mutta edellisvuosien normaalin tarranauhan sijaan kenkiin oli laitettu iso, nauhat peittävä tarraläppä. Tervetullut uutuus ainakin minulle, olen nimittäin tässä pari vuotta tunkenut nauhoja kenkien sisään etteivät ne pyöri vapaana kenkien alla. Vastaavat läpät olivat muuten myös Unihocin kengissä.

Pienen testailun ja kokovertailun jälkeen päädyin nappaamaan mukaani nämä Salmingin uutuudet. Salmingin aikaisemmat tossut vakuuttivat kestävyydellään, ja vaikka edelliset kenkäni ovat olleet vaihtokunnossa jo pitkän aikaa, uskon että saan seuraavat pari kautta läpsytellä näillä.

Otetaanpas aiheeksi musiikki. Harvemmin jaksan enää tästä aiheesta avautua, sillä radion lisääntynyt kuuntelu on tehnyt minusta musiikin suhteen aika pitkälle kaikkiruokaisen. Nyt on kuitenkin pakko vähän avautua ja kysellä että mitä ihmettä tuolla musiikkikentällä tapahtuu, erityisesti siellä suomalaisen pop-musiikin karsinassa.

Kuuntelen töissä ollessani koneessa paljon radiota. Pääasiassa kanavaksi valikoituu SuomiPop, etenkin aamuvuorossa. Tämä johtuu aivan loistavasta Aamulypsystä. SuomiPop on kanavana muutenkin hyvä, musiikki pääosin hyvää suomalaista huttua ja juontajat osaavat asiansa. Mutta otanpa tähän nyt pari esimerkkibiisiä tuolta suomenkielisen pop-musiikin kentältä, joita en saatana vaan käsitä. Biisit eivät ole missään järjestyksessä. Teksteissä mainitut sijoituksen soitetuimmat-listalla on lainattu Biisit.info -sivustolta, ja koskevat vain Radio SuomiPopilla soitettuja biisejä.

1. Kashmir - Vadelmavene Nyt mitä vittua. Tämä biisi on tän päivän kuudenneksi soitetuin kappale SuomiPopilla. En epäile hetkeäkään. Tämä raivostuttava renkutus soi ihan koko ajan. Biisissä ei ole mitään sanomaa, ellei arjesta (ja Helsingistä) pakenemista voi jollakin tavalla sanomaksi sanoa. Laulut vedetään koko ajan jossakin falsetin ja falskin välimaastossa, tapa joka aiheuttaa lähinnä puistatuksia. Erityisen raivostuttava on biisin C-osa, joka menee näin:

aallot lyövät vaahtokarkkeja rantaan mä työnnän mun varpaat santaan aallot lyövät vaahtokarkkeja rantaan mä työnnän mun varpaat santaan

Ja minä sormet korviin. Voi helvetti sentään. Ja seittemänneksi soitetuin biisi.

2. Pauli Hanhiniemi - Muutkin mokaa Arvostan Pauli Hanhiniemeä paljon lauluntekijänä ja laulaja, mutta tämä on ihan armotonta kuraa. Toinen samanlainen vittusaatanaperkelerenkutus on se Vain Elämää-sarjasta tuttu Siideripissis, jossa viiskymppinen Hanhiniemi saa ittensä kuulostamaan lähiltä irstaalta sedältä, joka kuolaa pikkupissiksiä. Rämpytiräpytitirällällää, Allu Tuppuraisenkin biiseissä on enemmän sanomaa. Ja tämä oksetus oli tänään kahdeksanneksi soitetuin rallatus.

