Tukholma 2014

No jopa on ollut taukoa kirjoittamisesta. Pieni kertaus lienee paikallaan.

Penikat ovat hajoilleet jonkin verran. Olen yrittänyt korvata juoksutreenejä fillarilla. Vähän vaihtelevalla menestyksellä on onnistunut. Pidin välissä reilun viikon verran taukoakin jotta jalat rauhoittuisivat, ja sen jälkeen sain vielä muutaman extrapäivän lepoa kun flunssa puski päälle. Eipä sitä kipujen kanssa koko aikaa ole motivaatiokaan ollut huipussaan, pikemminkin päinvastoin.

Viimeisen parin viikon aikana olen taas pikkuhiljaa lisännyt treeniä. Viikonloppuna oli muutto, joka sekoitti juoksuaikeita jonkin verran ja korvasi sen kyykkäämisellä ja muulla lihaskuntotreenillä. Jostakin syystä penikat ovat vähän jomotelleet vaikka juoksumäärät ovat pysyneet vähäisinä. Ja kevään katupölykin meinaa vaivata. On tämä hankalaa.

Jo viikko sitten tuli avattua ulkoratakausi, silloin käytiin Eläintarhan kentällä vetämässä kolme Cooperia. Otin melko rauhallisesti, paukkuja olisi ollut kovempaankin treeniin, mutta yritin säästellä penikoita. Kaksi ensimmäistä olivat ehkä 2650 ja kolmas 2750 metriä. Luulisin, että kunnolla juostessa 3200 menisi vielä aika helposti, mutta tiedä häntä. Ehkä testaan kesällä.

Tänään käytiin taas Eltsussa. Polkaisin fillarilla paikalle ja olin aloituksesta vähän myöhässä, joten juosten tehdyt alkulämmöt jäivät hieman lyhyiksi. En tiedä kostautuiko se, vai oliko syynä yli viikonlopun jatkuneet muuttosekoilut, mutta etureidet meinasivat leikata ihan kunnolla kiinni. Juoksu sujui oikein asiallisesti, mutta jo ensimmäisestä vedosta lähtien vasemman reiden yläosaa jomotti. Oikea reisi otti vasurin kiinni ehkä kolmannen tai neljännen vedon aikana, minkä jälkeen molemmat reisilihakset olivat ylimmän 20–30 sentin kohdalta kuin nyrkeillä murjotun tuntuiset. Myös vasen penikka jomotteli hieman. Oikeanpuoleiseen ei sattunut oikeastaan lainkaan.

Tämän päivän treenin ohjelmassa oli kasisatasia ja nelisatasia. Jouduin kipeänä ollessani skippaamaan Yasson kasisataset, joita voi käyttää jonkinlaisena keinona ennustaa maratontuloksia. Luin jostakin, että kasisatasten tarkkuus on parhaimmillaan 4–5 tunnin maratoneja juoksevilla, ja nopeampiin maratonaikoihin tähtäävällä testin osumatarkkuus huononee. On se silti ehdottomasti parempi kuin ei mitään.

Yasson kasisatasilla ennustaessa kannatti kai aloittaa 5–6x 800m juoksusta ehkä minuutin palautuksilla. Sen jälkeen kasisatasten määrää kasvatetaan useampaan. 8–10 toistoa antaisi aika tarkan ennusteen. Yksittäisiin kasisatasiin käytetystä ajasta lasketaan keskiarvo, joka käännetään suoraan tunneiksi ja minuuteiksi niin, että esim. 10x 800m 3 min 45 sek keskiarvolla juosseeen maratonaika olisi 3 h 45 min. Helppoa matematiikkaa.

Tänään juostiin 5x 800m n. 3 minuutin palautuksilla ja sen jälkeen vielä 3x 400m samanlaisilla. Yritin juosta aika rivakkaa tahtia, mutta en kuitenkaan kasisatasia juostessa ihan täysillä. Nelisatasiset menivät jo aika lähellä maksimeita. Väsytti helkatisti ja jalat alkoivat tuntua jo aika pahalta, mutta melko tyydyttävästi sain nekin purkkiin.

