Wait i remember @neuzzz!, he was the person who will make the griefer in dress draw right?, and if i'm not bad... @tacosannn is the one who niko call horny/freaky right????
Yeah, they are my irl friends!, neuzzz go with me to school lmao

seen from Ireland
seen from China

seen from Germany

seen from United States
seen from China

seen from United States
seen from Malaysia

seen from Finland
seen from United States
seen from Germany
seen from United States
seen from China
seen from United Kingdom
seen from Uzbekistan
seen from China
seen from Iraq
seen from Saudi Arabia
seen from Malaysia

seen from Czechia
seen from India
Wait i remember @neuzzz!, he was the person who will make the griefer in dress draw right?, and if i'm not bad... @tacosannn is the one who niko call horny/freaky right????
Yeah, they are my irl friends!, neuzzz go with me to school lmao

Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
Free to watch âą No registration required âą HD streaming
So we're camping atm and visited a place called Peak Wildlife Park and the fact that that abbreviates to PWP amused me no end
đđđđđđđđđđ
Love is Magic, and Magic is Love
Chapter 11: Dancing and Desperation
Out now!
Okay look itâs a self-indulgent smuff chapter, Iâm past the point of being ashamed now...
Enjoy, and thanks for reading. x
--
AO3 | kofi
Not sure you are ready for my drank posting, the last time Iâve been on tumblr drunk I birthed the cursed speculations, so

Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
Free to watch âą No registration required âą HD streaming
Tuntematon risteily pt.9
Genre: Seikkailu, huumori, draama ja jotain siltÀ vÀliltÀ.
Disclaimer: Kaikki kunnia hahmoista VĂ€inö Linnalle, joka varmaan kÀÀntyisi haudassaan, kun tietĂ€isi mitĂ€ hĂ€nen hahmoillaan tehdÀÀn netissĂ€ nykyÀÀn. En saa tĂ€stĂ€ rahaa, enkĂ€ mitÀÀn muutakaan kuin hyvÀÀ mieltĂ€ toivottavasti muillekin kuin itselleni.    Â
Hahmot/Paritukset: Kookoon miehiÀ. Parituksia alkaa hahmottua, kun reissu etenee ja vÀlit lÀmpenevÀt.
Varoitukset: Paljon kiroilua, krapulaa (myös moraalista) sekÀ pientÀ angstia.
Juoni: Entisen konekivÀÀrikomppaniaksikin kutsutun luokan porukka kootaan kasaan ja lÀhdetÀÀn nauttimaan pidennetystÀ viikonlopusta Tukholman risteilylle. YhdeksÀnnessÀ osassa herÀtÀÀn krapulassa ja koetaan pieniÀ haasteita matkan jatkumisen suhteen.
Tuntematon risteily osa 9: Henrik Copperfield
Kariluoto siirsi jÀhmeÀn kÀsivarren varovasti sivuun, mikÀ oli painanut nenÀÀ kasaan ikÀvÀsti. SelkÀ ja niska olivat jumissa ja koko kroppaan sattui julmetusti. SiitÀ huolimatta hÀn pÀÀtti nousta istumaan. Se osoittautui surkeaksi pÀÀtökseksi, sillÀ samassa vihlova pÀÀnsÀrky tuntui lÀvistÀvÀn koko aivokuoren. Krapulaan voi kuolla tai siltÀ se ainakin nyt tuntui. NÀin kokonaisvaltainen paha olo oli ollut viimeksi vinoon kasvaneen viisaudenhampaan haastavan poisto-operaation jÀlkeen. Ainoa ero oli se, ettÀ tÀllÀ kertaa naama ei ollut turta. Turpaan ei siis ainakaan oltu saatu. Jotain positiivista sentÀÀn.
Aivan tuota pikaa, ehkÀ johtuen kivusta tai liian nopeasta noususta, hÀnen oli pakko rynnÀtÀ vessaan ennÀtysvauhtia parilla harppauksella. SisÀelimet huusivat hoosiannaa ja poltteleva myrkky oli saatava ulos elimistöstÀ sillÀ sekunnilla. Onnekseen oksennus ehti sentÀÀn vessanpyttyyn saakka, sillÀ vapisevassa olotilassa lattian luuttuaminenkin olisi tuntunut liian suurelta fyysiseltÀ suoritteelta. HÀn tutkaili juuri sisÀltÀÀn tullutta tavaraa, joka oli kauhuksi kirkkaan sinistÀ. MitÀ ihmettÀ? Hetken aprikoituaan hÀn muisti, ettÀ oli juonut outoa vÀrikÀstÀ viinaa melko monta shottilasillista yön aikana. YhdestÀ asiasta hÀn oli nyt tÀysin varma: vÀkeviin ei enÀÀ tÀllÀ reissulla koskettaisi, varsinkaan Rahikaisen tarjoamina.
Kariluoto huljutteli naamaansa jÀÀkylmÀllÀ vedellÀ. Vaikka heikotti, oksentaminen oli sentÀÀn tehnyt olosta jotenkuten kohtalaista ja ajatukset lÀhtivÀt kÀyntiin takellellen. HÀn vilkaisi itseÀÀn peilistÀ: silmÀt olivat verestÀvÀn punaiset ja naama kalpeampi kuin laivan lakanat. SiinÀ tuijotellessaan ankeaa peilikuvaansa hÀn alkoi jÀsennellÀ illan ja yön tapahtumia. Karaokebaarista hÀn muisti kaiken, sillÀ eihÀn siellÀ oltu kuin korkeintaan mukavassa nousuhumalassa. HÀn oli laulanut ja oli ollut hauskaa. SiitÀ he olivat sitten ilmeisesti Rahikaisen ideasta siirtyneet Koskelan hyttiin.
Koskela.
SydÀn hypÀhti pari ylimÀÀrÀistÀ kierrosta, kun tuon tutun miehen nimi piirtyi hÀnen mieleensÀ. Pienin askelin palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja hÀn muisti Hietasen vitsit, sekÀ Lammion suudelman, joka oli saanut Rahikaisen vaivaantuneeksi.
Suudelma.
Tuostakin sanasta tuli jotenkin kutkutteleva olo.
Pohdiskellessa kÀsi hieroi samalla jo hetken hÀirinnyttÀ kipeÀÀ kohtaa reidessÀ. HÀn raotti housujaan ja nÀki siinÀ hieman turvoksissa olevan tummuneen kohdan. Muistoja alkoi tulla mieleen yhÀ vain enemmÀn. Hitaasti hÀn kohotti pÀÀnsÀ kauhusta vielÀkin kalpeampana ja tuijotti suoraan punaisiin silmiinsÀ peilin kautta. Voi helvetti.
