#kultti

Raëlin ufouskonto ja millennialistinen utopia

Tämä on kahdeksas luku Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittamasta  kirjasta Arvoituksia avaruudesta: Näkökulmia ufouskomuksiin.

kirjoittanut Ilkka Niskanen

Vuosituhannen taite. Kirkkaan valkoiseen, kulmikasharteiseen asuun pukeutunut mies istuu jakkaralla esiintymislavan reunalla sähkökitara sylissään. Kaulassaan hänellä riippuu suurikokoinen metallinen symboli, kuin yhdistelmä hakaristiä ja Daavidin tähteä. lältään mies on jossain vaiheessa keski-ikää. Leukaa kiertää lincolnmainen parta, ja päältä kaljuuntunut kiharainen tukka on sidottu hapsottavaksi nutturaksi pään taakse. Kasvot ovat sopusuhtaiset ja lempeät. Silmät suljettuina hän alkaa laulaa mikrofoniin näppäillen samalla kitarasta mollivoittoista taustaa.

Je joue du sexophone Et je te fais chanter Comme un chat gui ronronne Et je te fais danser Soitan seksofonia Ja saan sinut laulamaan Kuin kissa joka kehrää Ja saan sinut tanssimaan

Yleisön poikki kulkee ihastunut kohahdus. Sieltä täältä kuuluu innostuneita huudahduksia, jotka lisääntyvät kappaleen edetessä ja kiihdyttäessä tahtia. Välillä mies liikuttaa lantiotaan kitaran rytmittämänä kuin yhdynnässä työnnellen. Yleisö yltyy kovempiin kannustushuutoihin, joihin sekoittuu riemuisaa naurua.

Laulavan profeetan poikkeuksellinen ufokultti

13. joulukuuta 1973. Ranskalainen toimittaja, kilpa-autoilija, laulaja-lauluntekijä, aviomies ja isä Claude Vorilhon ajaa aamulla kohti Clermont-Ferrandin kylässä sijaitsevaa toimistoaan. Yhtäkkiä häneen iskee voimakas tunne, että hänen täytyy nousta kylän lähistöllä olevalle Puy de Lassolas’n sammuneelle tulivuorelle. Tietämättä itsekään, miksi, hän saapuu vuoren kraateriin. Silloin kirkas valo välähtää taivaalta ja Vorilhon näkee hopeanvärisen litistettyä kelloa muistuttavan esineen laskeutuvan häntä kohti. Valmiina pakenemaan hän jää katselemaan esinettä, joka jää leijumaan paikoilleen maanpinnan yläpuolelle. Esineen pohjasta aukeaa luukku, ja portaita pitkin ulos astuu mies — niin pienikokoinen, että Vorilhon aluksi luulee häntä lapseksi. Mies kävelee suoraan kohti Vorhilonia, ja hänen kasvonsa ovat täynnä rakkautta. Seuraa keskustelu. Mies kertoo tulleensa hyvin kaukaa tapaamaan juuri Vorilhonia, sillä hänellä on tärkeä viesti toimitettavana. Vieras kutsuu Vorilhonin alukseensa, jossa tälle seuraavien päivien aikana paljastetaan vastaukset ihmiskunnan perimmäisiin kysymyksiin. Käy ilmi, että ihmisen ovat luoneet elohim, Maan ulkopuolinen tiedemiesrotu, ja todellisuudessa Vorilhon on Raël, viimeinen 40 profeetasta, jotka elohim ovat lähettäneet julistamaan sanomaansa ihmiskunnalle. Ja hänellä on tärkeä tehtävä.

Raëlin ympärille rakentuneesta Raëlilaisesta liikkeestä on 2000-luvulla muotoutunut hyvin organisoitu liike, joka toimii useissa kymmenissä eri maissa. Arviot sen jäsenmäärästä vaihtelevat lähteestä toiseen. Joissakin liikkeen omissa internetvideoissa Raëlilaisia väitetään olevan jopa satoja tuhansia ympäri maailmaa, mutta tämä lienee vahvasti liioiteltu käsitys. Kuitenkin varmasti voidaan todeta puhuttavan ainakin kymmenistä tuhansista ihmisistä. Niinpä Raëlilaisuus painii kokoluokaltaan täysin eri sarjassa kuin pienet ”ufokultit”, jotka varmasti enemmän vastaavat stereotyyppistä mielikuvaa ufouskonnollisista liikkeistä. Kuitenkin myös organisoituneempien ufouskonnollisten liikkeiden piirissä Raëlilaisuus näyttäisi kyenneen menestyksekkäimmin sekä kasvamaan että kantamaan tarinaansa jo yli 40 vuoden ajan. Voidaankin kysyä, mikä Raëlin salaisuus on kentällä, jolla uskonnollisiksi katsottavat ilmiöt usein jäävät pienten piirien projekteiksi ja yleensä myös lyhytaikaisemmiksi.

Kysymystä on antoisaa lähestyä erityisesti Raëlilaisen liikkeen mytologian ja nelikymmenvuotisen historian käänteiden kautta. Tällöin kaksi keskeistä juonnetta punoutuvat näkökulmallisesti yhteen. Ensinnäkin Raëlilaisuus voidaan nähdä oppina, joka sulattaa yhteen vaikutteita ennen kaikkea kahdesta perinteestä. Toisaalta se on omalla persoonallisella tavallaan osa samaa toisen maailmansodan jälkeistä järkiajatteluun vetoavaa linjaa muiden ufouskontojen kanssa, ja toisaalta se taas ammentaa suuren osan narratiivistaan erityisesti Raamatusta heittäen sekaan viitteitä myös muihin maailmanuskontoihin. Tämä yhdistelmä tekeekin Raëlilaisuudesta ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka ei lopulta asetu täysin luontevaksi osaksi muuta ufologista perinnettä. Järkevyyspyrkimyksessään etenkin esoteerisiin perusteluihin kallellaan olevat ufouskonnolliset liikkeet rakentavat käsityksensä todellisuudesta erityisesti teosofiasta ja new age -liikkeestä tulevien vaikutteiden pohjalle. Raë] kuitenkin nimenomaan pyrkii mahdollisimman kauaksi esoteriasta, mystiikasta ja okkultismista: hänen omien sanojensa mukaan tavoitteena on riisua maailman uskonnot kaikesta salaperäisyydestä. Tässä hän eroaa radikaalisti muista aikamme ufoprofeetoista, jotka ovat saaneet aikaan esimerkiksi sellaiset liikkeet kuin Unarius Academy of Science, Heaven’s Gate ja Ashtar Command. Niiden piirissä suhtaudutaan yleensä kriittisesti materialistiseen ja nykytieteelliseen maailmankuvaan, joiden katsotaan olevan kelvottomia tai vähintäänkin riittämättömiä todellisuuden luonteen ymmärtämiseksi (kun taas esoteerisen näkökulman ajatellaan olevan tieteellisesti edistyneempi). Raëlin ajattelussa sen sijaan kaikuu enemmänkin valistusajan filosofien perintö, ja merkittävää osaa hänen demystifioimisprojektissaan näyttelevät juuri normaalitiede ja sen tarjoamat mahdollisuudet.

Toiseksi, Raëlilainen liike on omintakeisesti apokalyptis-millennialistinen. Pessimistisesti se maalaa uhkakuvan ydintuhosta, joka pyyhkii koko ihmislajin unholaan, jos emme muuta kohtalokkaan väkivaltaisia tapojamme. Samaan aikaan se kuitenkin muistuttaa, että ihmisellä on mahdollisuus kulkea toiseenkin suuntaan. Se tarjoaa uskovalle pilkahduksen toivoa kaoottisen maailman keskellä antamalla lupauksen käsillä olevasta suuresta mullistuksesta, joka tuo tullessaan uuden paratiisimaisen maailmanjärjestyksen. Tällainen tematiikka ei ole ufologiassa mitenkään poikkeuksellista, mutta Raëlilaisuudessa se kietoutuu liikkeen muuhun mytologiaan — aina luomiskertomusta myöten — ainutlaatuisella tavalla, joka tuo mieleen kristinuskon käsitykset Jumalan tuomiopäivästä ja Jeesuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta (mikä ei ole sattumaa). Apokalyptisen liikkeen kannalta on myös huomionarvoista, että Raël on onnistunut pitämään liikkeensä tasaisessa nousukiidossa jo yli 40 vuoden ajan. Profetioilla kun on jossain vaiheessa tapana osoittautua vääriksi.

Kaiken keskiössä touhuaa Raël, jonka hahmon merkitystä liikkeen elinvoimaisuudelle ei voi kieltää. Ura uskonnollisena profeettana ei ole saanut häntä unohtamaan aiempaa elämäänsä, vaan hän on valjastanut vanhat taitonsa osaksi uutta työnkuvaansa. Hän näyttäytyy seuraajiensa edessä ehtana showmiehenä, joka tanssii, laulaa ja kertoo vitsejä yleisölleen. Kuitenkaan hän ei ole pelkkä kukkoileva rocktähti, vaan liikkeen sisällä hänet tunnetaan myös tavallisena ja mukavana maanläheisenä miehenä. Karismaa Raëlilla ehdottomasti on, ja tässä mielessä hän onkin suorastaan apokalyptisen profeetan karikatyyri. Merkittävää osaa tuossa karismassa näyttelee seksuaalinen mystiikka, joka häntä on vuosien kuluessa yhä enemmän ympäröinyt. Jotta voisi ymmärtää näiden eri tekijöiden merkitystä Raëlilaisuudessa, on sukellettava syvemmälle siihen viestiin, jonka elohim antoivat Raëlin välitettäväksi ihmiskunnalle.

Kreationismia avaruusajan ateisteille

Joulukuu 1973. Avaruusaluksessa Raël saa kuulla ihmisen olevan elohimin luomus. Nämä elohim ovat tiedemiehiä, jotka kauan sitten omalla kaukaisella planeetallaan olivat saavuttaneet samantasoisen tieteellisen ymmärryksen kuin nykyihminen. Tieteen ilojen huumassa nämä tiedemiehet tekivät geneettisiä kokeita päämääränään luoda elollisia organismeja. Planeetan eettiset säädökset kuitenkin rajoittivat kokeiden tekemistä. Lisäksi myös Saatana, älyllisten elämänmuotojen luomista vastustavan poliittisen puolueen johtaja, oli tehokkaasti ajanut niiden lopettamista. Niinpä sinnikkäiden tutkijoiden oli pakko siirtyä muualle jatkamaan kokeitaan, ja lopulta ryhmä saapui Maahan, jonka koko pintaa peitti vesi. Suunnattomilla vedenalaisilla räjähdyksillä elohim synnyttivät merenpohjaan syvänteitä, jotka nielaisivat massoittain vettä työntäen samalla näkyviin maankamaran, alkuperäisen mantereen. Nyt kokeet saattoivat jatkua. Tutkijat jakaantuivat pieniin ryhmiin ympäri planeettaa. Kunkin tavoitteena oli luoda toinen toistaan ihmeellisempiä elollisia olentoja. Pikkuhiljaa kiusaus luoda ihminen kävi liian suureksi, ja tutkijoiden koeputkiin alkoi ilmaantua ihmislajin eri muotoja. Kokeissaan tiedemiehet käyttivät omaa geneettistä materiaaliaan tehden näin luomuksensa ”omaksi kuvakseen”. Nykyisen Jerusalemin alueella sijainneessa Eeden-testilaboratoriossa Lucifer-nimisen elohan johtama ryhmä onnistui lopulta luomaan älykkäimmän version ihmisestä.

Elohimin kotiplaneetalla luomistyötä oli seurattu kiinnostuneena ja innostuneena. Ihmisen luominen oli kuitenkin liikaa. Tämä yllätyskäänne nostatti pelon, että älyllinen laji muodostuisi lopulta vaaraksi luojilleen — olivathan kokeet alun perin saaneet jatkua sillä edellytyksellä, että ne eivät johtaisi älyllisten elämänmuotojen syntyyn. Niinpä turvallisuustoimenpiteenä kaikenlainen tieteellinen tieto päätettiin pitää pois ihmisen ulottuvilta. Asiaan kuitenkin reagoitiin liian hitaasti, sillä tiedemiesryhmä oli jo muodostanut tiiviin tunnesiteen luomuksiinsa. Mahdollistaakseen tasavertaisen kommunikaation luojien ja luotujen välillä Lucifer opetti ihmiselle tieteen salat ja paljasti myös, että elohimkin ovat samalla tavalla vieraan älyn luomia DNA-organismeja, eivätkä mitenkään jumalallista alkuperää.

Seuraukset tästä sääntöjen rikkomisesta olivat kovat. Luciferin ryhmä julistettiin maanpakoon, ja Saatana vakuutti elohimin johtajan, Jahven käyttämään ydinasetta elämän tuhoamiseksi maapallolla. Ydintuho pyyhki planeettaamme ja nostatti suuren tulvan. Lucifer tiimeineen onnistui kuitenkin pelastamaan riittävästi geneettistä materiaalia — yhden naaras- ja yhden urossolun kultakin lajilta — sekä osan ihmisistä avaruusalukseen. Aluksen rakentamisen pääarkkitehtina oli toiminut eloha nimeltä Nooa. Pelastettujen joukossa oli myös älyltään ylivertaisen ihmisrodun edustajia, jotka olivat syntyneet ihmisen ja Raamatussa Nephiliminä tunnettujen avaruusolentojen välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tämä korkeamman älykkyyden ihmisrotu olivat juutalaiset, ”valittu kansa”. (Raamatun suomennoksessa, 1. Moos. 6:4, Nephilim on käännetty sanalla ”jättiläiset” samaan tapaan kuin englanninkielisessä versiossa käytetään sanaa giants.)

Raëlilaisille ihminen on siis yksi lenkki galaksien välisessä luomisketjussa, jonka suurimpana polttovoimana on tieteellisen ymmärryksen kasvu. Tieteellinen edistys on ihmisen korkein päämäärä samoin kuin se on elohimille ja samoin kuin se on ollut heitä luojien ketjussa edeltäneille. Skeptisempi lukija saattaa tietysti pohtia, miksi ihmisen kehitys tieteen saralla on ollut niin verkkaista ja painottunut vain viime vuosisatoihin, jos eväät menestykseen oli annettu jo heti luomisen jälkeen. Raëlin mukaan tämä johtuu siitä, että varotoimenpiteenä elohim verhosivat tieteellisen osaamisensa mystiikkaan, joka esti ihmistä näkemästä luojiensa todellista luonnetta. Tämä harhautus taannutti ihmisen ymmärryksen maailmasta primitiivisemmälle tasolle: luojat alettiin nähdä jumalina ja heidän kehittynyt teknologiansa yliluonnollisina ilmiöinä. Nimi elohim on peräisin hepreankielisestä Raamatusta, josta se käännettiin latinankieliseen versioon muodossa Deus. Tämä oli Raëlin mukaan kuitenkin virhe, sillä elohim on sanan eloha monikkomuoto, joka todellisuudessa viittaa ”taivaalta tulleisiin” muukalaisiin. Elohim ovat kuitenkin vähitellen raottaneet salaisuuden verhoa. He ovat lähettäneet profeetan toisensa jälkeen paljastamaan totuudesta aina sen verran tietoa kuin ihmisen senhetkiselle käsityskyvylle on ollut soveliasta. Viittauksia näiden profeettojen viesteihin on löydettävissä maailman eri uskontojen teksteistä. Viimeisenä profeettana Raëlin tehtävä on tuoda totuus julki koko maailmalle. Niinpä Raëlilaiset itse määrittelevätkin liikkeensä uskonnoksi vain etymologisessa mielessä. Sana religion juontuu latinan sanasta religare, ”muodostaa yhteys”, ja juuri tästä heidän mukaansa on kyse — yhteydestä ihmisten ja taivaallisten luojien välillä.