800 metrin ajat:

3'29

3'30

???

3'19

3'09

400 metrin ajat:

1'21

1'21

1'24

Olen treeniin aika tyytyväinen. Jos olisin typerä ja laskisin maratonennustetta noiden viiden perusteella, ja arvioisin kolmannen (oma ajanotto meni pieleen) ajaksi tasapuolisuuden vuoksi 3'30, tulisi maratontulokseksi hyvänä päivänä ja hyvässä kunnossa 3 tuntia 23 minuuttia. Typerä en kuitenkaan ole, eivätkä nämä olleet Yassot. Useamman kasisatasen juostessa väsymys tuonee lisää luotettavuutta, ja palautustenkin pitäisi olla lyhyemmät. Toivon, että ehdin vielä tässä lähiviikkoina juosta uudemman kerran Yasson testin.

Penikoita menen näyttämään huomenna Helsingin Urheiluhieronnan Tuukalle, joka toivottavasti onnistuu tekemään taikatemppuja. Kahden viikon päästä on luvassa lähtö New Yorkiin ja Montrealiin, ja sielläkin olisi mukava tehdä treeniä. Treenien korvaaminen fillarilla ei onnistu kovin helposti, kun ei olla yöpymässä hotelleissa vaan Airbnb:n kautta löytyneissä kodeissa.

Keskiviikkona väsytti. En muista tehneeni töiden jälkeen mitään. Skippasin illan treenin, päätin siirtää sen torstaille ja menin nukkumaan.

Torstaina kävin aamulla ennen duunia tekemässä ensimmäisen treenin. Kumpulassa oli rauhallista ja sisäilman laatu oli erinomainen. Sitä oli hyvä pilata polkemalla itsensä läpimäräksi.

Yritin taas (epäonninstuin) kalibroida niitä fillareita. Kalibroinnin aikana paljastui, että kyseisten pyörien kalibrointitesti on aika pitkälti samanlainen kuin tavallinen polkupyöräergometritesti. Vastusta siis lisätään muutaman minuutin välein, kunnes testihenkilö ei enää pysty tekemään mitään.

Tuo testi oli typerä alku aamutreenille. 10 minuuttia poljeskelin koko ajan kasvavalla vastuksella. Sen jälkeen pysyttelin puolisen tuntia peruskuntoalueella ja tein loppuun vielä 20 sekunnin intervalleja 40 sekunnin palautuksilla. Ihan hyvä perustreeni siitä tuli kuitenkin.

Torstai-iltana kävin toisen treenin, pelkkää perusjauhamista. Ei mitään erityistä sanottavaa siitä. Pelasin Threes-peliä puhelimella ja huomasin että Kumpulassa salilla soivat radioasemat vaihtelevat eri päivien mukaan.

Perjantai oli lepopäivä. Eilettäin maratonprojektin jengi kävi juoksemassa 15 kilsan lenkin aurinkoisessa kevätsäässä. Itse jauhoin Leenan kanssa kuntopyörää sisätiloissa. Tunti pk-alueella, 15 minuuttia kovenevaa vastusta (nostin ensin kolmen minuutin välein, muuttui yllättävän nopeasti yllättävän raskaaksi) ja sitten 15 minuuttia palauttelua. Fillaroinnin jälkeen tein vielä lyhyen käsitreenin ja muutaman sarjan kahvakuulaheilautuksia. Sen verran, että tänään kuitenkin tuntuu.

Eilinen lepopäivä oli hyvä. Jalat pääsivät vähän palautumaan, mutta penikat kyllä kipuilevat edelleen. Eivät ihan pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta siten kuitenkin, että tauon pitäminen tuntuu hyvältä ajatukselta.

Tänään oli vuorossa intervalleja:

15 min lämpö

4x 5 min kova + 2 min palautus

3 min tauko/kevyt

5 x 90 sek maksimi + 180 sek palautus

15 min palauttava kevyt

Matkaa tuli yhteensä 39,1 km. Vähän harmi, ettei mennyt 40 km rikki. Voisi ehkä treenata fillariakin, hakea vähän parempaa pyöritystä ja lisää tehoja polkemiseen.

