#rael

Raëlin ufouskonto ja millennialistinen utopia

Tämä on kahdeksas luku Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittamasta  kirjasta Arvoituksia avaruudesta: Näkökulmia ufouskomuksiin.

kirjoittanut Ilkka Niskanen

Vuosituhannen taite. Kirkkaan valkoiseen, kulmikasharteiseen asuun pukeutunut mies istuu jakkaralla esiintymislavan reunalla sähkökitara sylissään. Kaulassaan hänellä riippuu suurikokoinen metallinen symboli, kuin yhdistelmä hakaristiä ja Daavidin tähteä. lältään mies on jossain vaiheessa keski-ikää. Leukaa kiertää lincolnmainen parta, ja päältä kaljuuntunut kiharainen tukka on sidottu hapsottavaksi nutturaksi pään taakse. Kasvot ovat sopusuhtaiset ja lempeät. Silmät suljettuina hän alkaa laulaa mikrofoniin näppäillen samalla kitarasta mollivoittoista taustaa.

Je joue du sexophone Et je te fais chanter Comme un chat gui ronronne Et je te fais danser Soitan seksofonia Ja saan sinut laulamaan Kuin kissa joka kehrää Ja saan sinut tanssimaan

Yleisön poikki kulkee ihastunut kohahdus. Sieltä täältä kuuluu innostuneita huudahduksia, jotka lisääntyvät kappaleen edetessä ja kiihdyttäessä tahtia. Välillä mies liikuttaa lantiotaan kitaran rytmittämänä kuin yhdynnässä työnnellen. Yleisö yltyy kovempiin kannustushuutoihin, joihin sekoittuu riemuisaa naurua.

Laulavan profeetan poikkeuksellinen ufokultti

13. joulukuuta 1973. Ranskalainen toimittaja, kilpa-autoilija, laulaja-lauluntekijä, aviomies ja isä Claude Vorilhon ajaa aamulla kohti Clermont-Ferrandin kylässä sijaitsevaa toimistoaan. Yhtäkkiä häneen iskee voimakas tunne, että hänen täytyy nousta kylän lähistöllä olevalle Puy de Lassolas’n sammuneelle tulivuorelle. Tietämättä itsekään, miksi, hän saapuu vuoren kraateriin. Silloin kirkas valo välähtää taivaalta ja Vorilhon näkee hopeanvärisen litistettyä kelloa muistuttavan esineen laskeutuvan häntä kohti. Valmiina pakenemaan hän jää katselemaan esinettä, joka jää leijumaan paikoilleen maanpinnan yläpuolelle. Esineen pohjasta aukeaa luukku, ja portaita pitkin ulos astuu mies — niin pienikokoinen, että Vorilhon aluksi luulee häntä lapseksi. Mies kävelee suoraan kohti Vorhilonia, ja hänen kasvonsa ovat täynnä rakkautta. Seuraa keskustelu. Mies kertoo tulleensa hyvin kaukaa tapaamaan juuri Vorilhonia, sillä hänellä on tärkeä viesti toimitettavana. Vieras kutsuu Vorilhonin alukseensa, jossa tälle seuraavien päivien aikana paljastetaan vastaukset ihmiskunnan perimmäisiin kysymyksiin. Käy ilmi, että ihmisen ovat luoneet elohim, Maan ulkopuolinen tiedemiesrotu, ja todellisuudessa Vorilhon on Raël, viimeinen 40 profeetasta, jotka elohim ovat lähettäneet julistamaan sanomaansa ihmiskunnalle. Ja hänellä on tärkeä tehtävä.

Raëlin ympärille rakentuneesta Raëlilaisesta liikkeestä on 2000-luvulla muotoutunut hyvin organisoitu liike, joka toimii useissa kymmenissä eri maissa. Arviot sen jäsenmäärästä vaihtelevat lähteestä toiseen. Joissakin liikkeen omissa internetvideoissa Raëlilaisia väitetään olevan jopa satoja tuhansia ympäri maailmaa, mutta tämä lienee vahvasti liioiteltu käsitys. Kuitenkin varmasti voidaan todeta puhuttavan ainakin kymmenistä tuhansista ihmisistä. Niinpä Raëlilaisuus painii kokoluokaltaan täysin eri sarjassa kuin pienet ”ufokultit”, jotka varmasti enemmän vastaavat stereotyyppistä mielikuvaa ufouskonnollisista liikkeistä. Kuitenkin myös organisoituneempien ufouskonnollisten liikkeiden piirissä Raëlilaisuus näyttäisi kyenneen menestyksekkäimmin sekä kasvamaan että kantamaan tarinaansa jo yli 40 vuoden ajan. Voidaankin kysyä, mikä Raëlin salaisuus on kentällä, jolla uskonnollisiksi katsottavat ilmiöt usein jäävät pienten piirien projekteiksi ja yleensä myös lyhytaikaisemmiksi.

Kysymystä on antoisaa lähestyä erityisesti Raëlilaisen liikkeen mytologian ja nelikymmenvuotisen historian käänteiden kautta. Tällöin kaksi keskeistä juonnetta punoutuvat näkökulmallisesti yhteen. Ensinnäkin Raëlilaisuus voidaan nähdä oppina, joka sulattaa yhteen vaikutteita ennen kaikkea kahdesta perinteestä. Toisaalta se on omalla persoonallisella tavallaan osa samaa toisen maailmansodan jälkeistä järkiajatteluun vetoavaa linjaa muiden ufouskontojen kanssa, ja toisaalta se taas ammentaa suuren osan narratiivistaan erityisesti Raamatusta heittäen sekaan viitteitä myös muihin maailmanuskontoihin. Tämä yhdistelmä tekeekin Raëlilaisuudesta ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka ei lopulta asetu täysin luontevaksi osaksi muuta ufologista perinnettä. Järkevyyspyrkimyksessään etenkin esoteerisiin perusteluihin kallellaan olevat ufouskonnolliset liikkeet rakentavat käsityksensä todellisuudesta erityisesti teosofiasta ja new age -liikkeestä tulevien vaikutteiden pohjalle. Raë] kuitenkin nimenomaan pyrkii mahdollisimman kauaksi esoteriasta, mystiikasta ja okkultismista: hänen omien sanojensa mukaan tavoitteena on riisua maailman uskonnot kaikesta salaperäisyydestä. Tässä hän eroaa radikaalisti muista aikamme ufoprofeetoista, jotka ovat saaneet aikaan esimerkiksi sellaiset liikkeet kuin Unarius Academy of Science, Heaven’s Gate ja Ashtar Command. Niiden piirissä suhtaudutaan yleensä kriittisesti materialistiseen ja nykytieteelliseen maailmankuvaan, joiden katsotaan olevan kelvottomia tai vähintäänkin riittämättömiä todellisuuden luonteen ymmärtämiseksi (kun taas esoteerisen näkökulman ajatellaan olevan tieteellisesti edistyneempi). Raëlin ajattelussa sen sijaan kaikuu enemmänkin valistusajan filosofien perintö, ja merkittävää osaa hänen demystifioimisprojektissaan näyttelevät juuri normaalitiede ja sen tarjoamat mahdollisuudet.

