#aivotutkimus

Lasten aivot verkossa – päättäjien narikassa!

Kirjoittaja: Erja Tamminen

”En voi ymmärtää, miten lasten terveys ja hyvinvointi on luovutettu Applen, Microsoftin, Samsungin ja muiden vastaavien suuryritysten käsiin. Näytöt vahingoittavat lasten terveyttä ja he maksavat siitä vielä hinnan.” (http://www.stralskyddsstiftelsen.se/2017/12/ett-brott-att-satta-skarmar-framfor-barn-anser-professor/)

Näin sanoi saksalaisprofessori Manfred Spitzeresite…

Musiikkimakusi kertoo millainen olet, sehän jo tiedetään. Mutta asiaa voi katsoa myös toisin päin.

Aivotutkijat nimittäin väittävät, että musiikilla myös aktiivisesti muutat elämääsi ja persoonallisuuttasi. Ei ole siis lainkaan yhdentevää, mitä lataat iPodiisi. Tai millä sitä musiikkia kukin nyt kuunteleekaan.

Peruskokemus on tuttu. Kun kuuntelee rauhoittavaa musiikkia, rauhoittuu. Ja energisestä musiikista energisoituu. Ja suomalaisesta iskelmämusiikista tylsistyy. (Henkilökohtainen kokemus -ehkä joku voi energisoitua siitäkin...oudompaakin on nähty!).

Mutta nyt tutkijoiden pointti on, että tämä ei jää tähän. Vaikutus ei ole pelkästään psykologinen. Musiikilla voi vaikuttaa niin suureen osaan aivojen toimintaa, että sillä voi myös tietoisesti muuttaa omaa persoonallisuuttaan. Ja mielialojaan. Tapahtuu se tiedostamattakin, mutta jos sen osaa niin sen voi tehdä myös tarkoituksella.

Tutkijat väittävät, että tämä pätee jokaiseen. Osuvalla musiikilla voit kääntää huonon fiiliksen hyväksi, muokata muistojasi, tehdä itsestäsi onnellisemman, miellyttävämmän, tehokkaamman jne. Ja tietysti toisilla valinnoilla voi tehdä itsestään myös ihan päinvastaisen, vaikkapa flegmaattisen töykeän tylsimyksen.

Voit siis tarkoituksella vaikuttaa aivojen kemialliseen toimintaan, ihan samaan tapaan kuin on mahdollista tehdä lääkkeillä.

Varsinainen temppu on tietysti löytää musiikki, jolla voi muokata itsensä haluamaansa suuntaan. Siihen tutkijoilla on tarjolla muutama vinkki. Mutta valitettavasti ei valmiita soittolistoja.

Ensinnäkin, pitää tuntea itsensä. Periaatteessa rauhallisen rytmin musiikki rauhoittaa. Norah Jonesin Turn me on -biisin peruskomppi lyö 56 kertaa minuutissa. Eli jos sitä vertaa sydämen lyönteihin, tällä musalla pitäisi rauhoittua ja saada unen päästä kiinni. Mutta ei musiikki ihan niin yksinkertaista ole, jokainen lataa siihen oman merkityksensä. Toiset voivat energisoitua juuri tästä biisistä. Ei siis auta muu kuin kokeilla.

Toiseksi, pitää tietää että musiikkikin on tilanteesta kiinni. Sama musiikki voi toisessa hetkessä rauhoittaa, toisessa kiihdyttää.

Kolmanneksi, kannattaa opetella kriitikon taitoja. Tarkkaile eri musiikkien vaikutusta itseesi. Mitä mielikuvia siitä syntyy, mitä merkitystä on sanoituksilla ja tai rytmityksellä. Ja mitkä soittimet kuulostavat miellyttäviltä, mitkä taas ärsyttävät. Ja käytä näitä tietoja soittolistojen rakentamisessa.

Tutkijat sanovat, että kun näitä asioita tutkailee, voi siirtyä musiikin "kuuntelemisesta" sen "soittamiseen" itselleen. Se toimii vähän kuin rottakokeissa: kun tietty valo vilkkuu, jyrsijän aivot tietävät että nyt tulee herkkuja. Ei me olla niin paljon rottia kummallisempia, etteikö sama tapahtuisi meidänkin päässämme: tietyllä musiikilla voit aktivoida aivosi haluttuun suuntaan.

Teoriassa kuulostaa hyvältä idealta. iPodiin vaan eri tunnelmien ja mielialojen soittolistat ja siitä vaan voi "klik" säätää aivoihinsa oikean vaihteen. Tämähän on kuin scifi -elokuvista...

