#persoonallisuus

Musiikkimakusi kertoo millainen olet, sehän jo tiedetään. Mutta asiaa voi katsoa myös toisin päin.

Aivotutkijat nimittäin väittävät, että musiikilla myös aktiivisesti muutat elämääsi ja persoonallisuuttasi. Ei ole siis lainkaan yhdentevää, mitä lataat iPodiisi. Tai millä sitä musiikkia kukin nyt kuunteleekaan.

Peruskokemus on tuttu. Kun kuuntelee rauhoittavaa musiikkia, rauhoittuu. Ja energisestä musiikista energisoituu. Ja suomalaisesta iskelmämusiikista tylsistyy. (Henkilökohtainen kokemus -ehkä joku voi energisoitua siitäkin...oudompaakin on nähty!).

Mutta nyt tutkijoiden pointti on, että tämä ei jää tähän. Vaikutus ei ole pelkästään psykologinen. Musiikilla voi vaikuttaa niin suureen osaan aivojen toimintaa, että sillä voi myös tietoisesti muuttaa omaa persoonallisuuttaan. Ja mielialojaan. Tapahtuu se tiedostamattakin, mutta jos sen osaa niin sen voi tehdä myös tarkoituksella.

Tutkijat väittävät, että tämä pätee jokaiseen. Osuvalla musiikilla voit kääntää huonon fiiliksen hyväksi, muokata muistojasi, tehdä itsestäsi onnellisemman, miellyttävämmän, tehokkaamman jne. Ja tietysti toisilla valinnoilla voi tehdä itsestään myös ihan päinvastaisen, vaikkapa flegmaattisen töykeän tylsimyksen.

Voit siis tarkoituksella vaikuttaa aivojen kemialliseen toimintaan, ihan samaan tapaan kuin on mahdollista tehdä lääkkeillä.

Varsinainen temppu on tietysti löytää musiikki, jolla voi muokata itsensä haluamaansa suuntaan. Siihen tutkijoilla on tarjolla muutama vinkki. Mutta valitettavasti ei valmiita soittolistoja.

Ensinnäkin, pitää tuntea itsensä. Periaatteessa rauhallisen rytmin musiikki rauhoittaa. Norah Jonesin Turn me on -biisin peruskomppi lyö 56 kertaa minuutissa. Eli jos sitä vertaa sydämen lyönteihin, tällä musalla pitäisi rauhoittua ja saada unen päästä kiinni. Mutta ei musiikki ihan niin yksinkertaista ole, jokainen lataa siihen oman merkityksensä. Toiset voivat energisoitua juuri tästä biisistä. Ei siis auta muu kuin kokeilla.

Toiseksi, pitää tietää että musiikkikin on tilanteesta kiinni. Sama musiikki voi toisessa hetkessä rauhoittaa, toisessa kiihdyttää.

Kolmanneksi, kannattaa opetella kriitikon taitoja. Tarkkaile eri musiikkien vaikutusta itseesi. Mitä mielikuvia siitä syntyy, mitä merkitystä on sanoituksilla ja tai rytmityksellä. Ja mitkä soittimet kuulostavat miellyttäviltä, mitkä taas ärsyttävät. Ja käytä näitä tietoja soittolistojen rakentamisessa.

Tutkijat sanovat, että kun näitä asioita tutkailee, voi siirtyä musiikin "kuuntelemisesta" sen "soittamiseen" itselleen. Se toimii vähän kuin rottakokeissa: kun tietty valo vilkkuu, jyrsijän aivot tietävät että nyt tulee herkkuja. Ei me olla niin paljon rottia kummallisempia, etteikö sama tapahtuisi meidänkin päässämme: tietyllä musiikilla voit aktivoida aivosi haluttuun suuntaan.

Teoriassa kuulostaa hyvältä idealta. iPodiin vaan eri tunnelmien ja mielialojen soittolistat ja siitä vaan voi "klik" säätää aivoihinsa oikean vaihteen. Tämähän on kuin scifi -elokuvista...

Tottakai silti hiipii mieleen epäilys, että onkohan se nyt ihan näin automaattista. Parempi kuitenkin vaan uskoa, koska placebo toimii ainakin. (Enkä nyt tarkoita sitä bändiä -ainakaan omalla kohdallani se ei toimi lainkaan...)

  Blogi pohjaa tähän artikkeliin

http://www.latimes.com/health/la-he-play-list-brain-20120310,0,12560.story

Ja artikkeli pohjaa tähän kirjaan, josta ihan osuva kritiikki tässä:

http://stress.about.com/od/books/fr/Review-Of-Your-Playlist-Can-Change-Your-L...

Unohda psykologiset testaukset ja sen sellaiset! Ihmisen persoonallisuuden voi selvittää vilkaisemalla hänen iPodinsa soittolistaa. Tai CD-hyllyä, jos jollakin vielä sellainen on.

Tämä ei ole vitsi. Amerikkalaiset psykologit Jason Rentfrow ja Sam Gosling väittävät, että selvittämällä millaista musiikkia ihminen kuuntelee, saadaan todellakin hämmästyttävän tarkkaa tietoa myös hänen persoonallisuudestaan.