Aivot esittelivÀt yön intensiiviset tapahtumat kuin elokuvatrailerin konsanaan. HÀn nÀki itsensÀ tekemÀssÀ kÀrrynpyörÀÀ eroottisen tanssinsa loppuhuipennuksena ja muisti kolauttaneensa jalkansa johonkin. TÀmÀn jÀlkeen hÀn oli sumuisissa olotiloissa istunut Koskelan syliin. Miksei kukaan ollut silloin sanonut mitÀÀn? Sitten oli tapahtunut jotain outoa, jonka seurauksena hÀn oli suudellut toista miestÀ ahnaasti aivan kuin siinÀ ei olisi ollut mitÀÀn epÀtavallista. EikÀ vain kerran, sillÀ he olivat olleet siinÀ melko hyvÀn tovin ja olipa kielikin tainnut kÀvÀistÀ suutelun kohteen suussa. Kliimaksina oli vielÀ pÀÀssyt ulos jokin haparoiva rakkaudentunnustuskin Koskelalle. Voi vitun vittu.
Hengitys salpautui lisÀÀ jokaisen muiston kohdalla. MissÀÀn vÀlissÀ ei Koskela ollut ainakaan vastustellut yhteistÀ aktiviteettia ja lopulta he olivatkin nukkuneet lusikassa hÀdin tuskin 80cm leveÀssÀ punkassa, sillÀ Kariluoto oli hukannut yön tiimellyksessÀ avainkorttinsa. Ei siis ihme, ettÀ paikat olivat vÀhÀn kipeinÀ. Luojan tÀhden he sentÀÀn olivat sammuneet heti, sillÀ Kariluoto ei uskaltanut edes ajatella, mitÀ olisi vielÀ voinut tapahtua siitÀ eteenpÀin. HÀn oli menettÀnyt kaiken itsehillintÀnsÀ. Se ei saisi toistua missÀÀn nimessÀ enÀÀ.
Kariluoto vilkaisi kelloaan: se oli 6:30. EnemmÀnkin liskodiskoa muistuttanut nukkuminen ei ollut ehtinyt kestÀÀ kolmeakaan tuntia ja virallinen herÀtys olisi jo puolen tunnin pÀÀstÀ. Raitis ilma voisi olla mainio idea juuri nyt ja sen jÀlkeen voisi lukittautua omaan hyttiin piiloon Koskelalta.
Toisaalla Riitaoja oli herĂ€nnyt jo aikaisin lukemaan. HĂ€nen oli ollut pakko siirtyĂ€ lattialle kesken unien, sillĂ€ Lehto oli vallannut koko pienen laivapunkan itselleen. EipĂ€ se kyllĂ€ haitannut, sillĂ€ pÀÀasia oli, ettĂ€ oli saanut viettÀÀ yön KeninsĂ€ vieressĂ€. Nyt saisi hetken vielĂ€ rauhassa kikatella Ă€lyvapaille fanifiktioille muun hyttivĂ€en kuorsatessa sikeĂ€sti. Menossa oli âMy Bloody Ventureâ-niminen tarina, jossa Twilightin hahmot lĂ€htevĂ€t yhdessĂ€ roadtripille ja koko homma pÀÀttyy hĂ€iriintyneeseen kolmiodraamaan ihmisen, vampyyrin ja ihmissuden vĂ€lillĂ€. Se toi jollain oudolla tavalla mieleen tĂ€mĂ€n heidĂ€n ekskursionsa.
Saavuttuaan yöllÀ takaisin hyttiin Riitaoja oli ollut kovin poissa tolaltaan ja Lehto ei ollut löytÀnyt oikeita sanoja, vaikka oli kovasti yrittÀnyt pohtia ratkaisua tilanteeseen. TÀmÀ olikin pÀÀttÀnyt yrittÀÀ helpottaa toisen oloa omalla tavallaan. Alun pienestÀ silittelystÀ ja kaulailuista he olivat siirtyneet pikkuhiljaa tosipuuhiin. Rauhallisen lempeÀ seksi minikokoisessa punkassa oli ollut juuri sitÀ, mitÀ Riitaoja oli tarvinnut rauhoittuakseen. Lopuksi he olivat yhdessÀ hihitellen kÀyneet mahdollisimman hiljaa suihkussa ja kÀÀriytyneet toisiinsa.
Pariskunta paloi halusta puhua toistensa kanssa asiat halki, mutta viime yö ei ollut sopiva hetki vielĂ€ siihen. Lehto oli vaatinut ehdottomasti, ettĂ€ molempien tulisi olla selvinpĂ€in. Riitaoja oli varma, ettĂ€ kohta olisi oikea aika ottaa seuraava askel ja jollain tasolla virallistaa suhde. HĂ€n ei tosin vain tiennyt, missĂ€ ja miten ottaisi asian puheeksi. EiköhĂ€n sopiva hetki tulisi viikonlopun aikana vielĂ€ vastaan. Â
YhtÀkkiÀ hÀnen pohdintansa keskeytti ovelta kuuluva vieno koputus. Kuka tÀhÀn aikaan oikein kaipasi tÀnne? Hetken epÀröityÀÀn Riitaoja hiippaili avaamaan oven. Toivottavasti koputtaja ei onnistuisi herÀttÀmÀÀn hytin muuta vÀkeÀ.
âHuomentaâ, Kariluoto sanoi vaisusti ovenraosta.
âNo h-huomenta vaan.â Riitaoja ei tiennyt, kuinka reagoisi, sillĂ€ toinen nĂ€ytti siltĂ€ kuin olisi jÀÀnyt panssarivaunun alle. TĂ€mĂ€ jĂ€ikin katselemaan ovella seisovaa etĂ€isesti Kariluotoa muistuttavaa kummitusta silmĂ€t sepposen selĂ€llÀÀn.
Toinen mies rykĂ€isi kiusallisen tarkastelun jatkuttua liian pitkÀÀn. âTuota, olisiko mahdollista pÀÀstĂ€ sisĂ€lle, minulla on tavarat tÀÀllĂ€ vielĂ€.â
âNo juu, totta kai, anteeksi vaan!â Niin tosiaan, nyt vasta Riitaoja tajusi, ettĂ€ Kariluotohan oli alun perin ollut heidĂ€n hytissÀÀn. MitĂ€ oli oikein tapahtunut ja missĂ€ tĂ€mĂ€ oli viime yön viettĂ€nyt? Nyt ei kuitenkaan kehdannut pommittaa toista kysymyksillĂ€, sillĂ€ tĂ€mĂ€ nĂ€ytti niin nuutuneelta.