Kuten näkyy, palautteleva jäi loppupäästä vähän vajaaksi, mutta siihen perään tuli vielä tehtyä puolen tunnin dynaamiset venyttelyt.

Tällaisen intervallitreenin merkityksestä olen muistaakseni kirjoittanut aiemminkin. Lyhyesti: ideana on kiusata elimistöä ja siten parantaa hapenottokykyä. Lisäksi sisätreenejä juoksumatolla tai fillarilla tehdessä ainakin itselleni intervallit toimivat myös motivoivana juttuna — sisätreenaus kun on muuten aika tylsää.

Jatkan fillarin selässä myös tulevina päivinä. Ulkona alkaa olla sen verran keväistä, että katujakin jo lakaistaan sepelistä. Osan fillaritreenistä voisi tehdä pihallakin. Ehkä viikonloppuna, kun ehtii valoisan aikaan liikenteeseen.

Kävin eilen illalla vielä sen parin tunnin lenkin, joka oli ohjelmassa. Väsytti vähän ja säärissä tuntui jonkin verran painetta, mutta juoksu kulki kohtalaisen hyvin.

Vein ensin osan kamoista (reppu, toiset kengät, shortsit, banaani) Kumpulan urheilukeskukseen. Lähdettiin siitä Tuukan kanssa juoksemaan ja juostiin vähän vajaan tunnin mittainen lenkki Arabianranta–Käpylä–Kumpula-akselilla. Palasin Kumpulaan, kävin juoksemassa matolla 39 minuuttia (minkä jälkeen urheilukeskus meni kiinni). Aika jäi vielä vajaaksi, joten piti vielä juosta Vallilan kautta mutkitellen Kallioon ja kotiin.

Parin tunnin keskisykkeeksi jäi 139 bpm, matkaa tuli 20.91 kilometriä ja aikaa meni 2 tuntia 3 minuuttia. Ehdin syödä kevyen päivällisen tunti ennen treeniä, ja energia tuntui kyllä riittävän ihan ok, mutta kun palasin kotiin yhdentoista kieppeillä oli kyllä aivan hirvittävä nälkä. No, kai sitä voi pari lämmintä ruokaa illassa syödä ihan hyvällä mielin.

70+

Yllätyin huomatessani että viime viikon juoksusaldoksi tuli vähän reilu 71 kilometriä. Ennätys! Vahingossa! Ja reilu kymppi fillaria siihen päälle.

Kaiken kaikkiaan saattaa olla, että viime viikon treenit olivat kokonaisuudessaan vähän liian raskaat. Ehkä. Liian monta kovaa harjoitusta suhteessa kevyisiin harjoituksiin. Tähän vaikutti osaltaan tietenkin se, että tein maanantaina edellisenä sunnuntaina väliin jääneen treenin.

Kannattaisikohan sykkeitäkin tarkkailla viikkotasolla? Viikon 8 keskisyke oli 143. Aiempina viikkoina olen ollut maltillisempi: viikolla 7 130, viikolla 6 127, viikolla 5 131, viikolla 4 128 jne. Tähän toki auttaisi, jos tietäisi ne omat tarkat sykerajansa. Nyt sitä joutuu edelleen vähän arvailemaan.

Alkavan viikon ohjelma

Tänään on lepopäivä. Huomenna on taas yhteistreenit. Keskiviikkona kevyt tunti, torstaina tunti (sis. mäkivetoja), perjantai lepoa, lauantaina yhteistreenit ja sunnuntaina tunnin lenkki 30 minuutin vauhtikestävyydellä.

Keskiviikkona ja torstaina kävin tiistaisen suunnitelmani mukaan Kumpulassa treenaamassa.

Keskiviikkona poljin alkuun 25 minuuttia fillarilla, sen jälkeen 22 minuuttia juosten. Juoksun loppuun otin viisi lyhyttä intervallia tiukempaa juoksua.