Oppina Raëlilaisuus on siis puhtaasti ateistinen: se suorin sanoin kieltää jumalien olemassaolon. Opinjakeilla on lisäksi toinenkin kiinnostava seuraus. Niin paljon kuin Raëlilaiset ovatkin materialisteja ja korostavat tieteen merkitystä, he kuitenkin hylkäävät evoluutioteorian täysin. He ovat tiukasti kreationisteja, jotka uskovat Mooseksen ensimmäisen kirjan esittävän oikean — joskin väärin tulkitun — kuvauksen luomistapahtumasta. Ja koska myös ihmisellä on tieteellisen ymmärryksen lahja, ihmisenkin vuoro tulee toimia luojana, mistä lähimenneisyyden tieteelliset saavutukset antavatkin jo viitteitä. Vuosien varrella tämä ajatus on muodostunut yhdeksi keskeiseksi linjaksi Raëlin opetuksessa.

Apokalyptiset skenaariot, millenialistinen visio

Raëlin elohimiltä saaman viestin tarkasteluun liittyy olennaisesti kaksi käsitettä: apokalyptinen ja millennialistinen (tai milleniaarinen). Molempien termien juuret ovat Raamatun tutkimuksessa, mistä ne sittemmin ovat levinneet laajempaan käyttöön. Aihepiirin parissa askaroineet tutkijat totesivat, että vastaavanlaisia ilmiöitä on löydettävissä muistakin kulttuureista ja myös omasta länsimaisesta kulttuuripiiristä eri yhteyksistä. Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä näiden termien määrittelystä.

Arkipuheessa apokalyptisella tarkoitetaan usein jonkinlaista tuhoisaa maailmanloppua. Syy tähän löytyy raamatullisesta alkuperästä, Johanneksen ilmestyksestä, jossa ei lopunaikojen kuvauksessa ole säästelty tauteja, tulikiveä, sotaa eikä kuolemaa. Kristinuskon painolasti kuitenkin vääristää käsitystä siitä, mistä apokalyptisissa uskomuksissa käytännössä on kyse. Nämä uskomukset ovat tyypillisesti ihmiskeskeisiä. Meitä ei juurikaan kiinnosta esimerkiksi se, että viiden miljardin vuoden kuluttua Aurinko muuttuu novaksi ja samalla polttaa Maan. Sen sijaan jos puhe olisi viidestä vuodesta, huomiomme olisi taattu, koska liekehtivä Tellus merkitsisi loppua myös sille inhimilliselle todellisuudelle, jossa elämme.

Niinpä onkin hyödyllisempää ajatella apokalyptisella viitattavan yleisesti jonkinlaiseen ajallisesti käsillä olevaan mullistukseen, joka lopettaa nykyisen sosiaalisen ja poliittisen maailmanjärjestyksen, maailman sellaisena kuin sen tunnemme. Tällä tavalla ymmärrettynä apokalyptinen skenaario ei välttämättä tarkoita sotaa, tuhoa ja jokina virtaavaa verta, vaan se voi olla yhtä hyvin rauhanomainen mullistus, ihmisen vapaaehtoinen muutos hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Samoin määrittely kattaa uskonnollisten lisäksi myös sekulaarit skenaariot. Olennaista on ”suuri käänne”, joka on pian tuova maailmantilaan radikaalin muutoksen, eikä niinkään se, minkälainen tuo käänne on.

Siinä missä apokalyptinen viittaa ajallisesti lähellä olevaan mullistukseen, millennialismi viittaa tuon mullituksen lopputulokseen maan päällä. Termin alkuperä on latinan vuosituhatta merkitsevässä sanassa millennium ja kristillisessä uskomuksessa, jonka mukaan lopunaikojen koittaessa Jeesus palaa maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Laajemmassa merkityksessä millennialismilla onkin alettu tarkoittaa kaikenlaisia uskomuksia ”maanpäällisestä pelastuksesta”. Apokalyptinen mullistus synnyttää uudenlaisen maailmanjärjestyksen, jossa pahuus on kukistettu ja saanut palkkansa ja jossa vallitsevat oikeamielisyys, rauha ja yltäkylläisyys. Kuten apokalyptiset skenaariot, myös millennialistiset visiot voivat olla niin uskonnollisia kuin sekulaarejakin. Esimerkkejä sekulaareista millennialistisista visioista voivat olla esimerkiksi marxilainen utopia (kansojen veljeys, proletariaatin nousu) ja natsien kolmas valtakunta (paljon puhuvasti tunnettu myös nimellä Tausendjährige Reich). Apokalyptisen millennialismin rakenne näkyy Raëlilaisessa narratiivissa selkeästi.

Kuvat 13ab: Raölin teos Sensual Meditation (1980).

Joulukuu 1973. Ensikohtaamisen jälkeisinä päivinä Raël tapaa muukalaisen tämän aluksessa kuusi kertaa. Tapaamisiin hän saapuu elohan käskystä Raamattu ja muistiinpanovälineet kourassaan, sillä tarkoituksena on käydä läpi, mikä on totuus pyhän kirjan kertomusten takana. Keskustelujen tuloksena syntyy Le livre qui dit la verite (1974), ”Kirja joka kertoo totuuden”, jonka Raël julkaisee seuraavana vuonna. Se sisältää paitsi elohimin viestin ”hmisen alkuperästä myös heidän käskynsä Raëlille suunnittelemastaan tärkeästä tehtävästä.

Luomiskertomuksen tapahtumien jälkeen maanpakoon ajetut tiedemiehet olivat vihdoin saaneet palata kotiplaneetalleen, ja sieltä käsin elohim seurasivat luomustensa elämää pysytellen pääosin mystiikan verhon takana. Tilanne kuitenkin muuttui äkillisesti 6. elokuuta 1945, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan. Kun samaan aikaan geeniteknologia oli kehittynyt kloonauksen kynnykselle, ihminen oli saavuttanut teknologisen tason, joka saattoi mahdollisesti johtaa yhtä hyvin ikuisen elämän salaisuuksien paljastumiseen kuin massatuhoonkin; ihminen astui Hiroshiman myötä ”apokalypsin aikaan”. Elohimin oli toimittava ja johdatettava luomuksensa oikealle polulle. He lähettäisivät viimeisen profeetan.

Rael valikoitui työhön osin sen vuoksi, että hän oli syntynyt Hiroshiman pommituksen jälkeisenä vuonna. Hänen tehtävänään olisi saattaa totuus taivaallisista luojista riittävän monien ihmisten tietoon ja sitten rakentaa heidän taloudellisella tuellaan suurlähetystö, johon elohim voisivat laskeutua virallista tapaamista varten luomustensa kanssa. Tullessaan he toisivat myös 25000 vuotta vanhan tieteellisen perintönsä, jonka ihminen tulisi saamaan käyttöönsä osoittauduttuaan sen arvoiseksi. Alkaisi uusi auvoisa aika, jona luojat ja luodut eläisivät yhdessä rinnakkain rauhan vallitessa.

Sekä ihmisen eskatologinen tuhoutuminen että taivaalta saapuvat teknologisesti ylivertaiset muukalaiset ovat olleet ufologian kestoteemoja. Jälkimmäinen on myös herättänyt vertailuja kaksisataa vuotta vanhempaan ilmiöön. Tutkijat ovat nähneet millennialististen ufoliikkeiden uskomuksissa yhtäläisyyttä Tyynenmeren cargo-kultteihin (lastikultteihin). Cargo-kultit ovat erityisesti Melanesiassa 1800-luvun lopulta alkaen syntyneitä uskonnollisia liikkeitä, jotka saivat alkunsa teknologisesti edistyneiden eurooppalaisten saapuessa kolonisaation hengessä alkuperäiskansojen asuttamille saarille. Imperialistien mukanaan tuomat teknologiset vempeleet näyttivät saarten asukkaiden silloisessa maailmankuvassa taianomaisilta, ja kultit rakentuivat uskomukselle, että jonain päivänä laivat palaavat täynnä ihmeellistä (yliluonnollista) lastia. Lastin saapuminen toisi tullessaan saarten asukkaille turvallisuuden ja hyvinvoinnin ajan. Yhtäläisyydet Raëlilaisuuden narratiiviin ihmisen luo pian palaavista tieteellisesti ylivertaisista luojaolennoista, jotka tuovat hämmästyttävän teknologian autuudet mukanaan, ovat ilmeisiä. Raëlin välittämä viesti onkin malliesimerkki millennialismin alatyypistä, jota voimme kutsua innovatiiviseksi: syntymässä oleva paratiisimainen maailmanjärjestys ei tarkoita paluuta jonkinlaiseen maailman alkutilan puhtauteen (esimerkiksi Eedenin puutarhaan), vaan se on jotain täysin uutta ja ihmeellistä, jollaista maan päällä ei aiemmin ole nähty.

Raëlin apokalyptis-millennialistinen visio ei kuitenkaan perustu pelkästään taivaallisen lastin saapumiselle, vaan Le livre sisältää muutakin tietoa uudesta innovatiivisesta maailmanjärjestyksestä. Eräs välttämätön seuraus totuuden julkituomisesta on ”Kirkon” loppu, ainakin sellaisena kuin se on tähän asti ollut. Tällä Raël tarkoittaa erityisesti katolista kirkkoa, jonka elohim sanovat täyttäneen tehtävänsä sanoman levittäjänä mutta saaneen samalla aikaan paljon pahaa. Kirkko on levittänyt valheita oman auktoriteettinsa pönkittämiseksi ja kasvunsa turvaamiseksi. Raëlille kirkko siis edustaa sitä maailmaa vallassaan pitävää pahuutta, jonka olemassaoloon millennialistiset uskomukset tyypillisesti vastaavat. Vuosien varrella hän ei ole peitellyt inhoaan katolista kirkkoa kohtaan, ja Raëlilaiset ovatkin esimerkiksi järjestäneet kirkonvastaisia marsseja, joihin osallistujia on kutsuttu polttamaan krusifikseja. ”Operaatio Kondomi” (Operation Condom) -nimellä kulkeneessa projektissa taas vaaleanpunainen pakettiauto kiersi Montrealissa jakamassa jopa 10 000 kondomia vastatoimena katolisen koululautakunnan vetolle, joka esti kondomiautomaattien sijoittamisen lukioiden tiloihin. Mediahuomio on ollut taattu, varmasti myös toivottu.

Elohimin ohjeiden mukaan tulee myös koko maailma saattaa yhden hallintojärjestelmän alle. Tämä hallintomalli, jota Raël myöhemmin kuvailee tarkemmin teoksessaan Une autre voie : la géniocratie (1977), on käytössä myös heidän omalla planeetallaan. Muodoltaan se on geniokratia, jossa valtaa pitävät 50 prosenttia keskivertoa älykkäämmät tieteilijät ja taiteilijat. Äänioikeuskin on suotu vain niille yksilöille, joiden älykkyysosamäärä on kymmenen prosenttia keskiarvoa korkeampi. Uuden hallinnon tehtävänä on edistää tieteellistä ja teknologista kehitystä ja näin parantaa ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Ideassa kiteytyy Raëlilainen millennialistinen utopia. Hallintomallin käyttöönotto on merkki ihmiskunnan kehittymisestä riittävän korkealle ja arvokkaalle tasolle. (Ympäröivä yhteiskunta tosin ei ollut erityisen vastaanottavainen elohimin ohjeistamalle hallintomallille — sittemmin Raël on vihamielisen suhtautumisen vuoksi pitkälti hylännyt geniokratiasta saarnaamisen ja painottanut seuraajilleen sanoman levittämisen tärkeyttä.) Kun tuo taso on saavutettu, elohim palaavat Maahan mukanaan kaikki Raëlia edeltäneet 39 profeettaa.

Mutta milloin? Elohimin paluun ajan piti olla käsillä, mutta kuten apokalyptisia visioita elätteleville liikkeille tyypillistä on, profetiat muuttuvat ja luvatut ajankohdat ja suunnitelmat muuttuvat. Silloin joudutaan usein korottamaan panoksia.

Apokalyptisen odotuksen pitkitetty nautinto

7. lokakuuta 1975. Teos Avaruusolennot veivät minut planeetalleen (1975) kuvaa Raël toista, ensimmäisen tapailujatkumon jälkeistä kohtaamistaan saman ulkoavaruuden vieraan kanssa. Tällä kertaa luvassa ei kuitenkaan ole pelkkiä raamatullisia juttutuokioita, vaan hämmästynyt profeetta kyyditään elohimin kotiplaneetalle nauttimaan näiden vieraanvaraisuudesta ja tutustumaan yhteiskunnan toimintaan. Raëlin opas, eloha, jonka hän alun perin tapasi kaksi vuotta aiemmin Maassa, esittäytyy Jahveksi. Raël saa myös tavata 39 aiempaa profeettaa, joukossa esimerkiksi Jeesus, Buddha, Muhammad ja Mooses. Vierailun edetessä hänelle esitellään kloonaamiseen käytettävä laitteisto, jolla elohim näytöksenomaisesti pyöräyttävät Raëlista kloonin ja näin tekevät hänestä samalla kuolemattoman. Illan tullen ohjelmassa on vielä kiihkeää seksiä kuuden naisrobotin kanssa.

Vierailun aikana Raëlin saamat ohjeet tehtävästään tarkentuvat. Jahve kertoo juutalaisten olevan elohimin suoria jälkeläisiä, tulos siitä, ”kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia”, kuten asia Mooseksen ensimmäisessä kirjassa ilmaistaan. Tämän vuoksi elohimin suurlähetystö tulee rakentaa Israelin alueelle, Jerusalemin kaupunkiin. Israelin hallituksen on lahjoitettava maa-alue ja avustettava lähetystön rakentamisessa, tai elohim hylkäävät valitun kansansa samoin kuin he tekivät kaksi tuhatta vuotta sitten, kun juutalaiset edellisen kerran kieltäytyivät tunnustamasta luojiensa lähettämää profeettaa.

Toinen ihmisen keskeinen valmistautumistehtävä tulee olla pyrkimys päästä harmoniaan universumin kanssa. Tämän saavuttamiseksi ihmisen täytyy harjoittaa ”sensuaalista meditaatiota, jonka päämääränä on henkinen avautuminen, aivojen herättäminen olemaan yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Sensuaalisessa meditaatiossa tämä tapahtuu saattamalla ihminen korkeammalle aistillisten nautintojen tasolle, sillä fyysinen kukoistus on portti myös henkiseen avautumiseen ja lopulta ”kosmiseen orgasmiin”. Tärkeintä tässä on sosiaalisista normeista vapautunut seksuaalisuus, josta tuleekin yksi Raëlin keskeisistä kiinnostuksenkohteista liikkeen toiminnassa.

Apokalyptisten liikkeiden olemassaolo on tyypillisesti varovaista tanssia veitsenterällä, tasapainoilua profetioiden ja mahdollisimman pitkän elinkaaren välillä. Apokalyptiset uskomukset ovat liikkeiden jäsenien maailmankuvan kannalta niin kokonaisvaltaisia, että niiden ylläpitäminen muodostuu päämääräksi itsessään. Sekä profetian toteutuminen että sen osoittautuminen vääräksi vetäisi käytännössä pohjan kaikelta siltä, jolle askova on omistanut koko elämänsä. Niinpä liikkeet tyypillisesti muodostavat erilaisia strategioita, joilla ne samaan aikaan pyrkivät pitkittämään lähestyvän mullistuksen synnyttämää euforiaa ja toisaalta selviytymään toteutumattomien ennustusten synnyttämästä kognitiivisesta dissonanssista eli tiedon ja uskomusten välisen ristiriidan aiheuttamasta ahdistuksesta. Klassinen esimerkki tällaisesta strategiasta on apokalypsin uudelleenaikatauluttaminen jonnekin (lähi)tulevaisuuteen: ”Profetia sinänsä ei ollut väärä, me vain laskimme ajankohdan väärin”.

Raëlilaisuus ei ole poikkeus strategioiden kehittelyssä. Liikkeen apokalyptisen toimintadynamiikan kannalta elohimin ohjeistamat keskeiset tehtävät — suurlähetystön rakentaminen ja henkisen avautumisen hekumallinen etsintä — punoutuvat yhteen. Israelin kansa ja hallitus, jotka eivät ole edistyneet edes Hesekielin kirjassa kuvatun Jerusalemin kolmannen temppelin rakentamisessa, eivät ole suuremmin osoittaneet kiinnostusta Raëlilaisen lähetystön pystyttämiseen. Elohim mitä ilmeisimmin ovat aavistelleet valitun kansansa saattavan heittäytyä tällä tavoin itsepäiseksi, sillä heidän ohjeistukseensa on sisällytetty myös maininta siitä, miten Raëlin tällaisessa tilanteessa tulee toimia. Juutalaisten nihkeän suhtautumisen jälkeen Raëlilaiset ovatkin tarjonneet myös muille valtioille mahdollisuutta saada taivaallisten luojaolentojen suurlähetystö maaperälleen ja päästä samalla näiden suosioon, mutta toistaiseksi kiinnostuneita tahoja ei ole ilmaantunut. Millennialistisen utopian toteutumisen kannalta tämä on ongelmallista.