PÀÀstyÀÀn sisÀÀn Kariluoto sai itsensÀ ÀngettyÀ viimeisillÀ voimillaan ylÀpunkalle. HÀn veti teolliselta pesuaineelta haisevan peiton korvilleen ja asettautui mahdollisemman pieneksi mytyksi, sillÀ juuri sellaiselta nyt tuntui. Jos yrittÀisi muuttua nÀkymÀttömÀksi, voisiko olla mahdollista kadota maan pÀÀltÀ? Valitettavasti se taisi kuitenkin olla fysikaalinen mahdottomuus. Onneksi olisi vielÀ hetki armonaikaa koittaa unohtaa yön sekoilut, sillÀ laiva olisi alkuperÀisestÀ aikataulusta kaksi tuntia myöhÀssÀ. EhkÀ Kaarna oli jÀÀnyt ihailemaan Ahvenanmaan maisemia pimeydessÀ.
Riitaoja rapisteli jotain repustaan ja yhtÀkkiÀ Kariluoto tunsi, kuinka tÀmÀ tökki hÀntÀ kylkeen.
âMmh?â Raottaessaan peittoaan hĂ€n nĂ€ki edessÀÀn Riitaojan vesimukin ja elĂ€mĂ€n aikana tutuksi tulleen valkoisen pillerin kanssa.
âMie vaan aattelin, ettĂ€ nĂ€istĂ€ saattaisi olla hyötyĂ€.â TĂ€mĂ€ osasi lukea tilannetta vallan hyvin. Oliko kaamea kankkunen oikeasti noin selkeĂ€sti nĂ€htĂ€vissĂ€?
âKiitos, olet pelastava enkelini juuri nyt.â
Burana katosi elimistöön saman tien. EhkÀ tÀstÀ vielÀ selvittÀisiin. Kariluoto tarkasteli edessÀÀn seisovaa pitkÀÀ miestÀ, joka onneksi nÀytti jo huomattavasti pirteÀmmÀltÀ kuin heidÀn tullessaan karaokekuppilasta viime yönÀ. Totta puhuen tÀmÀ nÀytti sÀkenöivÀn oikein positiivista energiaa.
âMiten sinulla menee, oliko teillĂ€ mukava yö Lehdon kanssa? Ja anteeksi nyt vielĂ€, jos jostain minun tekemĂ€stĂ€ni tai sanomastani tuli huono mieli.â
âEi, ei, ei ollut teidĂ€n kenenkÀÀn syytĂ€. MeillĂ€ on Lehdon kanssa vĂ€hĂ€n selvittĂ€mĂ€ttömiĂ€ juttuja vaan takana ja mie taisin hiukan olla huppelissa itekin yöllĂ€. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.â HĂ€n hymyili leveĂ€sti silmĂ€t tuikkien. TĂ€mĂ€ ei viitsinyt sentÀÀn kertoa kaikkia yön yksityiskohtia, vaan totesi salamyhkĂ€isesti:
âMeillĂ€ oli Lehdon kanssa oikein mukavaa sitten lopulta. Saanko mie kysyĂ€, missĂ€ sie olit viime yön?â TĂ€mĂ€ olisi kuvitellut, ettĂ€ tarkkana miehenĂ€ Kariluoto olisi palannut omaan hyttiinsĂ€ nukkumaan. Toisaalta hĂ€n oli ollut salaa tyytyvĂ€inen, ettĂ€ hytissĂ€ oli ollut hiljaista Rokan ja Sudenkin ollessa sikeĂ€ssĂ€ unessa heidĂ€n uppouduttua Lehdon kanssa omiin touhuihinsa.
Kariluoto huokaisi syvÀÀn ja nĂ€ytti entistĂ€ tuskastuneemmalta kuultuaan kysymyksen. âSe on pitkĂ€ juttu.â Jollain tavalla toisaalta olisi tehnyt mieli kertoa kaikki, sillĂ€ viime yön tapahtumien jatkuva lĂ€pikĂ€yminen omassa pÀÀkopassa tuntui raskaalta taakalta kantaa yksin.
Riitaoja asetteli kĂ€tensĂ€ leuan alle ja hymyili rohkaisevasti. âKyllĂ€ mie jaksan kuunnella. Anna tulla vaan.â
Kariluodon ei auttanut muu kuin kertoa viime yön episodista. Toinen mies vaikutti jollain tavalla kovin luotettavalta, joten ehkÀ tÀlle uskaltaisi vÀhÀn avata sydÀntÀÀn. Sylitanssin ja suutelun hÀn kertoi, mutta typerÀn rakkauden tunnustuksensa piti itsensÀ ja Koskelan salaisuutena. Tarinaa kertoessaan hÀn ei voinut katsoa Riitaojaa, vaan mumisi peittoonsa itsekseen. YllÀttÀen toinen ei kuitenkaan nÀyttÀnyt tuomitsevalta, vaan myhÀili kertomuksen loputtua.
âNo jos totta puhutaan, niin kyllĂ€ mie arvasin, ettĂ€ teillĂ€ on jotain.â
âAi, kuinka niin?â Kariluoto kysyi jĂ€rkyttyneenĂ€.
âSie et varmaan nĂ€hnyt, mutta kun olit laulamassa, niin Koskela tuijotti sinnuu koko ajan. Siis ihan koko ajan. Taisi sillĂ€ olla kyyneleitĂ€kin silmissĂ€ vĂ€hĂ€sen, vaikka se niin kovasti yritti olla vakavana. Sitten kun työ halasitte, niin kaikki nĂ€ytti niin ilmiselvĂ€ltĂ€. TeistĂ€ kyllĂ€ huomaa, ettĂ€ ootte rakastuneita. Niin ihanaa, onneksi olkoon!â Riitaoja kuulosti siltĂ€, ettĂ€ oli jo alkanut pÀÀssÀÀn suunnittelemaan heidĂ€n hÀÀtarjoilujaan.
âHei hetkinen, Ă€lĂ€ nyt tuollaisia ala puhumaan. EnhĂ€n minĂ€ sanonut, ettĂ€ ollaan Koskelan kanssa mihinkÀÀn etenemĂ€ssĂ€. TĂ€ssĂ€ on sellainen ihan pikkuriikkinen mutka matkassa, ettĂ€ minĂ€hĂ€n olen jo parisuhteessa.â TĂ€mĂ€n asian ÀÀneen sanominen tuntui niin perin jĂ€rkyttĂ€vĂ€ltĂ€. Kariluoto oli aina ihmetellyt ihmisiĂ€, jotka pettivĂ€t puolisojaan hĂ€ikĂ€ilemĂ€ttömĂ€sti. Oliko hĂ€n nyt itse sitten syyllistynyt samaan? Ajatus sai syvĂ€n itseinhon valtaan ja hĂ€n huokaisi miljoonannen kerran niin vĂ€syneenĂ€ koko soppaan. PelkkĂ€ fyysinen krapula ei ollut nĂ€köjÀÀn tarpeeksi, vaan siitĂ€ oli muotoutunut myös moraalinen haaste.