Torstaina juoksin Eevin kanssa reilut kympit. Ensin 50 minuuttia reipasta, sitten samankaltaiset 5 kovaa vetoa, kuin keskiviikkonakin. Vedoissa vauhdit olivat tällä kertaa kai 12 km/h + 13 km/h + 14 km/h + 15 km/h + 16 km/h. Aika hyvin tuntuivat jalat toimivan tiukemmissakin vauhdeissa. Juoksumatot kyllä heittelevät tuolla 15 km/h+ vauhdeissa aika reilusti. Eevi lähti puoleksi vuodeksi Milanoon, mikä on supersiistiä, mutta nyt on sitten vaan yksi hyvä lenkkikaveri vähemmän.

Perjantai oli ihan ansaittu lepopäivä. Edellisen sunnuntain treenin siirtyminen maanantaille johti siihen, että juoksin neljänä peräkkäisenä päivänä. Ei mitään hirveän kovia treenejä, mutta ei nyt mitään löysäilyäkään.

Lauantaina oli tarkoitus juosta yhteistreeneissä intervalleja, mutta käytiinkin keskipitkällä lenkillä, jolla haettiin vähän reippaampaa vauhtia. Juostiin tunnin verran kaikki porukalla Hernesaaresta Lauttasaareen ja melkein Larun ympäri.

Loppuvaiheessa lähdin Janin mukaan ja otettiin vartin verran kiristyvää tahtia jostakin Lauttasaaren kaupungin päästä Ruoholahden läpi aina Nosturille saakka. Hietalahden rantaa pitkin juostessa alkoi jo tuntua aikamoiselta loppukiriltä, ei ihan niin paljoa pystynyt enää juttelemaan. Janin mittarin mukaan maksimivauhti — ehkä kymmenesosasekunnin verran — oli jossakin 3'05 min/km tienoilla.

Lauantain lenkki oli erittäin hyvä, paras pitkään aikaan. Tunnin verran kuitenkin juostiin vähän alle 5'30 min/km vauhtia. Oma maratontavoitteeni olisi 5'19 min/km tienoilla, mikä ei ole kovinkaan iso kiristys tuohon tunnin lenkin vauhtiin. Aikaa on vielä muutama kuukausi, ja tuntui siltä, että tavoitteeseen saattaisi olla mahdollista päästäkin — paljon kyllä riippuu varmasti siitä, millainen päivä se lauantai 31. toukokuuta sattuu olemaan. Jos kaikki osuu kohdalleen, paikat kestävät, ja pystyy juoksemaan samanlaisella rentoudella ja fiiliksellä kuin lauantaina, niin olen todella tyytyväinen ajasta riippumatta.

Sunnuntaina oli ranskalaistyylinen höyhenenkevyt darra, ja vaikka nousin aikaisin, söin lautasellisen puuroa ja muutenkin tasapainoisen aamiaisen, oli parempi jättää päivän treeni väliin. Tai siis siirtää se maanantaille.

Maanantaina palasin Kumpulassa viimein juoksuhommiin:

10 min lämmittely (n. 9 km/h)

40 min reipasta/kovaa (alkuun juoksin 22 minuuttia 12 km/h vauhdilla, sitten 18 minuuttia 11 km/h vauhdilla — lähdin liian kovaa liikkelle)

10 min rennot juoksut loppuun (n. 8 km/h)

Reippaan/kovan pätkän aikana keskisyke oli siellä 155–157 välimaastossa. Harmittaa vähän, että ahnehdin aluksi vauhdin kanssa. Ei se mahdottoman pahalta tuntunut, mutta vähän oli sellainen fiilis kehnojen yöunien jälkeen, että oli kuitenkin parempi hidastaa hieman.

Tiistain treeni tuli myös vedettyä juosten ja sen jälkeen vielä salilla:

50 min peruskuntovauhtia (vaihtelin vähän 8–10 km/h välillä, keskisyke 132)

5 x 1 min kovaa + 1 min palautukset (vedot 12 km/h, 13 km/h, 13,5 km/h, 14 km/h ja 15 km/h)

Sykkeet olivat loppuun vetämieni intervallien aikana jo lupaavasti nousussa. Noin lyhyillä vedoilla maksimisykkeitä ei kai saavuta, mutta ehkä tuohon loppuun olisi vielä voinut vetää muutaman minuutin kiihtyvän ja katsoa, pääsisikö ylärajaa venyttämään.