Tottakai silti hiipii mieleen epäilys, että onkohan se nyt ihan näin automaattista. Parempi kuitenkin vaan uskoa, koska placebo toimii ainakin. (Enkä nyt tarkoita sitä bändiä -ainakaan omalla kohdallani se ei toimi lainkaan...)

  Blogi pohjaa tähän artikkeliin

http://www.latimes.com/health/la-he-play-list-brain-20120310,0,12560.story

Ja artikkeli pohjaa tähän kirjaan, josta ihan osuva kritiikki tässä:

http://stress.about.com/od/books/fr/Review-Of-Your-Playlist-Can-Change-Your-L...

Nyt tulee mahtava vinkki pomolle, joka käy alaisensa kanssa neuvottelua palkankorotuksesta: nojaa keskustelun aikana oikeaan käteesi.

Miksi näin?

Hollantilaisessa Erasmus Rotterdamilaisen yliopistossa tutkittiin päätöksentekoa ja ruumiinasennon vaikutusta siihen. Tutkimusta vetäneen psykologi Anita Eerlandin mukaan päätöksiä ei tehdä pelkästään järjelle ja tunteella, vaan siihen vaikuttavat myös fyysiset asiat. Kuten kehon asento kyseisellä hetkellä.

Asiaa tutkittiin tehtävällä, jossa koehenkilöt joutuivat arvoimaan lukumääriä ja mittoja. Sellaisia, joita he eivät voineet tietää ainakaan kaikkia ihan tarkasti. Vaikkapa Eiffel -tornin korkeus, viskimerkkien tarkat alkoholiprosentit tai Michael Jacsonin ykköshittien määrä.

Koehenkilöt laitettiin seisomaan huippumoderniin tutkimusvälineeseen nimeltä Wii Balance Board, kysymykset tulivat näkyviin vaakatasossa olevalle ruudulle.

Jo aikaisemmista tutkimuksista on selvillä fakta, että aivojen vasen puolisko käsittelee pieniä numeroita, oikea isompia.

Mutta vaikuttiko asento aivopuoliskoihin ja sitä kautta päätökseen, mikä luku arvataan?

Vaikutti, ainakin tässä kokeessa.

Ne, joiden Wii -lautaa kallistettiin huomaamattomasti niin, että he joutuivat nojautumaan hieman vasemmalle, antoivat säännöllisesti vastaukseksi pienempiä lukuja kuin oikealle nojautujat.

Osa koehenkilöistä pidettiin suorassa, ja silloinkin nähtiin selkeä ero oikealle tai vasemmalle nojautujiin.

Joten tuo vinkki pomoille tarkoittaa siis tätä: tutkimusten mukaan ihminen myös kopioi keskustelukumppaninsa ruumiinkieltä, varsinkin jos haluaa pysytellä hyvissä väleissä. Kuten palkankorotusta pyydettäessä luulisi ihmisten haluavan. Joten jos pomo nojautuu oikealle, vastapuoli nojaa samalla tavalla - peilikuvan tavoin - omalle vasemmalle. Ja ajattelee pienempiä numeroita!

Okei, kökkö vitsi, mutta näin tämä homma yksinkertaistettuna menee.

Ja jos haluat itse palkankorotuksen, tästähän on myös käänteinen sovellutus...mieti vaan tarkasti etukäteen miten päin se nyt menikään...

Ei tällä tavalla silti ihmeitä tehdä. Tutkijoille selvisi myös, että jos ihminen tiesi oikean numeron, sitä ei millään nojailulla muuksi muutettu.

Uutinen:

http://www.medicalnewstoday.com/articles/237511.php

Laumasieluja olemme me kaikki. Vaikka miten kuvittelisimme olevamme oman tiemme kulkijoita. Ja harhaa on käsitys, että päätämme itse omista mielipiteistämme.

Tämä muiden mielipiteiden mukana ajelehtimisemme on taas osoitettu todeksi tutkimuksella. Vieläpä sellaisella asialla, jossa ei luulisi kavereiden sanan paljon painavan.

Harvardin yliopiston kokeessa toteutettiin se, mitä suomalaisissa huumoriohjelmissa ei saa tehdä. Siellä laitettiin miehet pisteyttämään naisia sen mukaan, miten miellyttävinä he pitivät heidän kasvojaan. Kysymys oli toki vain valokuvista, joissa esiintyi ihan vieraiden ihmisten kasvoja.

Aluksi koehenkilöt antoivat naisille pisteitä ihan puhtaalta pöydältä. Arviot menivät aika lailla ristiin.