Toiseksi, Raëlilainen liike on omintakeisesti apokalyptis-millennialistinen. Pessimistisesti se maalaa uhkakuvan ydintuhosta, joka pyyhkii koko ihmislajin unholaan, jos emme muuta kohtalokkaan väkivaltaisia tapojamme. Samaan aikaan se kuitenkin muistuttaa, että ihmisellä on mahdollisuus kulkea toiseenkin suuntaan. Se tarjoaa uskovalle pilkahduksen toivoa kaoottisen maailman keskellä antamalla lupauksen käsillä olevasta suuresta mullistuksesta, joka tuo tullessaan uuden paratiisimaisen maailmanjärjestyksen. Tällainen tematiikka ei ole ufologiassa mitenkään poikkeuksellista, mutta Raëlilaisuudessa se kietoutuu liikkeen muuhun mytologiaan — aina luomiskertomusta myöten — ainutlaatuisella tavalla, joka tuo mieleen kristinuskon käsitykset Jumalan tuomiopäivästä ja Jeesuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta (mikä ei ole sattumaa). Apokalyptisen liikkeen kannalta on myös huomionarvoista, että Raël on onnistunut pitämään liikkeensä tasaisessa nousukiidossa jo yli 40 vuoden ajan. Profetioilla kun on jossain vaiheessa tapana osoittautua vääriksi.

Kaiken keskiössä touhuaa Raël, jonka hahmon merkitystä liikkeen elinvoimaisuudelle ei voi kieltää. Ura uskonnollisena profeettana ei ole saanut häntä unohtamaan aiempaa elämäänsä, vaan hän on valjastanut vanhat taitonsa osaksi uutta työnkuvaansa. Hän näyttäytyy seuraajiensa edessä ehtana showmiehenä, joka tanssii, laulaa ja kertoo vitsejä yleisölleen. Kuitenkaan hän ei ole pelkkä kukkoileva rocktähti, vaan liikkeen sisällä hänet tunnetaan myös tavallisena ja mukavana maanläheisenä miehenä. Karismaa Raëlilla ehdottomasti on, ja tässä mielessä hän onkin suorastaan apokalyptisen profeetan karikatyyri. Merkittävää osaa tuossa karismassa näyttelee seksuaalinen mystiikka, joka häntä on vuosien kuluessa yhä enemmän ympäröinyt. Jotta voisi ymmärtää näiden eri tekijöiden merkitystä Raëlilaisuudessa, on sukellettava syvemmälle siihen viestiin, jonka elohim antoivat Raëlin välitettäväksi ihmiskunnalle.

Kreationismia avaruusajan ateisteille

Joulukuu 1973. Avaruusaluksessa Raël saa kuulla ihmisen olevan elohimin luomus. Nämä elohim ovat tiedemiehiä, jotka kauan sitten omalla kaukaisella planeetallaan olivat saavuttaneet samantasoisen tieteellisen ymmärryksen kuin nykyihminen. Tieteen ilojen huumassa nämä tiedemiehet tekivät geneettisiä kokeita päämääränään luoda elollisia organismeja. Planeetan eettiset säädökset kuitenkin rajoittivat kokeiden tekemistä. Lisäksi myös Saatana, älyllisten elämänmuotojen luomista vastustavan poliittisen puolueen johtaja, oli tehokkaasti ajanut niiden lopettamista. Niinpä sinnikkäiden tutkijoiden oli pakko siirtyä muualle jatkamaan kokeitaan, ja lopulta ryhmä saapui Maahan, jonka koko pintaa peitti vesi. Suunnattomilla vedenalaisilla räjähdyksillä elohim synnyttivät merenpohjaan syvänteitä, jotka nielaisivat massoittain vettä työntäen samalla näkyviin maankamaran, alkuperäisen mantereen. Nyt kokeet saattoivat jatkua. Tutkijat jakaantuivat pieniin ryhmiin ympäri planeettaa. Kunkin tavoitteena oli luoda toinen toistaan ihmeellisempiä elollisia olentoja. Pikkuhiljaa kiusaus luoda ihminen kävi liian suureksi, ja tutkijoiden koeputkiin alkoi ilmaantua ihmislajin eri muotoja. Kokeissaan tiedemiehet käyttivät omaa geneettistä materiaaliaan tehden näin luomuksensa ”omaksi kuvakseen”. Nykyisen Jerusalemin alueella sijainneessa Eeden-testilaboratoriossa Lucifer-nimisen elohan johtama ryhmä onnistui lopulta luomaan älykkäimmän version ihmisestä.

Elohimin kotiplaneetalla luomistyötä oli seurattu kiinnostuneena ja innostuneena. Ihmisen luominen oli kuitenkin liikaa. Tämä yllätyskäänne nostatti pelon, että älyllinen laji muodostuisi lopulta vaaraksi luojilleen — olivathan kokeet alun perin saaneet jatkua sillä edellytyksellä, että ne eivät johtaisi älyllisten elämänmuotojen syntyyn. Niinpä turvallisuustoimenpiteenä kaikenlainen tieteellinen tieto päätettiin pitää pois ihmisen ulottuvilta. Asiaan kuitenkin reagoitiin liian hitaasti, sillä tiedemiesryhmä oli jo muodostanut tiiviin tunnesiteen luomuksiinsa. Mahdollistaakseen tasavertaisen kommunikaation luojien ja luotujen välillä Lucifer opetti ihmiselle tieteen salat ja paljasti myös, että elohimkin ovat samalla tavalla vieraan älyn luomia DNA-organismeja, eivätkä mitenkään jumalallista alkuperää.

Seuraukset tästä sääntöjen rikkomisesta olivat kovat. Luciferin ryhmä julistettiin maanpakoon, ja Saatana vakuutti elohimin johtajan, Jahven käyttämään ydinasetta elämän tuhoamiseksi maapallolla. Ydintuho pyyhki planeettaamme ja nostatti suuren tulvan. Lucifer tiimeineen onnistui kuitenkin pelastamaan riittävästi geneettistä materiaalia — yhden naaras- ja yhden urossolun kultakin lajilta — sekä osan ihmisistä avaruusalukseen. Aluksen rakentamisen pääarkkitehtina oli toiminut eloha nimeltä Nooa. Pelastettujen joukossa oli myös älyltään ylivertaisen ihmisrodun edustajia, jotka olivat syntyneet ihmisen ja Raamatussa Nephiliminä tunnettujen avaruusolentojen välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tämä korkeamman älykkyyden ihmisrotu olivat juutalaiset, ”valittu kansa”. (Raamatun suomennoksessa, 1. Moos. 6:4, Nephilim on käännetty sanalla ”jättiläiset” samaan tapaan kuin englanninkielisessä versiossa käytetään sanaa giants.)