Heidän mukaansa esimerkiksi ekstrovertit ihmiset hakeutuvat kuuntelemaan musiikkia, jossa on raskaita bassokuvioita. Jazzin tai klassisen musiikin kuuntelijoilla taas on todennäköisemmin keskivertoa korkeampi älykkyysosamäärä. Ja he ovat myös luovempia.

Tutkimuksessa käytiin läpi jopa 36 000 ihmisen musiikkimaku ja verrattiin sitä heidän persoonallisuuteensa. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa. Tulokset ovat varsin yksityiskohtaisia.

Mutta tässä emme nyt sukella yksityiskohtiin. Nyt oikaistaan ja tehdään reippaita yleistyksiä. Musiikkimakusi tunnet, tästä voit katsoa millainen olet:

Pop

Jos soittolistallasi on Top 40 -hittejä, Rihanna soi ja muu sen tyylinen, niin todennäköisesti olet ulospäinsuuntautunut, rehellinen ja melko sovinnainen ihminen. Olet myös ahkera työntekijä.

Ja sorry, kovin luova et ole.

Rap ja Hip-hop

Stereotypia on, että tämän musiikin kuuntelijat ovat agressiivisia ja jopa väkivaltaan taipuvaisia. Mutta se on vain myytti. Tutkijat eivät löytäneet viitteitä tällaisesta.

Sen sijaan rappia kuuntelevat ovat varsin seurallisia ja heillä on hyvä itsetunto.

Country

Tämä vastaa jo hieman ennakkokäsityksiä. Kantrin ystävät ovat tavallisia, hyvin sovinnaisia ihmisiä. He ovat kovia tekemään työtä ja ulospäin suuntautuneita.

Vaikka kantrissa useimmiten nainen jättää ja mies jää itkemään -ja  lauletaan sana "Texas"-, niin todellisuudessa musiikkilajin ystävät ovat tunne-elämältään hyvin vakaita ja tasaisia

Rock ja heavy

Ja taas menevät ennakkokäsitykset pieleen. Rokkarit ja metalli-ihmiset ovat varsin lempeitä. Heillä saattaa olla pieniä itsetunto-ongelmia. Joskus he ovat jopa introvertteja, mutta eivät aina.

Luovia he kyllä ovat! 

Indie

Älykkäitä, sisäänpäin kääntyneitä, luovia, väittävät tutkijat. Lisäksi indie -rockin kuuntelijat ovat hieman vähemmän työsuuntautuneita. He ovat sen sijaan kunnianhimottomia ja hieman passiivisia. Ja pikkaisen huonoitsetuntoisia.

Ei siis kovin mairitteleva kuvaus...tai miten sen ottaa, tämähän on arvostuskysymys. Tässä saattaa olla piirteitä myös siitä, mitä pidämme "rock -elämäntapana"...

Dance

Lyhesti sanottuna: ulospäinsuuntautuneita, määrätietoisia ja itsevarmoja.

Klassinen musiikki

Klassisen musiikin rakastajat ovat pitkälle juuri sellaisia, mitä olisi arvannut ilman tutkimustakin. He ovat hieman sisäänpäin kääntyneitä, mutta elävät hyvässä sopusoinnussa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Älyä ja itsetuntoa löytyy. Luovuuttakin on vaikka muille jakaa!

Hitsi, oppisinkohan mä pitämään klassisesta...

Jazz, blues, soul

Näiden musiikkilajien diggareilla ei ole itsetunto-ongelmia!  He ovat fiksuja, seurallisia, luovia. Ja silti osaavat ottaa asiat rennosti. 

Pitää siis miettiä, mitä jatkossa lataa soittimeensa. Ai että mitäkö sieltä nyt löytyy? Tuo blogini vakituinen kuva-aihe kertoo sen kyllä. Ja kyllä minä tuon persoonallisuuden kuvauksenkin ostan muuten, paitsi tuon introverttiuden osalta. Sitä en kyllä ole! Vai?

Toki, olihan tämä kuin horoskooppeja lukisi. Aika monikin kuvaus osuisi aika lähelle jos haluaisi...

  Tutkimuksesta:

http://psychology.about.com/od/personalitydevelopment/a/music-and-personality...

10 faktaa persoonallisuudesta:

http://psychology.about.com/od/personalitydevelopment/tp/facs-about-personali...

Minä en ole luuseri! Enkä ole koskaan ollut.

Ja jos olisinkin ollut, niin en sitä myöntäisi! Paitsi ehkä jos haluaisin kerätä säälipisteitä, mutta en muuten.

Luuseriutta ei oikein arvosteta, joten sellaiseksi ei kannata julistautua.

No, sen verran "luuserikokokemuksia" minultakin löytyy, että tiedän mistä puhutaan. Sellaisia kliseisiä juttuja, että kun koulussa jaettiin jalkapallojoukkueita, en ollut ensimmäisenä valittavien joukossa. En toki viimeisenäkään! Vaikka lähellä kyllä...tai siis no, myönnän, onhan siihen joku syy että otin juuri tämän aiheen käsittelyyn...

