#hesari

OIKEUSVALTIO on vaarantunut Suomessa ennen näkemättömällä tavalla, ja seuraukset voivat olla vakavat. Näin sanoo yksi Suomen kansainvälisesti merkittävimmistä oikeustieteilijöistä, emeritusprofessori Kaarlo Tuori.

-

TUORIN mukaan ongelmat kärjistyivät perustuslakivaliokunnan viime viikolla poikkeuslaista antamaan lausuntoon.

Perustuslakivaliokunta siunasi, että Suomi voi poikkeuslain nojalla jättää noudattamatta sitovia ihmisoikeusvelvoitteitaan kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi.

Suomi on Tuorin mukaan vaarassa suistua Puolan ja Unkarin tielle oikeusvaltion romuttamisessa. Molemmissa valtioissa romutus alkoi nimenomaan perustuslain valvonnan rapauttamisesta.

”Puolassa ja Unkarissa perustuslakituomioistuin tehtiin vallassa oleville vaarattomaksi poliittisilla nimityksillä ja parlamentin enemmistön vallankäytöltä riistettiin oikeudelliset rajoitukset. Seuraavana vuorossa oli yleisten tuomioistuinten alistaminen poliittiseen ohjailuun”, Tuori sanoo.

KYSE on hänen mukaansa politiikasta, jossa vaalien voittajat pyrkivät toteuttamaan poliittista ohjelmaansa oikeudellisista pidäkkeistä piittaamatta. Tämä on räikeässä ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteen kanssa.

-

Juhannuksena Tuori palasi toimikunnan kokouksesta Italiasta. Hänen mukaansa Euroopan neuvoston keskuudessa Suomen perustuslakivaliokunnan siunaamaa poikkeuslakiehdotusta pidetään hyvin ongelmallisena myös siksi, että siitä voi tulla vaarallinen ennakkotapaus.

Perustuslakivaliokunnan kannanottoon, jonka mukaan ihmisoikeuksia ei tarvitse aina noudattaa kun uusia lakeja säädetään, voi olla laajakantoisia vaikutuksia. Siihen nimittäin voidaan vedota myös tulevaisuudessa, jos hallitus ja eduskuntaenemmistö haluavat poiketa ihmisoikeusvelvoitteista.

Monet oikeustieteilijät ovat korostaneet, että valiokunnan omaksuma kanta rikkoo Suomen perustuslain keskeisiä ratkaisuja, joilla kansalliset perusoikeudet ja kansainväliset ihmisoikeudet on kiedottu yhteen.

”Suomen uskottavuus oikeusvaltion, ihmisoikeussopimusten ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän etummaisena puolestapuhujana on kärsinyt haaksirikon. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa politiikka on ottanut niskalenkin oikeudesta. Oikeudellisesti lausunto on kelvoton.”

-

Ongelmat tiivistyvät kolmeen perus- ja ihmisoikeuteen: ehdottomaan palautuskieltoon, oikeuteen hakea turvapaikkaa ja oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Euroopan unionin tuomioistuin ei ole koskaan hyväksynyt poikkeuksia turvapaikkaa koskevista säännöksistä, vaikka on vedottu kansalliseen turvallisuuteen.

Tehokkaat oikeussuojakeinot tarkoittavat, että jokaisella täytyy olla mahdollisuus saattaa oikeuksiaan tai vapauksiaan rajoittava viranomaisen päätös kansallisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Hallituksen esittämässä poikkeuslaissa säädettäisiin, että maasta poistamiseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Perustuslakivaliokunta myöntää lausunnossaan, että poikkeuslaki on ristiriidassa Suomen sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa, mutta pitää sen säätämistä silti välttämättömänä ja mahdollisena. Siitäkin huolimatta, että perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

-

OIKEUSTIETEILIJÖIDEN mielestä on selvää, että Suomi ei voi jättää edes ”rajattuna poikkeuksena” noudattamatta ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut. Sopimukset määrittelevät kansallisten perusoikeuksiemme vähimmäissuojan.

Tuorin mukaan ei ole olemassa vastaavaa tapausta, jossa valiokunta olisi poikennut kuulemiensa oikeustieteellisten asiantuntijoiden hyvin yhdenmukaisesta näkemyksestä.

”Valiokunnan väite, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut palautuskiellon soveltamisesta eivät olisi samankaltaisia itärajan tilanteen kanssa, ei myöskään pidä paikkaansa. Kaikki tuoreet ratkaisut ovat koskeneet välineellistettyä maahantuloa.”