Raëlilaisille ihminen on siis yksi lenkki galaksien välisessä luomisketjussa, jonka suurimpana polttovoimana on tieteellisen ymmärryksen kasvu. Tieteellinen edistys on ihmisen korkein päämäärä samoin kuin se on elohimille ja samoin kuin se on ollut heitä luojien ketjussa edeltäneille. Skeptisempi lukija saattaa tietysti pohtia, miksi ihmisen kehitys tieteen saralla on ollut niin verkkaista ja painottunut vain viime vuosisatoihin, jos eväät menestykseen oli annettu jo heti luomisen jälkeen. Raëlin mukaan tämä johtuu siitä, että varotoimenpiteenä elohim verhosivat tieteellisen osaamisensa mystiikkaan, joka esti ihmistä näkemästä luojiensa todellista luonnetta. Tämä harhautus taannutti ihmisen ymmärryksen maailmasta primitiivisemmälle tasolle: luojat alettiin nähdä jumalina ja heidän kehittynyt teknologiansa yliluonnollisina ilmiöinä. Nimi elohim on peräisin hepreankielisestä Raamatusta, josta se käännettiin latinankieliseen versioon muodossa Deus. Tämä oli Raëlin mukaan kuitenkin virhe, sillä elohim on sanan eloha monikkomuoto, joka todellisuudessa viittaa ”taivaalta tulleisiin” muukalaisiin. Elohim ovat kuitenkin vähitellen raottaneet salaisuuden verhoa. He ovat lähettäneet profeetan toisensa jälkeen paljastamaan totuudesta aina sen verran tietoa kuin ihmisen senhetkiselle käsityskyvylle on ollut soveliasta. Viittauksia näiden profeettojen viesteihin on löydettävissä maailman eri uskontojen teksteistä. Viimeisenä profeettana Raëlin tehtävä on tuoda totuus julki koko maailmalle. Niinpä Raëlilaiset itse määrittelevätkin liikkeensä uskonnoksi vain etymologisessa mielessä. Sana religion juontuu latinan sanasta religare, ”muodostaa yhteys”, ja juuri tästä heidän mukaansa on kyse — yhteydestä ihmisten ja taivaallisten luojien välillä.

Oppina Raëlilaisuus on siis puhtaasti ateistinen: se suorin sanoin kieltää jumalien olemassaolon. Opinjakeilla on lisäksi toinenkin kiinnostava seuraus. Niin paljon kuin Raëlilaiset ovatkin materialisteja ja korostavat tieteen merkitystä, he kuitenkin hylkäävät evoluutioteorian täysin. He ovat tiukasti kreationisteja, jotka uskovat Mooseksen ensimmäisen kirjan esittävän oikean — joskin väärin tulkitun — kuvauksen luomistapahtumasta. Ja koska myös ihmisellä on tieteellisen ymmärryksen lahja, ihmisenkin vuoro tulee toimia luojana, mistä lähimenneisyyden tieteelliset saavutukset antavatkin jo viitteitä. Vuosien varrella tämä ajatus on muodostunut yhdeksi keskeiseksi linjaksi Raëlin opetuksessa.

Apokalyptiset skenaariot, millenialistinen visio

Raëlin elohimiltä saaman viestin tarkasteluun liittyy olennaisesti kaksi käsitettä: apokalyptinen ja millennialistinen (tai milleniaarinen). Molempien termien juuret ovat Raamatun tutkimuksessa, mistä ne sittemmin ovat levinneet laajempaan käyttöön. Aihepiirin parissa askaroineet tutkijat totesivat, että vastaavanlaisia ilmiöitä on löydettävissä muistakin kulttuureista ja myös omasta länsimaisesta kulttuuripiiristä eri yhteyksistä. Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä näiden termien määrittelystä.

Arkipuheessa apokalyptisella tarkoitetaan usein jonkinlaista tuhoisaa maailmanloppua. Syy tähän löytyy raamatullisesta alkuperästä, Johanneksen ilmestyksestä, jossa ei lopunaikojen kuvauksessa ole säästelty tauteja, tulikiveä, sotaa eikä kuolemaa. Kristinuskon painolasti kuitenkin vääristää käsitystä siitä, mistä apokalyptisissa uskomuksissa käytännössä on kyse. Nämä uskomukset ovat tyypillisesti ihmiskeskeisiä. Meitä ei juurikaan kiinnosta esimerkiksi se, että viiden miljardin vuoden kuluttua Aurinko muuttuu novaksi ja samalla polttaa Maan. Sen sijaan jos puhe olisi viidestä vuodesta, huomiomme olisi taattu, koska liekehtivä Tellus merkitsisi loppua myös sille inhimilliselle todellisuudelle, jossa elämme.

Niinpä onkin hyödyllisempää ajatella apokalyptisella viitattavan yleisesti jonkinlaiseen ajallisesti käsillä olevaan mullistukseen, joka lopettaa nykyisen sosiaalisen ja poliittisen maailmanjärjestyksen, maailman sellaisena kuin sen tunnemme. Tällä tavalla ymmärrettynä apokalyptinen skenaario ei välttämättä tarkoita sotaa, tuhoa ja jokina virtaavaa verta, vaan se voi olla yhtä hyvin rauhanomainen mullistus, ihmisen vapaaehtoinen muutos hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Samoin määrittely kattaa uskonnollisten lisäksi myös sekulaarit skenaariot. Olennaista on ”suuri käänne”, joka on pian tuova maailmantilaan radikaalin muutoksen, eikä niinkään se, minkälainen tuo käänne on.

Siinä missä apokalyptinen viittaa ajallisesti lähellä olevaan mullistukseen, millennialismi viittaa tuon mullituksen lopputulokseen maan päällä. Termin alkuperä on latinan vuosituhatta merkitsevässä sanassa millennium ja kristillisessä uskomuksessa, jonka mukaan lopunaikojen koittaessa Jeesus palaa maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Laajemmassa merkityksessä millennialismilla onkin alettu tarkoittaa kaikenlaisia uskomuksia ”maanpäällisestä pelastuksesta”. Apokalyptinen mullistus synnyttää uudenlaisen maailmanjärjestyksen, jossa pahuus on kukistettu ja saanut palkkansa ja jossa vallitsevat oikeamielisyys, rauha ja yltäkylläisyys. Kuten apokalyptiset skenaariot, myös millennialistiset visiot voivat olla niin uskonnollisia kuin sekulaarejakin. Esimerkkejä sekulaareista millennialistisista visioista voivat olla esimerkiksi marxilainen utopia (kansojen veljeys, proletariaatin nousu) ja natsien kolmas valtakunta (paljon puhuvasti tunnettu myös nimellä Tausendjährige Reich). Apokalyptisen millennialismin rakenne näkyy Raëlilaisessa narratiivissa selkeästi.

Kuvat 13ab: Raölin teos Sensual Meditation (1980).

Joulukuu 1973. Ensikohtaamisen jälkeisinä päivinä Raël tapaa muukalaisen tämän aluksessa kuusi kertaa. Tapaamisiin hän saapuu elohan käskystä Raamattu ja muistiinpanovälineet kourassaan, sillä tarkoituksena on käydä läpi, mikä on totuus pyhän kirjan kertomusten takana. Keskustelujen tuloksena syntyy Le livre qui dit la verite (1974), ”Kirja joka kertoo totuuden”, jonka Raël julkaisee seuraavana vuonna. Se sisältää paitsi elohimin viestin ”hmisen alkuperästä myös heidän käskynsä Raëlille suunnittelemastaan tärkeästä tehtävästä.

Luomiskertomuksen tapahtumien jälkeen maanpakoon ajetut tiedemiehet olivat vihdoin saaneet palata kotiplaneetalleen, ja sieltä käsin elohim seurasivat luomustensa elämää pysytellen pääosin mystiikan verhon takana. Tilanne kuitenkin muuttui äkillisesti 6. elokuuta 1945, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan. Kun samaan aikaan geeniteknologia oli kehittynyt kloonauksen kynnykselle, ihminen oli saavuttanut teknologisen tason, joka saattoi mahdollisesti johtaa yhtä hyvin ikuisen elämän salaisuuksien paljastumiseen kuin massatuhoonkin; ihminen astui Hiroshiman myötä ”apokalypsin aikaan”. Elohimin oli toimittava ja johdatettava luomuksensa oikealle polulle. He lähettäisivät viimeisen profeetan.

