Der Kakao

Der Kakaon blogi on muuttanut

Uusi osoite on https://63e1636665d36.site123.me/ (ei ole vitsi, se on oikeasti tuo, koska vittuuko mä alan maksaa jostain omasta domain-nimestä jonku vitu ruokablogin tähden). Ks. postaus 7.

Hakemisto

Vittusaatana (poistin blogini vahingossa)

Uusi alku (blogi alkaa päivittyä uudelleen)

Valkosuklaamustikkajuustokakku 1

Valkosuklaamustikkajuustokakku 2

Valkosuklaamustikkajuustokakku 3

Valkosuklaamustikkajuustokakku 4

Yritä tässä nyt sitten pistää blogia uudestaan alulle kun tumblrin tekstieditori kaikkinee moodeineen (rich text, html, markdown) on ihan kusinen paska eikä tee tekstin palauttamisesta yhtään helppoa voi niinku vittu. Kirjoita blogiteksti, keksi että navigointi ahelpottamaan voisi laittaa tekstin perään linkin edelliseen ja seuraavaan postaukseen, sit tumblrin paska keksii että joo hei voiskin poiistaa ihan kaikki rivivälit ja pallolistojen sisennykset, niinku jeesus helvetti kuinka vitun vaikeaa jonkun yhden tyhmän blogisaitin koodaaminen muka voi olla, luulis että maailmassa olis edes yks IT-nörtti joka osaa koodatsa ja joka on päätynyt tumblrin leipiin mutta kun ei vaan ei.

Julkaistu alun perin 6.3.2015

Kello on puoli seitsemän. Oon touhunnu tän paskan kans jo tunnin tai sinne päin.

Taikinapohja on laitettu aluille. Tämä on se nyppimisvaihe, jonka pystyy ohittamaan tehosekoittimella. Toivoisin vain, että työtasoni ohessa olisi pistorasia, johon tehosekoittimen saisi kiinni.

Vaan kun ei ole. Joudun liittämään toimikoneen tiskialtaan loisteputken pistorasiaan.

Taikinan teko. Sekoitetaan jauhot, sokeri, kananmunankeltuaiset ja voi.

Keltuaisten erottaminen on kans yks sellainen saatanan idiootti toimi että voi jeesus. Eletään 2000-luvun Suomessa eikä tähän ole olemassa mitään kunnollista menetelmää. Alla olevaan muumimukiin on kerätty valkuainen, ylempänä olevaan muumimukiin keräsin kananmunan joka rikottaessa valui sellaisenaan mukiin ja josta en ehtinyt keltuaista pelastaa. Käytän sen sitten myöhemmin.

Voin suhteen sen sijaan kävi kivasti. Sitä tarvitaan 150 g, ja juuri sen verran sitä oli minulla jäljellä edellisen kakun jäljiltä. Okei, jälkeenpäin huomasin sen päiväyksen menneen umpeen viime marraskuussa, mutta ei se pahalta haissut ja tummankeltainen kuori oli melko ohut.

Ja parastahan tässä on se, että voin käyttää uunituoretta tehosekoitintani. Vispilävatkaimet älysin korvata taikinavatkaimilla juuri ennen käyttöä. Koska ohjeet käskivät sekoittamaan ainekset ripeästi, annoin sekoittimen käydä samalla kun kävin kaatamassa erotetut valkuaiset vessanpönttöön.

Ilman käsiä!

Sitten alkoi epäilyttää. Taikina oli melko jauhemaista, ja muistin kyllä ohjeiden käskeneen lisäämään 0–2 rkl kylmää vettä taikinan kiinteyttämiseksi, mutta määrä tuntui hyvin mitättömältä suhteessa taikinaan. Lisäsin tilkan vettä, ei vaikutusta. Uusi katsaus ohjeisiin: kananmunankeltuaiset olisi pitänyt lisätä vasta tehosekoitinvaiheen jälkeen.

