#rydman

Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteeri, professori Pekka Aula pitää sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps) päätöstä sosiaalityön tutkimusrahoituksesta huolestuttavana. ”Tämä on erittäin poikkeuksellista, enkä pidä ratkaisua terveenä kehityssuuntana. Jo yksittäisenä tapauksena tämä on hyvin valitettava”, Aula sanoo. Rydmanin sooloilusta järjestöavustuspäätöksissä on kohistu viime viikot, mutta hän teki tällä viikolla myös toisen omavaltaisen päätöksen. Rydman myönsi sosiaalityön yliopistotasoiseen tutkimukseen noin neljä miljoonaa euroa, vaikka haussa oli ilmoitettu, että rahaa voitaisiin jakaa tuplasti enemmän, kahdeksan miljoonaa euroa. Virkaesityksen ja vertaisarvioinnin perusteella rahoitusta esitettiin 18 tutkimushankkeelle, mutta Rydman päätti myöntää rahoituksen vain yhdeksälle niistä. Hän perusteli ratkaisua valtiontalouden tilalla. ”Epäilemättä ministerille epätyypilliseen tapaan pyysin luettavaksi mainittujen hankkeiden tutkimussuunnitelmat ja kävin ne läpi. Jos en pystynyt vakuuttumaan tutkimushankkeen perusteltavuudesta vallitsevassa valtiontalouden tilanteessa, päätin hylätä rahoitushakemuksen”, Rydman kirjoitti viestipalvelu X:ssä. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela kuvaili tällaista toimintatapaa totalitaariseen valtioon kuuluvaksi. Aulan mukaan juuri vertaisarvioinnin sivuuttaminen tekee ratkaisusta poikkeuksellisen. Hänen mukaansa vertaisarviointi on sitä varten, että tutkimushankkeita arvioidaan niiden tason perusteella eikä poliittisin perustein. ”On tämä omalaatuista ja poikkeuksellista. En pysty ymmärtämään tätä. Hänellähän on valta tehdä näin ja hän käyttää sitä. Se on sitten hänen perusteensa. Onko tässä perusteessa päätä eikä häntää, niin se on sitten ihan toinen tarina.”

-

Aula sanoo ymmärtävänsä, että julkisessa taloudessa etsitään säästöjä. Hänen mukaansa päätös herättää kysymyksen siitä, onko kyse laajemmasta muutoksesta. Hän huomauttaa Rydmanin todenneen viime kesänä, että vähempi ”tieteen ja tutkimuksen vapaus” riittäisi Suomessa. ”Isommassa kuvassa tästä pitää ehkä huolestua. Jos päätös tulkitaan yhtenä signaalina ohjata poliittisin perustein tieteen tekemistä, niin ei se hyvä ole.”