Rael valikoitui työhön osin sen vuoksi, että hän oli syntynyt Hiroshiman pommituksen jälkeisenä vuonna. Hänen tehtävänään olisi saattaa totuus taivaallisista luojista riittävän monien ihmisten tietoon ja sitten rakentaa heidän taloudellisella tuellaan suurlähetystö, johon elohim voisivat laskeutua virallista tapaamista varten luomustensa kanssa. Tullessaan he toisivat myös 25000 vuotta vanhan tieteellisen perintönsä, jonka ihminen tulisi saamaan käyttöönsä osoittauduttuaan sen arvoiseksi. Alkaisi uusi auvoisa aika, jona luojat ja luodut eläisivät yhdessä rinnakkain rauhan vallitessa.

Sekä ihmisen eskatologinen tuhoutuminen että taivaalta saapuvat teknologisesti ylivertaiset muukalaiset ovat olleet ufologian kestoteemoja. Jälkimmäinen on myös herättänyt vertailuja kaksisataa vuotta vanhempaan ilmiöön. Tutkijat ovat nähneet millennialististen ufoliikkeiden uskomuksissa yhtäläisyyttä Tyynenmeren cargo-kultteihin (lastikultteihin). Cargo-kultit ovat erityisesti Melanesiassa 1800-luvun lopulta alkaen syntyneitä uskonnollisia liikkeitä, jotka saivat alkunsa teknologisesti edistyneiden eurooppalaisten saapuessa kolonisaation hengessä alkuperäiskansojen asuttamille saarille. Imperialistien mukanaan tuomat teknologiset vempeleet näyttivät saarten asukkaiden silloisessa maailmankuvassa taianomaisilta, ja kultit rakentuivat uskomukselle, että jonain päivänä laivat palaavat täynnä ihmeellistä (yliluonnollista) lastia. Lastin saapuminen toisi tullessaan saarten asukkaille turvallisuuden ja hyvinvoinnin ajan. Yhtäläisyydet Raëlilaisuuden narratiiviin ihmisen luo pian palaavista tieteellisesti ylivertaisista luojaolennoista, jotka tuovat hämmästyttävän teknologian autuudet mukanaan, ovat ilmeisiä. Raëlin välittämä viesti onkin malliesimerkki millennialismin alatyypistä, jota voimme kutsua innovatiiviseksi: syntymässä oleva paratiisimainen maailmanjärjestys ei tarkoita paluuta jonkinlaiseen maailman alkutilan puhtauteen (esimerkiksi Eedenin puutarhaan), vaan se on jotain täysin uutta ja ihmeellistä, jollaista maan päällä ei aiemmin ole nähty.

Raëlin apokalyptis-millennialistinen visio ei kuitenkaan perustu pelkästään taivaallisen lastin saapumiselle, vaan Le livre sisältää muutakin tietoa uudesta innovatiivisesta maailmanjärjestyksestä. Eräs välttämätön seuraus totuuden julkituomisesta on ”Kirkon” loppu, ainakin sellaisena kuin se on tähän asti ollut. Tällä Raël tarkoittaa erityisesti katolista kirkkoa, jonka elohim sanovat täyttäneen tehtävänsä sanoman levittäjänä mutta saaneen samalla aikaan paljon pahaa. Kirkko on levittänyt valheita oman auktoriteettinsa pönkittämiseksi ja kasvunsa turvaamiseksi. Raëlille kirkko siis edustaa sitä maailmaa vallassaan pitävää pahuutta, jonka olemassaoloon millennialistiset uskomukset tyypillisesti vastaavat. Vuosien varrella hän ei ole peitellyt inhoaan katolista kirkkoa kohtaan, ja Raëlilaiset ovatkin esimerkiksi järjestäneet kirkonvastaisia marsseja, joihin osallistujia on kutsuttu polttamaan krusifikseja. ”Operaatio Kondomi” (Operation Condom) -nimellä kulkeneessa projektissa taas vaaleanpunainen pakettiauto kiersi Montrealissa jakamassa jopa 10 000 kondomia vastatoimena katolisen koululautakunnan vetolle, joka esti kondomiautomaattien sijoittamisen lukioiden tiloihin. Mediahuomio on ollut taattu, varmasti myös toivottu.

Elohimin ohjeiden mukaan tulee myös koko maailma saattaa yhden hallintojärjestelmän alle. Tämä hallintomalli, jota Raël myöhemmin kuvailee tarkemmin teoksessaan Une autre voie : la géniocratie (1977), on käytössä myös heidän omalla planeetallaan. Muodoltaan se on geniokratia, jossa valtaa pitävät 50 prosenttia keskivertoa älykkäämmät tieteilijät ja taiteilijat. Äänioikeuskin on suotu vain niille yksilöille, joiden älykkyysosamäärä on kymmenen prosenttia keskiarvoa korkeampi. Uuden hallinnon tehtävänä on edistää tieteellistä ja teknologista kehitystä ja näin parantaa ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Ideassa kiteytyy Raëlilainen millennialistinen utopia. Hallintomallin käyttöönotto on merkki ihmiskunnan kehittymisestä riittävän korkealle ja arvokkaalle tasolle. (Ympäröivä yhteiskunta tosin ei ollut erityisen vastaanottavainen elohimin ohjeistamalle hallintomallille — sittemmin Raël on vihamielisen suhtautumisen vuoksi pitkälti hylännyt geniokratiasta saarnaamisen ja painottanut seuraajilleen sanoman levittämisen tärkeyttä.) Kun tuo taso on saavutettu, elohim palaavat Maahan mukanaan kaikki Raëlia edeltäneet 39 profeettaa.

Mutta milloin? Elohimin paluun ajan piti olla käsillä, mutta kuten apokalyptisia visioita elätteleville liikkeille tyypillistä on, profetiat muuttuvat ja luvatut ajankohdat ja suunnitelmat muuttuvat. Silloin joudutaan usein korottamaan panoksia.

Apokalyptisen odotuksen pitkitetty nautinto

7. lokakuuta 1975. Teos Avaruusolennot veivät minut planeetalleen (1975) kuvaa Raël toista, ensimmäisen tapailujatkumon jälkeistä kohtaamistaan saman ulkoavaruuden vieraan kanssa. Tällä kertaa luvassa ei kuitenkaan ole pelkkiä raamatullisia juttutuokioita, vaan hämmästynyt profeetta kyyditään elohimin kotiplaneetalle nauttimaan näiden vieraanvaraisuudesta ja tutustumaan yhteiskunnan toimintaan. Raëlin opas, eloha, jonka hän alun perin tapasi kaksi vuotta aiemmin Maassa, esittäytyy Jahveksi. Raël saa myös tavata 39 aiempaa profeettaa, joukossa esimerkiksi Jeesus, Buddha, Muhammad ja Mooses. Vierailun edetessä hänelle esitellään kloonaamiseen käytettävä laitteisto, jolla elohim näytöksenomaisesti pyöräyttävät Raëlista kloonin ja näin tekevät hänestä samalla kuolemattoman. Illan tullen ohjelmassa on vielä kiihkeää seksiä kuuden naisrobotin kanssa.

