#kauneus

Koska halusin ottaa. Näytän mielestäni paljon paremmalta pulleammilla huulilla, etenkin mun sivuprofiili on paljon kivempi. Mulla on aina ollut edestä päin ihan kivat huulet mutta sivulta vähän litteät. Nyt täytettä 3 ml ja on mielestäni hyvän kokoiset, enkä aio täyttää enempää. Ehkä jopa annan näiden vähän pienentyä ennen kun käyn seuraavan kerran ettei mene ihan ankaksi. Rajauskynällä saa isommat jos sille päälle sattuu.

Kausi 8, jakso 1/22 

Veksi

Useimmiten (ehkä aina) kun lataan itsestäni kuvan someen, varmistan, että olen kuvassa kaunis. Mie olen melko varma siitä, että mie en ole oikeasti niin kaunis, kuin miltä useimmissa some-kuvissani näytän. En kylläkään voi olla siitä ihan varma: oon tällä hetkellä siitä onnellisessa asemassa, että muut ihmiset kattelee mua enemmän kuin mie itse. Mutta en mie tämän sanomalla nyt mitään ulkonäkökehuja kerjää. Mie en jakele niitä hirveästi itsekään. Se on tietoinen ratkaisu.

Kauneuden kommentointi on mun mielestä sillä lailla ongelmallista, että jos paljastaa jonkun olevan omasta mielestä kaunista, tulee samalla paljastaneeksi sen, että joku on myös omasta mielestä rumaa. Ja ehkä myös sen, että omasta mielestä se on merkityksellistä. Mun mielestä ei ole. Mun mielestä ihmisessä on monia merkityksellisempiä ominaisuuksia, kuin se, miltä näyttää. Joitakin mainitakseni:

se, mitä tekee

se, mitä ajattelee

se, mitä puhuu

se, mitä arvostaa

se, mitä puolustaa

se, mitä luo

se, mitä osaa

se, mitä tietää/muistaa

se, miten kohtelee muita kanssaeläjiä

se, millaiseksi saa ympärillä olevat ihmiset itsensä tuntemaan

Samoista syistä mulla on myös vähän ongelmia sen kehopositiivisuus-ajatuksen kanssa. Käsittääkseni (korjaa jos olen väärässä!) siinä halutaan levittää ajatusta siitä, että kaikki on kauniita. Mun mielestä kaikki ei oo kauniita. Mun mielestä kaikki ei voi olla kaunista. Koko kauneuden käsite vesittyy jos ajatellaan kaiken olevan kaunista. Kauneusihanteet on aikaan, paikkaan ja kulttuuriin sidottuja (suhteellisen mielivaltaisia) konstruktioita, mutta ne on olemassa, halusimme sitä tai emme. Mun pointti onkin se, että mun mielestä sen, onko ihminen niiden ihanteiden mukainen, ei pitäisi olla niin merkittävää. Sillä ei pitäisi olla väliä. Sen ei pitäisi vaikuttaa asioihin, joihin se ei mitenkään liity.

Ja mie haluaisin olla sellainen ihminen, johon kaikki voisi luottaa siinä, että ainakaan mulle sillä ei ole mitään väliä. Että ainakaan mun kohtaamista ei tarvitsisi jännittä sillon, kun on lihonut 50 kiloa, laihtunut 50 kiloa, saanut sata uutta ryppyä, käynyt kauneusleikkauksessa tai solariumissa, halvaantunut, saanut aknen tai ihottuman, vyöruusun, psoriasiksen tai hirsutismin. Kaljuuntunut, kuihtunut, bodannut, alkoholisoitunut, masentunut. Ja mitä kaikkea ulkonäköön vaikuttavaa voi ihmisen elämän varrella sattuakin. Ei väliä mulle. (Tietenkin on väliä jos on halvaantunut, alkoholisoitunut tai masentunut, mutta siitä ulkonäköön aiheutuneilla muutoksilla ei mulle ole.)