#iibis writes

koska siis siinä tulis paljon selkeemmin esille se mistä tapahtumassa on kyse. joo on tärkeetä voida olla ylpee itestään, mut ylpeys on yksilön tunne. vapaus on systeeminen asia, yhteisön asia. ja vapautus muistuttaa että vapaus ei oo valmis asia vaan sitä täytyy toteuttaa koko ajan.

ja joo hiffaan että kun käytetään tämmöstä hegemonisen kieli-imperiumin antamaa nimeä niin muualtakin tulevat tietää mistä on kyse. voishan pride-nimen pitää mukana jotenkin suluissa tai jotain.

käsi ei tartu jalka ei nouse

keho rapistuu silmissä

viulukin vaiennut

sanat minulla vielä on

nyt ne haluavat ulos kuin

silloin lapsena kun pääsiäisen aikaan

tehtiin kanavia parkkipaikan soraan

lumi putoili katoilta tahmeina köntteinä

sinä otit kepin minä puin kumisaappaat

piirrettiin hiekkaan kevään merkit

vesi lorisi ojasta kissanmentävään muoviputkeen pihatien alla

ja siitä isompaan puroon

sanat huomaavat että sisällä on kevät, haukon henkeä,

on tehtävä näkyväksi se minkä keho jo tietää

tämä kaikki ei jatku ikuisesti

maja puretaan, kuuntelen hengitystä,

ollapa vapaa, innalillahiwainnaileihiraji'un,

sitä kroppa nyt halusi kertoa,

kaksi asiaa on maailmassa melko varmoja:

1) opehuoneessa on jollakulla aina jonkunsorttinen hermoromahdus meneillään

2) mulla on aika lailla aina repussa yksi tai useampi oatlyn pillimehukaakao.

näin simppeleistä aineksista syntyy menestysresepti.

sitä vaan ottaa kaakaojuoman repusta, menee hermoromahtavan kollegan tykö, ja sanoo että "hei oisko nyt semmonen tilanne että haluisit kollegiaalisen kaakaojuoman."

sitten lähes aina kollega hämmentyy tarjouksesta niin että unohtaa hetkeksi hermoromahduksen. kollega ottaa vastaan kaakaon, hörppii sitä vähän hämillään, ja sit siinä hörppiessä alkaa suhtautua hermoromahduksen syyhyn vähän rauhallisemmin.

kollega myös tietää että hänestä välitetään; hän ei ole yksin.

minä en oo semmonen että osaisin kauheesti lohduttaa ihmisiä. semmonen "kyllä se siitä" on myös aika kehno asia sanoa ihmiselle jolla on hermoromahdus meneillään.

it's not a real line as such. it's what they put on the screen when the tram is on its way to the depot. you can still get on and see which route it's going to take.

so it's basically like a big ass green lizard that's already super sleepy from its job carrying lil critters around all day, but even now that its shift is almost done, it's still letting you climb on its back for a bit. what a kind old dragon!

Pidin saman kokeen vitosluokkalaisille ja seiskaluokkalaisille. Oli hauska huomata miten eri lailla nää kuitenkin aika saman ikäiset tyypit tän otti. Vitosluokkalaiset luki kysymykset ja ryhtyi kirjoittamaan. Välillä joku kysyi jonkun tarkennuksen.

Seiskaluokkalaiset meni ihan tolaltaan.

"Ope mitä nää oikein on nää kysymykset!"

"Haluuksä saada meidän päät räjähtämään!"

"Hmm, nää on muuten oikeesti aika pahoja!"

Mut sitten ne kirjotti tunnin otsa hiessä ja siis miten ihania vastauksia tuli!

Paras alkoi näin:

"Tämä on ihan järjetön tehtävä, joten aion seuraavaksi kuvitella että olen kärpänen."

Minä: "No ei tällä kertaa, meehän omalle paikalle."

K.: "Mut jos mä tällä kertaa käyttäydyn?"

Minä: "Meepäs nyt omalle paikalle."

K.: "Enks mä voi nyt istua tässä?"

Minä: "Ole hyvä ja mene omalle paikalle."

K: "Ai saakeli, ole hyvä! Nyt on kovat piipussa." [Menee omalle paikalle.]

mutta onpahan loiva perhosniityksi jätetty rinne joka viettää alas rämeelle, ja on mäennyppylä joka suojaa matalia taloja lännenpuoleiselta tuulelta. on keväisin lämmin auringonpaiste nyppylän etelärinteellä, ja on paikka telkälle ja haapanalle kasvattaa pesueensa.