âEn kyllĂ€ voi vaan kĂ€sittÀÀ, mistĂ€ sellaisia höperöitĂ€ tunteita oikein viime yönĂ€ tupsahti. Kai se oli joku kĂ€nnisekoilu tai sitten olen vaan ollut vĂ€hĂ€n liian yksinĂ€inen viime aikoina. MinĂ€ en tosiaan tiedĂ€.â SyvĂ€llĂ€ sisimmissÀÀn hĂ€ntĂ€ vaivasi se, ettĂ€ pitkĂ€aikainen parisuhde oli ollut viime aikoina melkoisen ailahtelevalla tolalla ja öinen romantiikka toisen kanssa tuntui olevan vain ajan kysymys hankalaan tilanteeseen. Tosin juuri nyt heillĂ€ oli Sirkan kanssa menossa parempi vaihe taas, mutta silti oli kĂ€ynyt nĂ€in. Jotenkin Koskelan kanssa oli vain tuntunut niin lĂ€mpimĂ€ltĂ€ ja kotoisalta.
Riitaoja nĂ€ytti mietteliÀÀltĂ€. âSiun tĂ€ytyy tehdĂ€ niin kuin sydĂ€mmes sannoo.â
NiinpÀ. Juuri nyt Kariluodon sydÀn tuntui olevan kuitenkin liian sekaisin, ettÀ siitÀ saisi enÀÀ mitÀÀn tolkkua. HÀn tiesi, ettÀ odotettavissa olisi kaksi valtavaa sotkua selvitettÀvÀnÀ sekÀ Koskelan ettÀ Sirkan kanssa. SiitÀ, miten ne ratkaisisi, hÀnellÀ ei ollut aavistustakaan. Pelottavan kontrolloimatonta.
âNyt se ainakin sanoo, ettĂ€ pakko levĂ€tĂ€ tai muuten sekoan tĂ€mĂ€n krapulan ja ajatusteni kanssa. Jos nukahdan, niin herĂ€tĂ€. TĂ€ytyy alkaa sitten valmistautua mitĂ€ pikimmiten sinne Tukholmaan lĂ€htöön.â
Riitaoja nyökkÀsi ja jÀtti kohteliaasti miesparan omaan rauhaansa.
âHuomenta, god morgon!â kaikui laivan kaksikielisen siivoojan robottimaisen ylipirteĂ€ aamuherĂ€tys.
Se herĂ€tti salamana lattialla epĂ€mukavasti makaavan Hietasen Ruususen unestaan. âMitĂ€ helvettii, onk Suamen ja Ruattin vĂ€lil syttyn joku sota vai kui tÀÀl tollai elĂ€möidÀÀ?â JĂ€hmeĂ€n puutuneilla lihaksillaan hĂ€n hilasi itseÀÀn pystyasentoon ja ihmetteli, miksi ihmeessĂ€ oli nukkunut lattialla, vaikka punkka olisi ollut aivan vieressĂ€.
Rahikainenkin alkoi pÀÀstellÀ jonkinlaista murahtelua, joka todennÀköisesti merkitsi herÀÀmistÀ. Vaikka kuinka oli yrittÀnyt tÀtÀ vÀlttÀÀ, krapula oli iskenyt salakavalasti hÀneenkin. TÀhÀn ei auttaisi mikÀÀn muu kuin vanha kunnon korjaussarja. SenhÀn vanha sanontakin kertoi: sillÀ se lÀhtee, millÀ on tullutkin. HÀn yritti silmiÀÀn siristellen etsiÀ Lammiota hytistÀ, mutta pettymykseksi tÀtÀ ei nÀkynyt missÀÀn. HÀn muistikin yhtÀkkiÀ tÀmÀn hÀipyneen ennen sammumista. Petturi.
Koskela kömpi viimeisenÀ ylös. MissÀ hÀn oli ja miksi oli nÀin kammottava jysÀri? Rahikainen toisella puolella ja lattialla olevat viinapullot toivat muistoja mieleen. Ainiin, se perkeleen sininen viina, joka oli osoittautunut varsin kehnoksi ideaksi. Luojan kiitos hÀn ei sentÀÀn ollut haastanut riitaa kenenkÀÀn kanssa tai kellÀÀn ei ainakaan silmÀ nÀyttÀnyt olevan mustana nÀin ÀkkiseltÀÀn katsottuna.
âJaaha, voisiko joku kertoa, mitĂ€köhĂ€n tÀÀllĂ€ on oikein tapahtunut, kun hytti on kuin atomipommin jĂ€ljiltĂ€ ja Hietanenkin nukkunut lattialla hĂ€vityksen keskiössĂ€?â
Törkyisen tunnelman kruunasi messevÀ mieshien haju ja ilma tuntui siltÀ, ettÀ sitÀ voisi leikata veitsellÀ. Likaisia vaatteita oli lattialla hujan hajan ja Hietasen avaama tonnikalapurkki haisi roskiksessa. Kalan ja hien hajun kombinaatio sai Koskelan voimaan entistÀkin huonommin. Tosin hÀnen oli myönnettÀvÀ, ettei tÀssÀ itsekÀÀn ihan suihkunraikkaana kyllÀ oltu.
âAn mul hetki aikaa muistel tĂ€tĂ€ koko soppaa, niin mÀÀ koitan kertoo sit.â KyllĂ€ Hietanen tykkĂ€si kuppia ottaa, mutta ei yleensĂ€ ihan nĂ€in ollut kĂ€ynyt. âMÀÀ en kyl ymmĂ€r, miten suus voi maistuuki niin pirust kissanpaska. Kauhia nĂ€lkĂ€ki olis, misĂ€köhĂ€ se mun chilitonnikala on?â Kebab olisi nyt heikossa olotilassa jumalten ruokaa, mutta edes tonnikalakin kelpaisi ensiavuksi.
âJos et nyt satu muistamaan, niin taisit sen ihan omasta pÀÀhĂ€npistostasi laittaa minun evÀÀkseni pullonpyörityksessĂ€.â Totta tosiaan, pullonpyöritystĂ€ he olivatkin viime yönĂ€ pelanneet varsin kosteissa tunnelmissa. Koskela yritti muistella yksityiskohtia, mutta jotkut osaset tuntuivat olevan sankan sumun peitossa.
âNiin kuinkas se yö muuten sitten menikÀÀn loppujen lopuksi?â
âMie annan kaks vihjettĂ€ ihan ilmatteeks: Kartsa ja sylitanssi.â
MitÀ tuokin nyt sitten tarkoitti? Koskela koitti kovasti pÀhkÀillÀ, mutta se sai hÀnen pÀÀnsÀ entistÀkin kipeÀmmÀksi.