Raëlilaisen käsityksen mukaan elämme monitasoisessa todellisuudessa. Atomit, tuntemamme mikrokosmoksen rakenneosaset, sisältävät toisia universumeja, kun taas oma universumimme on osa suurempaa universumien kehää. Tässä ajatuksessa Raëlilaisuus tulee poikkeuksellisen lähelle esoteerisesta perinteestä ammentavia ufouskontoja, joihin profeetta on muuten pyrkinyt tekemään eroa.

Todellisuuden luonteen ymmärtäminen, ”harmonia universumin kanssa”, tapahtuu tavoittelemalla mahdollisimman suurta nautinnon tasoa, erityisesti seksuaalisuuden kautta. Liike järjestääkin esimerkiksi erityisiä ”heräämisseminaareja”, joissa osallistujat pyrkivät vapautumaan syyllisyydestä ja muista aistillisuutta rajoittavista tekijöistä. Tällaiseen toimintaan keskittymisellä on (mahdollisten muiden tehtävien ohella) tärkeä tehtävä apokalypsin viivästyessä. Kun elohim antavat odottaa saapumistaan, vapaamieliset seksikokeilut kosmoksen perimmäisen luonteen ymmärtämiseksi tarjoavat oivallisen varaventtiilin odotuksen kasvattamien paineiden tasaamiseksi.

Raël itse vaikuttaisikin olleen alusta pitäen erityisen motivoitunut huolehtimaan siitä, että perinteisistä normeista vapaa parinmuodostus toteutuu hänen liikkeessään. Hänen mukaansa tällainen vapaa seksuaalisuus mukailee elohimin yhteiskunnan käytänteitä. Avaruusolentojen ohjeet ovat tältä osin yksiselitteiset: jos koet toisen ihmisen viehättäväksi ja tunne on molemminpuolinen, nauttikaa toisistanne kaikin mahdollisin tavoin mutta jos huomaat kiinnostuksesi alkavan hiipua, teidän on parempi lähteä eri teille ennen kuin suhteenne muuttuu helvetiksi.

Profeetta itse nauttii seuraajiensa varauksetonta ihailua, mikä näkyy hänen tavassaan esiintyä yleisölleen. Osa liikkeen kantavaa voimaa lieneekin hänen ympärillään leijuva seksuaalisen mystiikan verho, joka on omiaan vetämään puoleensa erityisesti liikkeen naisjäseniä. Vuonna 1985 profeetta ilmoitti illallispöydässä vaimolleen kahden lapsensa läsnä ollessa, että he eivät merkinneet hänelle mitään, sillä siitä lähtien vain liikkeellä olisi merkitystä. Raël ei ole salaillut arvostustaan kauneutta kohtaan, ja tiettävästi tie profeetallisten lakanoiden väliin on ollut avoinna erityisesti liikkeen nuorille naisille. Todettakoon kuitenkin, että Raëlia on luonnehdittu myös ”sarjayksiavioiseksi”, niin paljon kuin hänen toimintansa herättääkin stereotyyppisiä mielikuvia hyväksikäyttävästä lahkojohtajasta.

Puoliksi jumalten poika itsekin

Vuosi 1979. Raël julkaisee Elohimin viestiä välittävän kirjatrilogian kolmannen osan Accueillir les extra-terrestres, ”Tervetuloa vieraat avaruudesta” Siinä hän ensin tekee selvennyksiä joihinkin aiempien kirjojen väitettyihin ristiriitaisuuksiin, mutta varsinainen uutispommi kuitenkin seuraa hänen raportoidessaan lukijoilleen keskustelusta, jonka hän kävi Jahven kanssa jo kolme vuotta aiemmin vieraillessaan elohimin kotiplaneetalla. Suuren liikutuksen vallassa eloha paljasti tuolloin, että Jeesuksen ja Muhammadin tavoin myös Raël on ”jumalien pojan ja ihmisen tyttären” lapsi. Jeesuksen äidin tavoin Raëlinkin äiti siirrettiin avaruusalukseen, siitettiin ja palautettiin muisti pyyhittynä Maahan profeetanalku vatsassaan. Vaikka näiden kahden profeetan äitejä on maan päällä erottanut kaksi vuosituhatta, siittäjä on kuitenkin molemmissa tapauksissa ollut sama. Raëlin isä on Jahve itse, joten Jeesus on Raëlin velipuoli. Veljeskatraaseen kuuluvat myös esimerkiksi Buddha ja Mooseskin.

Profeetan avaruusmatkasta paljastuu myös muuta lisätietoa. Elohimin planeetalla Raël joutui suuren valinnan eteen. Jahve poliittisine puolueineen oli alusta pitäen uskonut ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä ja kykenevän välttämään nopeasti kehittyvän teknologian virittämän joukkotuhon ansan. Saatana omine puolueineen sen sijaan oli katsonut epäonnistuneen lajimme edustavan vain pahuutta ja olevan tuomittu pyyhkimään itsensä maan pinnalta. Vierailun aikana Saatana koettelikin profeettaamme. Luvaten rahaa ja valtaa hän yritti houkutella Raëlia edistämään tapahtumia, jotka johtaisivat ihmislajin tuhoon. Pitäen päänsä kylmänä kiusausten edessä Raël kuitenkin torjui tarjouksen ja osoitti näin sekä Jahvelle että Saatanalle ihmisen olevan elohimin luottamuksen arvoinen. Ihmiskunta saisi elää ja valita oman polkunsa.

Uudet käänteet havainnollistavat osuvasti, miten Raëlilaisuus jo ensimmäisinä vuosinaan kehittyy johdonmukaisesti. Asetelma on millennialistiselle maailmankuvalle ominaisella tavalla mustavalkoisen dualistinen. Millennialistien tavoitteena on hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden maailma, maanpäällinen paratiisi. Maailma nykytilassaan nähdään taistelukenttänä, jolla hyvä ja paha kamppailevat jatkuvasti vallasta. Ja kuten kiinnostavaan narratiiviin kuuluu, jossain vaiheessa kertomusta pahuuden voimat ovat niskan päällä. Raëlilaisuus ei tässäkään ole poikkeus millennialismin kentällä. Vaikka Saatana ei liikkeen mytologiassa edusta pahuutta vaan on pikemminkin vain pessimistinen skeptikko, hyvän ja pahan asetelma on kuitenkin olemassa: molemmat vaihtoehdot elävät ihmisessä itsessään. Jo Le livren sivuilla elohim viestittävät ihmislajin käyvän ikään kuin omaa sisäistä kamppailuaan, jonka lopputulos määrittää kohtalomme tästä ikuisuuteen. Käytämmekö tieteellisen ymmärryksemme suomat mahdollisuudet hyvyyden, yltäkylläisyyden, nautinnon ja ikuisen elämän tavoittelemiseen vai räjäytämmekö itsemme sienipilvenä taivaalle?

Ihmiskunnan valonpilkahdusta edustaa Raël itse. Profeetoista viimeinen seisoo hyvyyden eturintamassa kamppailtaessa pahaa vastaan. Raamatulliset elementit nousevat jälleen esiin, kun Saatana kiusaa profeettaamme kuin Jeesusta erämaassa. Mutta kuten velipuolensakin, Raël kykenee tekemään sellaisia valintoja, että elohim toteavat ihmisen luottamuksensa arvoiseksi ja palaavat luomustensa pariin taivaallisen lastinsa kanssa.

Liikkeen elinvoimaisuuden kannalta uusien, entistäkin suurellisempien väitteiden ilmestyminen on ymmärrettävää ja sopii hyvin kokonaiskuvaan. Tultaessa 1990-luvun puoliväliin yli kaksikymmentä vuotta ensimmäisen kohtaamisen jälkeen elohim eivät olleet vieläkään palanneet luomustensa pariin. Jo tässä vaiheessa aika oli apokalyptisen liikkeen elinkaareksi pitkä. Maailmanjärjestyksen mullistavan käänteen aktiivinen odottelu ja toiveiden elättely vuosikymmenien ajan ei ole mutkatonta. Liikkeen pitäminen elävänä vuodesta toiseen vaatii erityisiä toimenpiteitä. Yksi johdonmukainen kehityssuunta on ollut Raëlin henkilökohtaisen profeettabrändin määrätietoinen paisuminen. 1990-luvun lopulla tämä kehitys jatkui, kun elinvoimainen viisikymppinen palasi kilpa-auton rattiin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tempauksen seurauksena Raël ansaitsi paitsi muutaman kunnioitettavan sijoituksen GT-osakilpailuissa myös uuden tittelin ”viimeinen ja nopein profeetta”. Muillakin osa-alueilla suunta oli edelleen nousujohteinen. Peruutusvaihdetta ei ole, vaan Raël haluaa seuraajiensa pitävän tiukasti kiinni, kun hänen apokalyptinen kilpa-autonsa kiihdyttää vauhtia entisestään.

Enkeleitä ja klooneja

13. joulukuuta 1997. Elohim ottavat jälleen kerran yhteyttä Raëliin antaakseen taas tärkeitä lisäohjeita. Henkilökohtaiset tapaamiset ovat kuitenkin saaneet jäädä, ja viesti välittyy profeetalle kuten on tapahtunut jo aikaisemminkin — telepaattisesti, puhuvina ääninä. Elohim julistavat, että vaikka aika ei vielä olekaan tullut, ”Suuren Paluun aika on lähellä”, niin lähellä, että aina meditoidessaan Raëlilaisten on mahdollista tuntea heidän läsnäolonsa. Viestin saadessaan Raël näpyttelee sen paperille siinä muodossa kuin elohim ovat hänelle puhuneet.

Keskeisin osa telepaattista sanomaa kuitenkin saatetaan liikkeen jäsenten tietoon vasta seuraavan vuoden heinäkuussa Quebecin Valcourtissa järjestettävällä kesäleirillä. Raëlilaiset saavat luettavakseen elohimin käskyn perustaa liikkeen sisälle ”Raëlin enkelien sisarkunta” (The Order of Raël’s Angels). Elohim muistuttavat jälleen, että heidän paluunsa aika on käsillä, ja siksi Maan asukkaiden tulee ryhtyä tekemään tarvittavia valmisteluja. Taivaalliset luojat aikovat saapua seurassaan lukuisia robotteja. He eivät tarvitse ihmisiä palvelemaan itseään vaan haluavat kohdata luomuksensa vertaisinaan. Kuitenkin he tahtovat tarjota joukolle ihmisnaisia ainutkertaisen mahdollisuuden tehdä unelmistaan totta. Raëlin enkelien sisarkunnan tarkoituksena on luoda harjoitusohjelma, joka valmistaa sisarkuntaan liittyneitä toimimaan vierailuemäntinä elohimille. He ovat ainoat, joilla tulee olemaan pääsy suurlähetystöön, ja toimenkuvaan kuuluu toimiminen paitsi muukalaisten ja ihmisten yhteyshenkilöinä myös vieraiden seuralaisina ja seksikumppaneina. Elohim rakastavat kättensä työn tuloksia niin, että tällainen palvelualttius näiden taholta tuottaisi heille suurta iloa, ja erityisesti he nauttivat mahdollisimman kauniiden naisten seurasta. Kuitenkin sillä välin, kun ihmiskunta saa vielä hetken odotella vieraitaan avaruudesta, sisarkunnan tehtävänä on pitää ”rakastettu profeetta” tyytyväisenä, sillä hänessä elohim tavallaan jo ovat saapuneet.

Raëlin enkelien sisarkuntaan kuului vuosituhannen alussa kansainvälisesti lähemmäs 400 enkeliä. Sisarkunta jakautuu hieman toisistaan eroavien toimenkuvien mukaan kolmeen luokkaan (valkoinen, kultainen, vaaleanpunainen), jotka edelleen on jaettu kuuteen tasoon enkelien arvoasteikossa. Vaaleanpunaiset enkelit on varattu yksinomaan Raëlin iloksi ja nautinnoksi. Elohimin tarkoitusperistä tällaisten käskyjen antamiselle voidaan esittää erilaisia arvauksia, mutta ympäröimällä itsensä kauniilla naisilla Raël ainakin voimistaa omaa seksuaalista mystiikkaansa. Sosiologisesta näkökulmasta olisi mahdollista vakavamminkin teoretisoida, mikä merkitys tällaisella sisarkunnalla mahdollisesti on Raëlilaisen liikkeen toimintakyvylle. Apokalyptisen millennialismin perspektiivistä enkelien funktio kuitenkin näyttää selvältä, sillä sisarkunta auttaa Raëlia jatkamaan tasapainoilua elohimin paluun läheisyyden ja pitkittymisen välillä. Enkelien olemassaolo vahvistaa liikkeen millennialistista visiota heijastelemalla omalla hedonistisella tavallaan Raëlilaista utopiaa, jossa kuolemattomat luojat voivat keskittyä nauttimaan ruumiillisista iloista (yhteydestä universumin kanssa) teknologian hoitaessa kaikki muut elämään kuuluvat tehtävät.

Sisarkunnan perustaminen myös muutti liikkeen sisällä sukupuolten välistä roolitusta, joka siihen asti oli perustunut eräänlaiselle yhtenäisyyden ajatukselle. Yhtäkkiä naisille annettiin keskeinen asema millennialistisen vision toteuttamisessa. Tämä käänne auttoi Raëlia voimistamaan uskoa elohimin saapumisen läheisyyteen, joka oli jo aiemmin aikataulutettu vasta vuoden 2035 tienoille. Jos näin radikaaleja valmisteluja tehtiin jo nyt, ehkä ihmisen ei tarvitsisi odottaa niin kauan? Kyynisemmin taas voisi ajatella enkelien toimivan savuverhona profetioiden epäonnistumiselle. Raël on huolehtinut siitä, että elohimin paluun ajankohtaa koskevista profetioista ei jää kirjallisia dokumentteja, vaan nämä tiedot liikkuvat liikkeen sisällä suullisena kerrontana. Enkelien sisarkunta tuo liikkeeseen seksuaalista värinää, joka on omiaan ohjaamaan huomion pois kiusallisista viivästymisistä.

Seksikkäät enkelit eivät kuitenkaan ole olleet ainoa tapa, jolla Raël on pitänyt liikettään eloisana. Itse asiassa jo 2000-luvun alussa, melko pian perustamisen jälkeen, sisarkunta oli jäänyt liikkeen näkyvässä toiminnassa enemmän taustalle. Syynä lienee ainakin osittain toisen millennialistisen elementin voimistuminen 1990-luvun lopulta alkaen. Vuoden 1997 alussa joukko tiedemiehiä Skotlannissa ilmoitti onnistuneensa ensimmäistä kertaa kloonaamaan aikuissolusta elävän nisäkkään — lampaan, jonka maailma tuli tuntemaan Dollyna. Se loi jälleen uusia mahdollisuuksia jatkaa taiturointia tuskastuttavan pitkän odotuksen ja elohimin paluun läheisyyden välillä.

Jo vuonna 1973 kahlatessaan Jahven kanssa tämän avaruusaluksessa Raamattua läpi sivu toisensa jälkeen Raël oli saanut kuulla, että tiede ja erityisesti geeniteknologia ovat avainasemassa ihmisen kohtalon määräytymisessä. Kyse ei ole mistään vähemmästä kuin avaimesta ikuiseen elämään. Siinä missä vanhat maailmanuskonnot ovat pitäneet yllä käsitystä sielusta, joka elää ikuisesti ruumiista riippumattomana, Raëlin mukaan kuolemattomuus voidaan saavuttaa kloonaamalla parhaassa iässä oleva ja geneettisesti paranneltu ruumis kuolemaa tekevän tilalle. Tämä uusi ruumis toimii astiana, johon siirretään kuolevan ihmisen persoona kaikkine tietoineen ja muistoineen. Tieteellisessä kehityksessä ihmistä 25 000 vuotta edellä olevat elohim ovat tarvittavan teknologian kehittäneet jo kauan sitten, mutta nyt myös ihminen jo kolkuttelee ikuisuuden portteja.