3. Laura Närhi - Siskoni (feat. Erin) Heti ekana on pakko kysyä että kuka on Laura Närhi? Mistä se on oikein ilmestynyt Suomen musiikkikentälle? Sitten vasta käydään käsiksi kappaleeseen. Tämä kappale aiheuttaa välittömän kanavanvaihdon, tai jos kädet ovat täynnä niin ehdin silti aina painamaan mutea. Siis voi perkele sentään. Kappale on alusta loppuun niin tekotaiteellista paskaa kun vaan voi olla. Laura Närhi vetää tässä dueton Nylon Beatista tutun Erinin kanssa, vaikka olisi voinut aivan hyvin laulaa Erinin osat itse pitämällä nenästään kiinni. Erityismaininnan tarjotuista puistatuksista saa jälleen kappaleen C-osa, joka kuuluu näin:

Kumpi vanhemmille rakkain on? Kumpi onneton ja kumpi lohduton? Hiljaa piikkejänsä kasvattaa yksinäiset ruusut hiuksillaan pellavaa ja kultaa.

Etenkin tuo viimeinen PELLAVÄÄÄÄÄÄ JA KUUUUÜÜÜLTÄÄÄ-kohta on sellainen että oksennusta saa ihan tosissaan pidätellä. Jos asiat siskon kanssa on päin persettä niin selvittäkää ne, mutta älkää tehkö siitä biisiä. Hyi. Kappale oli päivän 10. soitetuin SuomiPopilla. Ja sen kyllä huomasi.

4. Happoradio - Vakava nainen

Olen oppinut kuuntelemaan Happoradiota vasta uusimman Elefantti-albumin myötä. Etenkin kolahti levyltä ensimmäisenä lohkaistu single Sinä ja hän. Mutta tämä Vakava nainen. Voi perkele auttakaa. Tämä on niin aneeminen renkutus kuin vain voi olla, ja on singlebiisinä tasan ja ainoastaan siksi että sen tiedetään saavan radiosoittoa. Kappaleen sanat ovat hyvät, puhuttelevat, ja jopa kekseliäät, mutta sävellys ja sovitus on auttamatta täyttä sontaa. Soittakaa mieluummin sitä Sinä ja hän -singleä. Tämä rallatus menee päivän soitetuimmissa sijalle viisi.

5. Jari Sillanpää - Liekeissä

Vain Elämää on oikeasti hyvä formaatti. Sieltä on tullut monta hyvää, uutta ja tuoretta sovitusta kappaleista, jotka eivät alkuperäisinä välttämättä olleet ihan valmiita. Erityismaininnan saa Anna Abreun versio Jukka Pojan Kylmästä lämpimään-kappaleesta. Se on loistava. Kaksimielisetkin ovat mielissään kun Anna hokee biisin alussa "Mä tuun, mä tuun, mä tuun." Mutta asiaan.

Jari Sillanpään olisi pitänyt pysyä lestissään, eli iskelmä- ja tanssilavalaulajana. Ei helvetti sentään mitä paskaa tämä on. En katsonut jaksoa, jossa tämä biisi esitettiin ekan kerran, mutta olen varma että jos siellä joku itki, niin se joku itki samasta syystä kuin minä. Hyi perse mitä kuraa. Menee suoraan kategoriaan Sovitukset jotka olisi saanut jättää tekemättä. Aiheuttaa välittömästi kanavan vaihtumisen. Kappale ei onneksi ole tämän päivän TOP10:ssä, ja vuoden soitetuimpien listallakin pitää vasta sijaa 20. Luojan kiitos.

6. Cheek - Parempi mies (feat. Samuli Edelmann)

Ei, en kerro nyt Cheek-vitsiä. Ennnnnn! No vähäsen. Miksi Cheek räppää? Koska se ei osaa laulaa! Badum-tsih! Ei mutta ihan totta. Herra Edelmann "fiittaa" kertosäkeessä, joka on sovitukseltaan ihan täyttä kuraa. Sanoituksissa on ideaa, ja ihan tottahan se on mitä Keekki kappaleessa kertoo: Raha ei tuo onnea. Mutta ei sitä tuo kyllä Samuli Edelmannkaan. Toinen asia mitä en ymmärrä kappaleessa, tai Cheekin biiseissä ylipäätään, on tuo ihme örähdyksen käyttäminen. Parhaiten sen kuulee tuon C-osan lopussa:

Kuulin meidän biisin radiosta eilen mun hengitys pysähty mietin mitä tapahtu meille kirjoitin tän biisin, halusin pyytää anteeks että en pystyny antamaan tarpeeks ÖRGH!