Vierailun aikana Raëlin saamat ohjeet tehtävästään tarkentuvat. Jahve kertoo juutalaisten olevan elohimin suoria jälkeläisiä, tulos siitä, ”kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia”, kuten asia Mooseksen ensimmäisessä kirjassa ilmaistaan. Tämän vuoksi elohimin suurlähetystö tulee rakentaa Israelin alueelle, Jerusalemin kaupunkiin. Israelin hallituksen on lahjoitettava maa-alue ja avustettava lähetystön rakentamisessa, tai elohim hylkäävät valitun kansansa samoin kuin he tekivät kaksi tuhatta vuotta sitten, kun juutalaiset edellisen kerran kieltäytyivät tunnustamasta luojiensa lähettämää profeettaa.

Toinen ihmisen keskeinen valmistautumistehtävä tulee olla pyrkimys päästä harmoniaan universumin kanssa. Tämän saavuttamiseksi ihmisen täytyy harjoittaa ”sensuaalista meditaatiota, jonka päämääränä on henkinen avautuminen, aivojen herättäminen olemaan yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Sensuaalisessa meditaatiossa tämä tapahtuu saattamalla ihminen korkeammalle aistillisten nautintojen tasolle, sillä fyysinen kukoistus on portti myös henkiseen avautumiseen ja lopulta ”kosmiseen orgasmiin”. Tärkeintä tässä on sosiaalisista normeista vapautunut seksuaalisuus, josta tuleekin yksi Raëlin keskeisistä kiinnostuksenkohteista liikkeen toiminnassa.

Apokalyptisten liikkeiden olemassaolo on tyypillisesti varovaista tanssia veitsenterällä, tasapainoilua profetioiden ja mahdollisimman pitkän elinkaaren välillä. Apokalyptiset uskomukset ovat liikkeiden jäsenien maailmankuvan kannalta niin kokonaisvaltaisia, että niiden ylläpitäminen muodostuu päämääräksi itsessään. Sekä profetian toteutuminen että sen osoittautuminen vääräksi vetäisi käytännössä pohjan kaikelta siltä, jolle askova on omistanut koko elämänsä. Niinpä liikkeet tyypillisesti muodostavat erilaisia strategioita, joilla ne samaan aikaan pyrkivät pitkittämään lähestyvän mullistuksen synnyttämää euforiaa ja toisaalta selviytymään toteutumattomien ennustusten synnyttämästä kognitiivisesta dissonanssista eli tiedon ja uskomusten välisen ristiriidan aiheuttamasta ahdistuksesta. Klassinen esimerkki tällaisesta strategiasta on apokalypsin uudelleenaikatauluttaminen jonnekin (lähi)tulevaisuuteen: ”Profetia sinänsä ei ollut väärä, me vain laskimme ajankohdan väärin”.

Raëlilaisuus ei ole poikkeus strategioiden kehittelyssä. Liikkeen apokalyptisen toimintadynamiikan kannalta elohimin ohjeistamat keskeiset tehtävät — suurlähetystön rakentaminen ja henkisen avautumisen hekumallinen etsintä — punoutuvat yhteen. Israelin kansa ja hallitus, jotka eivät ole edistyneet edes Hesekielin kirjassa kuvatun Jerusalemin kolmannen temppelin rakentamisessa, eivät ole suuremmin osoittaneet kiinnostusta Raëlilaisen lähetystön pystyttämiseen. Elohim mitä ilmeisimmin ovat aavistelleet valitun kansansa saattavan heittäytyä tällä tavoin itsepäiseksi, sillä heidän ohjeistukseensa on sisällytetty myös maininta siitä, miten Raëlin tällaisessa tilanteessa tulee toimia. Juutalaisten nihkeän suhtautumisen jälkeen Raëlilaiset ovatkin tarjonneet myös muille valtioille mahdollisuutta saada taivaallisten luojaolentojen suurlähetystö maaperälleen ja päästä samalla näiden suosioon, mutta toistaiseksi kiinnostuneita tahoja ei ole ilmaantunut. Millennialistisen utopian toteutumisen kannalta tämä on ongelmallista.

Raëlilaisen käsityksen mukaan elämme monitasoisessa todellisuudessa. Atomit, tuntemamme mikrokosmoksen rakenneosaset, sisältävät toisia universumeja, kun taas oma universumimme on osa suurempaa universumien kehää. Tässä ajatuksessa Raëlilaisuus tulee poikkeuksellisen lähelle esoteerisesta perinteestä ammentavia ufouskontoja, joihin profeetta on muuten pyrkinyt tekemään eroa.

Todellisuuden luonteen ymmärtäminen, ”harmonia universumin kanssa”, tapahtuu tavoittelemalla mahdollisimman suurta nautinnon tasoa, erityisesti seksuaalisuuden kautta. Liike järjestääkin esimerkiksi erityisiä ”heräämisseminaareja”, joissa osallistujat pyrkivät vapautumaan syyllisyydestä ja muista aistillisuutta rajoittavista tekijöistä. Tällaiseen toimintaan keskittymisellä on (mahdollisten muiden tehtävien ohella) tärkeä tehtävä apokalypsin viivästyessä. Kun elohim antavat odottaa saapumistaan, vapaamieliset seksikokeilut kosmoksen perimmäisen luonteen ymmärtämiseksi tarjoavat oivallisen varaventtiilin odotuksen kasvattamien paineiden tasaamiseksi.

Raël itse vaikuttaisikin olleen alusta pitäen erityisen motivoitunut huolehtimaan siitä, että perinteisistä normeista vapaa parinmuodostus toteutuu hänen liikkeessään. Hänen mukaansa tällainen vapaa seksuaalisuus mukailee elohimin yhteiskunnan käytänteitä. Avaruusolentojen ohjeet ovat tältä osin yksiselitteiset: jos koet toisen ihmisen viehättäväksi ja tunne on molemminpuolinen, nauttikaa toisistanne kaikin mahdollisin tavoin mutta jos huomaat kiinnostuksesi alkavan hiipua, teidän on parempi lähteä eri teille ennen kuin suhteenne muuttuu helvetiksi.

Profeetta itse nauttii seuraajiensa varauksetonta ihailua, mikä näkyy hänen tavassaan esiintyä yleisölleen. Osa liikkeen kantavaa voimaa lieneekin hänen ympärillään leijuva seksuaalisen mystiikan verho, joka on omiaan vetämään puoleensa erityisesti liikkeen naisjäseniä. Vuonna 1985 profeetta ilmoitti illallispöydässä vaimolleen kahden lapsensa läsnä ollessa, että he eivät merkinneet hänelle mitään, sillä siitä lähtien vain liikkeellä olisi merkitystä. Raël ei ole salaillut arvostustaan kauneutta kohtaan, ja tiettävästi tie profeetallisten lakanoiden väliin on ollut avoinna erityisesti liikkeen nuorille naisille. Todettakoon kuitenkin, että Raëlia on luonnehdittu myös ”sarjayksiavioiseksi”, niin paljon kuin hänen toimintansa herättääkin stereotyyppisiä mielikuvia hyväksikäyttävästä lahkojohtajasta.