Maaliskuu 1997. Kuukausi sen jälkeen, kun Skotlannista on kuultu ilmoitus Dolly-lampaan syntymästä, Raël pitää tiedotustilaisuuden Las Vegasissa kertoakseen perustamastaan uudesta yrityksestä Valiant Venturesta, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Clonaid. Raëlin mukaan yrityksen tavoitteena on kehittää kloonausteknologiaa voidakseen tarjota esimerkiksi hedelmättömyydestä kärsiville ja homopareille turvallisen ratkaisun lapsettomuuden ongelmaan. Myös Clonaidin nettisivuille ilmestyy tietoja muista yrityksen tarjoamista palveluista. Näitä ovat esimerkiksi Insuraclone, kloonaamiskelpoisten solujen säilytyspalvelu ostajan lapsen kuoleman varalle, sekä samanhenkinen palvelu Clonapet varakkaille lemmikinomistajille. Lehdistötilaisuus nostaa pintaan jo 1980-luvun lopulta kuplineen keskustelun kloonaamisen turvallisuudesta, ja erityisesti uskonnolliset tahot pahoittavat mielensä.

Clonaidin johtajaksi Raël nostaa Brigitte Boisselierin, joka alkujaan on ranskalainen katolisen perheen tytär ja kaksinkertainen kemian tohtori sekä kääntynyt Raëlilaiseksi viisi vuotta aiemmin. Kun sidokset Clonaidiin tulevat julkisuuteen, Boisselierin toinen työnantaja, ranskalainen teollisuuskaasuyhtiö, irtisanoo hänet tutkimuskemistin tehtävästä. Boisselier alkaa aktiivisesti kiertää Pohjois-Amerikassa luennoimassa ihmiskloonaamisen hyödyistä. Puheissa kuullaan vihjauksia ja väitteitä Clonaidin salaisista laboratorioista Yhdysvaltojen ulkopuolella ja lahjoitusvaroin toimivasta kuusihenkisestä tutkimustiimistä.

Syyskuussa 2000 Raël ja Boisselier pitivät Montrealin Maritime Plaza Hotelissa lehdistötilaisuuden seurassaan viisi nuoremmanpuoleista kaunista naista. Tähän asti Clonaid on toiminut vain DNA-näytteitä säilövänä konsulttiyrityksenä, mutta nyt profeetta julistaa yrityksen pystyvän aloittamaan kloonaamisen. Ensimmäisen kokeen asiakkaat ovat nimettömänä pysyttelevä pariskunta, jonka kymmenkuukautinen lapsi on kuollut amerikkalaisessa sairaalassa. Pöydän taakse Raëlin ja Boisselierin ympärille asettuneet naiset ovat viisi viidestäkymmenestä sijaissynnyttäjästä, jotka ovat lupautuneet osallistumaan kokeeseen. Raël esittää toiveensa, että lapsi syntyisi jouluksi 2001, sillä se symboloisi uuden vuosisadan ja teknologian arvostuksen alkua. Lopulta kuitenkin nimettömänä pysytellyt amerikkalainen pariskunta tulee julkisuuteen ja sopimus Clonaidin kanssa purkautuu skandaalinkäryisesti, kun tutkivan journalismin valossa alkaa näyttää siltä, että yrityksen laboratoriossa ei todellisuudessa ole tehty mitään ihmisen kloonaamiseen liittyvää.

Vuosituhannen alussa ensimmäisen ihmiskloonin luomisen kunniasta näyttää muodostuvan tiukka kilpailu. Mediassa liikkuu väitteitä kiinalaisista ja venäläisistä kloonaustiimeistä. Clonaidissa ollaan kuitenkin tilanteen tasalla. Joulukuun 27. päivänä 2002 Boisselier pitää Floridassa Oscar-gaalan kiitospuhetta muistuttavan lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoittaa ensimmäisen kloonatun ihmislapsen, ”Baby Even” syntyneen edellisenä päivänä.

”Tiede on uskontomme” on ollut Raëlilaisuuden keskeinen teema aina sen alusta vuodesta 1973 lähtien. Tieteellinen edistys on myös ollut liikkeen millennialistisessa narratiivissa keskeisin tekijä, joka saattelee ihmisen tästä epäonnen maailmasta taivaaseen maan päällä.

Kaikki tieto Baby Even syntymästä viittaa siihen, että kyse oli huijauksesta. Epäselväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Raël tiesi Clonaidin toiminnasta. Kysyttäessä aiheesta hän on haastatteluissa sanonut olevansa täysin pimennossa siitä, mitä yrityksessä tapahtui sen jälkeen, kun Boisselier oli ottanut ohjat. Mediamylläkkä aiheen ympärillä kuitenkin oli valtaisa — vaikka vastaanotto oli lähinnä kauhistunut ja skeptinen — ja sikäli Baby Even tarinan voidaan varmasti katsoa olevan menestys. Raël näyttäisi vuosien varrella harjaantuneen taitavaksi ohjailemaan mediaa. Yksi mahdollisuus onkin, että koko Clonaid-episodin tarkoitus oli maksimoida Raëlilaisen liikkeen medianäkyvyys. Siinä ainakin onnistuttiin, tarkoituksella tai vahingossa.

Menestyksekkään ufokultin resepti

Miksi Raëlilaisuus on onnistunut kasvamaan poikkeuksellisen suureksi ufokultiksi? Yksi tärkeä syy on varmasti profeetta itse. Kuten millennialistisissa liikkeissä monesti, karismaattisena johtajana Raël pystyy keräämään suuria seuraajajoukkoja maanläheisen rocktähden imagonsa taakse. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on häneen liittyvä seksuaalinen mystiikka, joka on ollut johdonmukainen osa Raëlilaisuuden narratiivia aina sen alkumetreiltä lähtien. Seksuaalisuus kantaa liikettä monella tapaa. Voikin olla, että Raëlin saarnaama seksuaalinen vapautuneisuus puhuttelee esimerkiksi sellaisia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, jotka eivät ole onnistuneet löytämään itselleen uskonnollista kotia perinteisempien uskonnollisten liikkeiden piiristä.

Myös Raëlilaisuuden muodostama opillinen kokonaisuus on todennäköisesti yksi liikkeen menestyksen avaintekijä. Tapa, jolla se omii käyttöönsä vanhojen uskontoperinteiden keskeisimpiä opinkappaleita, on takuuvarma keino saada suuret ihmisjoukot suhtautumaan liikkeeseen pilkallisesti, inhoten tai vihamielisesti. Kuitenkin kymmenet tuhannet raelilaiset ovat eri mieltä. Mahdollisesti juuri lainat maailmanuskontojen mytologioista tarjoavat riittävästi tutulta tuntuvaa tarttumapintaa yhdisteltäväksi kertomukseen avaruuden tiedesuuntautuneista luojaolennoista.

Edellä Raëlilaisuutta on lähestytty ensisijaisesti apokalyptis-millennialistisena liikkeenä. Kiinnostavaa on se, miten onnistuneesti liike on hallinnut elinkaarensa pitkittämisen horisontissa siintävän ja sieltä säännöllisesti karkaavan apokalypsin edellä. Vaikuttaisi siltä, että Raël on onnistunut löytämään toimivia strategioita profetioiden viivästymisen käsittelyyn liikkeessä. Kuvioon kuuluvat olennaisesti yhä mahtipontisemmaksi kokonaisuudeksi kumuloituvat kertomukset profeetan alkuperästä ja elohimin antamista tehtävistä.

Millennialistisia liikkeitä löytyy sekä uskonnollisista että sekulaareista konteksteista ympäri maailmaa. Tämä antaakin syyn uskoa, että ajatuksessa ”maanpäällisestä pelastuksesta” on jotain ihmisluonnolle mielekästä. Niinpä Raëlilaisen liikkeen millennialistinen luonne yhdistettynä sen tiettyihin opillisiin yksityiskohtiin voi vaikuttaa myönteisesti sen osakkeisiin uusien uskonnollisten liikkeiden markkinoilla. Sopivalla houkuttimella varustetut millennialistiset ideat voivat saada kokonaisia kansakuntia liikkeelle. Raëlin koukku (tai ainakin yksi niistä) epäilemättä on tiede. Se tekee Raëlilaisuudesta uskonnollisen liikkeen, joka elää tätä päivää ja itse asiassa yhä enemmän myös huomista. Tieteelliset saavutukset ja erityisesti geeniteknologian kehitys ovat vettä Raëlin myllyssä. Jokainen pienikin edistysaskel näet on merkki siitä, että elohimin paluu on taas hiukan lähempänä.

Sam Altman ja efektiivisen altruismin kultti

Efektiivisen altruismin liike (EA) on hävinnyt ensimmäisen korkean profiilin kohtaamisensa todellisuuden kanssa.

ChatGPT:n taustalla oleva lähes kansalaisjärjestön kaltainen OpenAI perustettiin EA:n periaatteille, ja sen hallitus koostuu EA:n harjoittajista. Marraskuussa 2023 Open AI:n hallitus erotti yllättäen sen supertähtijohtajan ja perustajan Sam Altmanin ilman suurempia selityksiä. OpenAI:n oudon rakenteen vuoksi hallituksella oli valta erottaa toimitusjohtaja ja jopa tuhota yritys kokonaan, jos se joskus poikkeaisi EA:n periaatteista.

Altmanin erottaminen aiheutti kuitenkin kapinan henkilöstön keskuudessa. Maanantai-iltaan mennessä lähes kaikki OpenAIn noin 700 työntekijää olivat allekirjoittaneet lupauksen irtisanoutua, ellei hallitus eroa ja Altmania palauteta. Muutamaa päivää myöhemmin Altman palautettiin virkaansa, ja suurin osa hallituksen vanhoista, kapinallisista jäsenistä erotettiin.

ChatGPT:n julkaisun jälkeen OpenAI:sta oli tullut kaupungin kuumin juttu ja Altmanista supertähti. Altmanin palauttaminen takaisin virkaansa oli enemmän tai vähemmän väistämätöntä, kun hän oli joutunut kamppailemaan henkilöstön, sijoittajien ja toimitusjohtajan kanssa ja kun hallitus oli sitoutunut palvelemaan vain EA-kulttia.

OpenAI:n vallankaappausyritys oli EA-liikkeelle harvinainen hetki parrasvaloissa. Vaikka Altmanin syrjäyttäminen epäonnistui, tällä oudolla älyllisellä kultilla on paljon valtaa. Sen takana olevan rahan vetovoiman ansiosta se on onnistunut taivuttamaan teknologiapolitiikkaa kaikkialla länsimaissa omien omituisten pyrkimystensä mukaiseksi. EA on pystynyt rahoittamaan kymmeniä poliittisia neuvonantajia Yhdysvaltain senaatissa, Britannian hallituksessa ja Britannian työväenpuolueessa.

Mikä siis on EA? Sen filosofia on synkän utilitaristinen ja johdonmukainen. EA:n kannattajat väittävät haluavansa ”löytää parhaat tavat auttaa muita ja toteuttaa ne käytännössä”. Mutta se ei ole oikeastaan ainoa asia, joka siinä on ainutlaatuista.

Kuvittele sen sijaan QAnonin, salaliittokultin, ja Mensan, ”älykkäiden ihmisten” sosiaalisen yhdistyksen, kuten se nykyään itseään kutsuu, risteytys.

Päällisin puolin EA on korkealentoinen älyllinen ja hyväntekeväisyysorganisaatio. Se on kuitenkin myös kovaa kilpailua ja statuksen hakemista. EA:n kannattajat haluavat päihittää toisensa, jotta heidän nähtäisiin tekevän mahdollisimman paljon ”hyvää”. Tämä saattaa kuulostaa pelkistetyltä, kunnes syventyy siihen mihin nämä kultistit uskovat.

Sekä QAnon- että EA-kultit ovat pakkomielteisiä maailmanlopun suhteen. Tehokkaat altruistit kilpailevat keskenään ja laativat mielikuvituksellisia tuomiopäivän skenaarioita, joihin liittyy aina Terminator-tyylisen tekoälyn saapuminen, jonka he naurettavasti väittävät voivan tuhota ihmiskunnan. QAnonin kannattajat puolestaan ovat varmoja siitä, että pedofiilipoliitikkojen joukkopidätykset ovat pian edessä, minkä jälkeen heidät vangitaan tai teloitetaan. Kummassakin tapauksessa apostolit toivovat saavansa sekä uskonsa että ennakointikykynsä oikeutuksen. Ja mitä enemmän työtä teet, mitä varmemmalta vaikutat hulluissa ennusteissasi, sitä korkeampi on asemasi vertaistesi keskuudessa.

EA:ta ei todellakaan ole liioiteltua kutsua kultiksi. Kuten Wall Street Journal toteaa, jotkut sen seuraajista asuvat yhdessä tai ovat perustaneet yrityksiä yhdessä. Holden Karnofsky, suurimman EA:n apurahoja myöntävän Open Philanthropy -järjestön toinen perustaja, meni naimisiin EA-teemaisissa häissä Daniel Amodein kanssa, joka oli OpenAI:n työntekijä ja joka myöhemmin lähti perustamaan kilpailevaa Anthropic-organisaatiota.

Tällaiset kulttiryhmät saavuttavat pian järjen rajat ja purjehtivat luottavaisesti niiden yli. Mutta siinä missä QAnon ymmärretään laajalti mielenvikaiseksi, poliittiset päättäjät ottavat efektiivisten altruistien epätodennäköiset apokalyptiset kuvitelmat hyvin vakavasti. Poliitikot, virkamiehet ja ajatushautomot tanssivat heidän hullujen säveltensä tahtiin.

Efektiivinen altruismi olisi jäänyt ansaitusti hämärän peittoon ilman sen miljardööri-promoottoreita. Kryptomiljardööri Sam Bankman-Fried lahjoitti yli 190 miljoonaa dollaria hankkeille, instituutioille ja yksityishenkilöille, kuten Oxfordin yliopiston Future of Humanity Institutelle. Hän odottaa nyt tuomiota yhdestä Yhdysvaltain historian suurimmista talouspetoksista. Hänen pidätyksensä jälkeen muut miljardöörit, lähinnä Facebookin toinen perustaja Dustin Moskovitz, tulivat paikalle. Kuten Vox huomauttaa, EA:n valopilkku Ben Todd arvioi, että EA:han liittyvillä lahjoittajilla on käytössään 46 miljardia dollaria, josta yksi prosentti annetaan EA:n hankkeisiin vuosittain. Se on poikkeuksellinen määrä.

Efektiivisten altruistien ajamiin asioihin kuuluvat veganismi ja jopa hyönteisten hyvinvointi. X:n ja Twitterin brittiläiset käyttäjät saattavat tuntea ”katuäänten” hölmön käsitteen — oikeistolaisten aivoriihien ajaman EA:n hyväksymän politiikan, jonka tavoitteena on tehdä esikaupunkien kaduista tiiviimpiä. Mutta EA-kultin suosikkiasia on epäilemättä Terminator AI:n nousun estäminen.

Kuten Polticon Laurie Clarke hiljattain kertoi, efektiiviset altruistit onnistuivat kaappaamaan Isossa-Britanniassa järjestetyn tekoälyn turvallisuushuippukokouksen. ”Hallituksen keskeiset neuvonantajat, jotka suhtautuvat myötämielisesti liikkeen huolenaiheisiin, yhdistettynä [Britannian pääministerin Rishi Sunakin] läheisiin yhteyksiin tekoälylaboratorioiden johtajiin — joilla on pitkäaikaiset siteet liikkeeseen — ovat auttaneet nostamaan ”eksistentiaalisen riskin” aivan Britannian poliittisen asialistan kärkeen”, Clarke totesi. Todellisuudessa todennäköisyys sille, että ChatGPT:n kaltainen toimimaton tuote aiheuttaisi ihmiskunnalle eksistentiaalisen riskin, on olematon.

