Lukiomeme

Aku: Siis sitten, kun mut kutsutaan sinne Linnanjuhliin, nii mä voin esitellä mun julkkis miehen siellä.

“Voinks mä laittaa tähän kissatarroja?”

“Mulla on ollu huono elämä ja mä en jaksa!” 

“Mä keksin hyvän hius vitsin!” 

“Sä ja sun sepe sutes nyt taas.”

“México - Oh shit!” 

“Sun kätes tärisee tollee salee niitten lettujen takii.” 

“ehkä oli vuoden paskin teko”- “Siit on vuos?!”

“Sä otat! Sen hatun! Pois! Siitä lattialta. Nyt.”

“Mä en myöskään haluu, että meijän saunasta katoo kaikki tavarat.” 

“Meil on uus kynnysmatto. Eli sinä.” 

Oppilas: kotona.

Opettaja: miksi?

Oppilas: ᴺᵘᵏᵘᶦⁿ ᵖᵒᵐᵐᶦᶦⁿ

Aku: Mennäänkö soutuveneellä Lontooseen? Ku meijän miehet odottaa meitä.

Inke: Totta! Mut mennään mieluummin sellasella täytettävällä kellukkeella. Ja siis eräpäivä tälle suunnitelmalle on sitten ens vuoden linnanjuhlat.

Aku: Aivan. Mun pitää sit olla se palkintovaimo, paitsi jos mä saan sen kutsun.

Tunne, kun espanjan opettaja ei koskaan tullut paikalle. 

Tunne, kun puuro loppui kesken ruokailun. 

Tunne, kun maol unohtuu kotiin.

Tunne, kun unohtaa laskimen koe päivänä. 

Tunne, kun pitäisi käydä juttelemassa opon kanssa kurssi vaihdoista. 

Tunne, kun lukiossa on remontti ja jostain kuuluu poran ääniä.

Tunne, kun motivaatio loppu jo ennen joululomaa. 

Tunne, kun ei ole edes motivaatiota istua penkeillä, joten vajoaa maahan

“Kaikki artistit on masentuneita” — esittävän taiteen linjan opiskelija kuvis tunnilla

“No niin. Voi vittu.” — jokainen lukiolainen ikinä

“Jos toi puuro on loppu, ennen ku me saadaan sitä, nii mä teen joukko murhan ja sen jälkee tapan itteni.” — Surullinen esittävän taiteen opiskelija

“Maistaako ihminen vain sokerissa makean, vai onko sokeri oikeasti makeaa?” — Filosofian ekalla tunnilla