âKyllĂ€ sie kohta muistatâ, Rahikainen sanoi ilkikurisesti ja jatkoi saman tien hĂ€nelle tĂ€rkeĂ€mpiin asioihin. âMut mie tĂ€stĂ€ lĂ€henkin sitĂ€ Lammiota herĂ€ttelemmöö. NĂ€hÀÀn joskus, koettakkee selviytyy.â HĂ€n paloi halusta pÀÀstĂ€ kiusaamaan krapulaista rĂ€ppÀÀjÀÀnsĂ€.
Rahikaisen lÀhdettyÀ kiireellÀ, Koskela alkoi mielessÀÀn koota palapelin palasia. Tosiaan, vÀhÀn outo tunnelma oli ollut heidÀn pelissÀÀn. Eikös Lammiokin ollut suuteluhommiin ruvennut? Ja mites se Kariluoto, mihin sekin oli kadonnut? HÀn nuuhkaisi peittoaan, jossa ei ollut selkeÀstikÀÀn hÀnen omaa ominaishajuaan ja tutun hedelmÀisen tuoksun myötÀ viime yön tapahtumia alkoi putkahdella pÀÀhÀn. Jaaha vai niin, se oli sitten semmoinen tanssi, joka johti lopulta siihen meidÀn suutelemisjuttuun. Jollain tavalla tapahtumat eivÀt tuntuneet edes niin jÀrkyttÀviltÀ kuin olisi ehkÀ pitÀnyt. Totta puhuakseen Koskela oli nauttinut yhteisestÀ yöstÀ lopulta hyvinkin paljon alun hÀmmennyksen jÀlkeen. Kariluoto sitÀ vastoin taisi olla poissa tolaltaan, kun oli noin haipakkaan liuennut pelipaikalta sanomatta mitÀÀn. MitÀköhÀn tÀmÀ oli sillÀ rakastumishöpinÀllÀÀn tarkoittanut? Ei auttaisi muu kuin kysyÀ myöhemmin suoraan.
MÀkilÀ oli luonnollisesti yksi harvoista, joita ei krapulan pirulainen vaivannut millÀÀn tavalla. Aina juhlien jÀlkeen tÀmÀ oli varsin tyytyvÀinen, ettei juonut ollenkaan alkoholia. EipÀ tarvinnut sitten kohdata jÀlkiseurauksia. Yö oli sujunut melko rauhallisesti, sillÀ hÀn oli saanut olla yksikseen hytissÀ kuuntelemassa musiikkia ja podcasteja ennen nukahtamista. Myöhemmin Lahtinen ja MÀÀttÀ olivat herÀttÀneet hÀnet Lahtisen pauhatessa kiihtyneenÀ kovaan ÀÀneen. Sen verran tÀmÀ oli ymmÀrtÀnyt, ettÀ ilmeisesti matkan johtajaporukka oli jatkanut juopottelua vielÀ Koskelan hytissÀ. SitÀ hÀn oli aamulla ihmetellyt, ettei Lammio ollut ilmestynyt tÀnne takaisin yön aikana. Ei mennytkÀÀn kauaa, kun oveen koputettiin ja Rahikainen oli Kuoviaan jo kuikuilemassa.
âEi ole kyllĂ€ nĂ€kynyt. Oletko nyt ihan varma, ettĂ€ se oli tĂ€nne tulossa sieltĂ€ teidĂ€n pippaloista?â MĂ€kilĂ€n mielestĂ€ koko juttu kuulosti epĂ€ilyttĂ€vĂ€ltĂ€. EihĂ€n sĂ€rmikĂ€s Lammio nyt voinut noin vain hĂ€vitĂ€ kuin pieru Saharaan.
âJuujuu, silleen se sanoi. En mie tiiĂ€, mihin muuallekaan se olis mennyt.â Rahikainen oli pettynyt, ettei ollut löytĂ€nyt etsimÀÀnsĂ€. Noh, josko se sitten olisi kuitenkin eksynyt toiseen hyttiin. HĂ€n pÀÀtti kĂ€ydĂ€ kysymĂ€ssĂ€ Riitaojalta ja Lehdolta, mutta samanlainen vastaus tuli sieltĂ€kin. Nyt alkoi jo orastavasti huolestuttaa.
Koskela haroi hiuksiaan ihmeissÀÀn kuullessaan Lammion katoamistempusta. âEipĂ€ auta kai muu kuin kerĂ€tĂ€ vĂ€ki kokoon ja lĂ€hteĂ€ etsimÀÀn. Ainakin nyt ensin tĂ€ytyy varmistua, ettei mitÀÀn pahempaa ole sattunut. Voisi sieltĂ€ infotiskiltĂ€kin kysyĂ€, ovatko nĂ€hneet miestĂ€ aamun aikana. Jos se olisi vaan yksin johonkin lĂ€htenyt hortoilemaan ja sammunut.â
âEipĂ€ oo kyl mitenkÀÀn sen miekkosen tapaista.â
âNo ei ol kyl tosiaankaan, mut tÀÀl on kaikkee sukkelaa muutenkin tapahtunu. MÀÀ en kyl ymmĂ€r, miten tĂ€sĂ€ porukas yhessĂ€ki pĂ€ivĂ€s voidaan saad nĂ€in pali aikaiseks.â Hietasta puistatti vielĂ€kin mielikuva Kariluodosta keikistelemĂ€ssĂ€ haarat levĂ€llÀÀn Koskelan sylissĂ€. Toivottavasti se oli ollut vain kĂ€nninen hairahdus ja Koskela keskittyisi Kariluodon haaravĂ€lin sijaan olemaan vastaisuudessa oma jĂ€rkevĂ€ itsensĂ€. âJa ny viĂ€l Lammioki on kadonnu ku paraski Copperfieldi. Pahint tĂ€sĂ€ on se, et se o vĂ€hĂ€ niinku vastuus meijĂ€n kuljetuksest. MitĂ€ me sit tehÀÀn, jos ei Ă€ijÀÀ kerta kaikkiaan vaan löydy?â SiinĂ€ oli hyvĂ€ kysymys. Rahikaista tosin huoletti jokin aivan muu kuin pelkĂ€stÀÀn bussimatkan epĂ€onnistuminen. EhkĂ€ sininen viina yhdistettynĂ€ pullonpyöritykseen oli sittenkin ollut liikaa heidĂ€n kuskilleen.
Koko eritasoista krapulaa poteva porukka saatiin koottua suuretsintöihin mukaan. Nolostunut Kariluoto yritti pysyÀ mahdollisimman kaukana Koskelasta ja tahallaan lÀhti toiselle puolelle laivaa etsintÀpartioihin. MitÀköhÀn vanhemman miehen pÀÀssÀ oli liikkunut aamun aikana? Muistikohan tÀmÀ viime yön tapahtumien yksityiskohdat? Kariluoto olisi palanut halusta tietÀÀ, muttei tosiaankaan uskaltanut kysyÀ. Uutta pÀÀnvaivaa aiheutti bussikuskin mystinen katoaminen ja se ei tehnyt oloa yhtÀÀn sen hilpeÀmmÀksi.