Itse luodussa nettifantasiamaailmassa eläminen ei ole vain rohkaissut EA:ta menettämään otettaan todellisuudesta. He ovat myös menettäneet humanistiset arvot ja perusmoraalin. EA:n toinen perustaja William MacAskill esitti kirjassaan What We Owe The Future ajatuksen, jonka mukaan tulevien, vielä syntymättömien ihmisten hyvinvointi on otettava huomioon jokaisessa hyötylaskelmassa. Tästä tuli kulttihenkisten johtava periaate, joka usein ilmenee hämmästyttävänä välinpitämättömyytenä tässä ja nyt tapahtuvaa inhimillistä kärsimystä kohtaan. ”Historiallisesti inhimillistä kärsimystä aiheuttaneet katastrofit ovat pelkkiä aaltoja elämän meren pinnalla verrattuna tekoälyn kaltaisiin eksistentiaalisiin riskeihin”, väittää Nick Bostrom, SBF:n rahoittaman Future of Humanity -instituutin perustaja.

”Tällä filosofialla voi oikeuttaa melkein minkä tahansa kauhean teon”, kirjoittaa Ted Gioa, musiikkikriitikko, joka lopetti opinnot Oxfordin yliopistossa paetakseen EA-kulttia. ”Tarkoitukset eivät nykyään vain pyhitä keinoja, vaan hävittävät ne.

Terminaattoritekoäly on tieteiskirjallisuuden skenaario. On hämmästyttävää, että poliittinen ja hallinnollinen luokkamme ei hylännyt sitä sellaisena. Sen sijaan he vain yhtyivät EA-fanipoikien linjaan. Kuinka välinpitämättömiä ja tyhjänpäiväisiä heidän täytyy olla, että he ovat seuranneet kulttia aina sen fantasia-armageddoniin asti?

  Lähde: https://www.spiked-online.com/2023/11/26/sam-altman-and-the-cult-of-effective-altruism/

Efektiivinen altruismi lupaa tehdä hyvää paremmin. Nämä naiset sanovat, että sillä on toksinen seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön kulttuuri.

Keerthana Gopalakrishnan piti itseään aikoinaan efektiivisenä altruistina. Intialaisena yliopisto-opiskelijana hän uppoutui sosiaaliseen liikkeeseen, luki sen kanonisia tekstejä, kuten Doing Good Better, kuunteli sen podcasteja ja ahmi efektiivisen altruismin (EA) blogeja yrittäessään selvittää, miten luoda elämä, jolla olisi mahdollisimman suuri moraalinen vaikutus. Kun maailma alkoi avautua COVID-19-pandemian vuoksi, hän muutti San Franciscoon ja kävi EA-tapaamisissa, ystävystyi muiden EA:laisten kanssa ja toimi vapaaehtoisena EA-konferensseissa, joissa puhuttiin siitä, miten evidenssin ja järjen avulla voidaan tehdä mahdollisimman paljon hyvää maailmassa.

Mutta kun Gopalakrishnan pääsi syvemmälle liikkeeseen, hän tajusi, että ”EA:n mainostettu todellisuus on hyvin erilainen kuin EA:n todellinen todellisuus”, hän sanoo. Hän huomasi, että Bay Arean EA-jäsenet näyttivät työskentelevän yhdessä, asuvan yhdessä ja nukkuvan yhdessä, usein polyamorisissa seksisuhteissa, joihin liittyi monimutkaisia ammatillisia dynamiikkoja. Kolme kertaa vuoden aikana, hän kertoo, miehet epävirallisissa EA-kokoontumisissa yrittivät vakuuttaa hänet liittymään näihin niin sanottuihin ”polykuleihin”. Kun Gopalakrishnan sanoi, ettei hän ollut kiinnostunut, hän muistelee, että miehet ”häpäisivät” hänet tai yrittivät painostaa häntä, esittäen yksiavioisuuden mustasukkaisuuden hallitsemaksi elämäntavaksi ja polyamorian valistuneemmaksi ja rationaalisemmaksi lähestymistavaksi.

Erään erityisen huolestuttavan seksuaalisen häirintätapauksen jälkeen Gopalakrishnan kirjoitti marraskuussa 2022 viestin efektiivisille altruisteille tarkoitetulle nettifoorumille. Hän kieltäytyi kuvaamasta tapauksen yksityiskohtia julkisesti, mutta väitti, että EA:n kulttuuri oli vihamielinen naisia kohtaan. ”Se vaarantaa turvallisuutesi”, hän kirjoitti ja lisäsi, että suurin osa liikkeen rahoituksen ja mahdollisuuksien saannista oli miesten hallinnassa. Gopalakrishnan huolestui joistakin vastauksista. Eräs kommentoija kirjoitti, että hänen kirjoituksensa oli ”kiihkoileva” polyamorisia ihmisiä kohtaan. Toisen mukaan se ”saastuttaisi episteemisen ympäristön” ja väitti sen olevan ”nettonegatiivinen ongelman ratkaisun kannalta”.

Gopalakrishnan on yksi seitsemästä efektiiviseen altruismiin liittyvästä naisesta, jotka kertovat TIME:lle kokeneensa yhteisössä väärinkäytöksiä lähtien häirinnästä ja pakottamisesta aina seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Naiset väittävät, että EA on osittain itse syyllinen. He sanovat, että efektiivisen altruismin ylivoimainen miehisyys, sen ammatillinen insesti, sen polyamorian alakulttuuri ja sen päällekkäisyys teknologian parissa työskentelevien miesten hallitsemien ”rationalistiryhmien” kanssa ovat yhdessä luoneet ympäristön, jossa seksuaalirikokset voidaan suvaita, antaa anteeksi tai järkeistää pois. Useat kuvailivat, että EA:ssa vallitsee ”kulttimainen” dynamiikka.

Julia Wise, Englannissa Oxfordissa sijaitsevan Centre for Effective Altruism (CEA) -järjestön pitkäaikaisin työntekijä, joka vastaa EA-yhteisön kasvattamisesta ja ylläpidosta, myöntää että yhteisössä on raportoitu seksuaalisesta häirinnästä. Hän kuitenkin kyseenalaistaa sen, onko liike itse vastuussa. Seksuaalinen häirintä on loppujen lopuksi ongelma koko yhteiskunnassa, eivätkä EA:n johtajat voi valvoa kaikkien siinä ja sen ympärillä liikkuvien käyttäytymistä. ”Jotkut esille tulleista huolenaiheista ovat ehkä EA:ssa olevien ihmisten tekemiä, mutta tekijä osallistui tapahtumaan pari vuotta sitten, mutta he eivät ole niin mukana liikkeessä”, Wise sanoo. ”Miten selvitetään, mikä on yhteisön ongelma verrattuna siihen, mikä on Bay Arean ongelma tai seksiongelma tai jokin muu?”

Tämä tarina perustuu yli 30 nykyisen ja entisen efektiivisen altruistin ja heidän keskuudessaan elävien ihmisten haastatteluihin. Monet naisista puhuivat nimettömänä välttääkseen henkilökohtaisia tai ammatillisia kostotoimia ja vetosivat siihen, että EA:ssa on vain pieni määrä ihmisiä ja organisaatioita, jotka valvovat huippuvirkoja ja -mahdollisuuksia. Suuri osa väitetyistä väärinkäytöksistä, joista he kertoivat yksityiskohtaisesti, keskittyi Bay Arean alueelle, mutta naiset kuvailivat tapauksia myös kolmessa muussa osavaltiossa sekä ulkomailla. Monet heistä pyysivät, että heidän väitettyjä hyväksikäyttäjiään ei mainittaisi ja että TIME suojaisi heidän henkilöllisyytensä kostotoimien välttämiseksi. Heidän kertomuksiaan vahvistivat muut tapahtumien osapuolet, henkilöt, joiden kanssa naiset puhuivat pian tapahtumien jälkeen, sekä samanaikaiset asiakirjat ja kuvakaappaukset. Vaikka muutamat naiset ovat ottaneet nämä asiat esille verkkofoorumeilla, monet puhuivat TIME:lle ensimmäistä kertaa kokemuksistaan EA-yhteisöissä tapahtuneesta seksuaalisesta väärinkäytöksestä.

Eräs muisteli, että lähes kaksi kertaa hänen ikäinen vaikutusvaltainen mies oli ”groomannut” häntä, ja hän väitti, että ”pedofiiliset suhteet” olivat sekä täysin luonnollisia että erittäin opettavaisia. Toinen kertoi TIME:lle, että paljon vanhempi EA värväsi hänet mukaan polyamoriseen suhteeseensa, kun hän oli vielä opiskelemassa. Kolmas kertoi järkyttävästä kokemuksesta EA:n vaikutusvaltaisen henkilön kanssa, jonka tehtävänä oli muun muassa valita lupaavia opiskelijoita ja ohjata heitä erittäin halutuille työpaikoille. Kun kyseinen johtaja oli järjestänyt hänelle lennon Britanniaan työhaastatteluun, hän muistelee yllättyneensä siitä, että hänen odotettiin majoittuvan hänen kotiinsa eikä hotelliin. Kun hän saapui paikalle, hän kertoo, että ”mies kertoi, että hänen piti masturboida ennen kuin hän tapasi minut”.

Useat naiset sanovat, että tapa, jolla laajempi EA-yhteisö otti heidän väitteensä vastaan, oli yhtä järkyttävä kuin itse alkuperäinen väärinkäytös. ”Näiden efektiivisten altruistien pelikirja on lannistaa uhreja tavoittelemasta minkäänlaista objektiivista, kolmannen osapuolen oikeutta”, sanoo Rochelle Shen, joka pyöritti EA:hin liittyvää tapahtumatilaa Bay Arealla ja sanoo, että hänellä on omakohtaista kokemusta tavoista, joilla liike hylkää syytökset. ”He haluavat pitää kaiken perheen sisällä.”

Viime vuosina efektiivinen altruismi on muuttunut maailmanlaajuiselle köyhyydelle omistautuneesta pienestä hyväntekeväisyysyhteisöstä voimakkaaksi maailmanlaajuiseksi think tankien, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja varakkaiden lahjoittajien verkostoksi, joka jakaa vuosittain satoja miljoonia dollareita hyväntekeväisyyslahjoituksina. Liike on kasvanut nopeasti: EA-foorumin kuukausittaiset aktiiviset käyttäjät ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2019 lähtien, EA:n maailmanlaajuisiin konferensseihin osallistui yli 6 000 henkilöä vuonna 2022 ja EA:n aktiivisia osastoja on ainakin 371 yli 40 maassa. Suurin osa liikkeen jäsenistä — jotka ovat ylivoimaisesti valkoihoisia, yli 70 prosenttia miehiä ja yhteisön jäsenille vuonna 2020 tehdyn tuoreen kyselyn mukaan enimmäkseen nuoria — ovat idealisteja, joita viehättää lupaus rakentaa parempi maailma soveltamalla tiukkaa logiikkaa moraalisiin päätöksiin. Tuhannet ovat allekirjoittaneet lupauksen antaa vähintään 10 prosenttia tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Yliopistokampuksilta Piilaakson startup-yrityksiin, kannattajia vetää puoleensa filosofian moraalinen selkeys, joka on omistautunut käyttämään dataa ja järkeä ihmiskunnan paremman tulevaisuuden muotoilemiseksi. Efektiivisestä altruismista on tullut eräänlainen nuorten ja eliitin sekulaari uskonto.

Mutta EA-miljardöörimesenaatin ja tunnetuimman seuraajan Sam Bankman-Friedin romahdus, joka joutuu nyt liittovaltion syytteeseen petoksista, jotka liittyvät hänen kryptovaluuttapörssinsä FTX:n romahtamiseen, on asettanut efektiivisen altruismin entistä tarkempaan syyniin. Kuten muutkin viimeaikaiset yhteiskunnalliset liikkeet, jotka kattavat koko poliittisen kirjon, EA on hajanainen ja tarkoituksellisen epäselvä; kuka tahansa joka haluaa voi kutsua itseään EA:ksi. Jopa itseään hyväntekijöiksi kutsuvien yhteisössä ”on varmasti ollut tapauksia, joissa ihmisiä on kohdeltu huonosti, myös seksuaalista häirintää”, sanoo Wise Centre for Effective Altruism -järjestöstä. ”Tämä on olennainen ongelma, jonka kaikki sosiaaliset ryhmät kohtaavat.”

Wise, jonka tehtävänä CEA:ssa on valvoa yhteisön hyvinvointia, kertoo TIME:lle, että hän on seitsemän työvuotensa aikana saanut vastaanottaa vuosittain noin 20 valitusta, jotka ovat vaihdelleet epämiellyttävistä kommenteista vakavampiin väitteisiin häirinnästä ja muusta. Mutta koska Wise väittää, ettei ole virallista johtorakennetta, ei luetteloa siitä, kuka kuuluu liikkeeseen ja kuka ei, eikä virallista prosessia valitusten käsittelemiseksi, on vaikea arvioida, kuinka yleisiä tällaiset ongelmat ovat EA:ssa verrattuna laajempaan yhteiskuntaan.

TIME:lle puhuneet naiset sanovat, että ongelma on erityisen akuutti EA:ssa. He sanovat, että liikkeen korkealentoiset tavoitteet voivat luoda moraalisen suojakilven, jonka avulla jäsenet voivat esittää itsensä altruisteina, jotka ovat sitoutuneet ihmiskunnan pelastamiseen riippumatta siitä, miten he kohtelevat ihmisiä ympärillään. ”Kyse on valkoisen ritarin pelastajakompleksista”, sanoo Sonia Joseph, entinen EA, joka on sittemmin muuttanut pois liikkeestä osittain sen naisten kohtelun vuoksi. ”Aivan kuin olemme muita parempia, koska olemme rationaalisempia tai järkevämpiä tai harkitsevampia.” Liikkeellä ”on hyvin loogisen, tiukan hyväntekeväisyyden peite”, hän jatkaa. ”Mutta se on matematiikkaan koodattua naisvihaa.”

Eräällä San Franciscon muodikkaalla alueella on viktoriaaninen talo, jossa ryhmä itseään EA:ksi kutsuvia tekoälytutkijoita, rationalistisia teknologiaveljiä ja nuoria naisperustajia suojautuu yhdessä Bay Arean tuskallisilta vuokrilta. Vaikka talolla ei ollut mitään muodollista suhdetta efektiiviseen altruismiin, noin kolmannes asukkaista oli EA:ita, ja talossa järjestettiin säännöllisesti EA-tapahtumia. Asuntoa johti kaksi yhteisjohtajaa, mies ja nainen, jotka allekirjoittivat vuokrasopimuksen, hallinnoivat vuokrarahoja ja hoitivat logistiikan, joka koski ihmisten siirtämistä sisään ja ulos yhteisöstä, joka muistutti 1960-luvun Bay Arean kommuunien teknologia-aikakauden versiota.

Vuoden 2021 lopulla talon miesjohtajaa syytti seksuaalirikoksesta hänen entinen tyttöystävänsä, joka kertoi tavanneensa miehen EA-konferenssissa. Nainen ilmoitti syytöksestään talon naispuoliselle yhteisjohtajalle. Myös yhteisjohtajalla oli ollut kielteisiä kokemuksia miehestä, jonka hän sanoo kerran kiivenneen hänen sänkyynsä ilman hänen suostumustaan. Hän toi ex-tyttöystävän syytöksen muiden talon jäsenten tietoon ja suositteli, että miespuolinen yhteisjohtaja eroaisi. Siinä vaiheessa talon muut asukkaat kääntyivät häntä vastaan, kertovat sekä naispuolinen yhteisjohtaja että alkuperäisen syytöksen esittänyt nainen. Toinen johtaja ”näytti kohtaavan paljon vastareaktioita ja naisvihaa, koska hän oli naispuolinen johtaja, joka käsitteli seksuaalista väkivaltaa koskevaa syytettä”, sanoo syytöksen esittänyt, joka useiden muiden tässä jutussa esiintyneiden tapaan pyysi pysymään nimettömänä ammatillisista ja henkilökohtaisista syistä. Molemmat naiset sanoivat tehneensä rikosilmoituksen San Franciscon poliisilaitokselle; SFPD vahvisti, että kaksi poliisiraporttia oli tehty, mutta kieltäytyi antamasta niitä tai antamasta yksityiskohtaisia tietoja toimenpiteistä, joihin se oli ryhtynyt vastauksena.