Uusi elin otsassani kippasin edellisen taikinan roskiin ja aloin tehdä uutta. Vittu jos kananmunat loppuvat kesken. Onneksi voita on jostain syystä vielä toinen paketti jääkaapissa. Äiti luultavasti tuonut.

Uusi taikinasatsi onnistui vain hieman paremmin kuin edellinen. Jouduin lisäämään vettä jonkun desin tai kaksi ennen kuin taikinasta tuli millään tasolla kiinteää. Keltuaisten lisääminen jälkikäteen jäi siis tarkoitukseltaan mysteeriksi. Roskiin mennyt taikina olisi luultavasti onnistunut ihan yhtä hyvin.

Ohjeet käskivät pakata taikinan elmukelmuun ja laittaa jääkaappiin vartiksi. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, etten omista elmukelmua, joten laitoin taikinan puhtaa(nlaise)ssa pussissa jääkaappiin siksi aikaa että tulin kirjoittamaan tämän.

Julkaistu alun perin 6.3.2015

Ainekset kasassa, motivaatio nollissa.

Kävin kaupassa ostamassa laktoositonta kermaa (Valio, 2 dl), tai oikeastaan vain vähälaktoosista. Takaisin kotiin ja tölkki jääkaappiin. Huomaan samalla, että se edellinen tölkki ei olekaan Valion vaan Arlan, mutta ihan sama.

Sitten muistin, että unohdin ostaa toisen rasiallisen tuorejuustoa. Joten kauppaan taas. Kolme. KOLME vitun kauppareissua jonkun hikisen kakun takia.

Kaupassa onneksi muistan, että viime kerralla käydessään vanhempani olivat tuoneet minulle jotain seitsemän pussia sipsejä, kolme tölkillistä kermaviiliä ja kaksi pussia dippimaustetta. Sipsit olen jo aikapäiviä sitten syönyt niillä dippimausteilla mitä pystyin, mikä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jääkaapissani pitäisi olla vielä yksi tölkillinen kermaviiliä, ja koska kermaviili säilyy aika pitkään, sen pitäisi edelleen olla käyttökelpoista. Poistun siis kaupasta mukanani tuorejuustoa, sipsejä ja dippimaustetta.

Löydän keittiön pöydältä vielä kaksi taloussokeripussia, jotka vanhempani olivat jättäneet muovipussiin viime käyntinsä yhteydessä. Okei. Laittaessani tuorejuustoa jääkaappiin huomaan sen Arlan kerman olevan laktoositonta. Turhaan tuli ostettua tämä toinen tölkki.

Vitutusta ei helpota se, että muistan elävästi taikinapohjan teon, joka piti tehdä leivontatekniikoista typerimmällä eli nyppimällä. "Tulee mureampaa", sanovat, ikään kuin sitä kukaan huomaisi tai erityisemmin kaipaisi. Vilkaisen ohjeita.

"Lisää voi ja nypi ainekset muruiksi." Joo, just sitä. Vaan mikäs tuo sulkulause siinä perässä on. "(Voit valmistaa taikinan myös monitoimikoneessa, mutta...)"

JUMALALLE KIITOS.

Julkaistu alun perin 6.3.2015.

Aloitetaan leipominen puhtaalta pöydältä. Ensiksi tiskataan tiskit, joista osa on odottanut käsittelyään melkein koko helmikuun. Lisäksi pari maitotölkkiä pitäisi heittää kartonkikeräykseen. Laskekaa tiskien joukossa näkyvät ruokalautaset.

Tiskit ennen.

Tiskit jälkeen. Kyllä kelpaa kokata puhtaassa ympäristössä.

Julkaistu alun perin 5.3.2015.

Olen tehnyt saman kakun ennenkin yli puoli vuotta sitten, mutta silloin minulla oli ohjaaja valvomassa ja neuvomassa, ja hän lainasi lisäksi joitain raaka-aineita. Nyt teen kakun uudestaan vanhasta muistista ja käytössäni olevilla välineillä ja aineksilla.

Aloitan tarkastelemalla reseptin ainesosaluetteloa ja vertaamalla raaka-ainevarantojani sen vaatimuksiin.