Seuraavassa vaiheessa kasvogalleria näytettiin uudelleen, mutta tällä kertaa kuvien vieressä näkyivät myös muiden antamat pisteet. Nyt kaikki arvioivat miellyttävimmiksi ne kasvot, joille muutkin olivat antaneet hyvät pisteet.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee kuitenkin vasta seuraava asia: koehenkilöiden aivotoimintaa seurattiin tutkimuksen aikana MRI -kuvauksella. Kävi ilmi, että koehenkilöt eivät pelkästään mukautuneet ryhmän odotuksiin ja muovanneet mielipidettään enemmistöä myötäillen. Ei, heidän aivoissaan aktivoituivat mielihyväalueet tavalla, joka osoitti että heidän kauneuskäsityksensä todella aidosti muuttui tässä tilanteessa.

Tutkijoiden mukaan tämä kertoo siitä, että mielipiteen muodostaminen näyttää olevan hyvin pitkälle tiedostamatonta toimintaa. Kannanottoja asioihin ei vain poimita kavereilta, vaan oma mielipide todella muuttuu ympäristön mukaiseksi. Tiedostamatta -vaikka kuvittelemme muka itse muodostaneemme käsityksemme asioista.

Tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että ne joilla on ryhmästä poikkeavia mielipiteitä, ovat yleensä niitä yksilöitä, jotka ovat hyvin vahvasti ryhmään kuuluvia ja tuntevat olonsa turvalliksiksi. Ryhmän liepeillä liikkuvat sen sijaan pyrkivät muodostamaan vahvemmin enemmistön ajattelun mukaisia mielipiteitä.

Kauneus ei siis ole katsojen silmissä. Se on katsojan kavereiden silmissä.

Joten ihan turhaan kuvittelet, että sinulla olisi oikeasti oma mielipide.

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=following-the-crowd

Tulevaisuuden näkeminen ei ole mitään huuhaata. Me kaikki ennustamme koko ajan. Muuten olisi mahdotonta ottaa koppi pallosta, olla törmäämättä vastaantulijoihin tai edes kävellä.

Kaikissa tällaisissa toimissa on koko ajan ennustettava. Jo siksikin että kun näkee, kuulee, tuntee jotain signaali kulkee aivoihin pienellä viiveellä.  Tavallaan meidän pitäisi elää historiassa, koska kaikki mitä näemme tapahtui jokin aika sitten. No, ei siitä nyt niin pitkä aika ole..mutta pointti meni varmaan perille.

Lisäksi koko ajan pitää ennustaa muiden liikkeitä.

Zenbuddhalaisilla saattaa olla tässä pikkuriikkinen teologinen ongelma, kuvittelisin. Siis se täydellisesti "nyt-hetkessä" eläminen. Mutta ei tämä asia meitä muuten häiritse.

Nyt on löydetty aivoista se alue, jolla hoidamme tulevaisuuteen katsomisen. Jeffrey Zachs, Washington Universityn aivotutkija, teki kokeen jossa vapaaehtoisille näytettiin filmejä arkisista puuhailuista. Tiskaamisesta ja sen sellaisesta.

Aina hetki ennen -ja hetki jälkeen- kohtauksen muuttumisen keskiaivoissa aktivoitui dopamiinisysteemi. Aivoalue näytti toimivan niin, että se säännöllisesti ennakoi tulevat muutokset jo ennen kuin merkkejä siitä näkyi itse filmissä.

Ennustusalue, ihan selvästi.

Hold your Horses,tämä ei ole mikään mullistava tieteellinen läpimurto. Tutkijat ovat havainneet tämän kyvyn jo aikoja sitten. Nyt tuo alue on vain löydetty.

Lottorivin ennustamiseen tällä ei vielä pysty, sillä kysymys on todella millisekuntien ennakoinnista.

Kiehtovaa olisi soveltaa tätä tietoa parapsykologiseen tutkimukseen, mutta eipä kukaan ole nähnyt tässä mitään yliluonnollista. Vähän ihmettelen, ei tämä ihan sellaisenaan mekanistiseen maailmankuvaani mene -vaikka tietysti sellaisen maailmankuvan pitäisi muutenkin olla menneen vuosituhannen höpinää.

Ennustamisen tutkimisen sijasta tätä tietoa aiotaan hyödyntää mm. Parkinsonin taudin tutkimuksessa, sillä kysymys on aivosoluista jotka tunnistavat muutokset arkipäiväisissä tilanteissa.

  Uutinen:

http://www.newscientist.com/article/dn20820-brain-region-that-predicts-the-fu...