Juoksu tuntui molempina päivinä melko hyvältä, vaikka sekä sunnuntain ja maanantain että maanantain ja tiistain välinen yö ovat menneet vähän vajailla tai muuten huonoilla yöunilla.

Tiistain juoksun päälle tehty salitreeni oli kohtuullisen kova (keskisyke 148, maksimisyke 174!) ja se tuli vedettyä suorastaan aerobisena. Jotakin tällaista:

3x 30 kahvakuulan heilautusta + 30 boksille nousua per jalka + 60 sek käsiä (juoksuhommaa) + 10–15 punnerrusta

100 pilates-supermiestä, vapaavalintaista vatsalihasliikettä ja kumpaakin kylkeä

Huomenna on keskiviikko ja luvassa on iltatreeni Kumpulassa. 50 min kevyttä ja ehkä loppuun muutama 30 sek veto. Torstaina samanlainen treeni. Voi olla että vaihdan jomman kumman tai jopa molemmat fillaritreeneihin, että jalat saavat vähän lepoa.

Hikoilin kuin sika. 90 minuuttia ja vähän reilu 50 kilometriä.

Näin:

60 min reipasta (pk-alueen yläpäätä, keskisyke 130, 90 rpm)

20 min kovempaa (keskisyke 147, 100–110 rpm)

10 min palautus (80-100 rpm)

Käynpä tässä lyhyesti läpi muutaman viime päivän treenit.

Alkuviikosta jalat olivat vielä aika kipeät. Varsinkin painoa varatessa tuntui jomotusta, erityisesti oikeassa sääressä.

Tiistaina meillä oli tavalliseen tapaan yhteistreenit. En osallistunut juoksuosuuteen, vaan poljin pyörää (ja soudin vähän) sisällä. Tein alkuun puolisen tuntia jossakin 130 sykkeen tienoilla perustreeniä ja sen päälle 10x 1 min kovaa 1 min palautuksilla. Loppuun muutaman minuutin kevyet rullailut ja salitreenin kimppuun. Raskasta oli: neljä pitkää sarjaa käsiä, rintaa ja corea. Etunojapunnerrusta, pystypunnerrusta, flaikkuja. Olen heikko.

Salitreeniä iloisissa merkeissä. Joonas otti kuvan. Tämä ei ollut noloimmasta päästä, sillä noloa oli.

Keskiviikkona kävin Kumpulassa polkemassa tunnin verran. Tein taas 45 minuuttia pk-treeniä (keskisyke 130, pyöritykset 90 rpm) ja sen lopuksi itseäni piristääkseni 4x 1 min 110rpm reipasta 1 min palautuksilla. Varsinkin kuntopyörä on niin tasaista jauhamista, että sen loppuun on ihan hyvä ottaa muutama veto. Lenkeilläkin tästä olisi hyötyä: joko väliin tai loppuun muutama lyhyt (100–200 metriä), reipas veto.

Torstaina olisi ollut ohjelmassa mäkitreeni, mutta olin työpäivän Vantaalla asiakkaan luona ja suksin sieltä Radio Helsingin järjestämään Isabelle Nuori & Kaunis -ennakkonäytökseen. En olisi ehtinyt illalla järkevästi treenaamaan, joten siirsin torstain treenin perjantaille.

Perjantaiaamuna (ei taaskaan salil eka) kävin tekemässä mäkitreeniä simuloivan harjoituksen pyörällä.

Mäki-intervallit kuntopyörällä:

15 minuuttia lämpöä (90 rpm, otin vähän reippaammalla vastuksella)

6x 70 sekuntia kovaa (110 rpm ja n. puoli kierrosta lisää vastusta) 140 sekunnin palautuksilla

10 min palautus (80 rpm)

Perjantai muuten oli ensimmäinen päivä, ettei sääriä enää kolottanut. Torstainakin osui muistaakseni vain pari kertaa jotenkin kipeästi. Lääkekuuri jatkuu vielä tämän päivän ja huomisen. Tämän päivän treenit ovat parin tunnin päästä. En uskalla vielä juosta, mutta onneksi tämä muu aerobinen harjoittelu pitää ehkä jotenkin vireen yllä. Tekisi kyllä kovasti jo mieli, varsinkin kun tietkin ovat muutaman viime päivän sateiden ja lämmön takia melko lumettomat. Ehkä sitä taas ensi viikolla, ensin juoksumatolle ja sitten varovasti myös ulos.