Kaikki mahdolliset paikat koluttiin lÀpi. Oli kÀyty jopa koputtelemassa lukiolaisten hyttiin, jossa Hietanen oli vitsejÀÀn aikaisemmin kertonut, mutta ei ollut miestÀ siellÀkÀÀn nÀhty. Koskela kÀvi infotiskiltÀ tiedustelemassa, jos Lammio olisi havaittu hortoilemassa yksikseen kÀytÀvillÀ tai ulkokannella. Jokseenkin oli tosin vaikea keksiÀ mitÀÀn spesiaaleja tuntomerkkejÀ tÀlle, mutta onneksi Rahikaisella oli miehestÀ lukuisia kuvia puhelimessaan viime yön tunnelmissa. TuntomerkeistÀ huolimatta mitÀÀn uutta tietoa ei saatu. Tilanne alkoi vaikuttaa melko toivottomalta.
âVaan on se mystinen juttu, ettĂ€ Lammiokin niin vain meni ja katosiâ, MÀÀttĂ€ pohdiskeli ÀÀneen koko porukan istuessa synkeĂ€nĂ€ aulassa.
âMahtaakohan löytyĂ€ elĂ€vĂ€nĂ€ edes koko ukkoa enÀÀâ, aina yhtĂ€ positiivinen Lahtinen vastasi kuivasti.
âElĂ€ nyt piruja maalaile seinille. EhkĂ€ se on vaan jotakin sÀÀtĂ€nyt ja lĂ€htenyt jonkun toisen porukan mukkaan. Vaan eipĂ€ myö voida tietÀÀ, miten se yleensĂ€ humalassa kĂ€yttĂ€ytyy.â
Vuokratyöfirman thaimaalainen siivooja oli juuri aloittelemassa työvuoroaan. TÀmÀ ei ollut ehtinyt kovin kauaa olemaan vielÀ Suomessa ja ihmetteli vierasta kulttuuria kovasti. Vaikutti siltÀ, ettÀ erityisesti laivalla jÀhmeÀt ja tylyt suomalaiset tuntuivat menettÀvÀn kaiken kontrollinsa alkoholin vaikutuksen alaisina. HÀntÀ hieman jopa pelotti liian tuttavalliset ÀÀnekkÀÀt humalaiset, joita oli joutunut jo lukuisia kertoja kohtaamaan. Sellainen kÀytös tulkittaisiin kotimaassa ÀÀrimmÀisen hÀpeÀlliseksi.
HÀn asteli omissa ajatuksissaan kohti liinavaatevarastoa. Hieman jÀnnitti, mitÀ kummallisuuksia hyteistÀ vielÀ löytyisi, sillÀ jo vain muutaman työpÀivÀn perusteella niistÀ oli paljastunut ties mitÀ ihmiselÀmÀn synkimpÀÀn kastiin kuuluvaa eritettÀ ja tavaraa. NÀistÀ kulttuurille ominaisista piirteistÀ ei firman perehdytyksissÀ kyllÀ oltu kerrottu mitÀÀn.
Avatessaan liinavaatevaraston sieltÀ tömÀhti nenÀÀn tympeÀ haju, joka ei tÀllÀ kertaa tullut pelkÀstÀÀn teollisesta pesuaineesta. Olipa kummallista. Nyt alkoi olla jo paha aavistus koko hommasta. HenkeÀÀn pidÀtellen siivoojaparka kuitenkin uskalsi sytyttÀÀ valot ja kiljaisi sen jÀlkeen kuuluvasti pudottaen kÀdessÀ olleet siivousvÀlineensÀ kolisten.
Varastossa makasi tuntematon nuorehko mieshenkilö lattialla omituisessa mytyssÀ. TÀmÀ yritti mumista jotain huomattuaan naisen, mutta puhe kuulosti vain mystiseltÀ korinalta aivan kuin tÀmÀ otus olisi tullut ulkoavaruudesta. YleensÀ aina niin sÀrmÀssÀ jÀrjestyksessÀ olevat lakanat ja tyynyliinat olivat hujan hajan ja yltÀ pÀÀltÀ sinisessÀ mönjÀssÀ, joka saattoi olla oksennusta. Siivooja ei kyennyt jÀÀmÀÀn enÀÀ selvittÀmÀÀn tilanteen yksityiskohtia, vaan lÀhti niin lujaa kuin kintuistaan pÀÀsi juoksemaan kÀytÀvÀllÀ huutaen samalla apua. KyllÀ hÀn oli kuullut ja nÀhnyt, ettÀ suomalaiset olivat outoja, mutta nyt tuli mitta jo lopullisesti tÀyteen.
Meluava siivooja kiinnitti myös konekivÀÀrikomppanian poikien huomion. âNyt tais tyttö nĂ€hĂ€pâ aaveen, ei kukkaan tollain muuten kiljuisâ, Rokka totesi ihmeissÀÀn. Rahikainen nousi siltĂ€ istumalta ja lĂ€hti kohti kĂ€ytĂ€vÀÀ, josta siivooja oli juuri tullut. Jokin intuitio sai hĂ€net aavistelemaan, ettĂ€ tĂ€mĂ€ skenaario liittyisi jollain tavalla heihin. Oikeassa tĂ€mĂ€ olikin, sillĂ€ liinavaatevaraston ovi oli jÀÀnyt auki ja sama karmea nĂ€ky kohtasi Rahikaisen kuin siivoojan Ă€sken: Lammio makaamassa mykyrĂ€ssĂ€, eritteiden keskellĂ€, liinavaatteiden seassa. Rahikaisen oli pakko tarkistaa, ettĂ€ mies oli varmasti vielĂ€ hengissĂ€ ja lĂ€hti sen jĂ€lkeen Ă€kkiĂ€ hakemaan muita poikia.
âVaan löytyipĂ€ mies sitten vihdoin ja jotenkuten elĂ€vien kirjoissa.â
âEtanoli lisÀÀ aivoissa dopamiinin ja endorfiinien eritystĂ€, estÀÀ NMDA-reseptoreita sekĂ€ aktivoi GABA-A-reseptoreita. Etanolin hapettuessa elimistössĂ€ syntyy asetaldehydiĂ€, joka on elimistölle myrkkyĂ€ aiheuttaen pahoinvointiaâ, Honkajoki pĂ€hkĂ€ili humaltumisen kemiaa.