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa langettavia tuomioita ovat saaneet esimerkiksi Liettua ja Puola. Ne ovat palauttaneet rajan yli pyrkineitä takaisin Valko-Venäjälle tutkimatta ihmisten kansainvälisen suojelun hakemuksia.

Kaksi viikkoa sitten Euroopan unionin tuomioistuin määräsi Unkarin maksamaan 200 miljoonan euron hyvityksen turvapaikanhakijoiden oikeuksien loukkaamisen jatkamisesta. Lisäksi Unkari joutuu maksamaan miljoonaa euroa jokaiselta päivältä, jos se jatkaa näitä ihmisoikeusloukkauksia.

-

SUORASTAAN hätkähdyttävänä hän pitää, että hallituksen esityksessä ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa annetaan tuomioistuimille ohjeita siitä, miten niiden pitäisi ratkaista kysymys, voiko rajavartija olla virkavastuussa, jos tämä poikkeuslain nojalla toimii ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisesti.

”Tällaiset ohjeet ovat ennenkuulumattomia. Niin ovat myös ohjeet siitä, miten tuomioistuimien tulisi käyttää perustuslain niille suomaa rajoitettua valtaa arvioida jälkikäteen, johtaisiko eduskunnan säätämän lain soveltaminen ilmeiseen ristiriitaan perustuslain kanssa.”

Valtiovallan kolmijako-opissa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta erotettiin toisistaan riippumattomille elimille. Ne valvovat toisiaan, ylläpitävät keskinäistä tasapainoa ja pidättäytyvät puuttumasta muiden elinten vallankäyttöön. Tarkoituksena oli turvata erityisesti tuomiovallan riippumattomuus.

-

Perustuslain perusoikeusluku uudistettiin vuonna 1995, ja kokonaan uusi perustuslaki tuli voimaan vuonna 2000. Uudistuksen seurauksena perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi tuli aikaisempaa huomattavasti mutkikkaampia asioita. Ne edellyttivät syvällistä oikeudellista erityisasiantuntemusta.

Samalla perustuslakivaliokunnan käsittelemien asioiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Valiokunta säilytti Tuorin mukaan uskottavuutensa pitkälti sen takia, että se onnistui asettumaan puoluepolitikoinnin yläpuolelle ja piti kiinni riippumattomuudestaan. Välillä rima tosin heilui.

”Perustuslakivaliokunnassa oikeudelliset maallikot ratkaisevat samoja oikeudellisesti tavattoman monimutkaisia kysymyksiä kuin esimerkiksi Saksassa perustuslakituomioistuimen tuomarit, jotka ovat kokeneita ja taitavia oikeustieteilijöitä ja tuomareita. He perehtyvät asioihin kuukausikaupalla, kun taas perustuslakivaliokunnassa asioita käsitellään parissa viikossa.”

Tuorin mukaan perustuslakivaliokunnan jäsenevät tulevat ja menevät kesken kokousten, jos ovat kuulemisissa ja keskusteluissa ylipäänsä paikalla. Jäsenet saattavat vaihtua siten, että lausuntoa tulee allekirjoittamaan jäsen, joka ei ole osallistunut asiantuntijoiden kuulemisiin eikä valiokunnan sisäisiin keskusteluihin.

”Mikä tuomioistuin tai muu oikeudellista harkintaa harjoittava elin toimii tällä tavalla?”

TUORIN mielestä valiokunnan maallikko-ongelmat ovat kärjistyneet nykyisen puheenjohtajan aikana.

Eduskuntavaalien jälkeen suurimmaksi puolueeksi noussut kokoomus säntäsi ensimmäisenä varaamaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden. Myöhemmin puheenjohtajaksi valittiin kokoomuksen toisen kauden kansanedustaja, oikeustieteen maisteri Heikki Vestman.

”Puheenjohtaja pitää johtotähtenään hallituksen esitysten runnomista lävitse, tarttuu asiayhteydestään irrotettuihin oikeudellisiin oljenkorsiin ja näennäisperusteluihin, inttää asiantuntijoita vastaan ja esittää heille johdattelevia kysymyksiä. Tällaista ei ole ennen tapahtunut.”

Tuorin mielestä muuttunut linja on ollut selvä ensimmäisistä valiokuntaan tulleista esityksistä alkaen. Ihmisoikeuksien painoarvoa on järjestelmällisesti heikennetty, jotta hallituksen esityksille voidaan näyttää vihreää valoa.

-

PIAN perustuslakivaliokunnan poikkeuslaista antaman lausunnon jälkeen Sdp:n eduskuntaryhmä kokoontui eduskunnassa.

Puolueen johto yritti vaientaa poikkeuslain vastustajat. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen jopa ripitti kansanedustajia, jotka ovat tohtineet vastustaa poikkeuslakia ennen kuin puolue on lyönyt kantansa lukkoon.

