#torakka

Luukku 14 Disneytorakka kameran linssin läpi tarkasteltuna. Kiitos hieman puuteellisten kuvanmukkausvälineideni tämä näyttää nyt tältä.

Kesän aikana rakentui päähän istuva Terraariovisiiri, joka on valmistettu PET-G muovista. Rakenteessa on kaksi symmetristä osaa, jotka on liitetty toisiinsa pienillä pulteilla. Saumat on tiivistetty halkaistulla muoviletkulla ja kannen huoltoaukot pysyvät kiinni kumilenkeillä. Laite valmistettiin Korkeasaaren henkilökunnan ohjeistusta seuraten ja se täyttää torakoiden elintiloja koskavan ohjeistuksen. Visiirissä on ilmanvaihtokanavat ja se mahdollistaa torakoille tyypillisen lymyilyn.

Testiaikana visiirissä pidettiin myös sirkkoja mutta lopullisissa kokeiluissa sitä ovat asuttaneet hummeritorakat. Torakat valikoituivat asukeiksi sillä ne kykenevät kiipeilemään liukkailla muoviseinillä. Päähine esiteltiin torakka-asetuksella yleisölle Grey Cube Galleryn festivaalipäivänä. Päähine on uudelleen esillä tulevana perjantaina (4.9.2015) kun saaressa juhlitaan Kissojen yötä.

Visiiri jää tämän jälkeen Korkeasaareen ja sen jatkokäytöstä päättä yleisötyöstä vastaava henkilökunta. Orastavana aikeena on esitellä sitä erikoistilaisuuksissa kuten messuilla ja tapahtumapäivinä. Torakoiden lisäksi siinä voi elellä vaikka perhosia, sammaleita tai etanoita. Visiirin avulla käyttäjän näkymässä liikkuu  elämää ja tämä voi hetkeksi jakaa tämän maailman kuvan. Terraario mahdollistaa myös immersiivisen eläintarha kokemuksen missä tahansa.

Sain tänään perehdytyksen Africasia talon tekniikaan ja erityisesti torakoiden hoitoon. Ne tykkäävät mm. ranskalaisista omeinoista ja kissanruoka naksuista. Torakat lymyilevät ja tarvitsevat myös piilopaikkoja terraarioihin. Kananmunakennot ovat hyviä ja käytettyjä. Ari “Napa” Turunen on työskennellyt talossa 40 vuotta, joten hyönteis-osaaminen on hyppysissä. 

Työryhmän mielestä on raskasta kun yleisön puolesta kuuluu hyönteisiin ällöllä suhtautuvia kijahduksia. Kun on pitänyt torakkaa pari kertaa kädessä siihen tottuu. Erityisen hyödyllisenä työryhmä pitää opastettuja kierroksia joiden aikana vieraat pääsevät pitämään torakoita kädessä. Torakat toimivat itse parhaina ympäristökasvattajina.

Juteltiin mukavia.. Heinäsirkat kuulemma maistuvat syötynä hieman mantelimaisilta ja kiinnostavinta torakoissa on niiden soidinmenot. Pyörähdettiin myös ötökköfarmissa ja tutustuin kalojen ruokintaan. Ne tunnistavat hoitajan jo pitkän matkan päästä ja innostuvat odottamaan ruokaa. Jäi epäselväksi miten ne tunnistavat hoitajansa. Raakel Salminiitty kertoi kuulleensa että ne tunnistavat ihmisten askelluksen värähtelyt. Ruokittiin myös käärmeet mutta en saanut siitä kunnon kuvaa.

Ylen radiosta on kuunneltavissa eläintenhoitaja Pekka Jääskeläisen haastattelu jossa tämä kertoo työstään Africasia talossa. (13min)

Saari tunnetaan eläimistään. Harvinaisista lajeista joita ihminen ei muuten näkisi. Helsingissä kasvaneelle se on tuttu kesiltä joihin liittyy myös jättikokoiset nalletikkarit. Aikuisiällä saaressa on käynyt harvemmin ja vain lasten kanssa. Häkkien läpi on kiva katsoa mitä eläimet ovat tekemässä. Parasta on jos ne sattuu katsomaan takaisin. Sitä vähän kilpaillaan ketä eläin sattuisi katsomaan.

Tapasimme residenssitaiteilijan Mia Mäkelän ja Paikan tuntu -hankkeen tuottajan Kristiina Ljokkoin kanssa Korkeasaaren henkilökuntaa, ammattilaisia joiden vastuulla saaren toiminta on. Kukin avasi minkälaisia ideoita eläintarhan residenssiohjelma herätteli. Kerroin hatarasta aikeestani selvittää minkälaisia esineitä eläimet tuottavat. Mia mainitsi kiinnostuksensa eläintarhojen historiaan ja puheeksi tuli ohimennen myös leväryijy projekti, esimerkkinä siitä minkälaisia yhteistöitä tämä on tehnyt luonnonlajien kanssa. 

