junahomo

their regulations:

Ei muuta kuin uutta vasemmistoa perustamaan!

On tullut aika ottaa se valta, jonka oikeistosiat ovat kansalta varastaneet, ja antaa se pienelle vasemmistoeliitille.

Antakaa punkkua

Olimmekin juuri keskustelemassa Sonerasta

SONERA KANSALLISTETAAN. KAIKKI KANSALLISTETAAN.

Ja kehitysapu kolmeen prosenttiin kansantuotteesta

Mistä me sellaiset rahat revimme?!

Lakkautetaan armeija, ja fasistit

Optiot jaetaan kansalle, työläisille aletaan tarjoamaan korkeakulttuuria, ja jääkiekko kielletään

Mutta eihän jääkiekkoa kielletty edes Neuvostoliitossa??

*Heh* Neuvostoliitto olikin aina liian liberaali

ERKKI! Soita Suojelupoliisille ja käske niiden ampua Jorma Ollila

Mä haen kehitysmaakahvia.

🎶 Työn orjat sorron yöstä nouskaa 🎶

Something is different about Emily, and it isn't the obvious.

Really look at her. Ignore the hair and the earring for now (though those are also big changes, they aren't the important part.) Why does her jacket look like that?

It's a standing collar, with an asymmetrical closure and a very square silhouette, even what looks like padding in the shoulders. It immediately made me think of millitary gear, and some very quick googling pulled up fencing style jackets that look almost identical, though Emily's is even more structured than these.

Emily doesn't look anything like an office worker anymore. The structure of her white shirt was very sharp and way fancier than anything her colleagues wore, but it was still recognisably office wear. Now, she looks like military leader, and the slicked back hair and cicular brooch like a badge or medal don't help matters.

This is a huge indication to me that the culture of the Oldest House has changed massively, and even personalities as sunny and excitable as Emily have been ground down by the constant fighting and neverending lockdown. She's the head of science, but unlike Darling's freindly and approachble lab coats and sweater vests, Emily has started dressing like someone whose orders are not to be questioned.

Kirjoitin tämän tekstin 2024 toiselle nettialustalle ollessani muuttamassa pois Konepajalta. Nyt kun olen uudelleen muuttamassa, on sopiva hetki palata tähän tekstii ja julkaista se Tumpussakin. Olen vähän siistinyt vanhaa kirjoitusasuani.

Kun aikani Konepajan asukkaana lähestyy loppuaan, huomaan pohtivani (taas) sitä, miten Konepajan muuttuminen konepajasta asuinalueeksi on epäonnistunut yrityksenä säilyttää alueen historia osana sen uutta elämää. Vaikka Konepajalla on säästetty enemmän ja onnistuneemmin menneisyyttä kuin vaikkapa Kalasatamassa, Keski-Pasilassa tai Musiikkitalo–Oodi-alueella, on täälläkin surutta purettu ja jätetty huomiotta merkittävä osa alueen historiasta. Lopputuloksena on epäaito kokonaisuus, jossa menneisyyden säilyneet osat ovat irrallaan kontekstistaan ja osin sijoitettu epäaitoon kontekstiin.

Pasilan konepaja toimi VR:n konepajana sadan vuoden ajan, 1903–2003. Konepajan rakennuskanta kehittyi vuosisadan aikana: 1900-luvun alusta olevat punatiilirakennukset saivat rinnalleen oman aikansa arkkitehtuurista ammentaneita taloja. Viimeinen rakennus valmistui vuonna 1983.

Kun konepajatoiminta päättyi, alkoi vanhojen rakennusten purkaminen (joka jatkuu edelleen). Kaikki rakennukset, jotka eivät edusta konepajan perustamisajan arkkitehtuuria purettiin (tai tullaan purkamaan) – yhtä lukuunottamatta. Konepajan rakennuskannasta hävisivät niin vaaleaksi rapatut rakennukset kuin puuvaunujen ruskealla sävyllä maalatut puurakennukset. Näistä useimmilla ei ollut erityistä arkkitehtonista arvoa ja sinällään purkaminen on ymmärrettävää. Kun kuitenkin kaikki uudet asuin- ja toimistorakennukset on toteutettu punatiilestä, on seurauksena alkuperäisestä poikkeava materiaalien yhdenmukaisuus Konepajan asuinalueen rakennuskannassa – toisin sanoen useita arkkitehtonisia kerroksia on pyyhitty kokonaan kaupunkikuvasta.

Toinen itseäni häiritsevä tekijä on alueen taloja suunnitelleiden kyvyttömyys hahmottaa muiden kuin pysyvien rakennusten merkitys kaupunkikuvassa. Konepajan ollessa vielä aktiivikäytössä oli alueen länsiosan – jossa itsekin asuin – hallitseva elementti erilaisten vaunujen rivit. Pasilan konepajalla rakennettiin matkustaja- ja tavaravaunuja 1990-luvun alkuvuosiin asti. Lähes kaikki VR:n 1900-luvun matkustajavaunut rakennettiin Pasilan konepajalla. Vaunujen korjaustyöt jatkuivat konepajan sulkemiseen asti. Lisäksi siellä huollettiin ja peruskorjattiin Helsingin paikallisliikenteen sähkömoottorijunat, sekä mm. varusteltiin valmiiksi ensimmäiset Pendolinot.

Kuva: TAIK, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista

Itse kuljin Pasilan konepajan ohi kouluun 90-luvulla ja muistan sinisten vaunujen sekä punavalkoisten IC-vaunujen ja Pendolinojen rivit konepajan raiteilla. Seassa oli aiemmin ollut punavalkoisia lähiliikennevaunuja, ruskeita puuvaunuja, erilaisia tavaravaunuja, konepajan alkuvuosina myös sinisiä ja vihreitä matkustajavaunuja (alkujaan vain III luokan vaunut olivat ruskeita, II lk oli vihreä ja I lk sininen). Näkyvätkö nämä mitenkään alueelle 2010-luvulla nousseissa rakennuksissa? Eivät. Talot ovat kyllä värikkäitä, mutta värien valinta on sattumanvarainen eikä millään tapaa liity alueen menneisyyteen.

En missään nimessä yritä sanoa, että alueelle olisi pitänyt tehdä junanvaunun muotoisia taloja jotka toistavat täydellisesti esikuviensa värityksen. Kuitenkin toteutuneessa muodossaan Konepajalla menneisyyteen viittaavat yksityiskohdat eivät viittaa Pasilan konepajan historiaan, vaan yleisiin mielikuviin rautateiden historiasta. Osa näistä on onnistuneita, kuten Teollisuuskadun varren “käärmetalon” pääasiassa Suomen rautateiden historiasta ammentavat koristekuvat… mutta osa on kaikkea muuta, kuten Aleksis Kiven katua reunustavien talojen nimet, jotka on selvästi valittu hakemalla Googlella “höyryveturin nimi." Näin on saatu nimiä joista pääosa viittaa VR:n vetureihin – mutta eivät suinkaan kaikki. Mukaan on eksynyt Jokioisten museorautatien vetureiden nimiä, sekä nimitys veturityypille, jollaista ei koskaan käytetty Suomessa. Lisäksi, kuten todettua, Pasilan konepaja ei ollut mikään höyryveturien rakennus- tai korjauspaja. Ironista kyllä parhaiten alueen historiaa kunnioittaa Konepajan Lidl, jonka seinät on koristeltu Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista poimituilla historiallisilla valokuvilla Pasilan konepajalta.