Yksi heistä on perustuslakivaliokunnan varajäsen Elisa Gebhard, joka osallistui poikkeuslain käsittelyyn valiokunnassa, kun Maria Guzenina ei ollut paikalla.

”Tärkeisiin sovinnaissääntöihin on myös kuulunut, että valiokunnan jäsenten käsiä ei sidota ryhmäpäätöksillä eikä valiokunnan jäseniä myöskään jälkeenpäin ripitetä. Jos tällaiset sovinnaissäännöt romahtavat, romahtaa myös valiokunnan harjoittaman ennakollisen perustuslakivalvonnan uskottavuus ja luotettavuus”, Tuori sanoo.

HUOLI oikeusvaltion tulevaisuudesta ei ole uusi.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi kiinnitti vuonna 2021 huomiota siihen, onko Suomessa riittävän vahvat oikeusturvakeinot sen estämiseksi, mitä Puolassa ja Unkarissa on tapahtunut tuomioistuimille.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo varoitti keväällä politiikoista, jotka ovat valmiita horjuttamaan oikeusvaltion perusperiaatteita.

"Ois tärkeää kannustaa suomalaisia terveellisempiin elämäntapoihin. Mitenköhän se kannattais tehä?"

"No miten ois jos panostettais päihdepalveluihin, uudistettais koululiikunta ja terveystieto silleen että ne on nuorille hyödyllisiä eikä traumatisoivia tai vaikka laajennettais sydänmerkkisysteemiä?"

Poimintoja:

Jos tulisi tilanne, jossa jodia olisi syytä ottaa, viranomaiset suosittaisivat sitä erikseen. Jodia ei tule ottaa omin päin.

-

KOTITALOUDET voivat hankkia joditabletteja apteekista. Asiantuntijoiden mukaan suomalaisten ei ole syytä tällä hetkellä akuutisti rynnätä apteekkiin tabletteja hankkimaan.

Suosituksen päivittäminen aloitettiin ennen Venäjän hyökkäämistä Ukrainaan, Puumalainen kertoi. Vanha suositus oli vuodelta 2002.

-

Asiantuntijat myönsivätkin, että suosituksen päivittäminen saattaa luoda hetkellisen saatavuushäiriön apteekeissa. Puumalainen kuitenkin huomautti, että joditabletit säilyvät vuosia.

”Olemme tiedustelleet tablettitilannetta apteekeista, ja kyllä niitä on aika hyvin tarjolla.”

Akuuttia syytä apteekkiin ryntäämiselle ei siis ole.

-

Susanna Reinboth HS

9:18

POLIISI on vuosien ajan toivonut mahdollisuutta tehdä kotietsintöjä salassa kohdehenkilöltä. Hanke ei ole edennyt, mutta nyt oikeusministeriön työryhmä on antanut toiveelle taustatukea.

Pakkokeinolain uudistamista pohtinut työryhmä käsitteli salaisia kotietsintöjä mietinnössään ja näki, että sille voisi olla tarvetta. Pallo kuitenkin heitettiin sisäministeriölle, koska luontevin paikka säännökselle olisi poliisilaissa eikä pakkokeinolaissa.

Pakkokeinolaki koskee esitutkintaviranomaisten valtuuksia rikosten tutkinnassa ja selvittämisessä, mutta poliisilaissa säädetään salaisesta tiedonhankinnasta rikosten estämiseksi ja paljastamiseksi.

Oikeusministeriön työryhmä katsoi, että salaiset kotietsinnät liittyisivät lähinnä rikosten torjuntaan. Poliisilain valmistelu on sisäministeriön vastuulla.

Työryhmän mietintö luovutettiin tammikuun lopussa.

Lue lisää: Oikeusministeriön työryhmä esittää viran­omaisille laajempia valtuuksia tele­kuunteluun

OIKEUSMINISTERIÖN mietinnön mukaan poliisilla on joissain tilanteissa tarve tehdä kotietsintä tai muu paikanetsintä ilman, että kohde saisi tietää siitä saman tien.

Nykyisin poliisi ei voi tehdä etsintää salaa. Kohdehenkilölle on lain mukaan varattava tilaisuus olla läsnä etsinnässä, jollei se viivästytä asiaa merkittävästi.

Tämä voi vesittää koko etsinnän tarkoituksen, mietinnössä todetaan.

”Esimerkiksi terrorististen ryhmien ja järjestäytyneiden rikollisryhmien jäsenten voidaan arvioida olevan koko ajan tietoisempia perinteisistä tiedonhankintakeinoista ja pyrkivän toimimaan siten, ettei tieto heidän toiminnastaan tulisi viranomaisten tietoon.”