âEi jumalauta ole todellistaâŠpitĂ€is siirtyĂ€ autokannelle niinku nyt ja kuski makaa vĂ€llyjen seassa kuin mikĂ€kin vauva tuossa kunnossa.â Lahtinen ei jaksanut enÀÀ edes yrittÀÀ pidĂ€tellĂ€ negatiivisuuttaan. âJa mistĂ€ helvetistĂ€ tuota sinistĂ€ tavaraa on noin paljon tullut joka puolelle?â
Jo valmiiksi ankeassa mielentilassaan Kariluodolla alkoi pokka pettÀÀ lopullisesti. Myös krapula ja moraalinen paha olo tekivÀt miehestÀ normaaliakin tunteellisemman. Jostain syystÀ hÀn ajatteli olevansa jotenkin syypÀÀ tÀhÀn epÀonniseen tilanteeseen. MatkanjÀrjestÀjÀnÀ oli kuitenkin vastuussa reissun sujumisesta ja nyt oli sitten tullut tÀllainen koettelemus vastaan. Kaikki se vaiva oli johtanut siihen, jota Kariluoto pelkÀsi eniten maailmassa: epÀonnistumiseen.
âVoi vitun vitun vitun vitun vittu!â tĂ€mĂ€ alkoi huutaa, pÀÀn hakatessa seinÀÀn samassa tahdissa sanojen kanssa.
Koskelalle tuli itsellekin paha mieli, kun toinen noin teatraalisesti otti tilanteen Ei tÀmÀ nyt hÀnen vikansa sentÀÀn millÀÀn tavalla ollut. Koskela oli pannut merkille, ettÀ nuorempi mies oli vÀltellyt hÀntÀ koko aamun, mutta pÀÀtti silti ottaa riskin ja otti Kariluodon syleilyynsÀ. Pakko tuo oli saada rauhoittumaan.
Muukin porukka oli lohduttomissa atmosfÀÀreissÀ. TyssÀisikö matka nyt tÀhÀn? Miten ihmeessÀ he saisivat bussin ulos laivasta?
âTuo ukko o tĂ€hĂ€n kaikkeen syypÀÀ!â Rokka karjui osoittaen varastossa makaavaa myttyĂ€. HĂ€n oli aina inhonnut Lammiota ja nyt oli hyvĂ€ syy kaataa kaikki henkilökohtainen kauna tĂ€mĂ€n pÀÀlle.
âEi tĂ€sĂ€ mittÀÀn syyllissi ol jĂ€rkevĂ€ osotel. Nyt tĂ€ytyy sit vaa keksii jottai muutâ, Hietanen sanoi kuin maansa myyneenĂ€. TĂ€tĂ€ matkaa oli jo kauan odotettu ja hĂ€n ei mitenkÀÀn suostunut uskomaan, ettĂ€ se tĂ€llaisen takia menisi kokonaan pieleen.
Kaikki katsoivat anelevasti Koskelaan.
âEnpĂ€ minĂ€ oikein tiedĂ€. Varmaan palataan Turkuun ja toivotaan ettĂ€ Lammio on illalla ajokunnossa. TĂ€ytyy vaan varmistaa, onko se bussi sitten jonkun tiellĂ€ siellĂ€ autokannella. Jos on, niin ei kyllĂ€ aavistustakaan mitĂ€ tehdÀÀnâ, tĂ€mĂ€ totesi murheellisesti samalla silitellen Kariluodon hiuksia. MissĂ€ tahansa muussa tilanteessa joku olisi saattanut ihmetellĂ€ intiimin nĂ€köistĂ€ lohduttelua, mutta kukaan ei jaksanut nyt vĂ€littÀÀ. Oli muutakin ajateltavaa.
Riitaojakin parkui tilanteen lohduttomuutta ja Lehto alkoi muistuttaa entistĂ€ vihaista itseÀÀn. âSaatana soikoon, olin satavarma, ettĂ€ Kuovin ottaminen mukaan olisi paskin idea koskaan. Toivottavasti tĂ€stĂ€ nyt sitten opitaan jotain!â
PisteenÀ i:n pÀÀlle kajahti kuulutus:
âPerĂ€niemen liikenteen bussin, rekisterinumero TUN-754, kuskia odotellaan autokannelle, kiitos!â
âVoi perkeleâŠâ kuului epĂ€toivon huudahdus yhdestĂ€ suusta. Aika alkaisi loppumaan ja olisi pakko keksiĂ€, miten edettĂ€isiin.
âNo jos mie ajan sitĂ€ saatanan bussii, eihĂ€n sitĂ€ kortil ajeta muutenkaan. On sitĂ€ kaiken mualimon rekkoja sun muita koeteltu ennenkinâ, Rahikainen ehdotti epĂ€toivoisesti omaa ratkaisuaan.
âEi ny helvetis mittÀÀ laittomuuksii alet harrastaa, se tĂ€st viĂ€l puuttuiski!â
Koskelan olisi nyt pakko toimia. TÀmÀ kuiskasi Kariluodolle vielÀ jotain ja oli juuri irrottautumassa syleilystÀÀn, kun samassa vÀkijoukon perÀltÀ ilmestyi anteeksipyytelevÀn nÀköinen hahmo, jonka kaikki olivat taas unohtaneet.
âAnteeksi kun nĂ€in tulen tĂ€hĂ€n keskeyttĂ€mÀÀnâŠmutta ei tainnut tulla aikaisemmin puheeksi, ettĂ€ minulla on kyllĂ€ DE-korttiâŠseurakunnan porukoita olen joskus kuskannut bussireissuilla. Kun tuo Lammio nyt on tuollaisessa kunnossa, niin jos haluatte, kyllĂ€ minĂ€ voin siellĂ€ Tukholmassa tĂ€nÀÀn ajaa. PÀÀstÀÀn tĂ€stĂ€ sitten eteenpĂ€in.â
Hetken kaikki olivat hiljaa prosessoiden Àsken kuultua. Kariluoto nosti hitaasti pÀÀnsÀ Koskelan kainalosta ja hivuttautui aivan Àsken puhuneen henkilön eteen. TÀmÀ tarkasteli miestÀ krapulan ja itkun punoittamilla silmillÀÀn.
âN-niin tuotaâŠvoitko vielĂ€ toistaa mitĂ€ Ă€sken sanoit?â
âEttĂ€ kyllĂ€ minĂ€ voin sitĂ€ bussia ajaa ja minulla on siihen ihan oikea ajokorttiluokkakin olemassa.â
Kariluodon kasvot vÀÀntĂ€ytyivĂ€t taas itkuun, mutta tĂ€llĂ€ kertaa eri syystĂ€ kuin hetki sitten. âMĂ€kilĂ€âŠsinĂ€ olet pelastanut tĂ€mĂ€n reissun, kiitos ja vielĂ€ tuhannesti KIITOS!â Samassa hĂ€n halasi ujoa miestĂ€ niin lujasti, ettei tĂ€mĂ€ meinannut saada henkeĂ€. âMe olemme kaikki sinulle palveluksen velkaa!â
Tapahtumaa ilakoitiin hetken ja sen jÀlkeen alkoivat asiat mennÀ tÀyttÀ hÀkÀÀ eteenpÀin. Matka olisi vielÀ pelastettavissa ja se oli saanut miehiin uutta toiveikkuutta.