Kun syytökset nousivat esiin, talon muut asukkaat loivat Google Dociin tiedoston, jossa he keskustelivat yhdessä siitä, miten syytöksiä tulisi käsitellä. Keskusteluista käy ilmi yritys suodattaa häiritseviä, tunteita herättäviä väitteitä matematiikan avulla. ”Miten voit elää jonkun kanssa, jos luulet, että on X prosentin mahdollisuus, että hän on tehnyt jotain kauheaa?” eräs asukas kirjoitti dokumenttiin, joka jaettiin hiljattain TIMElle. ”Riippuen siitä, millaista tarkkaa määritelmää käytät seksuaalisesta väkivallasta, noin 1-10 prosenttia ihmisistä on syyllistynyt siihen”, toinen vastasi. ”Tämä merkitsee 27-96 prosentin todennäköisyyttä sille, että asut jonkun kanssa, joka on tehnyt jotain kamalaa.”

Nämä seikat eivät saaneet ryhmää karkottamaan syytettyä välittömästi. Sen sijaan eräs talossa asuva EA ehdotti, että paikalle kutsuttaisiin sovittelija Aurora Quinn-Elmore, teknologia-alalla työskentelevä tuotepäällikkö, joka oli tullut tunnetuksi yhteisössä sovittelutyöstään seksuaalirikoksia koskevien syytösten yhteydessä. Se ei mennyt hyvin. Keskustelut käytiin Facebook Messenger -videon välityksellä kahdessa tai kolmessa istunnossa kahden osallistuneen henkilön mukaan. Kun yksi väitetyistä uhreista oli kertonut tarinansa, ”Aurora alkoi heti kertoa meille, että pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi, jos miehen ura tuhoutuisi”, muistelee talon naispuolinen toinen johtaja, joka oli mukana keskustelussa. ”Hän sanoi: ’Teidän ei pitäisi koskaan mennä poliisin puheille’.”

Väitetystä uhrista jäi vaikutelma, että häntä kehotettiin painokkaasti olemaan ilmoittamatta tapauksesta viranomaisille, ja hän muistaa, että keskusteluissa keskityttiin syytetyn miehen tärkeään uraan. Molemmat naiset muistavat, että Quinn-Elmore herätti epäilyksiä sekä miehen syyttäjää että talon naispuolista rinnakkaisjohtajaa kohtaan, joka otti syytökset vakavasti. Lopulta Quinn-Elmore suositteli, että sekä mies- että naispuoliset johtajat eroaisivat, vaikka vain miestä oli syytetty seksuaalisesta väärinkäytöksestä. (Quinn-Elmore sanoi suosittaneensa myös naiselle eroa, koska muut olivat kertoneet hänelle, että nainen käytti syytöksiä saadakseen valtaa talossa; lopulta vain miespuolinen toinen johtaja erosi).

TIME-lehden haastattelussa miespuolinen johtaja kiisti molempien naisten väitteet. Hän sanoi, että hänen entinen tyttöystävänsä ei ollut koskaan syyttänyt häntä mistään seksuaalisesta väärinkäytöksestä heidän nelivuotisen suhteensa aikana ja että syytökset tulivat esiin vasta kuukausia sen jälkeen, kun hän kuvaili eroa sotkuiseksi. Hän sanoi, että hän ja naispuolinen toinen johtaja ”halailivat paljon”, ja syytti naista siitä, että hän käytti häntä vastaan esitettyjä seksuaalisia syytöksiä säilyttääkseen talon hallinnan. ”Nämä ovat uhkauksia, joilla kontrolloidaan jokaista tekoani”, hän sanoi.

Tällaisten syytösten epätavallinen käsittely ulottuu tätä yksittäistä tapausta laajemmalle. Toisessa tapauksessa Quinn-Elmore seurusteli väitetyn hyväksikäyttäjän kanssa samaan aikaan, kun hän sovitteli erään toisen EA-yhteisöön kuuluvan naisen häntä vastaan esittämää seksuaalista pakottamista koskevaa väitettä. ”Olimme mukana ennen kuin he alkoivat seurustella, olimme mukana, kun he seurustelivat, ja olimme mukana sen jälkeen”, Quinn-Elmore kertoi TIME-lehdelle ja lisäsi, että vaikka hän puhui molemmille osapuolille ja suositteli etenemistapaa, hän ei pitänyt tätä virallisena sovitteluna.

Quinn-Elmore suositteli lopulta, että tämä mies tapaisi ”valmentajan”, joka auttaisi häntä oppimaan, miten selviytyä seksuaaliseen suostumukseen liittyvistä kysymyksistä, mutta ei suositellut hänelle muita seuraamuksia. Pian episodin jälkeen, syyttäjä väittää, ystävät alkoivat katkaista suhteitaan häneen, usein samalla tavalla muotoilluissa tekstiviesteissä, ”ikään kuin viestille olisi ollut mallipohja”. Tuntui siltä, että ”yhteisössä on tämä immuunireaktio itseä vastaan”, hän sanoo. ”Se on niin syvä petos silloin, kun tarvitset tukea eniten.”

Haastattelussa Quinn-Elmore vahvisti, että hän oli ollut mukana näissä kiistoissa, mutta sanoi, että hänen sanojaan oli vääristelty. Hänen ”korjaavan oikeuden” menetelmiinsä kuuluu usein se, että hän ei suosittele poliisin mukaan ottamista, koska se voi olla uudelleen traumatisoivaa ja hyödytöntä, hän selitti ja lisäsi, että hän keskustelee usein syytettyjen ”psykologisista profiileista” ennakoidakseen, mitä nämä tekisivät, jos he haluaisivat epätoivoisesti säilyttää uransa. ”Kun seksuaalista väkivaltaa tapahtuu, erityisesti tiiviissä yhteisössä, se muuttuu usein mainesodaksi”, hän sanoo. ”Se räjähtää tavalla, joka on todella stressaavaa kaikille asianosaisille ja rikkoo paljon kaunista yhteisöä.”

Quinn-Elmore sanoo uskovansa kaikkia naisia, jotka kertovat kokeneensa seksuaalista häirintää, ja torjuu kaikki luonnehdinnat, joiden mukaan hän olisi toiminut syytettyjen miesten puolustajana. Silti hän sanoo: ”Tiedän, etten hoitanut mitään näistä tilanteista täydellisesti, se on varmaa.”

Vaikea kysymys efektiivisen altruismin yhteisölle on onko San Franciscon EA-talon tapaus yksittäistapaus, jonka epäonnistumiset liittyvät vain kyseiseen alueeseen ja asianosaisiin, vai onko se esimerkki liikkeen laajemmasta ongelmasta.

Wise puolestaan kertoo avoimesti tällaisten asioiden käsittelyyn liittyvistä haasteista. Elokuussa 2022 EA:n foorumissa julkaistussa viestissä hän kuvaili ”hankalaa tasapainoa”, joka hänen yhteisöterveystiiminsä on löydettävä, kun sitä pyydetään ottamaan vastaan väitteitä seksuaalirikoksesta, jonka joku EA:han liittyvä henkilö on esittänyt toista laajemman yhteisön jäsentä kohtaan. Wise hahmotteli erilaisia näkökohtia, jotka hän ottaa huomioon. Toisaalta ”suhtaudutaan kulttuuriin vakavasti” ja ”ryhdytään toimiin huonoa käytöstä vastaan”; toisaalta, hän kirjoitti, ”ei vahingoiteta epäoikeudenmukaisesti jonkun mainetta”, ”ei saada miehiä tuntemaan, että lipsahdus tai vääristynyt syytös pilaa heidän elämänsä” ja ”annetaan ihmisille toinen tai kolmas mahdollisuus”.

”Punnitsen syytetylle mahdollisesti koituvaa haittaa, jos syytös on virheellinen, ja muille yhteisön ihmisille mahdollisesti koituvaa haittaa, jos huoli on oikea”, Wise kirjoitti. ”Näiden rajoitusten tekeminen mahdollisimman yksityisesti näyttää välttävän pahimmat haitat maineelle, jos huoli on perusteeton, mutta samalla myös pahimmat haitat yhteisölle, jos huoli on aiheellinen.”

Tämä etujen tasapainottaminen on täysin erilainen lähestymistapa kuin #MeToo-liike, joka syntyi samaan aikaan kuin tehokas altruismi. #MeToo kehotti yhteiskuntaa ”uskomaan naisia”; EA:t ovat yleensä hieman skeptisempiä. #MeToo pyrki ottamaan traumaperustaisen lähestymistavan seksuaaliseen väkivaltaan; EA:t pitäytyvät ultrarationaalisissa ”episteemisissä standardeissaan”. Tämä tarkoittaa naisten mukaan sitä, että seksuaalisen väärinkäytöksen seuraukset EA:n sisällä näyttävät usein paljon erilaisilta kuin EA:n ulkopuolisessa maailmassa. ”Haluan, että ihmisillä on seurauksia, kun he tekevät asioita, jotka ovat pahaksi muille ihmisille”, Wise sanoo TIME-lehdelle. ”Mutta haluan myös, että ne ovat oikeassa suhteessa.”

Tämän artikkelin julkaisun jälkeen Wise selvitti asiaa sähköpostitse. ”Olemme kauhuissamme tässä artikkelissa esitetyistä väitteistä. Keskeinen osa työtämme on haitalliseen käyttäytymiseen puuttuminen, koska mielestämme on tärkeää, että tässä yhteisössä on hyvä kulttuuri, jossa ihmiset voivat tehdä parhaan työnsä ilman häirintää tai muuta huonoa kohtelua”, Wise kirjoitti TIME:lle. ”Tässä artikkelissa kuvatut tapaukset sisältävät tapauksia, joissa olemme jo ryhtyneet toimiin, kuten kieltäneet syytetyn pääsyn tiloihimme. Tapaukset, joista emme olleet tietoisia, tutkimme ja ryhdymme asianmukaisiin toimiin ongelman ratkaisemiseksi.”

Keerthana Gopalakrishnan kotonaan San Franciscossa 29. tammikuuta. kuva: Helynn Ospina / TIME

Sonia Joseph alkoi lukea tehokkaan altruismin blogeja 12-vuotiaana. Voimakkaat verkkokeskustelut siitä, miten vaikuttaa maailmassa mahdollisimman paljon, tarjosivat hänelle yhteisöllisyyden tunteen, jota hän kaipasi intialais-amerikkalaisena tyttönä, joka kasvoi Bostonin esikaupunkialueella. Mutta kun hänestä tuli tarpeeksi vanha osallistuakseen henkilökohtaisiin EA-kokoontumisiin Cambridgen alueella, hän huomasi, että monet hänen tapaamistaan miehistä vaikuttivat olevan ihastuneita ”PUA-temppuihin”, joka on muka systemaattinen tapa saada naiset suostuteltua makaamaan heidän kanssaan.

Vuonna 2018, kun hän oli aloittamassa uraansa tekoälytutkimuksen parissa, Joseph muistelee, että hänet esiteltiin eräälle EA:han liittyvälle alan merkittävälle miehelle. Joseph oli 22-vuotias ja vielä yliopistossa; mies oli lähes kaksi kertaa hänen ikäisensä. Kun he keskustelivat japanilaisessa ravintolassa New Yorkissa, hän muistelee, että mies käänsi keskustelun outoon suuntaan väittäen, että ”pedofiiliset suhteet hyvin nuorten naisten ja vanhempien miesten välillä olivat hyvä tapa siirtää tietoa”, Joseph sanoo. ”Minusta tuntui, että hän valmisteli minua.” (Joseph kertoo sanoneensa väitetystä tapauksesta kämppäkaverilleen. Kämppäkaveri vahvisti keskustelun TIME:lle).

Toinen nainen, joka seurusteli saman miehen kanssa useita vuosia aiemmin polyamorisessa suhteessa, väittää, että mies oli kerran yrittänyt laittaa peniksensä hänen suuhunsa, kun nainen nukkui. (TIME ei nimeä miestä, kuten ei muitakaan tässä jutussa esiintyviä, koska yksi tai useampi syytöksiä esittänyt nainen pyysi sitä ja halusi suojella itseään mahdollisilta kostotoimilta).

Useat TIME-lehdelle puhuneet naiset sanoivat, että polyamorian suosio EA:n piirissä edistää ympäristöä, jossa miehet — usein uramahdollisuuksia kontrolloivat miehet — tuntevat voivansa värvätä nuorempia naisia epämiellyttäviin seksisuhteisiin. Monet EA:t hyväksyvät ei-perinteiset asumisjärjestelyt ja kyseenalaistavat vakiintuneet tabut, ja monet ihmiset, myös monet naiset, suostuvat innokkaasti jakamaan kumppaneita muiden kanssa. Polyamorian yleisyydestä EA:ssa ei ole nykyisin tietoa. Eräs entinen EA:n datatieteilijä sanoo arvioineensa, että noin 30 prosenttia EA:sta oli polyamorisia.

EA:n tunnetut henkilöt ovat pitäneet polyamoriaa ”järkevämpänä” romanttisena järjestelynä. Filosofi Peter Singer, jonka kirjoitukset ovat EA-johtajien koetinkiviä, näytti kannattavan polyamoriaa heinäkuussa 2017 antamassaan haastattelussa, jossa hän väitti, että yksiavioisuus saattaa olla yhä enemmän anakronistista syntyvyyden valvonnan aikakaudella. FTX-sidonnaisen Alameda Researchin toimitusjohtaja Caroline Ellison, joka tiettävästi oli ajoittain romanttisessa suhteessa Bankman-Friedin kanssa, kirjoitti ilmeisesti blogissaan, että romanttisten suhteiden ihanteellinen kokoonpano muistuttaisi ”keisarillista kiinalaista haaremia”, jossa ”jokaisella pitäisi olla kumppaniensa arvojärjestys”.

Useat TIME:lle puhuneet naiset sanoivat, että EA:n polyamorinen alakulttuuri oli keskeinen syy siihen, miksi yhteisöstä oli tullut naisille vihamielinen ympäristö. Eräs nainen kertoi TIME:lle, että hän alkoi seurustella miehen kanssa, joka oli ollut merkittävässä asemassa kahdessa EA:han liittyvässä organisaatiossa, kun hän oli vielä opiskelemassa. He tapasivat, kun mies oli puhumassa EA:han liittyvässä konferenssissa, ja mies kutsui naisen illalliselle sen jälkeen, kun nainen oli yksi ainoista opiskelijoista, jotka saivat hänen matematiikka- ja todennäköisyyskysymyksensä oikein. Mies kysyi tytön ikää ja ehdotti sitten nopeasti, että hän liittyisi hänen polyamoriseen suhteeseensa. Pian sen jälkeen, kun hän oli suostunut treffeille, ”hän sanoi minulle, että ’voisin maata kanssasi maanantaina’, mutta tiistaina olen tämän toisen tytön kanssa”, hän kertoo. ”Se oli tämä tapa olla pelimies, mutta olla moraalisesti ylempänä”, hän lisää. ”Se ei ole kytkykauppaa, se on polyamorinen suhde.” Nainen alkoi tuntea, ”kuin minut olisi imetty johonkin kulttiin”, hän sanoo.

Gopalakrishnan kuvaili myös kultin kaltaista dynamiikkaa, joka suosi syytettyjä miehiä ahdisteltujen naisten sijaan. Kirjoitettuaan EA:n foorumille huolensa liikkeen seksuaalisesta dynamiikasta Gopalakrishnan seurasi, kuinka vastauksia tuli runsaasti. Järkyttyneenä hän poisti kirjoituksensa. Hän tunsi itsensä paljaaksi, hän muistelee, eikä halunnut olla nyrkkeilysäkki. Ennen kaikkea Gopalakrishnan oli järkyttynyt siitä, miten rationaalisia puitteita, joille hän oli omistanut elämänsä, voitiin käyttää hänen omien kokemustensa heikentämiseen. ”Sitä on tottunut ohittamaan nämä vaistot, koska ne eivät ole rationaalisia”, hän sanoo. ”Älyllisyyden varjolla voi peittää paljon epäoikeudenmukaisuutta.”