Puoliksi jumalten poika itsekin

Vuosi 1979. Raël julkaisee Elohimin viestiä välittävän kirjatrilogian kolmannen osan Accueillir les extra-terrestres, ”Tervetuloa vieraat avaruudesta” Siinä hän ensin tekee selvennyksiä joihinkin aiempien kirjojen väitettyihin ristiriitaisuuksiin, mutta varsinainen uutispommi kuitenkin seuraa hänen raportoidessaan lukijoilleen keskustelusta, jonka hän kävi Jahven kanssa jo kolme vuotta aiemmin vieraillessaan elohimin kotiplaneetalla. Suuren liikutuksen vallassa eloha paljasti tuolloin, että Jeesuksen ja Muhammadin tavoin myös Raël on ”jumalien pojan ja ihmisen tyttären” lapsi. Jeesuksen äidin tavoin Raëlinkin äiti siirrettiin avaruusalukseen, siitettiin ja palautettiin muisti pyyhittynä Maahan profeetanalku vatsassaan. Vaikka näiden kahden profeetan äitejä on maan päällä erottanut kaksi vuosituhatta, siittäjä on kuitenkin molemmissa tapauksissa ollut sama. Raëlin isä on Jahve itse, joten Jeesus on Raëlin velipuoli. Veljeskatraaseen kuuluvat myös esimerkiksi Buddha ja Mooseskin.

Profeetan avaruusmatkasta paljastuu myös muuta lisätietoa. Elohimin planeetalla Raël joutui suuren valinnan eteen. Jahve poliittisine puolueineen oli alusta pitäen uskonut ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä ja kykenevän välttämään nopeasti kehittyvän teknologian virittämän joukkotuhon ansan. Saatana omine puolueineen sen sijaan oli katsonut epäonnistuneen lajimme edustavan vain pahuutta ja olevan tuomittu pyyhkimään itsensä maan pinnalta. Vierailun aikana Saatana koettelikin profeettaamme. Luvaten rahaa ja valtaa hän yritti houkutella Raëlia edistämään tapahtumia, jotka johtaisivat ihmislajin tuhoon. Pitäen päänsä kylmänä kiusausten edessä Raël kuitenkin torjui tarjouksen ja osoitti näin sekä Jahvelle että Saatanalle ihmisen olevan elohimin luottamuksen arvoinen. Ihmiskunta saisi elää ja valita oman polkunsa.

Uudet käänteet havainnollistavat osuvasti, miten Raëlilaisuus jo ensimmäisinä vuosinaan kehittyy johdonmukaisesti. Asetelma on millennialistiselle maailmankuvalle ominaisella tavalla mustavalkoisen dualistinen. Millennialistien tavoitteena on hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden maailma, maanpäällinen paratiisi. Maailma nykytilassaan nähdään taistelukenttänä, jolla hyvä ja paha kamppailevat jatkuvasti vallasta. Ja kuten kiinnostavaan narratiiviin kuuluu, jossain vaiheessa kertomusta pahuuden voimat ovat niskan päällä. Raëlilaisuus ei tässäkään ole poikkeus millennialismin kentällä. Vaikka Saatana ei liikkeen mytologiassa edusta pahuutta vaan on pikemminkin vain pessimistinen skeptikko, hyvän ja pahan asetelma on kuitenkin olemassa: molemmat vaihtoehdot elävät ihmisessä itsessään. Jo Le livren sivuilla elohim viestittävät ihmislajin käyvän ikään kuin omaa sisäistä kamppailuaan, jonka lopputulos määrittää kohtalomme tästä ikuisuuteen. Käytämmekö tieteellisen ymmärryksemme suomat mahdollisuudet hyvyyden, yltäkylläisyyden, nautinnon ja ikuisen elämän tavoittelemiseen vai räjäytämmekö itsemme sienipilvenä taivaalle?

Ihmiskunnan valonpilkahdusta edustaa Raël itse. Profeetoista viimeinen seisoo hyvyyden eturintamassa kamppailtaessa pahaa vastaan. Raamatulliset elementit nousevat jälleen esiin, kun Saatana kiusaa profeettaamme kuin Jeesusta erämaassa. Mutta kuten velipuolensakin, Raël kykenee tekemään sellaisia valintoja, että elohim toteavat ihmisen luottamuksensa arvoiseksi ja palaavat luomustensa pariin taivaallisen lastinsa kanssa.

Liikkeen elinvoimaisuuden kannalta uusien, entistäkin suurellisempien väitteiden ilmestyminen on ymmärrettävää ja sopii hyvin kokonaiskuvaan. Tultaessa 1990-luvun puoliväliin yli kaksikymmentä vuotta ensimmäisen kohtaamisen jälkeen elohim eivät olleet vieläkään palanneet luomustensa pariin. Jo tässä vaiheessa aika oli apokalyptisen liikkeen elinkaareksi pitkä. Maailmanjärjestyksen mullistavan käänteen aktiivinen odottelu ja toiveiden elättely vuosikymmenien ajan ei ole mutkatonta. Liikkeen pitäminen elävänä vuodesta toiseen vaatii erityisiä toimenpiteitä. Yksi johdonmukainen kehityssuunta on ollut Raëlin henkilökohtaisen profeettabrändin määrätietoinen paisuminen. 1990-luvun lopulla tämä kehitys jatkui, kun elinvoimainen viisikymppinen palasi kilpa-auton rattiin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tempauksen seurauksena Raël ansaitsi paitsi muutaman kunnioitettavan sijoituksen GT-osakilpailuissa myös uuden tittelin ”viimeinen ja nopein profeetta”. Muillakin osa-alueilla suunta oli edelleen nousujohteinen. Peruutusvaihdetta ei ole, vaan Raël haluaa seuraajiensa pitävän tiukasti kiinni, kun hänen apokalyptinen kilpa-autonsa kiihdyttää vauhtia entisestään.

Enkeleitä ja klooneja

13. joulukuuta 1997. Elohim ottavat jälleen kerran yhteyttä Raëliin antaakseen taas tärkeitä lisäohjeita. Henkilökohtaiset tapaamiset ovat kuitenkin saaneet jäädä, ja viesti välittyy profeetalle kuten on tapahtunut jo aikaisemminkin — telepaattisesti, puhuvina ääninä. Elohim julistavat, että vaikka aika ei vielä olekaan tullut, ”Suuren Paluun aika on lähellä”, niin lähellä, että aina meditoidessaan Raëlilaisten on mahdollista tuntea heidän läsnäolonsa. Viestin saadessaan Raël näpyttelee sen paperille siinä muodossa kuin elohim ovat hänelle puhuneet.

Keskeisin osa telepaattista sanomaa kuitenkin saatetaan liikkeen jäsenten tietoon vasta seuraavan vuoden heinäkuussa Quebecin Valcourtissa järjestettävällä kesäleirillä. Raëlilaiset saavat luettavakseen elohimin käskyn perustaa liikkeen sisälle ”Raëlin enkelien sisarkunta” (The Order of Raël’s Angels). Elohim muistuttavat jälleen, että heidän paluunsa aika on käsillä, ja siksi Maan asukkaiden tulee ryhtyä tekemään tarvittavia valmisteluja. Taivaalliset luojat aikovat saapua seurassaan lukuisia robotteja. He eivät tarvitse ihmisiä palvelemaan itseään vaan haluavat kohdata luomuksensa vertaisinaan. Kuitenkin he tahtovat tarjota joukolle ihmisnaisia ainutkertaisen mahdollisuuden tehdä unelmistaan totta. Raëlin enkelien sisarkunnan tarkoituksena on luoda harjoitusohjelma, joka valmistaa sisarkuntaan liittyneitä toimimaan vierailuemäntinä elohimille. He ovat ainoat, joilla tulee olemaan pääsy suurlähetystöön, ja toimenkuvaan kuuluu toimiminen paitsi muukalaisten ja ihmisten yhteyshenkilöinä myös vieraiden seuralaisina ja seksikumppaneina. Elohim rakastavat kättensä työn tuloksia niin, että tällainen palvelualttius näiden taholta tuottaisi heille suurta iloa, ja erityisesti he nauttivat mahdollisimman kauniiden naisten seurasta. Kuitenkin sillä välin, kun ihmiskunta saa vielä hetken odotella vieraitaan avaruudesta, sisarkunnan tehtävänä on pitää ”rakastettu profeetta” tyytyväisenä, sillä hänessä elohim tavallaan jo ovat saapuneet.