Vietinpä lepopäivästäni kymmenen minuuttia lääkärissä. Alkoi mietityttää, että voisivatko nuo säärivammat olla rasitusmurtuman oireita. No, lääkäri oli sitä mieltä että ei.

Viikon tulehduskipulääkekuuri tähän väliin ja korvaavaa treeniä (fillari, juoksua matolla jos jalat tuntuu kestävän), sanoi tohtori, joten näillä mennään.

Olen tässä parina päivänä tehnyt vielä lyhyen lihaskuntotreenin iltapuhteiksi. Pyörällä polkeminen ei vedä paikkoja ihan samalla tavalla jumiin kuin juokseminen, ja vaikka dynaamisia venyttelyjäkin on kotosalla vedettyä ihan tyydyttävästi, niin kyllä tuo punnertaminenkin vaihtelun vuoksi on ihan ok.

Huomenna illalla on taas yhteistreenit. Juoksuosuudelle en valitettavasti jalkojen takia pääse, joten fillarilla istumiseksi taitaa mennä. Tai soutamiseksi, mutta se nyt on — jos mahdollista — vieläkin pahempaa. Ja vaatisi hanskat, sillä ainakin viimeksi vedin taas kämmenet rakoille. Ollapa työmiehen kädet, mutta ei. Ja mukavia corehommia on varmaan huomennakin luvassa.

Penikat tuntuvat edelleen, joten tämänkin päivän treeni meni pyörän selässä. Luulin, että tänään on luvassa lyhyempi harjoitus, mutta ohjelmassa lukikin 90–120 min kevyt, minkä huomasin lämmittelyjen jälkeen. Poljin siis puolitoista tuntia pyörällä.

Tähän tapaan:

15 min lämmittely (vahingossa vähän liian kovaa)

60 min kevyttä (pyöritysnopeus n. 90rpm, keskisyke 128)

5x 1min kovaa (110rpm) ja 1min palautus (80rpm)

5min kevyttä (pyöritysnopeus n. 80-90rpm, vastus nollassa)

Penikat temppuilevat, joten tänään vietin vajaan tunnin pyörän päällä. Vähän harmittaa että jouduin skippaamaan sisäradalla vedettävän tekniikkatreenin, mutta parempi ehkä ottaa varovasti näiden jalkojen kanssa. Näillä näkymin myös huominen kevyt pitkä lenkki vaihtuu fillariin.

Harjoituksen rakenne:

10 min lämmittely (pyöritysnopeus n. 90 rpm)

30 min kovaa (pyöritysnopeus n. 100 rpm)

15 min palautus (pyöritysnopeus n. 80 rpm)

Treeni oli raskas ja hyvä. Keskisyke kipusi sinne 157 kieppeille ja tuon kovaa vedetyn pätkän ajan tietenkin vielä vähän korkeammalle. Palautukset olisi voinut ottaa vähän kevyempänäkin. Siinäkin on opittavaa. 

No niin, tänäänkin onnistui kevyempi lenkki.

Juostiin Eevin ja Tuukan kanssa vähän vajaa tunti (54 minuuttia) ja vähän reilu 8 kilometriä. Syke pysyi aika hyvin aisoissa, keskisyke siinä 130 kieppeillä. 

Lämpötila oli ehkä jossakin siellä -6°C tienoilla. Koko alkuviikon ajan kaupungin yllä killunut kevyt sumu alkoi jo eilen haihtua, mutta vasta tänään oli kirkkaampi päivä, mikä tuntui myös kiristyvänä pakkasena.

