#ahistus

Tunnet lämpimän kallion selkäsi alla. Kuulet kuinka pienen pieni joki solisee vieressäsi. Pystyt nähdä auringon säteitä lehtien välistä. Tunnet kuinka puristat sormiesi välissä jotain. Nostat jotain huulillesi ja vedät syvään henkeä. Tunnet kuinka kemikaalit täyttävät keuhkosi. Pidätät hetken hengitystä, kunnes päästät kemikaalihöyryt pois keuhkoistasi.

Nostat kätesi vieressä olevan kirjeen silmiesi ulottuville. Luet kirjeen vielä kerran, samaanaikaan kun hengität kymmeniätuhansia kemikaaleja. ”Sori äiti ja isä, mun oli pakko tehä tää. En vaa pystyny enää jatkaa. Rakastan teitä. Tiiän että tää on itsekästä, mutta en voi enää jatkaa. Rakastan teitä aina ja ikuisesti”

Luettuasi kirjeen, nouset istumaan. Heität palavan savukkeen virtaavaan jokeen ja nostat reppusi kalliolle viereesi. Repustasi kaivat pussillisen pillereitä ja viinapullon.

Avaat viinapullon ensimmäisenä ja otat hiukan. Neste tuntu kirvelevältä kurkussasi. Nielaiset sen vaikka sinun tekisi mieli oksentaa se ulos. Tunnet kuinka kitkerä juoma liikkuu kurkustasi alas. Juuri nyt avaat pilleri pussin ja otat yhden pillerin. Laitat pillerin kielellesi ja avaat viinapullon jälleen. Otat suuren kulauksen nestettä ja nielaiset pillerin ja nesteen.

Yhtäkkiä puhelimesi alkaa soida. Päätät vastata.

” Mitä ikinä teetkin, älä tee itelles mitään!”

”Miks en? Mulla ei oo täällä enää mitää syytä elää”

”Sulla on mut”

”Paskat mulla on sua”

”Kyllä on”

”No ei ole”

Lyöt luurin korvaan vedet silmissä. Pääsi alkaa täyttyä ajatuksista. Haluat päästä eroon ajatuksista, joten otat pilleri pussin vierestäsi. Otat viisi pilleriä ja tunget ne suuhusi. Juot sekaan vielä ison kulauksen viinaa.

Sun ajatukset ei vaan lopu. Juot lisää viinaa ja vedät lisää pillereitä. Päihteet ei enään tunnu auttavan, joten kaivat esiin terävän ystäväsi.

Nostat hihaasi ja samantien näet ne sadat arvet. Sinua kuvottaa ajatus, mutta nyt tarvitset ajatuksesi muualle. Laitat terän ihoasi vasten. Sitten painat ja vedät. Näet kuinka ranteessasi olevaan viiltoo alkaa kerääntyä punaisia pilkkuja. Punaiset pilkut suurenevat pikkuhiljaa. Nyt tunnet viiltävän kivun, se tuntuu hyvältä.

Luomesi alkavat tuntua raskailta. Heittäydyt selällesi kalliolle. Annat silmiesi mennä hiljalleen kiinni. Tunnet lämpimän veren valuvat pitkin kalliota. Tunnet myös puhelimesi värinän vieressäsi, mutta raajasi tuntuvat liian raskailta. Tunnet kuinka alat painua enemmän ja enemmän kallioon kiinni. Nyt tunnet suurta lämpöä sisälläsi. Et pysty liikuttamaan raajojasi. Tunnet vain lämpöä.

Yhtäkkiä kuulet tutun äänen. Ääni huutaa nimeäsi. Et pysty liikuttamaan raajojasi vaikka kuinka haluisit. Ääni tulee yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes se on aivan vieressäsi. Tunnet kuinka äänen tekiä ravistelee sinua ja huutaa nimeäsi. Taistelet kaikin voimin jotta saisit silmäsi auki, mutta et saa niitä edes hitusen raolleen.

Huomaat kuinka alat menettämään tajuntaasi. Aistit alkavat hämärtyä. Ei nyt. Nyt et halua luovuttaa vaan yrität taistella vastaan, mutta et voi. Tunnet kuinka irtaannut kehostasi. Näet kuinka ensihoitajat juoksevat ruumiisi luo. Näet myös pojan ruumiisi vieressä. Näet kuinka hän tarttuu sinun ranteesta kokeillakseen pulssiasi. Näet hänen kauhistuneen ilmeen ja kyyneleet hänen silmissään.