Raëlin enkelien sisarkuntaan kuului vuosituhannen alussa kansainvälisesti lähemmäs 400 enkeliä. Sisarkunta jakautuu hieman toisistaan eroavien toimenkuvien mukaan kolmeen luokkaan (valkoinen, kultainen, vaaleanpunainen), jotka edelleen on jaettu kuuteen tasoon enkelien arvoasteikossa. Vaaleanpunaiset enkelit on varattu yksinomaan Raëlin iloksi ja nautinnoksi. Elohimin tarkoitusperistä tällaisten käskyjen antamiselle voidaan esittää erilaisia arvauksia, mutta ympäröimällä itsensä kauniilla naisilla Raël ainakin voimistaa omaa seksuaalista mystiikkaansa. Sosiologisesta näkökulmasta olisi mahdollista vakavamminkin teoretisoida, mikä merkitys tällaisella sisarkunnalla mahdollisesti on Raëlilaisen liikkeen toimintakyvylle. Apokalyptisen millennialismin perspektiivistä enkelien funktio kuitenkin näyttää selvältä, sillä sisarkunta auttaa Raëlia jatkamaan tasapainoilua elohimin paluun läheisyyden ja pitkittymisen välillä. Enkelien olemassaolo vahvistaa liikkeen millennialistista visiota heijastelemalla omalla hedonistisella tavallaan Raëlilaista utopiaa, jossa kuolemattomat luojat voivat keskittyä nauttimaan ruumiillisista iloista (yhteydestä universumin kanssa) teknologian hoitaessa kaikki muut elämään kuuluvat tehtävät.

Sisarkunnan perustaminen myös muutti liikkeen sisällä sukupuolten välistä roolitusta, joka siihen asti oli perustunut eräänlaiselle yhtenäisyyden ajatukselle. Yhtäkkiä naisille annettiin keskeinen asema millennialistisen vision toteuttamisessa. Tämä käänne auttoi Raëlia voimistamaan uskoa elohimin saapumisen läheisyyteen, joka oli jo aiemmin aikataulutettu vasta vuoden 2035 tienoille. Jos näin radikaaleja valmisteluja tehtiin jo nyt, ehkä ihmisen ei tarvitsisi odottaa niin kauan? Kyynisemmin taas voisi ajatella enkelien toimivan savuverhona profetioiden epäonnistumiselle. Raël on huolehtinut siitä, että elohimin paluun ajankohtaa koskevista profetioista ei jää kirjallisia dokumentteja, vaan nämä tiedot liikkuvat liikkeen sisällä suullisena kerrontana. Enkelien sisarkunta tuo liikkeeseen seksuaalista värinää, joka on omiaan ohjaamaan huomion pois kiusallisista viivästymisistä.

Seksikkäät enkelit eivät kuitenkaan ole olleet ainoa tapa, jolla Raël on pitänyt liikettään eloisana. Itse asiassa jo 2000-luvun alussa, melko pian perustamisen jälkeen, sisarkunta oli jäänyt liikkeen näkyvässä toiminnassa enemmän taustalle. Syynä lienee ainakin osittain toisen millennialistisen elementin voimistuminen 1990-luvun lopulta alkaen. Vuoden 1997 alussa joukko tiedemiehiä Skotlannissa ilmoitti onnistuneensa ensimmäistä kertaa kloonaamaan aikuissolusta elävän nisäkkään — lampaan, jonka maailma tuli tuntemaan Dollyna. Se loi jälleen uusia mahdollisuuksia jatkaa taiturointia tuskastuttavan pitkän odotuksen ja elohimin paluun läheisyyden välillä.

Jo vuonna 1973 kahlatessaan Jahven kanssa tämän avaruusaluksessa Raamattua läpi sivu toisensa jälkeen Raël oli saanut kuulla, että tiede ja erityisesti geeniteknologia ovat avainasemassa ihmisen kohtalon määräytymisessä. Kyse ei ole mistään vähemmästä kuin avaimesta ikuiseen elämään. Siinä missä vanhat maailmanuskonnot ovat pitäneet yllä käsitystä sielusta, joka elää ikuisesti ruumiista riippumattomana, Raëlin mukaan kuolemattomuus voidaan saavuttaa kloonaamalla parhaassa iässä oleva ja geneettisesti paranneltu ruumis kuolemaa tekevän tilalle. Tämä uusi ruumis toimii astiana, johon siirretään kuolevan ihmisen persoona kaikkine tietoineen ja muistoineen. Tieteellisessä kehityksessä ihmistä 25 000 vuotta edellä olevat elohim ovat tarvittavan teknologian kehittäneet jo kauan sitten, mutta nyt myös ihminen jo kolkuttelee ikuisuuden portteja.

Maaliskuu 1997. Kuukausi sen jälkeen, kun Skotlannista on kuultu ilmoitus Dolly-lampaan syntymästä, Raël pitää tiedotustilaisuuden Las Vegasissa kertoakseen perustamastaan uudesta yrityksestä Valiant Venturesta, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Clonaid. Raëlin mukaan yrityksen tavoitteena on kehittää kloonausteknologiaa voidakseen tarjota esimerkiksi hedelmättömyydestä kärsiville ja homopareille turvallisen ratkaisun lapsettomuuden ongelmaan. Myös Clonaidin nettisivuille ilmestyy tietoja muista yrityksen tarjoamista palveluista. Näitä ovat esimerkiksi Insuraclone, kloonaamiskelpoisten solujen säilytyspalvelu ostajan lapsen kuoleman varalle, sekä samanhenkinen palvelu Clonapet varakkaille lemmikinomistajille. Lehdistötilaisuus nostaa pintaan jo 1980-luvun lopulta kuplineen keskustelun kloonaamisen turvallisuudesta, ja erityisesti uskonnolliset tahot pahoittavat mielensä.

Clonaidin johtajaksi Raël nostaa Brigitte Boisselierin, joka alkujaan on ranskalainen katolisen perheen tytär ja kaksinkertainen kemian tohtori sekä kääntynyt Raëlilaiseksi viisi vuotta aiemmin. Kun sidokset Clonaidiin tulevat julkisuuteen, Boisselierin toinen työnantaja, ranskalainen teollisuuskaasuyhtiö, irtisanoo hänet tutkimuskemistin tehtävästä. Boisselier alkaa aktiivisesti kiertää Pohjois-Amerikassa luennoimassa ihmiskloonaamisen hyödyistä. Puheissa kuullaan vihjauksia ja väitteitä Clonaidin salaisista laboratorioista Yhdysvaltojen ulkopuolella ja lahjoitusvaroin toimivasta kuusihenkisestä tutkimustiimistä.