Lähdettiin juoksemaan Kisikseltä. Juostiin Urheilukadun päähän ja jatkettiin siitä Keskuspuiston länsireunaa pitkin, eli Ruskeasuon kautta. Juostiin Hakamäentien sillalle asti. Polku muuttui siinä laduksi, joten käännyttiin takaisin keskustaa kohti. Vaihdettiin Keskuspuiston itäreunaan, noustiinpa välillä ihan sinne Länsi-Pasilan talojen sekaankin, ja siitä pudottauduttiin takaisin puiston puolelle. Auroransillan jälkeen kierrettiin vielä Vauhtitien kautta jotta saataisiin vähän lisää aikaa kulutettua ja Kisikselle palatessa piti vielä tehdä pieni mutka Olympiastadionin yläsisäänkäynnille.

Penikat olivat jo eilen aika kipeät. Voi olla että kylmähoito, jumppaus, venyttely ja teipit auttoivat vähän, sillä juuri nyt kipu on vähäisempi. Lenkin aikana jalkojen lämmetessä oikeasta jalasta oikeastaan lähti kipu pois kokonaan, mutta vasuri vaivasi vähän sitkeämmin. Kummassakin sääressä tuntuu samassa tutussa kohdassa kipu painaessa, mutta kyllä sitä kohtaa pitää vähän hakea. Astuessa jomotus tuntuu selkeämmin.

Aika tuttu fiilis jo. Yritän ottaa iisisti ja keskittyä kovasti pitämään tekniikan puhtaana. Voi olla että pitää korvata harjoituksia fillarilla. Ei huvittaisi, mutta vielä vähemmän huvittaa pitää taukoa juoksemisesta.

Dolph Lundgren kertoo ruokavaliostaan.

Kevyempi lenkki onnistui! 40 minuuttia, vähän vajaa 6 kilometriä, keskisyke 127.

Huono puoli tässä oli se, että oletettavasti lähinnä sunnuntain, mutta osittain myös eilisen sutimisen jäljiltä penikat kipeytyivät jonkin verran. Molemmissa säärissä on nyt pussillinen jäätä, ja kohta ehkä myös muutama pätkä teippiä.

Okei, okei, taas meni pieleen. Mutta oli tämä tiistaitreeni ainakin aluksi kevyt.

Aloitettiin siis iisisti n. 7 km/h vauhdista ja nostetiin noin 45 minuutin aikana vauhti pikkuhiljaa kovaksi. Juostiin suurin osa matkasta Janin kanssa, ja loppusuoralla (Etelärannan ylämäki Viking Linen terminaalille) paineltiin ainakin mun mittarin mukaan jo leppoisaa 13 km/h vauhtia. Loppuun noin vartin — jäi vähän vajaaksi — hölkkä takaisin Corelle, missä tehtiin vielä reilun puolen tunnin venyttelyt.

Kiihtyvän lenkin juokseminen tuntui ihan ok:lta. Keli ei ollut paras mahdollinen: paikoittain oli liukasta, paikoittain helvetin liukasta, suurimman osan matkasta sai juosta nuoskassa, joka tuntui märältä hiekalta, ja osia reiteistä oli auraamatta. Lisäksi sunnuntain lenkki tuntui vielä aika vahvasti lähentäjissä ja jonkin verran myös penikoissa.

Lenkki meni 145 keskisykkeellä, ja keskivauhdiksi tuli 10 km/h. Lukemat ovat suurin piirtein samat, kuin sunnuntain lenkillä. Tämä oli kiihtyvänä harjoituksena jonkin verran raskaampi, mutta sunnuntaina toisaalta tuntui vielä edellisen päivän treeni aika raskaana.

Penikat huolettavat etäisesti vähän. Yritän huomioida niitä lihashuollossa vielä enemmän. Kinesioteippausta pitäisi myös kokeilla, sillä se on koettu ainakin jollakin tavalla hyödylliseksi.

Huomenna on ohjelmassa kevyt 40–50 minuuttinen, torstaina 45–60 minuuttinen, lauantaina yhteistreenit ja sunnuntaina taas kevyt ja pitkä lenkki.

