#surullinen

Toki näkyillään mun poikaystävän kavereiden kans aina sillon tällön, mutta jotenki surullista kun ei oo semmosia omia kavereita joiden kans viettää aikaa. Ei niitä kyllä oo oikein koskaan ollukkaan, mutta kotikotona on sentään perhe ja sisarukset joiden kans olla. :(

Olen surullinen. Olen menettänyt tärkeän nettiystävän typerällä käytökselläni. Pitkä nettiystävyys päättyi riitaan jota emme koskaan saaneet sovittua. Toivon että hän ajan kanssa pystyisi antamaan anteeksi ja ymmärtämään etten minä tahallani käyttäytynyt miten käyttäydyin. Sanoin asioita mitä en tarkoittanut. Kadun käytöstäni ja minua surettaa että tässä piti käydä näin ikävästi. Toivon, että vielä jonain päivänä pystyisimme juttelemaan toisillemme. Hän ilmaantuisi esimerkiksi laittamalla sähköpostiini "Hei miten sulla nykyään menee?". Minä yhä välitän hänestä ja olisi tosi kiva kuulla miten hänelläkin menee! Se on kuitenkin nyt hänestä kiinni pystyykö hän antamaan minulle anteeksi ja tahtooko hän enää koskaan jutella minulle? Toivottavasti hän ei vihaa minua kamalasti? Sillä olihan meillä paljon mukaviakin hetkiä. Kaipaan niitä mukavia juttuhetkiä, pelaamista ja kaikkea kivaa mitä meillä oli. Hänen ansiostaan löysin muutamia mahtavia sarjoja mitä aloitin seuraamaan ja hän suositteli elokuvia joita sitten katsoin. Hän oli niin mukava, tärkeä, hauska, avulias, luotettava ja muutenkin aivan ihana persoona. Hänen kanssaan pystyi juttelemaan kaikesta. Todella surullista, että päädyimme pitkän nettiystävyyden jälkeen toistemme muistoksi. Olisin niin kovasti tahtonut pysyä hänen nettiystävänään koko loppuelämän. Jos emme koskaan enää puhu toisillemme toivon hänelle kaikkea hyvää elämään! Olen koko sydämmestäni pahoillani huonoa käytöstäni häntä kohtaan. Anteeksi. Kaipaan sinua!                        

Idk what im saying...