  Lähde: https://time.com/6252617/effective-altruism-sexual-harassment/

Efektiivinen Altruismi -liikkeestä lähteneen haastattelu

C: Kerro hieman kokemuksistasi yliopistossa. Miten alun perin kiinnostuit tästä työstä?

E: Hyvä kysymys. Se alkoi minulla itse asiassa lukiossa. Kävin ensimmäisen filosofian kurssini 16- tai 17-vuotiaana, ja rakastin sitä. Mutta yksi niistä asioista, joita luimme sillä kurssilla, oli Peter Singerin artikkeli, joka oli avainasemassa efektiivisen altruismin käynnistämisessä tai ainakin sen innoittamisessa. Artikkelin nimi oli Famine, Affluence, and Morality. Se oli tavallaan ensimmäinen johdatukseni vaikuttavan lahjoittamisen ajatuksiin, ja näin EA alkoi alun perin, ennen kuin siitä tuli pitkäaikaista toimintaa.

Pidin kovasti ajatuksesta miettiä miten, miksi ja minne lahjoitamme ja mikä on moraalinen velvollisuutemme, onko se ylenpalttista vai jotain sellaista, jonka pitäisi itse asiassa kuulua moraalisiin velvollisuuksiimme ihmisinä, jotka elävät vauraammassa maassa ja pystyvät selviytymään ja joilla on myös varaa lahjoittaa takaisin kohtuullinen määrä rahoistaan johdonmukaisella tavalla.

Se oli tavallaan ensimmäinen esittely, ja sitten unohdin sen hetkeksi. Sitten kun olin yliopistossa, minulla oli ystävä, jonka tunsin, koska asuimme samassa asuntolassa, ja hän oli todella mukana efektiivisen altruismin liikkeessä kampuksella. Hän todella rohkaisi minua tulemaan mukaan.

C: Voitko kertoa minulle uudelleen missä olit yliopistolla?

E: Kyllä, kävin St Andrewsissa Skotlannissa. Opiskelin myös filosofiaa, joten minusta tuntuu, että olin tavallinen kohde tällaiselle. EA on hyvin suosittu filosofian pääaineopiskelijoiden keskuudessa, ja jostain syystä myös lääketieteen ja biologian pääaineopiskelijoiden keskuudessa. Joten ystäväni rohkaisi minua tulemaan mukaan EA:n kokoukseen, ja heillä oli tämä mentorointiohjelma, jossa sinut paritetaan toisen henkilön kanssa lukemaan kesäksi, ja he soittavat puhelimella, jos puhut siitä.

Ja minusta tuli todella hyvä ystävä sen kaverin kanssa, jonka kanssa olin parina sitä varten. Joten kyllä, se on tavallaan pitkäveteinen versio siitä, miten päädyin alun perin mukaan. Ja sitten perustin One for the World Clubin, ja niin päädyin työskentelemään siellä yliopiston jälkeen.

C: Ai sinä itse asiassa perustit sen?

E: Joo, no, aloitin ryhmän yliopistossa.

C: Ai niin, tajusin. Voisitko kertoa minulle hieman lisää tuosta järjestöstä ja siitä, mikä houkutteli sinua siihen yliopistossa?

E: Niin, One for the World on tavallaan mielenkiintoinen, koska se on hyvin sidoksissa EA:n kulttuurijuttuihin, mutta en sanoisi sitä liikkeen ydinorganisaatioksi. Se oli tavallaan syrjässä. One for the World -järjestöllä oli osastoja yliopistoissa Yhdysvalloissa, Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa, ja tavoitteena oli saada opiskelijat sitoutumaan siihen, että valmistuttuaan ja saatuaan tuloja he lahjoittaisivat vähintään yhden prosentin — yleensä yhden prosentin — tuloistaan voittoa tavoittelemattomille EA-järjestöille, jotka valitsi GiveWell-niminen hyväntekeväisyysjärjestöjen arvioija. GiveWell on ikään kuin yksi Efektiivisen Altruismin keskeisistä alkuperäisorganisaatioista.

Niinpä One for the World tekee juuri sitä. Pääsin mukaan heidän toimintaansa viimeisenä opiskeluvuotenani St Andrewsissa, koska ystäväni, jonka olin saanut parikseni mentorointiohjelmaan EA-klubin kautta, soitti minulle eräänä kesäpäivänä ja kysyi, haluaisinko aloittaa sen hänen kanssaan, ja minusta se kuulosti todella hienolta, joten tein niin.

Olin todella innokas tämän kerhon suhteen, olin valmis tekemään mitä tahansa, koska uskoin todella siihen ajatukseen, että ensinnäkin me kaikki olimme opiskelijoita, jotka aikoivat valmistua hyvästä yliopistosta, ja että yliopistosta valmistuneilla pitäisi olla paljon paremmat mahdollisuudet ansaita tuloja yliopiston jälkeen kuin muilla. Ja tunsin todella vahvasti, että pitäisi olla jonkinlainen sitoutuminen ja velvollisuus antaa takaisin ja antaa takaisin tavalla, joka oli vaikuttava ja joka perustui maailman tarpeisiin eikä niinkään siihen, mikä tietty hyväntekeväisyystoimi tuntui itselle kotoisimmaksi tai kiinnosti meitä.

Olin siinä mukana jonkin aikaa, ja pari kuukautta valmistumiseni jälkeen One for the World palkkasi minut, ja työskentelin siellä melkein kaksi vuotta, ja pohjimmiltaan valmensin ja tein yhteisöjärjestötyötä muiden yliopistojen paikallisosastojen johtajien kanssa, jotka pyörittivät muita paikallisosastoja, soittelin heidän kanssaan koko ajan, yritin kehittää heidän johtamistaitojaan ja tein kaikkea tällaista työtä.

Mielenkiintoista oli, että jotkut paikallisosastojen johtajat olivat hyvin kiinnostuneita tai mukana EA:ssa. Mutta monet heistä eivät edes tienneet mitä se oli, ennen kuin he alkoivat työskennellä kanssamme. Me olimme siis tavallaan heidän ensitutustumisensa siihen, ja luulen, että jotain mielenkiintoista tapahtui strategisesti One for the Worldissa sinä aikana, kun työskentelin siellä, että aloimme olla paljon enemmän yhteydessä EA:han ja halusimme käyttää tätä verkostoa resurssina sekä kehitysyhteistyössä että EA:n foorumilla mainostamisessa ja sen kaltaisissa asioissa. Jossain vaiheessa tehtiin tietoinen päätös muuttaa viestintäämme niin, että emme maininneet EA:ta tai mainostaneet ulospäin, että olimme yhteydessä liikkeeseen. Luulen, että se liittyi moniin skandaaleihin, joita alueella tuohon aikaan oli meneillään.

C: Ymmärrän. Ja mikä oli se skandaali? Oliko se Sam Bankman-Friedin juttuja vai muita juttuja?

E: Niin, SBF:n juttuja, mutta oli myös paljon outoja seksuaalisen häirinnän syytöksiä, ja pohjimmiltaan luulen, että monet, monet, monet miehet erityisesti EA:ssa olivat alkaneet harrastaa polyamoriaa, tiedäthän, he olivat tavallaan innokkaita polyamorian puolestapuhujia, he pitivät polyamoriaa suurimpana juttuna ikinä, ja se jatkuu edelleen EA:ssa. Ja luulen, että lopulta tapahtui niin, että oli paljon suuria konferensseja, kuten EA Global, joissa EA:ssa työskentelevät ihmiset kokoontuivat yhteen, ja siellä oli luentoja ja paljon kahdenkeskisiä tapaamisia, ja jotkut ihmiset kiertelivät näissä konferensseissa ja yrittivät manipuloida ihmisiä harrastamaan kolmen kimppaa heidän kanssaan, ja tekivät naiset jotenkin epämukavaksi sillä tavalla.

C: Vau, voin täysin kuvitella, että se olisi ällöttävää. Oliko sukupuolijakauma epätasapainossa?

E: Kyllä, ehdottomasti. Luulen, että EA:ssa on silti ainakin 80 prosenttia valkoisia heteromiehiä, haluan sanoa. Ja luulen, että he yrittävät hieman parantaa sitä, koska he alkavat ymmärtää, että se on ongelma, mutta jopa St Andrewsissa ei ollut paljon naisia kerhossa, suurin osa johtoryhmän jäsenistä oli miehiä.

One for the World ei ollut samanlainen, kun aloitin siellä työskentelyn, ja siellä oli yksi mies ja kaikki muut työskentelevät naisia, mutta kyllä, uskon, että erosimme monin tavoin monista muista EA-järjestöistä. Ja luulen, että he olivat ja ovat edelleen mukana EA:ssa, he työskentelevät enimmäkseen lyhyen aikavälin erityiskysymysten, kuten globaalin terveyden ja kehitysyhteistyön parissa, ja pitkän aikavälin asiat ovat paljon enemmän miesten hallitsemia.

C: Mielenkiintoista. Kuulostaa siltä, että te One for the Worldissa erkaannuitte EA:sta hieman, mutta päädyitkö ajattelemaan, että se on liian syvälle uppoutunut vai mikä sai sinut pettymään?

E: Luulen, että menetin hieman toivoa. Tiedäthän, kun aloin ensin olla mukana EA:ssa, ainakin globaalin terveyden ja kehitysyhteistyön asioissa, tunsin todella, että se ei ollut vain hyvä idea teoriassa, vaan että se oli myös todella vaikuttavaa käytännössä.

Ja yksi asia, ei sillä ettei se olisi vaikuttavaa, mutta minusta alkoi tuntua, oli se, että EA on hyvin teoriapohjainen liike, joka on täynnä filosofeja ja intellektuelleja, jotka rakastavat näiden mielenkiintoisten, moraalisten, filosofisten kysymysten käsittelyä.

Mutta minusta alkoi tuntua, että se oli hyvin, mikä se sana onkaan, itsekeskeistä. EA:ssa on paljon ihmisiä, jotka halusivat vain oikeutetun syyn tai tekosyyn istua ja puhua näistä suurista kysymyksistä. Mutta se sai sen tuntumaan siltä, että se on oikeaa työtä ja että he tekevät jotain hyvää maailmassa sen sijaan, että vain istuisivat huoneessa ja puhuisivat filosofiasta.

C: Se oli siis ikään kuin harrastus, jonka he halusivat ottaa vakavasti.

E: Kyllä, luulen niin. Ja halusivat tuntea, että he todella tekevät jotain hyvää maailmassa ja että muut ihmiset ottavat sen vakavasti. Joten kyllä, se oli minulle suuri oivallus, että se ei ollutkaan kaikkea sitä, mitä olin luullut sen olevan.

EA:ssa on myös paljon mielenkiintoisia käyttäytymisnormeja, joiden kanssa olin eri mieltä. Siellä esimerkiksi korostetaan voimakkaasti oman ajan maksimointia ja sitä miten käyttää marginaalisen lisätuntinsa, pitäisikö sen olla sitä tai tätä. Ja minusta tuntui joskus, että se oli tavallaan toksista käytöstä. EA-liikkeessä oli ihmisiä, korkea-arvoisia henkilöitä, jotka palkkasivat avustajia, kuten nuoria opiskelijoita tai vastavalmistuneita, jotka todella halusivat työskennellä EA:n parissa ja olivat valmiita ottamaan minkä tahansa työn ollakseen osa liikettä, ja he laittoivat heidät hakemaan pyykkiä, koska he sanoivat, että marginaalinen lisätuntini on parempi käyttää työskentelyyn tekoälykysymyksen parissa kuin omien pyykkieni pyykinpesuun.

C: Kuulostaa siis siltä, että EA-työ ei ollut vain tekosyy istua, vaan tekosyy olla pesemättä pyykkiä.

E: Aika lailla. Siinä on jotain niin outoa, että ihmiset tykkäävät ottaa itsensä ja aikansa niin vakavasti, että he miettivät sellaisia asioita kuin korvattavuus ja onko parempi, että joku muu tekee tätä asiaa, koska minun aikani on parempi käyttää siihen tai että pitäisikö minun tavoitella tätä tiettyä työtä, jos siellä on joku muu, joka voisi tehdä sen yhtä hyvin tai paremmin kuin minä, joten minun pitäisi tehdä jotain muuta, ihan niinku todella voimakas painotus siihen, miten käyttää aikaansa tuolla tasolla, on jotenkin omituista ja epäterveellistä.

C: Joo, kuulostaa siltä, että se on hyvin taloudellista puhetta, hyvin paljon kilpailuetua, niin kuin haluaisit optimoida kilpailuetusi sen sijaan, että optimoisit elämänlaatusi tai onnellisuutesi tai sen, kuinka paljon rakkautta sinulla on.

E: Aivan. Ja kyllä, mielestäni siinä korostetaan voimakkaasti rationaalisuutta ja logiikkaa, mikä aluksi viehätti minua, koska olen hyvin looginen ihminen ja opiskelin filosofiaa. Tarkoitan, että tietyllä tavalla monet EA-ajattelutavat ovat hienoja. Esimerkiksi kun mietit, mihin lahjoittaa, on mielestäni hienoa, että painotat logiikkaa ja tutkimusta, eikö niin? Annetaan rahaa organisaatioille, jotka ovat kustannustehokkaita ja joissa rahalla on eniten vaikutusta, eikä vain niille, joilla on suurin upouusi budjetti, joten olet kuullut niistä. Tällä tavoin logiikan korostaminen on mielestäni hienoa, mutta monin tavoin se viedään aivan liian pitkälle, jolloin menetetään tunteet, empatia ja intohimo.

C: Joo. Itse kutsun sitä taulukkoajatteluksi. Tutustuin siihen hedge-rahastossa. Juuri näin mietitään, minkä projektin parissa meidän pitäisi työskennellä. Koska mikä on odotettu voitto? Ja he tekevät paljon laskelmia. Se vaikuttaa tieteelliseltä. Se ei ole sitä. Mutta se saa ihmiset tuntemaan, että he tekevät jotain loogista. Joten se on minulle tuttua. Mutta palatakseni aiempaan juttuusi, että olit huolissasi siitä, että One for the World ei ollut vaikuttava. Samaan aikaan, jos se sai ihmiset antamaan rahaa ja GiveWell sitten keksii, minne ne annetaan, se kuulostaa vaikuttavuudelta. Eikö näin siis oikeasti tapahtunut? Eikö se oikeasti kerännyt rahaa, vai oliko GiveWell tehnyt huonon laskelman? Vai mitä oli tekeillä?

E: Mielestäni One for the World on vaikuttava, ja mielestäni GiveWell tekee edelleen todella hienoa työtä, ja se on itse asiassa yksi ainoista EA:n järjestöistä, joka on vastustanut koko tätä pitkäjänteisyyttä ja tekee edelleen asioita, jotka ovat mielestäni todella hienoja.

One for the World on jossain määrin vaikuttava. Saimme rahaa, ja kaikki se meni suoraan GiveWellin suosittelemille voittoa tavoittelemattomille yhteisöille. Luulen, että joskus oli vaikeaa, että malli ei toiminut niin hyvin kuin luulimme sen toimivan. Teoriassa se on hieno ajatus, että kaikki nuoret sitoutuvat siihen jo kouluaikana, ja sitten he alkavat tehdä uraa, ja jotkut heistä ryhtyvät yritysjuristeiksi ja tienaavat lopulta paljon rahaa. Jos heidät saadaan omaksumaan tämä filosofia, jonka mukaan he lahjoittavat johdonmukaisesti ja säännöllisesti jo varhaisessa vaiheessa, sillä voi olla todella suuri vaikutus tulevaisuuteen.

Mutta luulen, että valitettavasti joskus opiskelijat ovat tehneet tämän sitoumuksen opiskeluaikana, mutta sitten vuoden tai kahden jälkeen he eivät tienaa niin paljon rahaa kuin he luulivat, tai heillä ei ole ollut filosofista tai emotionaalista yhteyttä lupaukseen, joten sitten rahaa alkaa valua heidän pankkitililtään, ja he miettivät mitä tämä on? Minä peruutan tämän.

C: Vai niin, joo.