Huomenna taas tavoitteena juosta kevyesti. Oikeastihan mun pitäisi selvittää aerobinen ja anaerobinen kynnys, jotta keveys ja raskaus eivät olisi aivan tuulesta temmattuja asioita.

Tapahtui Helsingissä, sunnuntaina 2. helmikuuta.

Kello lähestyi kuutta. Piti lähteä juoksemaan pitkä ja kevyt lenkki. Oli sovittu kerholaisten kanssa tapaaminen Auroransillalle. Minä etsin kuumeisesti askelmittaria.

Lähdin kotoa klo 17.51 ja saavuin Auroransillalle viitisen minuuttia myöhässä. Tunnustan: käytän yleensä suomen kielen sanoja keli ja sää väärin, mutta tällä kertaa nimenomaan juoksukeli oli paska. Viikonlopun aikana satanut lumi oli jäänyt nuoskaksi ja paikoittain valtaviksi kinoksiksi pitkin Kallion katuja, ja eteneminen oli melko työlästä. Torkkelinmäellä nyt ei tavata muutenkaan aurata lunta, mutta nyt isommatkin väylät olivat tukossa.

Tiesin olevani myöhässä, joten juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti. Ja kas, maksimisyke nousi juuri yhdellä iskulla. Mitattu maksimi on siis nyt 187. Kohtasin kerhon jäsenet Eevin ja Karlan Auroransillalla, josta lähdimme tarpomaan Keskuspuistoon.

Yllätys, yllätys! Osa Keskuspuiston poluista oli vedetty laduiksi ja vain osa totutuista oli aurattuina ja siten juoksukelpoisina kevyen liikenteen väylinä. Lisäksi kaikki metsäpolut olivat tietenkin tukossa. Meillä ei ollut mitään hajua siitä, mitkä pätkät olivat aurattuja ja mitkä eivät.

Tavoitteena oli juosta 90 minuuttia noin 6 min/km keskinopeudella, eli 10 km/h vauhdilla. Pääpiirteittäin lenkki meni hyvin. Mutta seurassa on helppo juosta kovempaa kuin kannattaisi. Lauantain treeni tuntui vielä jaloissa ja syke oli jonkin verran korkeammalla kuin tavoite. 

Jossakin vaiheessa Pirkkolasta palatessa päätettiin vähän oikaista ladunpohjaa pitkin, koska samaa reittiä oli tullut juostua aiemminkin. Typerä virhe: saatiin juosta nilkkoja myöten olevassa nuoskassa reilun puolen kilometrin matkan. Tarkistin juuri kartasta. Se tuntui kahdelta kilometriltä. Ei tuntunut kovin hyvältä nilkoille tai jalkaterille.

Palatessa tultiin vielä aurausten takia vähän mutkien ja ylä- ja alamäkien kautta ja juostiin Keskuspuiston länsireunaa, aivan Ruskeasuon vierustaa pitkin. Tiet olivat siellä hyvässä kunnossa, mutta tavallaan vähän outoa reittiä juokseminen olisi kuitenkin ollut mukavampaa paremmalla säällä.

Sunnuntain lenkin ongelmat tiivistettynä:

taipumus kiristää tahtia, ellei koko aikaa vilkuile sykemittaria

myöhäinen lähtö ja huono valmistautuminen — ei alkulämpöjä tai kunnollista verryttelyä

huonosti huomioidut olosuhteet: pehmeässä lumessa juokseminen on hitaampaa ja raskaampaa kuin kovalla tai puolikovalla alustalla

tyhmyys: ei kannata lähteä oikaisemaan umpihangen tai muuten huonosti auratun tien kautta

Loppujen lopuksi lenkille tuli pituutta 16,64 km ajassa 1h 39min ja keskinopeus oli juuri aiottu 6 min/km ja 10 km/h. Sykkeen puolesta (keskisyke 146) lenkki oli kuitenkin liian raskas. Jalat tuntuvat väsyneiltä, penikatkin hieman muistuttelevat olemassaolostaan. Tein illalla vielä sunnuntain toisen reilun puolituntisen venyttelysession, joka varmaan helpotti ainakin vähän.