Turvatyyny

Hengitys.

piti lukea Teuvo Pakkalan Mahtisana-novelli koulua varten

käsi ei tartu jalka ei nouse

keho rapistuu silmissä

viulukin vaiennut

sanat minulla vielä on

nyt ne haluavat ulos kuin

silloin lapsena kun pääsiäisen aikaan

tehtiin kanavia parkkipaikan soraan

lumi putoili katoilta tahmeina köntteinä

sinä otit kepin minä puin kumisaappaat

piirrettiin hiekkaan kevään merkit

vesi lorisi ojasta kissanmentävään muoviputkeen pihatien alla

ja siitä isompaan puroon

sanat huomaavat että sisällä on kevät, haukon henkeä,

on tehtävä näkyväksi se minkä keho jo tietää

tämä kaikki ei jatku ikuisesti

maja puretaan, kuuntelen hengitystä,

ollapa vapaa, innalillahiwainnaileihiraji'un,

sitä kroppa nyt halusi kertoa,

(sad fanfares)

i didn't sleep last night

cos i

went to back to an unhappy childhood situation in my memory

but what if i was a tree instead

let the winds come / i would dance with them

let winter come, i would make a shelter for the small and fluffy

i've no idea what it is so-

i'll just sit with it and see what it tells me

i was clipping my fingernails and i thought

so much of our being-in-a-body is REMOVING things that would be in the way

and "the body is the symbol of society"*, and of the identity

(*some sociologist said this, maybe Mary Douglas?)

then isn't it natural to remove other things from time to time from your life, things that are IN THE WAY

(boxes: hurry, performing, perfectionism, parents)