E: Siinä oltiin oudosti puun ja kuoren välissä. On ihmisiä, jotka kouluttavat opiskelijoita johtamaan EA-ryhmiä eri kouluissa. He onnistuivat hyvin tehokkaasti löytämään ja rekrytoimaan pienen määrän opiskelijoita ja saivat heidät todella uskomaan EA:n ideaan niin, että jokainen heistä aikoo muuttaa koko urapolkunsa EA:n pohjalta, mutta kääntöpuolena oli se, että he eivät tehneet mitään konkreettista työtä  ihmisten auttamiseksi, kuten lahjoittaneet tai vakuutelleet muita ihmisiä antamaan lahjoitussitoumuksen. Kolikon toinen puoli on se, että se, mitä me teimme, oli hyvin konkreettista, tutkimukseen perustuvaa työtä, minkä vuoksi pidin siitä, mutta koska keskityimme vain siihen, että yritimme saada ihmiset lupautumaan, ehkä koko liikkeen sosiaalinen, kulttuurinen ja filosofinen hyväksyntä ei ollut riittävää, ja siksi jotkut ihmiset peruivat sen myöhemmin.

C: Okei. Selvä. Luuletko, että se olisi korjattavissa, jos voisit aloittaa alusta ja olla vastuussa siitä, miten se toimii?

E: Siitä, miten One for the World toimii?

C: Niin, vai onko mallissa mielestäsi jotain perustavanlaatuista ongelmaa?

E: Tiedän, että yksi asia, jota OFTW on tehnyt enemmän, on keskittynyt enemmän yritysten lahjoituksiin. He ovat siis tehneet sitä aiemmin, kun he ovat menneet Microsoftin, Bridgewaterin ja Bainin kaltaisiin yrityksiin. Mielestäni se on ehdottomasti tehokas tapa, ei ainoastaan siksi, että heillä on paljon enemmän rahaa, joten 1 prosentti merkitsee aivan eri asiaa kuin juuri valmistuneella englannin kielen pääaineopiskelijalla, vaan myös siksi, että he sitoutuvat aloittamaan nyt eivätkä anna lupausta, joka on tehty vasta tulevaisuudessa.

C: Okei. Siinä on järkeä. Voinko pyytää sinua kommentoimaan teoriaani efektiivisestä altruismista?

E: Toki.

C: Tämä johtuu osittain siitä, että olen ollut tiiviisti mukana pohtimassa tekoälypolitiikkaa Washingtonissa työskentelevien ihmisten kanssa, ja monet heistä ovat kertoneet minulle tämän, erityisesti viime aikoina, että on ollut EA:n lobbaajia, joille on tarjottu työtä nollapalkalla, koska EA on maksanut heille lähinnä lakiesitysten laatimisesta, ja he pitävät sitä Piilaakson tahallisena pyrkimyksenä harhauttaa tekoälyä koskeva politiikka pois lyhyen aikavälin ongelmista, ja lisään vielä, että niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olen puhunut ja jotka ovat kiinnostuneita EA:sta tai ehkä jopa osa EA:ta, en usko, että he tekevät sitä tarkoituksella. Minusta tuntuu, että nuoria käytetään tavallaan hyväksi, koska he ovat nuoria, tyypillisesti parikymppisiä, jotka ovat kuin tosiuskovaisia ja menevät Washingtoniin ja haluavat tehdä hyvää, mutta minusta tuntuu, että koko liikkeen varsinainen tavoite on olla tekemättä mitään. Onko siinä mielestäsi järkeä?

E: Kyllä, on todellakin. Luulen, että pitkäjänteisyys on vain tekosyy sille, että joukko tyyppejä legitimoi hauskat filosofiset kysymykset, jotka ovat heidän mielestään todella mielenkiintoisia, että ajattelemalla katastrofaalisten tapahtumien kautta heillä olisi mieletön vaikutus maailmaan ja tulevaisuuteen, ja siksi se on ainoa asia, johon meidän pitäisi keskittyä, mutta itse asiassa vain siksi, että on todella hauskaa ajatella sitä. Se on todella hauskaa ajatella sitä. Näen täysin, että se on osa sitä, mitä on meneillään, ja mielestäni kokemukseni on todella pelottavalla tavalla se, että viimeisten kolmen tai neljän vuoden aikana on tapahtunut täydellinen siirtymä pois konkreettisista lyhyen aikavälin kysymyksistä, olipa kyse sitten tekoälystä tai globaalista terveydenhuollon kehittämisestä tai eläinten oikeuksista, jossa yritämme itse asiassa tehdä muutoksia politiikkaan ja saada aikaan muutoksia ja tukea interventioita tässä ja nyt, kuten auttaa ihmisiä ja eläimiä, jotka elävät tällä maapallolla nyt.

Siitä on siis siirrytty poispäin ja puhutaan ihmisistä, jotka elävät 100, 200, 300 tai jopa tuhansien vuosien kuluttua, jolloin kyse on todennäköisyyspelistä, jossa emme voi mitenkään tietää, millaista elämä on 100, 200, 300, 1000 vuoden kuluttua, mutta on pieni mahdollisuus, että tekoäly valtaa maailman ja yrittää tappaa kaikki, jolloin tekoälyn turvallisuuden parantaminen on tärkein asia, johon kukaan voi käyttää aikaansa. Ja jostain syystä luulen EA:n ajattelevan, että se tarkoittaa, että kaikkien pitäisi lopettaa työnsä ja työskennellä täysipäiväisesti tekoälyn turvallisuuden ja yhdenmukaistamisen parissa, mikä tarkoittaa, että tuossa logiikassa ei ole paljon järkeä.

C: Mitä on muuten yhdenmukaistaminen tässä yhteydessä? Olen kuullut tuon sanonnan, mutta en oikein ymmärrä sitä.

E: En tiedä kovinkaan paljon tekoälyn turvallisuuteen liittyvistä asioista, mutta yhdenmukaistaminen tarkoittaa sen varmistamista, että tekoälyn koodia luovat ja kirjoittavat ihmiset ja tekoäly haluavat samaa asiaa. Onko siinä järkeä?

C: Ei, koska tekoäly ei halua asioita.

E: Aivan, mutta ehkä se tekee niin tulevaisuudessa. Se taitaa olla tavoite.

C: Ymmärrän. Onko siinä siis lähtökohtana se, että tekoälyllä tulee olemaan haluja?

E: Joo, että se voi olla tulevaisuudessa tunteva. Joten luulen, että yleinen ajatus yhdenmukaistamisessa on varmistaa, että tekoäly tekee juuri sitä, mitä haluamme sen tekevän, ei enempää eikä vähempää.

C: Ah, okei. No, siinä on minusta enemmän järkeä.

E: Mutta en ole oikea henkilö jolta kysyä.

C: Selvä. Viimeinen kysymykseni on saman kysymyksen osa-alue: onko se tahallinen yritys saada meidät ajattelemaan tyhmiä asioita, vai onko tässä vain liikaa rahaa, osittain 1%:n lahjoitusjutun menestyksen takia, joka jotenkin aiheuttaa jälkeenpäin tulevia tapahtumia? Asioita kuten filosofian laitosten valtaaminen?

Puhuin filosofian kurssilla muutama kuukausi sitten, ja otin asian puheeksi erään filosofin kanssa, joka oli koulutettu muistaakseni Britanniassa. Ja hän oli aivan kuin, että voi luoja miten nuo kusipäät valtaavat filosofian laitokset! Eikä yliopistoilta tule mitään vastarintaa, koska yliopistot ovat niin alirahoitettuja, etteivät ne voi sanoa ei. Mutta hän esittää sen todellisena valtausyrityksenä, tai ei edes yrityksenä.

E: Joo, luulen, että EA on jotain, joka kasvaa ja kasvaa, ja se haluaa, että kaikki liittyvät siihen, he ovat hyvin tietoisia siitä, he ovat hyvin strategisia siinä, miten saamme mahdollisimman monta ihmistä mukaan. Ja se on tavallaan pelottavaa, kun sitä katsoo. Niinpä osa työtäni One with the Worldissa oli auttaa opiskelijoita miettimään, miten he voisivat sitouttaa enemmän opiskelijoita kampuksellaan ja saada heidät osallistumaan tapahtumiin ja kerhoihin. Tutkin paljon sitä mitä Center for Effective Altruism neuvoi opiskelijajohtajia tekemään, jotta ihmiset tulisivat tapahtumiin ja liittyisivät heidän mentorointiohjelmaansa. Ja on tavallaan kauhistuttavaa, miten intensiivisen strategisia he olivat, kun puhumme 19-vuotiaista opiskelijoista, jotka yrittävät keksiä parhaan tavan huijata muita 19-vuotiaita opiskelijoita tulemaan, tiedätkö, että heidät on ikään kuin aivopesty ja tultava tähän tapahtumaan ja sitten liittymään mentorointiohjelmaan ja blaa, blaa, blaa. Ja joskus he ovat siinä hyvin tehokkaita.

C: Tarkoitan, okei, muistutit minua juuri edellisestä kysymyksestäni, kun sanoit aivopesty. Kun tapasimme ensimmäisen kerran, sanoit kultti. Voisitko selittää sitä hieman? Mitä luulet, että yleisesti ottaen tapahtuu?

E: Joo. Haluan myös olla reilu ja sanoa, että tämä ei edusta kaikkia EA:ssa olevia. Suurin osa tapaamistani ihmisistä ovat alun perin lähteneet mukaan oikeista syistä ja jotka ovat edelleen mukana oikeista syistä.

Mutta minusta on todella pelottavaa, että ihmiset halutaan saada mukaan tähän liikkeeseen, ei vain mukaan, vaan heidät halutaan todella koukuttaa siihen. Koska EA:n ajatuksena on, että se on myös elämäntapa. Se ei ole vain kulttuuriliike tai tapa päästä työmarkkinoille, vaan kyse on vain siitä, miten ajattelet maailmasta ja miten vietät elämäsi ja mihin lahjoitat ja mitä sinun pitää tehdä urallasi, ja jopa siitä, miten syöt, oletko vegaani tai miten hankit ruokasi, se on kaikkia näitä asioita. Jotta ihmiset saataisiin mukaan liikkeeseen, joka on niin laaja ja joka kattaa kaikki elämän osa-alueet ja sen, miten sitä eletään, on saatava filosofinen hyväksyntä, myytävä ihmiset siihen ja saatava heidät sitoutumaan siihen loppuelämäksi.

Uskon, että se alkaa jo yliopistotasolta. Ihmiset aloittavat siellä, ja heidät indoktrinoidaan siihen täysin. Ja sen taustalla on hyvin voimakas tarkoituksellisuus, strategia, jolla 19-vuotiaat vakuutetaan muuttamaan urapolkuaan ja sitä, mitä he haluavat tehdä elämällään ja miten he ajattelevat ja kaikkea sellaista, mikä on…

C: Haluan vain selventää, koska en oikeastaan tiedä vastausta tähän, mille uralle heidän pitäisi lähteä? Käsketäänkö heitä tienaamaan mahdollisimman paljon rahaa, jotta 1 %:nne menisi pidemmälle? Mitä neuvoja annetaan?

E: Sitä, mitä juuri sanoit, kutsutaan lahjoituksen tienaamiseksi. Sitä ei itse asiassa enää lainkaan neuvota ihmisiä tekemään. Se oli tavallaan sitä, kun EA aloitti vuonna 2014 tai milloin se olikaan. Nyt he neuvovat ihmisiä täysin sitä vastaan. Sen sijaan minusta tuntuu, että tässä vaiheessa ihmisiä lähinnä kannustetaan siirtymään tekoälyyn. Kun olin mukana EA-ryhmässä St Andrewsissa, siellä on sivusto nimeltä 80 000 Hours, joka on eräs näistä EU-liikkeen suurista nimistä, ja heidän tehtävänään on antaa uraneuvontaa kaikille, jotka haluavat olla osa EA:ta, ja miten ura voisi auttaa ihmisiä jollakin tavalla. Jos katsot heidän verkkosivujaan, minusta tuntuu, että siellä on todella pieni valikoima erilaisia uravaihtoehtoja, joihin voisi ryhtyä.

He todellakin rohkaisevat joitakin ihmisiä menemään politiikkaan ja edustamaan EA:n arvoja politiikassa. Lisäksi he kannustavat monia ihmisiä ryhtymään tekoälyn ja sen turvallisuuden tutkijoiksi. Sitten on joitakin asioita, kuten pandemiavalmius, eläinten puolustaminen, globaali terveys ja kehitysyhteistyö. Periaatteessa on kuitenkin vain muutama aihealue ja muutamat tehtävät kullakin näistä aihealueista.

He yrittävät saada kaikki jompaankumpaan näistä kahdesta suunnasta. Siinä kaikki.

C: Vau, se on todella kapeakatseista.

E: Luulen, että se oli ristiriita minulle. Toinen ongelma, joka minulla on EA:n kanssa, on se, että ollakseen vaikuttava on tärkeää tehdä vaikuttavaa työtä, mutta mielestäni sitä tehdessä on myös oltava onnellinen ja tyydyttävä elämä. Ymmärrätkö? Pitää löytää elämälleen jokin merkitys, mikä tarkoittaa myös sellaisia asioita kuin yhteisön rakentaminen ja taiteen tekeminen. Mielestäni tässä vaikuttavuuden ja tehokkuuden filosofisessa kehyksessä ei ollut tilaa rakkaudelle, yhteisölle, empatialle tai luovuudelle. Ne olivat vain niitä neljää tai viittä lajia, joilla voi olla eniten vaikutusta urallaan. Ja jos et työskentele jollakin niistä, et ole vaikuttava tai et tee suurinta mahdollista vaikutusta.

C: Se on outo kultti siinä mielessä, että miksi tekoäly? Mutta kun se esitetään kuten teit, että tässä on miten sinun pitäisi syödä, tässä on mitä sinun pitäisi tehdä, tässä on miten sinun pitäisi ajatella, ja tässä on mitä sinun ei pitäisi ajatella, ja sitten on intensiivinen rekrytointi, eikä se ole vain niin kuin että kokeile tätä, vaan se on elinikäinen sitoutuminen. Siitä tulee todella jotenkin pelottavaa.

E: Niin on, kyllä. Uskon, että EA:ssa työskentelee uskomattomia ihmisiä, mutta mielestäni EA:sta voi joskus poimia osia, jotka ovat todella hyviä, hyödyllisiä ja älykkäitä, ilman että uskoo sen muihin osiin. Ja luulen, että se on helpompaa aikuisille, jotka ovat tulleet mukaan myöhemmin elämässään, ja vaikeampaa ihmisille, jotka tulevat liikkeeseen opiskelijoina ja jotka ovat tavallaan aivopestyjä heti alusta alkaen zoomaamaan ja näkemään sen tuolla tavalla.

Lahjoitan edelleen 1 prosenttia tuloistani, ja mielestäni se on todella hyvä asia. Minua ei kuitenkaan kiinnosta mennä EA Globalin konferensseihin tai kirjoittaa EA:n foorumille tai mitään sellaista.

C: Pidätkö yhteyttä muihin ihmisiin, jotka ovat lähteneet yrityksestä, jossa työskentelit?

E: Joo, itse asiassa yksi heistä aikoi asua luonani kaupungissa, mikä oli mukavaa, mutta olemme hyvin läheisiä. Minulla on edelleen todella hyvät suhteet oikeastaan kaikkiin, joiden kanssa työskentelin. Ja luulen, että osa siitä johtuu siitä, että olimme EA:n vieressä emmekä niinkään liikkeen avain- tai ydinosa.

Uskon, että siitä oli apua, sillä kun aloimme nähdä näitä kiistoja ja seurata EA:n kääntymistä hyvin erilaiseen suuntaan kuin mihin me kaikki alun perin lähdimme mukaan, pystyimme etääntymään siitä organisaationa.

C: Niin, siltä kuulostaa. Onko sinulla mitään lisättävää siihen, mistä olemme puhuneet?

E: Voisin puhua tästä monta, monta tuntia. Luulen, että olen käsitellyt suurimman osan siitä.

C: Arvostan todella keskustelua kanssasi. Se on hyvin, hyvin mielenkiintoista. Kiitos.

  Lähde: https://mathbabe.org/2024/03/16/an-interview-with-someone-who-left-effective-altruism/