âNoniin, tĂ€mĂ€ on hieno juttu, eli matka jatkuu taas! Jos me menemme MĂ€kilĂ€n kanssa nyt sinne autokannelle, niin hoidatteko muut Lammion tÀÀltĂ€ pois? Tavataan sitten parkkipaikalla kohta.â
Koskelan annettua kÀskynsÀ Rahikainen otti Lammion pÀÀvastuulleen ja yritti saada tapauksesta jotain tolkkua. Heikossa hapessa oleva mies ei kuitenkaan jostain syystÀ kyennyt puhumaan selkeÀsti, mutta sen verran selvÀÀ saatiin, ettÀ tÀmÀ oli venÀyttÀnyt jalkansa niin pahasti, ettei pystynyt nousemaan omin avuin ylös. Lammiolla olisi kyllÀ paljon selitettÀvÀÀ ja anteeksipyydettÀvÀÀ kun tokenisi. Jotain oli selkeÀsti kÀynyt viime yönÀ, sillÀ ei kai pelkkÀ sininen viina nyt noin pahaan kuntoon voinut viedÀ?
LisÀkÀsiksi tulivat vielÀ Hietanen, Kariluoto ja MÀÀttÀ ja neljÀn miehen voimin mies saatiin varastosta ulos. Joukkio kantoi Lammiota kuin rintamalla haavoittunutta. He herÀttivÀtkin melkoista huomiota, mutta uteliaiden katseista ei nyt jaksettu vÀlittÀÀ sen enempÀÀ. Kaikki olivat vain niin ÀÀrimmÀisen helpottuneita, ettÀ matka saatiin jatkumaan lopulta.
Lapset osoittelivat outoa miessakkia ihmeissÀÀn.
âIsi, onko tuo mies juonut sitĂ€ aikuisten ilojuomaa, josta sinĂ€kin aina alat laulamaan rumia niin ettĂ€ Ă€iti suuttuu?â
âNoh, mennÀÀs sitten,â isĂ€ vastasi hĂ€keltyneenĂ€ 5-vuotiaan poikansa nokkeluudesta. Lasten suusta pÀÀsi turhankin usein karu totuus.
Ei siinÀkÀÀn vielÀ kaikki, sillÀ infotiskin nainen lÀhestyi uhkaavasti Lammiota kantavaa poppoota nyrpeÀ ilme kasvoillaan.
âOliko tĂ€mĂ€ nyt se kadonnut mies, jonka meidĂ€n siivoojamme löysi liinavaatevarastosta?â
âJuu, sepĂ€ se.â
âKuulkaas, tĂ€mĂ€ ei nyt jÀÀnyt tĂ€hĂ€n, sillĂ€ meillĂ€ on vielĂ€ asioita selvitettĂ€vĂ€nĂ€. Osa varastosta ja liinavaatteista ovat menneet aivan piloille oksennuksesta ja lisĂ€ksi saatoimme menettÀÀ juuri aloittaneen siivoojamme. TĂ€mĂ€ tahraa myös laivayhtiömme mainetta työnantajana. Kuinka ajattelitte korvata aiheuttamanne vahingon ja kĂ€rsimyksen?â Varasto oli ollut varsin vastenmielisen nĂ€köinen ja laivan työntekijĂ€ ei voinut kĂ€sittÀÀ, mitĂ€ tĂ€mĂ€ miesporukka oli oikein sÀÀtĂ€nyt viime yönĂ€.
Lammio laskettiin hetkeksi maahan ja Kariluoto alkoi kaivaa lompakkoaan.
âMinĂ€ voin maksaa koko homman heti.â Muut olivat jĂ€rkyttyneitĂ€. TĂ€ssĂ€ nyt puhuttiin kuitenkin vĂ€hĂ€n suuremmista summista kuin Rahikaisen hajuvesisekoilun 60 eurosta.
Kariluoto lÀhti hetkeksi takahuoneeseen laivan työntekijÀn kanssa. Tuota pikaa yhdellÀ Visan vingutuksella koko porukka oli pÀÀssyt ulos tÀstÀ sotkusta. Hietanen ei voinut kÀsittÀÀ, miten maksumies oli voinut suhtautua tilanteeseen kuin olisi juuri ostanut vain pari karkkipussia.
âHei ei sun sitĂ€ ois tarvinnu ottaa niskoilles, kyl me kaik tĂ€sĂ€ ollaan ihan yht pali kuses. Me kerĂ€tÀÀn joku kolehti sit sul ja Lammio tiĂ€tyst maksaa eniten. Ei tÀÀ tunnu ny kauhian reilult.â Hietanen ei uskaltanut edes kysyĂ€, millaisista summista puhuttiin, mutta todennĂ€köisesti monesta sadasta eurosta.
Kariluoto viittasi kuitenkin kintaalla koko tilanteeseen. âAnna olla. PÀÀasia on, ettĂ€ pÀÀstÀÀn tÀÀltĂ€ nyt mahdollisimman Ă€kkiĂ€ vaan pois. Katsotaan sitten myöhemmin, kuka korvaa ja mitĂ€.â TĂ€llĂ€ ei selkeĂ€stikÀÀn ollut pikkurahan puutetta, vaikkei hĂ€n varakkuudellaan halunnut leijua.
Ikuiselta tuntuvan odottelun jÀlkeen Kaarna onnistui ohjaamaan aluksensa turvallisesti satamaan ja pÀÀstiin vihdoin tekemÀÀn lÀhtöÀ. RisteilyvÀki antoi kohteliaasti tilaa haavoittuneelle ja hÀnen saattueelleen. Hietanen huomasi ilokseen vielÀ karaokekuppilassa tavatun Veran ja yritti tervehtiÀ tÀtÀ kauneinta hymyÀÀn vilauttaen. Nainen kuitenkin kÀÀnsi katseensa hÀpeillen sivuun. MitÀ ihmettÀ tuolle miehelle oli tapahtunut, jota he nyt kantoivat? Suorastaan vastenmielinen nÀky. Luojan lykky, ettei hÀn ollut hairahtanut lÀhtemÀÀn tuon pöljÀn turkulaisen ja tÀmÀn vielÀ pöljempien kavereiden matkaan eilen illalla. Ties mitÀ siitÀkin olisi seurannut.
So...I already have a partner!-
Taket canon