World of Psychology -lehdessä Therese J. Borchard kirjoittaa luusereista. Termillä hän tarkoittaa ihmisiä, jotka varsinkin koulu- ja opiskeluaikana olivat yksinjääneitä seinäkukkasia. Niitä, jotka eivät pärjänneet urheilussa, eivätkä olleet kaveripiirin sankareita. Puhumattakaan että olisi ollut mitään jakoa aloittelevilla parisuhdemarkkinoilla.

Hän luettelee kuusi psykologiseen tutkimukseen perustuvaa syytä, miksi olisikin loistavaa olla luuseri.

1. Me luuserit olemme realisteja

Luuserilla ei ole suuria odotuksia. Emme ota asioita itsestäänselvyytenä. Pienetkin hyvät asiat ovat voittoja, takaiskut taas ihan normielämää.

2. Me olemme lannistumattomia

Meidät saa potkia maahan vaikka kuinka monta kertaa. Ja me nousemme sieltä ylös! Ollaan totuttu, että näin tässä aina käy. Vanha japanilainen sanalasku on luuserin elämäntarina: "Kaadu seitsemän kertaa, nouse ylös kahdeksan kertaa". Ja tämähän on samalla voittajan elämäntarina!

3. Me olemme itsenäisiä

Suositut ihmiset tarvitsevat ympärilleen ihailijansa. Sitä suosio on. Luuserit taas ovat valmiiksi yksin, ei ole mitään menetettävää. Joten jäljellä on mahdollisuus tehdä mitä vain, muista piittaamatta. Pohjalla ollaan, ei tämä enää huonommaksi mene. Jäljellä on vapaus!

4. Me olemme hyväsydämisiä

Joka on kokenut olevansa päähänpotkittu, se joka hylätään ja josta ei välitetä, tietää myös miltä sellainen tuntuu muista. Hän osaa asettua toisen asemaan. Jopa kirjaimellisesti, sillä luuseri on valmis ottamaan muiden syyt niskoilleen. Siksi, että hän tietää miltä toisesta tuntuisi, jos toinen -sinänsä oikeudenmukaisesti- joutuisi kärsimään teoistaan. Hyvälle luuserille onni on sitä että edes toinen voi olla onnellinen.

5. Me olemme vaatimattomia

Vaatimattomuus tai nöyryys on se ominaisuus, jolla ihmisten kanssa tullaan oikeasti toimeen. Itseriittoiset "periaatteen miehet"  -tai naiset- ovat vain arrogantteja ankeuttajia. He ovat niitä, joille inhimilliset asiat ovat "periaatekysymyksiä", eivät elämää. Mutta todellinen ihmisyys asuu siiinä että osaa olla empaattinen ja ymmärtäväinen. Ja luuserit osaavat, se on se ominaisuus jonka varassa he ovat oppineen selviämään elämässä. (Tämän ajatuksen Borchard poimii Nelson Mandelalta -selittänee tämän tietyn mahtipontisuuden)

6. Me olemme neuvokkaita

Silloin kun aina istut lounaalla yksin, joudut olemaan luova.Yksinäinen ja unohdettu joutuu selviytymään kaikista tilanteista omalla tavallaan, hän ei voi koskaan mennä vain muun joukon mukana ja tehdä niin kuin muutkin. Siksi hän on mestari luovassa ajattelussa, osaa luonnostaan ajatella "laatikon ulkopuolelta".

  Tämähän kuulostaa siltä, että kannattaa olla luuseri. Borchard kirjoittaakin, että hänen tuntemistaan ihmisistä viisaimmat, persoonaltaan kiinnostavimmat ja myös menestyneimmät ihmiset ovat olleet nuorena luusereita.

Mutta on tässä vähän jeesus-syndrooman makuakin. Eiväthän kaikki luuserit voi oikeasti olla tuollaisia pyhimyksiä. Toisaalta, tämä on kuitenkin psykologiassa tutkittua tietoa, muotoilu on vain tehty artikkelissa vähän provosoivasti. Onhan se tervetullutta puhetta, tähän asti on dumpattu vain luusereiden jo muutenkin olematonta itsetuntoa selittämällä että heillä on vielä kiltin tytön tai kiltin pojan syndroomakin kaiken muun päälle.

Mikäli tuosta kaikesta edes neljännes on totta, otan alun vakuutteluni takaisin. Olisin mielelläni ex-luuseri. Sellaiseksi julistautuminen näyttää kyllä nyt edellyttävän aikamoista itsetuntoa. Joten jos todella alan kuvitella olevani noin erinomainen ihminen ja sovittelemaan itselleni sädekehää, niin potkaiskaa vaan mua! Olen tottunut.

  Borchardin artikkeli on tämän linkin takana. Se menee vähän erilailla kuin minun kirjoitukseni, sillä blogissahan on se ilo että voi yhdistää asioihin omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan:

http://tinyurl.com/6f9skw4