Ei, ei, ei ja ei. Tämän biisi ainoa arvo on se, että se saa vaimoni nauramaan. Onneksi Cheekin Äärirajoille oli sentään sovituksena jo paljon parempi, ja Cheek laulaa siinä ihan itse! Onneksi tätä uutta singleä on luukutettu nyt enemmän kuin tätä Parempaa miestä, mutta siitäkin huolimatta tämä perkeleen oksennuspussi on SuomiPopin vuoden seitsemänneksi soitetuin biisi.

7. JVG - Etenee (feat. Pete Parkkonen)

No ei todellakaan etene. JVG:llä on hyviä biisejä. Etenkin se missä Anna Abreu käy heiluttamassa vähän takapuolta. Huhhuh. Valitettavasti Pete Parkkosen perseellä ei ole samaa vaikutusta, eikä ole kyllä tällä biisilläkään. Koutsi ois voinu sanoa Jarelle ja VilleGallelle että tämä biisi jää vilttiketjuun, eikä pääse albumille edes takaportista, vaikka kuinka muuttais Kööpenhaminaan ja hakis Ruotsin kansalaisuutta. Yksinkertaisuudessaan paska biisi, jossa ei ole yhtään toimivaa kohtaa, ja kohdista kaikkein huonoiten toimii kokonaisuus. Ja silti jostain helvetin syystä tämä on päivän kuudenneksi soitetuin biisi. En käsitä.

8. Janna - Tytöt lähtee tanssimaan

Tämä ei luojan kiitos löydy miltään listalta, koska tätä soitetaan niin vähän. Se onkin tämän biisin ainoa hyvä puoli. Jos se falsetti ei ole PERKELE hallussa niin sitä EI KANNATA TUNKEA AINAKAAN KERTOSÄKEISTÖÖN. Lisäksi tätä biisiä on mukana pilaamassa säksättävät konerummut ja oikeastaan kaikki äänentaajuudet mitä kaiuttimet tämän biisin aikana ulos päästävät. Kuuntelen mieluummin Sini Aaltoa. Siis Sini Aaltoa, sawwy?

9. Suvi Teräsniska - Täydellinen elämä

Täydellinen elämä täynnä laulunaiheita, mutta tämän olisi voinut silti jättää tekemättä. Tämä vuoden kuudenneksi soitetuin kapppale ei ole sellainen, joka soisi minun radiossani. Jotenkin kliseisyydessään luokkaa Dingo, mutta huonommilla sovituksilla.

10. Janna - Sä et ole hullu (hullu sä et ole HULLUUÖÖÄÄ) & Cheek - Timantit on ikuisia

Koska haluan tehdä tästä listasta TOP10-mallisen, joudun jakamaan tämän viimeisen mahdollisen sijan kahden biisin kesken.

Ensimmäisenä mainittu Jannan Sä et ole hullu on täyttä soopaa. Sanoitukset ovat jotain sinne päin ja vailla sanomaa ja biisi on rakennettu kertosäkeen toiston ympärille. Ärsyttävintä tässä rallatuksessa on kertosäkeen taustalla kuuluva "Sä et ole hullu, hullu sä et oleeeööäää!" No en ehkä ollut ennen tätä biisiä, mutta nyt olen vähintäänkin sen partaalla, kiitos vain. Tällä hulluttelulla irtoaa sija 13 vuoden soitetuimpien kappaleiden listalla.

Cheekin Timantit on ikuisia taas pääsee listalle bonuksena. Yritin alunperin välttää kahta saman artistin kappaleen laittamista listalle, mutta kun ei vaan voi. Tämänkin kappaleen ainoa hyvä puoli on se, että saan matkimalla tätä kappaletta vaimoni nauramaan mahansa kipeäksi. Tämä kappale ei ole soitetuimpien listalla, mutta silti se tuntuu soivan SuomiPopilla ihan liian usein.