Korkeasaarelaiset innostuivat nopeasti. Ympäristökasvattaja Marjo Priha oli juuri osallistunut ilmastokasvatusseminaariin jonka yhtenä teemana oli ollut ekososiaalinen sivistys. Tämä on itselle uusi termi, ajatuksena on että hyvinvointi ja ekologinen kestävyys nähdään toisiaan tukevina tavoitteina. Marjo esitti että ilmastonmuutos kysymyksiin vastaamisessa on siirryttävä pienistä teoista kohti keskisuuria. Pidän tätä haasteena. Taideteosta on vanhastaan tyydytty pitämään onnistuneena, jos se on herättänyt keskustelua tai on saatu problematisoitua arjen pieniä käytäntöjä. Tavoite että taideteos palvelisi keskisuurena ilmastonmuutokseen vaikuttavana tekona on haastava.

Markkinointipäälikkö Susanna Silvonen kertoi projekteista ja tapahtumista, joita saaressa oli viimeaikoina järjestetty. Paikallinen Korkeasaari määrittyi uudelleen, osaksi kansainvälistä eläintarhaverkostoa. Yleisön mieltymykset kehittyvät kiihtyvästi. Osa kaipaa tiiviimpiä eläinkontakteja ja toiset vaativat viihteellisiä kokemuksia. Odotusten seurauksesta organisaatio tasapainottelee yleisön miellyttämisen, luonnonsuojelu ja ympäristökasvatus painotusten kanssa. Tästä tuli mieleen taidemuseot, joilla on paineena on yht’aikaisesti tuottaa trendikkäitä elämyksiä ja sivistää kansaa. On jännä ajatella mitä muuta yhteistä taidemuseoilla ja eläintarhalla on.

Malleja erilaisiin tapahtumiin haetaan rohkeasti ulkomailta. Viimekesäisenä Tiikeripäivänä saaren amurintiikerit houkuteltin raatelemaan t-paitoja, jotka huutokaupattiin eläinsuojelutyön tukemiseksi. Tämä malli oli lähtöjään Japanista, jossa suurpetojen raatelemia farkkuja on vastaavasti myyty. Onnistuisiko tämä taiteella? Jos laittaisi lihoja maalauskankaan taakse ja eläin söisi siitä tiensä läpi.

Eläinhoidon esimies Nina Trontti kävi kanssamme läpi käytännön sävelet. Mikäli haluamme residenssin aikana toimia eläinten takahuoneissa meidän on käytettävä talon tarjoamia varusteita. Tällä ehkäistään ettei taudinaiheuttajia pääse saareen eikä saaresta ulos. Juolahti mieleen että olisiko saaresta tunnistettava omalaatuinen ekosysteeminsä.. Siihen saattaisi kuulua eläinten mukana kulkeutuneita pieneliöitä. Keskustelimme mahdollisuudesta osallistua eläintenhoitajan ammattitutkintoon harjoittelevien koulutuksiin. Näin eläinten kanssa toimimista näkisi kenttätasolla ja voisi tutustua henkilökuntaan luonnontilassa.

Näyttelymestari Katri Houtbeckers nosti esiin käytännöllisen ongelman. Vieraat kysyvät riikikukkojen irtosulkien perään ja jotkut nappaavat niitä mukaansa luvatta. Tautien, kaupankäynnin estämisen ja järjestyksen vuoksi mitään eläimistä irronnutta, sulkia tai muita tuotoksia ei saa viedä saaresta. Ajatuksena on ollut että irtosulkia koottaisiin johonkin. Sulista voisi koota huiskan.

Riikinkukkojen tarhan seinät oli maalattu keltaisiksi.. Jäätiin porukalla miettimään mikä taustaväri olisi paras että sulat erottuisivat täysissä sävyissään. Keltainen on liilojen vastaväri, toisaalta punaisella taustalla vihreät nousisivat esiin. Entä jos taustakuva olisi munkkien mielenosoituksesta Intiassa, lajin alkuperäisseuduilta?

On jännää miten eläinten vitriinit on lavastettu.. Tiloihin on sommiteltu luonnollisen oloisia ympäristöjä mutta tarkemmassa katsannassa paljastuu että kivet ja puut ovat keinotekoisia. Katri kertoi että ympäristöt ovat huippuammattilaisten suunnittelemia. Eläimet eivät todennäköisesti itse välitä siitä miten teennäinen tai aito kulissi niillä on – Lavasteet ovat tärkeitä yleisön kokemuksen ja oppimisen kannalta. Olisi kiva kokeilla jos vaikka torakoiden vitriinin lavastaisi dystooppisen tulevaisuuden maisemaksi.

Katri esitteli meille Vikunjoiden aitausta jonka poikki suunnitellaan polkua. Ihmiset pystyisivät kulkemaan samassa tilassa Vikunjoiden kanssa ja saada siten otetta niiden todellisuuteen. Vastaavia järjestelyjä löytyy kuulemma maailman eläintarhoissa. Pääsemme todennäköisesti testaamaan aitauksen polkua piakkoin. Tämä tuntuu tosi inspiroivalta.

ㄨ Owed:

Kyoko - Carnival

Kyoya - Information is a necessity (Because it hasn’t been responded to! c:)

Orihime - Supply Run

◯ Completed:

Len - Karakuri Pierrot

Staz - Candy Girl

Yuuki - Empty Library

Kyoya - A visitor has arrived

Ene - Untitled

Haruhi - That was smooth (It begged for a response okay.)

¿ Plotting:

Shinichi?

Zero

Himeno

Azula

Winry

Usagi