Syyskuussa 2000 Raël ja Boisselier pitivät Montrealin Maritime Plaza Hotelissa lehdistötilaisuuden seurassaan viisi nuoremmanpuoleista kaunista naista. Tähän asti Clonaid on toiminut vain DNA-näytteitä säilövänä konsulttiyrityksenä, mutta nyt profeetta julistaa yrityksen pystyvän aloittamaan kloonaamisen. Ensimmäisen kokeen asiakkaat ovat nimettömänä pysyttelevä pariskunta, jonka kymmenkuukautinen lapsi on kuollut amerikkalaisessa sairaalassa. Pöydän taakse Raëlin ja Boisselierin ympärille asettuneet naiset ovat viisi viidestäkymmenestä sijaissynnyttäjästä, jotka ovat lupautuneet osallistumaan kokeeseen. Raël esittää toiveensa, että lapsi syntyisi jouluksi 2001, sillä se symboloisi uuden vuosisadan ja teknologian arvostuksen alkua. Lopulta kuitenkin nimettömänä pysytellyt amerikkalainen pariskunta tulee julkisuuteen ja sopimus Clonaidin kanssa purkautuu skandaalinkäryisesti, kun tutkivan journalismin valossa alkaa näyttää siltä, että yrityksen laboratoriossa ei todellisuudessa ole tehty mitään ihmisen kloonaamiseen liittyvää.

Vuosituhannen alussa ensimmäisen ihmiskloonin luomisen kunniasta näyttää muodostuvan tiukka kilpailu. Mediassa liikkuu väitteitä kiinalaisista ja venäläisistä kloonaustiimeistä. Clonaidissa ollaan kuitenkin tilanteen tasalla. Joulukuun 27. päivänä 2002 Boisselier pitää Floridassa Oscar-gaalan kiitospuhetta muistuttavan lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoittaa ensimmäisen kloonatun ihmislapsen, ”Baby Even” syntyneen edellisenä päivänä.

”Tiede on uskontomme” on ollut Raëlilaisuuden keskeinen teema aina sen alusta vuodesta 1973 lähtien. Tieteellinen edistys on myös ollut liikkeen millennialistisessa narratiivissa keskeisin tekijä, joka saattelee ihmisen tästä epäonnen maailmasta taivaaseen maan päällä.

Kaikki tieto Baby Even syntymästä viittaa siihen, että kyse oli huijauksesta. Epäselväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Raël tiesi Clonaidin toiminnasta. Kysyttäessä aiheesta hän on haastatteluissa sanonut olevansa täysin pimennossa siitä, mitä yrityksessä tapahtui sen jälkeen, kun Boisselier oli ottanut ohjat. Mediamylläkkä aiheen ympärillä kuitenkin oli valtaisa — vaikka vastaanotto oli lähinnä kauhistunut ja skeptinen — ja sikäli Baby Even tarinan voidaan varmasti katsoa olevan menestys. Raël näyttäisi vuosien varrella harjaantuneen taitavaksi ohjailemaan mediaa. Yksi mahdollisuus onkin, että koko Clonaid-episodin tarkoitus oli maksimoida Raëlilaisen liikkeen medianäkyvyys. Siinä ainakin onnistuttiin, tarkoituksella tai vahingossa.

Menestyksekkään ufokultin resepti

Miksi Raëlilaisuus on onnistunut kasvamaan poikkeuksellisen suureksi ufokultiksi? Yksi tärkeä syy on varmasti profeetta itse. Kuten millennialistisissa liikkeissä monesti, karismaattisena johtajana Raël pystyy keräämään suuria seuraajajoukkoja maanläheisen rocktähden imagonsa taakse. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on häneen liittyvä seksuaalinen mystiikka, joka on ollut johdonmukainen osa Raëlilaisuuden narratiivia aina sen alkumetreiltä lähtien. Seksuaalisuus kantaa liikettä monella tapaa. Voikin olla, että Raëlin saarnaama seksuaalinen vapautuneisuus puhuttelee esimerkiksi sellaisia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, jotka eivät ole onnistuneet löytämään itselleen uskonnollista kotia perinteisempien uskonnollisten liikkeiden piiristä.

Myös Raëlilaisuuden muodostama opillinen kokonaisuus on todennäköisesti yksi liikkeen menestyksen avaintekijä. Tapa, jolla se omii käyttöönsä vanhojen uskontoperinteiden keskeisimpiä opinkappaleita, on takuuvarma keino saada suuret ihmisjoukot suhtautumaan liikkeeseen pilkallisesti, inhoten tai vihamielisesti. Kuitenkin kymmenet tuhannet raelilaiset ovat eri mieltä. Mahdollisesti juuri lainat maailmanuskontojen mytologioista tarjoavat riittävästi tutulta tuntuvaa tarttumapintaa yhdisteltäväksi kertomukseen avaruuden tiedesuuntautuneista luojaolennoista.

Edellä Raëlilaisuutta on lähestytty ensisijaisesti apokalyptis-millennialistisena liikkeenä. Kiinnostavaa on se, miten onnistuneesti liike on hallinnut elinkaarensa pitkittämisen horisontissa siintävän ja sieltä säännöllisesti karkaavan apokalypsin edellä. Vaikuttaisi siltä, että Raël on onnistunut löytämään toimivia strategioita profetioiden viivästymisen käsittelyyn liikkeessä. Kuvioon kuuluvat olennaisesti yhä mahtipontisemmaksi kokonaisuudeksi kumuloituvat kertomukset profeetan alkuperästä ja elohimin antamista tehtävistä.

Millennialistisia liikkeitä löytyy sekä uskonnollisista että sekulaareista konteksteista ympäri maailmaa. Tämä antaakin syyn uskoa, että ajatuksessa ”maanpäällisestä pelastuksesta” on jotain ihmisluonnolle mielekästä. Niinpä Raëlilaisen liikkeen millennialistinen luonne yhdistettynä sen tiettyihin opillisiin yksityiskohtiin voi vaikuttaa myönteisesti sen osakkeisiin uusien uskonnollisten liikkeiden markkinoilla. Sopivalla houkuttimella varustetut millennialistiset ideat voivat saada kokonaisia kansakuntia liikkeelle. Raëlin koukku (tai ainakin yksi niistä) epäilemättä on tiede. Se tekee Raëlilaisuudesta uskonnollisen liikkeen, joka elää tätä päivää ja itse asiassa yhä enemmän myös huomista. Tieteelliset saavutukset ja erityisesti geeniteknologian kehitys ovat vettä Raëlin myllyssä. Jokainen pienikin edistysaskel näet on merkki siitä, että elohimin paluu on taas hiukan lähempänä.

I don't think it helps that we've both been dipping into other fandoms that aren't what we first met through.

How's life? How're you doing?

Rael, dear hello! hi!

(well it did reach me indeed, and it's so sweet to hear you were thinking about me when you did? ;u;)

seeing you in my notifications on or on the dash always gives me a fuzzy nice feeling because it's like !!! yes that's my friend !! makes me feel a bit like an over excited dog I guess

and life has indeed! not sharing fandoms does make conversation a bit slower and difficult when you don't want to dox yourself too much on the internet I guess lmao

i've been good! life's been kind of slow? im saving for moving out while simultaneously paying off a car (second hand) so im not really able to save as much as i would be comfortable with for the moving out, financially speaking, but the plan is also applying to a masters next year and then start in January 2028! still kind of without a mid or long term plan for my life but we're moving forward, the lack of awareness to where is heavy sometimes tho

࿔˚⋆🌪️⛈️ Storm's Harbinger 🌊🌪️⋆˚࿔