Digitaalisesta kehityksestä huolimatta terrorististen ja muiden vakavien rikosten valmistelu edellyttää usein reaalimaailmassa tapahtuvia toimia. Siten kotietsinnässä voitaisiin löytää esimerkiksi luonnoksia ja suunnitelmia rikoksesta tai jopa rikoksen toteuttamiseksi tarvittavia aineita tai esineitä.

”Etsintä voi siten tuottaa tietoa, joka on välttämätöntä rikoksen estämiseksi tai sen selvittämiseksi.”

SALAINEN kotietsintä merkitsisi kuitenkin voimakasta puuttumista perustuslaissa turvattuun kotirauhan suojaan. Siksi työryhmä hahmotteli sen vastapainoksi erityisiä takeita.

Ensinnäkin työryhmä piti välttämättömänä, että salaista kotietsintää voitaisiin käyttää vain laissa erikseen luetelluissa erityisen vakavissa rikoksissa. Etsintä olisi lisäksi mahdollista vain, jos sillä voidaan olettaa olevan erityisen tärkeä merkitys rikoksen selvittämisessä.

Päätöstä kotietsinnästä ei myöskään tekisi poliisi yksin, vaan asiaan olisi saatava tuomioistuimen lupa. Tuomioistuin voisi tarvittaessa asettaa etsinnälle rajoituksia. Tavallisen kotietsinnän poliisi voi tehdä päällystötasoisen virkamiehen eli komisarion päätöksellä.

Lisäturvaa antaisi työryhmän mielestä myös se, että kohteen oikeutta valvoisi julkinen asiamies. Lisäksi voitaisiin edellyttää, että etsintä tallennettaisiin teknisellä laitteella, jotta myöhemmin voitaisiin selvittää, mitä on tapahtunut.

Tarkoitus olisi, että kohteelle ilmoitettaisiin kotietsinnästä myöhemmin, kun tiedonhankinnan tarkoitus on saavutettu. Työryhmä piti myös mahdollisena, että poikkeuksellisissa tapauksissa kohteelle ei lainkaan ilmoitettaisi kotietsinnästä.

TYÖRYHMÄN mielestä salaista kotietsintää pitäisi tarkastella kokonaan erillisessä työryhmässä.

Tällä hetkellä sisäministeriössä ei ole suunnitelmia työryhmän perustamisesta, kertoo lainsäädäntöneuvos Marko Meriniemi sisäministeriön poliisiosastosta. Asiasta on kyllä keskusteltu.

Meriniemellä on valmisteltavana selvitys, joka koskee poliisilain muutostarpeita. Tehtävänä on valmistella erityisesti salaisia tiedonhankintakeinoja koskevat muutokset niin, että vastaavat pääosin oikeusministeriön ehdottamia muutoksia pakkokeinolakiin. Esitykset on tarkoitus viedä eduskuntaan samaan aikaan.

Poliisi- ja pakkokeinolaeissa säädetään osittain samoista valtuuksista, mutta niiden käyttötarkoitus on eri. Poliisilaki siis koskee rikosten estämistä ja paljastamista, pakkokeinolaki taas tilannetta, jossa esitutkinta on jo aloitettu.

OIKEUSMINISTERIÖN työryhmä siirsi sisäministeriön harkittavaksi myös toisen poliisin kaipaileman valtuuden eli mahdollisuuden reaaliaikaiseen biometriseen tunnistamiseen teknisen katselun tai suunnitelmallisen tarkkailun yhteydessä.

Käytännössä tämä tarkoittaa kasvojen tunnistamista kuvavirrasta.

Sitä tarvittaisiin esimerkiksi rajanylityspaikoilla, kuten satamissa ja lentokentillä. Ne on tunnistettu liikkuvan rikollisuuden kipupisteiksi, työryhmä toteaa. Lisäksi kasvokuvavertailua haluttaisiin käyttää huumekätköjen läheisyydessä.

Rikolliset yrittävät karkottaa viranomaiset kannoiltaan vaikkapa vaihtelemalla vaatetustaan ja hiustyyliään.

”Ihmisen on kuitenkin vaikea muuttaa pysyvästi kasvojen biometriaa, jonka avulla hänet olisi edelleen mahdollista seuloa ja havaita kuvavirrasta.”

Tämäkin keino kuuluisi työryhmän mukaan pikemmin poliisilakiin kuin pakkokeinolakiin. Sisäministeriössä ei toistaiseksi ole myöskään tältä osin vireillä lainsäädäntöhanketta, kertoo Meriniemi.