250 g (4 ¼ dl) vehnäjauhoja, lisäksi jauhoja kaulimiseen ja 1 dl täytteeseen

löytyy kaapista edellisen kakun jäljiltä

3 rkl tomusokeria

kaapissani on valmiiksi palasokerin lisäksi vain taloussokeria, jota tässä reseptissä ei missään vaiheessa käytetä, mutta se on riittävän karkea approksimaatio

150 g kylmää voita kuutioina sekä vuoan voitelemiseen

jääkaapissani on edelleen voipaketti edellisen kakun jäljiltä

yht. 4 munankeltuaista

jääkaapissani on kananmunia kun äiti toi

1 rkl kaakaojauhetta

kaapissani on O'Boy-kaakaojauhetta

1 annos suklaista keksipohjaa

syntyy yllä olevista raaka-aineista

400 g tuorejuustoa notkistettuna

ostin kaupasta 200 g paketin maustamatonta Philadelphiaa. Vain 200 g, koska en muistanut, että sitä piti olla tuplamäärä. Tarvii käydä kaupassa uudestaan, saatana

100 g (1 dl) hienosokeria

eli minun tapauksessani taloussokeria. En halua ostaa kaappiini pelkkää kakkua varten kahta uutta sokerilajia, joita en kuitenkaan koskaan käyttäisi mihinkään muuhun

3 munaa kevyesti vatkattuna

vatkaimia on yllättävän laaja arsenaali, joten eiköhän tästä selvitä

1 rkl vehnäjauhoja

löytyy kaapista edellisen kakun jäljiltä

1 tl vaniljaesanssia

kävin kahdessa Siwassa eikä kummassakaan ollut. Vaniljaesanssi maistuu kakussa aika vähän muutenkin (ei kukaan koskaan sano “Hmm, tämä ruoka kaipaisi ehdottomasti vaniljaa”) eikä ohjaajani ole tällä kertaa valvomassa, joten jätän sen pois

1 ¼ dl kuohukermaa

kaupasta 2 dl tölkki, Valio. Olisi pitänyt varmaan ostaa laktoositonta nyt kun sitä miettii. Uudestaan kauppaan ja edellinen tölkki lahjoitetaan jollekulle parempaan tarkoitukseen

300 g valkoista suklaata sulatettuna ja jäähtyneenä

käytän 1 ½ 200 gramman Pandan valkosuklaalevyä

225 g (3 ¾ dl) mustikoita

nappasin Siwan pakastealtaasta jonkun 200 gramman pussin

23 cm irtopohjavuoka

ostin kaupasta 26-senttisen vuoan, koska ohjaajani ei muistanut, minkä kokoinen kolmannelta osapuolelta lainaamani vuoka oli kun tiedustelin asiaa tekstiviestillä kaupassa. Tästä kakusta tulee siis ohuempi, mutta leveämpi. Paitsi jos lainavuokakin oli 26-senttinen

Koko viime viikko tuli taas jotain vitun jalkapalloa ja töissä ihmiset hädin tuskin muusta puhuikaan koska kellään ei näköjään ole mitään elämää. Se sai minut tajuamaan että joo, vaikka viime postauksessani mukamas väitin että tän blogin taru oli tässä niin tajusin, että kyllä nyt jonkun pitää edelleen kantaa tätä älykkyyden soihtua tässä idioottilaumassa.

Aloitan palauttamalla varhaisimpia postauksiani, koska osa niistä on klassikkoja ja nyt kun lueskelen niitä tässä niin naureskelen välillä itsekin ku en muistanutkaan, kuinka fiksusti olen joitain asioita kommentoinut.

Tein tumblriin blogini rinnalle testiblogin. Aattelin poistaa sen kun en nähnyt sille sen suurempaa pointtia. Poistin koko tunnuksen. Helevetin vittu.

Hyvät uutiset: Olin ottanut blogitekstini talteen, tyyliin ehkä kahta viimeisintä lukuun ottamatta.

Huonot uutiset: En aio jakaa niitä kanssanne.